Voisiko ottaa kantaa siihen, miten turvallisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla
(lääkärin arvion muuttumiseen en luota) pääsen
eroon kotikäynneistä.
Itse suhtaudun skeptisyydellä ylipäätään siihen onko hoitohenkilökunta edes kykenevä ottamaan vastaan kritiikkiä ja parannusehdotuksia asiakkaalta.
Tokihan lienee myönnettävä, että psykiatrian piirissä toimivat, joilla on täysi oikeus vailla suurempaa kritiikkiä laitaa ihmisiä pakkohoitoon, voinevat rauhassa katsoa minkätahansa asiakkaalta tulevan impulssin olevan esimerkki tilanteen pahenemisesta tai paranoidistisuudesta.
Kaiken kaikkiaan joko olen propagandan uhri mutta kieltämättä joskus vaikuttaa siltä, että
psykiatria on täysin oma leikkikehä, jossa oman tilanteen edistäminenkin on äärimmäiseen vaikeaa
koska jokaista virhettä ja sanaa tulisi harkita kaikilta sellaisilta kannoilta ettei sitä vain voitaisi tulkita oman tilanteen pahenemisena.
Mikä on mielipide? Saako allaolevan kirjeen tyyppisellä aikaiseksi sen, että kotikäyntejä ei enää omalla kohdalla tapahtuisi vai käykö juuri päinvastoin?
Millainen palaute /kirje asiasta sitten tulisi rakentaa jotta se ajaisi kotikäyntiasian loppumisen.
Alla olevassakin on jo yritetty nuoleskella mahdollisimman perusteellisesti. Ehkä ei ole onnistuttu?
------------
Itselläni on käynyt viikottain kotikäyntiä suorittava hoitaja asuessani &&&&&&&&&&& vuokralaisena. Mm. palvelun kuuluessa automaattisesti ko. talossa asuville. Kotikäynnit kestivät yhtäjaksoisesti && kk
siis yhteensä noin && kertaa. Kotikäynnin suoritti %%%%%% &&&&&&&&.
Sinänsä &&&&&&&& &&&&&&&& kanssa oli miellyttävä asioida,mutta nyt siirtyessäni uuteen asuntoon, esittäisin omalta puoleltani toivomuksen jonka perusteella haluaisin itse nähdä edistystä kuntoutumisessani tälläkin osa-alueella.
Ennenkuin jälleen syntyisi automatiikka, jonka mukaan kotikäyntejä ryhdyttäisiin suorittamaan ehdottaisin seuraavaa etenemistä:
Olisiko mahdollista että käyn ensin normaalisti tai tiheämminkin MTT:ssä sosiaalityöntekijän
vastaanotolla ja kotikäyntiasiaa pidettäisiin reservissä sitä varten, jos niille näyttäisi realisoituvan tarvetta. Tästä olisi oman näkemykseni mukaan seuraavanlaisia etuja itseni kannalta:
1) syntyisi mahdollisuus myös näytölle, jonka perusteella kotikäynnit eivät ehkä olisi aivan välttämättömiä. (Ilmeistä toki on että päinvastaisessa tapauksessa jos kotikäynnit jatkuvat automaattisesti,syntyy jatkumo, jossa
voidaan myös havaita että "tarvetta" kotikäynneille olisi mahdollisesti jatkuvasti ollut)
2) Itsestäänselvää tietysti on, että kotikäyntipalvelu on yhteiskunnalle kallis, erityisesti jos se ei olisi aivan välttämätöntä.
3) Ymmärrän, että harvemmin varmastikin mielenterveysasiakas esittänee kritiikkiä kotikäynneistä,
voitaneenhan kritiikin esittäminen tulkita myös esim. viitteeksi myös asiakkaan yleisen tilanteen huononemisesta.
Jotta ehdotukselleni löytyisi perusteita, mielestäni tässä yhteydessä on esitettävä myös joitakin kehitysehdotuksia.
Oman kokemukseni mukaan sinällään kotiin tapahtuva käynti
voitaneen jo sinällään tulkita jossain määrin alentavaksikin.
Toisekseen hoitajat saattavat kysellä suoraan varsin yksityiskohtaisia asioita henkilön persoonasta
tai päivittäisistä rutiineista, kysymyksin joita ei yleisten sosiaalisten normien puitteissa koskaan kysyttäisi tavanomaisesti ihmisten välillä.
Kaiken kaikkiaan kotikäynnit voivat olla varsin kiusallisiakin ja hoitajan rutiininomainen huolehtiminen tai kyselyt voinevat sinänsä johtaa myös epäitsenäisempään kehitykseen asiakkaan kannalta. Käytännössähän toki rutiinin olemassaolo sinällään jo antaa epäilyksen siitä pystyykö asiakas tulemaan toimeen itsenäisemmin elämässään.
(lääkärin arvion muuttumiseen en luota) pääsen
eroon kotikäynneistä.
Itse suhtaudun skeptisyydellä ylipäätään siihen onko hoitohenkilökunta edes kykenevä ottamaan vastaan kritiikkiä ja parannusehdotuksia asiakkaalta.
