Kysymykseni voi tuntua tyhmältä kun kysyn teenkö oikein kun menen tänään päivystykseen masennuksen takia,ja pyydän että lääkäri uusisi seroguel reseptini.
Kirjoitan siis vähän taustaa miksi vieläkin emmin lääkärille lähtöä.
Olin viime keväänä syvästi masentunut ja osastohoidossa,kuukauden verran sairaalassa.
Minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.ja lääkkeekis määrättiin seroguelia.
Kesä meni ihan hyvin olin töissä ja söin lääkkeitä,koko ajan painoi rahaasiat koska sairaalassa oloni sekoitti kaiken.
Sairaalamaksut olivat valtavat ja en pystynyt niitä maksamaan.
Psykologi suositteli et hakisin sossusta harkinnaisen varaista tukea,johon ei pitäisi puolison tulot vaikuttaa.
Tein työtä käskettynä vein laskut ja sossun täti oli hyvin lupaavainen,että tässä tilanteessa voisivat auttaa.
Saisin elämäni raiteille ja jaksaisin kotona ja töissä.
Aika sovittiin parin viikon päästä,siinä odotellesani seurasin kun romaani rouva kultakorut korvissa haki maksusitoomuksen huonekaluliikkeeseen.
Hän kovalla äänellä kysyi et onhan tämä oikeaan paikaan..
Narkkari jonka työni puolesta tiedän haki maksusitoomuksen apteekkiin jne.
Mutta mten kävi minulle,en saanut penniäkään sairaalalaskuihin,eivät voineet myöntää.
Kysyin miksi jos kerran eka kerralla luvattiin,selitti jotain puolison tuloista.
Sanoin että sinä itse sanoit ettei ne tässä tapauksessa vaikuta,kun koetetaan auttaa sinut elämään kiinni.
En ollut tarpeesi sairas saadakseni apua,masennus ei näköjään kuulu siihen ryhmään jota voitaisiin auttaa sossusta.
En tässä nyt yleistä kaikkea tämä on minun tapaukseni.
Jos olisin ollut juoppo,narkkari sairaalamaksuni olisi varmasti maksettu,tai niihin olisi ennakoon anottu maksusitoomus.
Olin täysin maassa ja raivona,lopetin lääkkeet psykologilla käynnit,ajattelin helvetti pärjätään sitten yksin.
Olen tässä vuoden yksin taistellut,ja nyt on pakko nöyrtyä ja haettava apua.
Olen itse aiheuttanut sen että oloni on huonontunut,olin liian katkera siitä miten eriarvoisesti ihmisiä kohdellaan.
Tyhmää tietnkin lopettaa lääkkeet ja psykologilla käynnit,sitä en voi kieltää.
Mitä mieltä olette voinko mennä nyt lääkärille ja kertoa rehellisesti miten tilanne on ja saada apua.
Hävettää suoraan sanoen,kertokaa mielipiteenne.
Kiitos.
Kirjoitan siis vähän taustaa miksi vieläkin emmin lääkärille lähtöä.
Olin viime keväänä syvästi masentunut ja osastohoidossa,kuukauden verran sairaalassa.
Minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö.ja lääkkeekis määrättiin seroguelia.
Kesä meni ihan hyvin olin töissä ja söin lääkkeitä,koko ajan painoi rahaasiat koska sairaalassa oloni sekoitti kaiken.
Sairaalamaksut olivat valtavat ja en pystynyt niitä maksamaan.
Psykologi suositteli et hakisin sossusta harkinnaisen varaista tukea,johon ei pitäisi puolison tulot vaikuttaa.
Tein työtä käskettynä vein laskut ja sossun täti oli hyvin lupaavainen,että tässä tilanteessa voisivat auttaa.
Saisin elämäni raiteille ja jaksaisin kotona ja töissä.
Aika sovittiin parin viikon päästä,siinä odotellesani seurasin kun romaani rouva kultakorut korvissa haki maksusitoomuksen huonekaluliikkeeseen.
Hän kovalla äänellä kysyi et onhan tämä oikeaan paikaan..
Narkkari jonka työni puolesta tiedän haki maksusitoomuksen apteekkiin jne.
Mutta mten kävi minulle,en saanut penniäkään sairaalalaskuihin,eivät voineet myöntää.
Kysyin miksi jos kerran eka kerralla luvattiin,selitti jotain puolison tuloista.
Sanoin että sinä itse sanoit ettei ne tässä tapauksessa vaikuta,kun koetetaan auttaa sinut elämään kiinni.
En ollut tarpeesi sairas saadakseni apua,masennus ei näköjään kuulu siihen ryhmään jota voitaisiin auttaa sossusta.
En tässä nyt yleistä kaikkea tämä on minun tapaukseni.
Jos olisin ollut juoppo,narkkari sairaalamaksuni olisi varmasti maksettu,tai niihin olisi ennakoon anottu maksusitoomus.
Olin täysin maassa ja raivona,lopetin lääkkeet psykologilla käynnit,ajattelin helvetti pärjätään sitten yksin.
Olen tässä vuoden yksin taistellut,ja nyt on pakko nöyrtyä ja haettava apua.
Olen itse aiheuttanut sen että oloni on huonontunut,olin liian katkera siitä miten eriarvoisesti ihmisiä kohdellaan.
Tyhmää tietnkin lopettaa lääkkeet ja psykologilla käynnit,sitä en voi kieltää.
Mitä mieltä olette voinko mennä nyt lääkärille ja kertoa rehellisesti miten tilanne on ja saada apua.
Hävettää suoraan sanoen,kertokaa mielipiteenne.
Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei mitään miettimisiä.
Haet nyt apua, saat varmasti sitä.
Ennenkuin on taas tosi vaikeat ajat edessä (vrt. sun aikaisempaan osastolla oloon)
Miks et menis?Mä itse valehtelen edelleen mun lääkärille syöväni lääkkeitä mitä hän mulle määräs.Eiköhän lääkärit oo nähny kaikenlaista ja varsinkin masentunut ihminen jättää usein hoidot kesken.(niin ainakin omalla kohdallani).Sossu on täysin älytön paikka,en tiedä ketään kuka olisi ollut tyytyväinen sen toimintaan,kaiken tekevät mahdollisimman vaikeaksi.