tätä termiähän mm. ulosottoviranomainen käyttää silloin, kun velalliselta ei löydy rahaa tai omaisuutta pakkoperintään päätyneen saatavan katteeksi.
Mutta kuka maksaa tällaisessa tilanteessa oikeudenkäyntikulut, ulosottomaksut ynnä muut perintäkustannukset, jotka tietysti tuomitaan velallisen maksettavaksi mutta joita repsottavatakapuoliselta henkilöltä ei siis saada? Jäävätkö ne velkojan tappioksi, jos po. saatavaa ei milloinkaan pystytä perimään?
Tietysti antolainaajat ja velaksi myyvät tahot pyrkivät minimoimaan nämä riskit mm. tarkistaen velkaa pyytävän työtilanteen ja luottotiedot etukäteen. Mutta etenkään nykyaikana ei kukaan voi olla täysin varma taloustilanteensa suotuisasta pitkäaikaisennusteesta.
Mutta kuka maksaa tällaisessa tilanteessa oikeudenkäyntikulut, ulosottomaksut ynnä muut perintäkustannukset, jotka tietysti tuomitaan velallisen maksettavaksi mutta joita repsottavatakapuoliselta henkilöltä ei siis saada? Jäävätkö ne velkojan tappioksi, jos po. saatavaa ei milloinkaan pystytä perimään?
Tietysti antolainaajat ja velaksi myyvät tahot pyrkivät minimoimaan nämä riskit mm. tarkistaen velkaa pyytävän työtilanteen ja luottotiedot etukäteen. Mutta etenkään nykyaikana ei kukaan voi olla täysin varma taloustilanteensa suotuisasta pitkäaikaisennusteesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli jos velallinen on koko loppuikänsä varaton, eikä mitään pystytä perimään, eikä perunkirjoituksessakaan löydy mitään rahaksi muutettavaa, niin tappio jää velkojille. Perilliset eivät ole vastuussa veloista, kunhan vaan eivät koske pitkällä tikullakaan pesään.
Kun olin vähän alle parikymppinen, jäi minulla silloisesta elämäntilanteestani johtuen maksamatta velkoja, jotka sitten menivät ulosottoon. Olisikohan yhteissumma ollut noin 10 000 markkaa.
Olin silloin töissä joissa tienasin niin vähän että se jäi suojarajan alle. Minut julistettiin siis varattomaksi. Muistaaksen kävin ulosottomiehen puheilla jossa allekirjoitin paperit.
Luottotiedot menivät viideksi vuodeksi, mutta onnekseni en niitä siinä vaiheessa tarvinnutkaan. Menin opiskelemaan yliopistoon ja sain jopa täydet opintolainat, merkinnästä huolimatta (onkohan nykyään mahdollista?). Tästä on kaikesta jo yli 15 vuotta aikaa.
Sen jälkeen menin työelämään ja olen jo vuosia ollut tilanteessa jossa pystyisin velkani maksamaan välittömästi, mutta sen jälkeen kun minut varattomaksi julistettiin yli 15 vuotta sitten, niitä ei ole kertaakaan yritetty periä. Luottotiedot palasivat 10 vuotta sitten; ulosottomies ei ole missään vaiheessa ottanut mitään yhteyttä.
Jotenkin näyttää siltä että kohdallani tuo varattomaksi julistaminen, vaikka tapahtui ollessani hyvin nuori, pyyhki lopullisesti nuo velat pois.
Harva velkoja jaksaa periä useita kertoja varattomalta, siitäkin kun tulee kuluja.
Tosin nykyisinhän ulosottokelpoiset velat vanhenevat 5 vuodessa, mutta ne voidaan uusia, tosin täytyy se tehdä todistettavasti jos haluaa olla varma asiasta.
Velat vanhenevat myös lopullisesti. Tätä vanhentumista ei voi katkaista.
5 V (julkisoikeudelliset)
15 V (yksityisoikeudelliset)
20 V (jos yksityisoikeudellisen velan velkoja on yksityishenkilö)
http://www.oikeus.fi/5620.htm
KURKKAA