Tokihan lienee myönnettävä, että psykiatrian piirissä toimivat, joilla on täysi oikeus vailla suurempaa kritiikkiä laitaa ihmisiä pakkohoitoon, voinevat rauhassa katsoa minkätahansa asiakkaalta tulevan impulssin olevan esimerkki tilanteen pahenemisesta tai paranoidistisuudesta.
Kaiken kaikkiaan joko olen propagandan uhri mutta kieltämättä joskus vaikuttaa siltä, että
psykiatria on täysin oma leikkikehä, jossa oman tilanteen edistäminenkin on äärimmäiseen vaikeaa
koska jokaista virhettä ja sanaa tulisi harkita kaikilta sellaisilta kannoilta ettei sitä vain voitaisi tulkita oman tilanteen pahenemisena.
Mikä on mielipide? Saako allaolevan kirjeen tyyppisellä aikaiseksi sen, että kotikäyntejä ei enää omalla kohdalla tapahtuisi vai käykö juuri päinvastoin?
Millainen palaute /kirje asiasta sitten tulisi rakentaa jotta se ajaisi kotikäyntiasian loppumisen.
Alla olevassakin on jo yritetty nuoleskella mahdollisimman perusteellisesti. Ehkä ei ole onnistuttu?
------------
Itselläni on käynyt viikottain kotikäyntiä suorittava hoitaja asuessani &&&&&&&&&&& vuokralaisena. Mm. palvelun kuuluessa automaattisesti ko. talossa asuville. Kotikäynnit kestivät yhtäjaksoisesti && kk
siis yhteensä noin && kertaa. Kotikäynnin suoritti %%%%%% &&&&&&&&.
Sinänsä &&&&&&&& &&&&&&&& kanssa oli miellyttävä asioida,mutta nyt siirtyessäni uuteen asuntoon, esittäisin omalta puoleltani toivomuksen jonka perusteella haluaisin itse nähdä edistystä kuntoutumisessani tälläkin osa-alueella.
Ennenkuin jälleen syntyisi automatiikka, jonka mukaan kotikäyntejä ryhdyttäisiin suorittamaan ehdottaisin seuraavaa etenemistä:
Olisiko mahdollista että käyn ensin normaalisti tai tiheämminkin MTT:ssä sosiaalityöntekijän
vastaanotolla ja kotikäyntiasiaa pidettäisiin reservissä sitä varten, jos niille näyttäisi realisoituvan tarvetta. Tästä olisi oman näkemykseni mukaan seuraavanlaisia etuja itseni kannalta:
1) syntyisi mahdollisuus myös näytölle, jonka perusteella kotikäynnit eivät ehkä olisi aivan välttämättömiä. (Ilmeistä toki on että päinvastaisessa tapauksessa jos kotikäynnit jatkuvat automaattisesti,syntyy jatkumo, jossa
voidaan myös havaita että "tarvetta" kotikäynneille olisi mahdollisesti jatkuvasti ollut)
2) Itsestäänselvää tietysti on, että kotikäyntipalvelu on yhteiskunnalle kallis, erityisesti jos se ei olisi aivan välttämätöntä.
3) Ymmärrän, että harvemmin varmastikin mielenterveysasiakas esittänee kritiikkiä kotikäynneistä,
voitaneenhan kritiikin esittäminen tulkita myös esim. viitteeksi myös asiakkaan yleisen tilanteen huononemisesta.
Jotta ehdotukselleni löytyisi perusteita, mielestäni tässä yhteydessä on esitettävä myös joitakin kehitysehdotuksia.
Oman kokemukseni mukaan sinällään kotiin tapahtuva käynti
voitaneen jo sinällään tulkita jossain määrin alentavaksikin.
Toisekseen hoitajat saattavat kysellä suoraan varsin yksityiskohtaisia asioita henkilön persoonasta
tai päivittäisistä rutiineista, kysymyksin joita ei yleisten sosiaalisten normien puitteissa koskaan kysyttäisi tavanomaisesti ihmisten välillä.
Kaiken kaikkiaan kotikäynnit voivat olla varsin kiusallisiakin ja hoitajan rutiininomainen huolehtiminen tai kyselyt voinevat sinänsä johtaa myös epäitsenäisempään kehitykseen asiakkaan kannalta. Käytännössähän toki rutiinin olemassaolo sinällään jo antaa epäilyksen siitä pystyykö asiakas tulemaan toimeen itsenäisemmin elämässään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyttäilijöistä eroon ilmoittamalla, että on siirtynyt yksityisen hoidon piiriin. Kävi kaksi kertaa psykiatrilla ja pääsi vapauteen sen jälkeen. Tuo yksityinen lääkäri on kauhistus julkisen puolen puoskareille. Oletko koskaan kuullut, että yksityinen psykiatri olisi passittanut pakkohoitoon hullujen huoneelle?
Tuttava on parantunut myöhemmin "hoidon" aiheuttamista ongelmista ja on nykyään tasapainoinen mies.
Jos aiot tuon kirjeen lähettää, jätä ihmeessä nuo parannusehdotukset pois. Nuo ovat jo pakkohoidon kriteerejä. Kun olet kerran joutunut psykiatrian uhriksi, et sitä koskaan saa arvostella. Eroon pääset myös kehumalla heitä.
onko jokin muukin sitä mieltä että pakkohoito voi jopa iskeä jos liian rehellisesti kertoo asiat..kritiikin