Halusin kirjoittaa hiukan omasta kokemuksestani pakko-oireiden kanssa ja niistä paranemisesta.
Minä rupesin kärsimään niistä 1993.Tuolloin suomessa ei kauheasti kyseisestä aiheesta tiedetty ja ramppasin psykologilla jatkuvasti.
Olin teini-ikäinen.
Psykologi ei osannut auttaa minua koska ocd oli niin uusi asia.
Jouduin itse parantamaan itseni ja huomasin että ainoa hoitokeino on ajatuksille vastaan sanominen eli EI.
Tottakai ajatuksesi sanoo sinulle:" Jos nyt et tee tätä vainoan sinua ikuisesti" tai jotain muuta vastaavaa joka sai minut tekemään pakkotoimintoni, mutta kun sanoin sille EI, ja kärsin sen ensimmäisen kerran kamalasta olosta ja huomasin että minä voitin pakkoajatuksen on jo helpompi vastustaa seuraavaa koska tiesin että minulla on mahdollisuus parantua, aina välillä minä hävisin ja oli helpompi toteuttaa pakkotoiminto mutta seuraavalla kerralla taas voitin ja lopulta minä harrastin pakkotoimintoja paljon vähemmän ja pystyin elämään lähes normaalia elämää.
On minulla niitä joskus vieläkin mutta tiedän miten niitä vastaan pitää taistella joten sanon EI, en minä kuole jos en katso tuon sivun numeroa, en kuole jos en katso elokuvaa jota en alunperinkään halua katsoa jne...
Sanomin ei pakko-toiminnoille pelasti minut.
Pitää olla tekemättä.
Toivottavasti tästä oli jollekin jotain apua koska minä en koskaan saanut apua niin ajattelin kirjoittaa jos vaikka joku saisi apua.
Koittakaa kestää ja jos minä pystyin parantumaan niin pystyt sinäkin.
Minä rupesin kärsimään niistä 1993.Tuolloin suomessa ei kauheasti kyseisestä aiheesta tiedetty ja ramppasin psykologilla jatkuvasti.
Olin teini-ikäinen.
Psykologi ei osannut auttaa minua koska ocd oli niin uusi asia.
Jouduin itse parantamaan itseni ja huomasin että ainoa hoitokeino on ajatuksille vastaan sanominen eli EI.
Tottakai ajatuksesi sanoo sinulle:" Jos nyt et tee tätä vainoan sinua ikuisesti" tai jotain muuta vastaavaa joka sai minut tekemään pakkotoimintoni, mutta kun sanoin sille EI, ja kärsin sen ensimmäisen kerran kamalasta olosta ja huomasin että minä voitin pakkoajatuksen on jo helpompi vastustaa seuraavaa koska tiesin että minulla on mahdollisuus parantua, aina välillä minä hävisin ja oli helpompi toteuttaa pakkotoiminto mutta seuraavalla kerralla taas voitin ja lopulta minä harrastin pakkotoimintoja paljon vähemmän ja pystyin elämään lähes normaalia elämää.
On minulla niitä joskus vieläkin mutta tiedän miten niitä vastaan pitää taistella joten sanon EI, en minä kuole jos en katso tuon sivun numeroa, en kuole jos en katso elokuvaa jota en alunperinkään halua katsoa jne...
Sanomin ei pakko-toiminnoille pelasti minut.
Pitää olla tekemättä.
Toivottavasti tästä oli jollekin jotain apua koska minä en koskaan saanut apua niin ajattelin kirjoittaa jos vaikka joku saisi apua.
Koittakaa kestää ja jos minä pystyin parantumaan niin pystyt sinäkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ollu tai onko muita kuin nuo pakkoajatukset?? Pesemistä ym..?
Mulla oli sellasta esim ovien tarkastamista ja asioiden uudelleen kertaamista kamalasti, mutta tiedän yhden ystävän jolla oli juuri tuo bakteerien pelko ja pesemis vimma ja tämä sama toimi häneenkin, hän vähensi pesemistään sillä esimerkiksi että meni matkalle ja kun ei ollut pesemis mahdollisuutta oli tavallaan pakko altistua enemmän "pelolle"
Tämä keino ei maksa mitään toisin kuin ....masennuslääkkeiden käyttö.
Tämä keino toiminut ainakin minulla ja ystävälläni suosittelen.
Toivottavasti vastaus auttoi.
tiedossa v 1993 !!!!