On se muuten kumma, miten ihminen on tapojensa vanki.
Tässä päivällä hehkuttelin, miten helposti tämä elo ilman alkoholia jo menee, neljän viikon juomattomuuden jälkeen. Mutta nyt on kummasti levoton olo: perjantai-iltapäivä, ei mitään alkoholilta haiskahtavaakaan koko talossa, kauppaan tekisi mieli...
Mutta ei, aion purra hammasta ja keksiä kotoiselle perjantai-illallekin muuta tekemistä kuin viini tissuttelun.
Kuinkas muilla sujuu? Mitkä on fiilikset?
Tässä päivällä hehkuttelin, miten helposti tämä elo ilman alkoholia jo menee, neljän viikon juomattomuuden jälkeen. Mutta nyt on kummasti levoton olo: perjantai-iltapäivä, ei mitään alkoholilta haiskahtavaakaan koko talossa, kauppaan tekisi mieli...
Mutta ei, aion purra hammasta ja keksiä kotoiselle perjantai-illallekin muuta tekemistä kuin viini tissuttelun.
Kuinkas muilla sujuu? Mitkä on fiilikset?
Vastaukset 15
Vanhimmat
On noita fiiliksiä itelläki aina välillä, tänään iski aika voimakkaasti juopotushalu. Varsinkin kun ilmestyi kaikenmaailman stressiaiheita ja ihmissuhdeongelmia olis niin helppo vetää pää täyteen ja unohtaa.. MUTTA sit olis kahta kauheempi morkkis ja paha olo. Ties mitä sitä tulis kännissä huudeltua tai tehtyä. Annan siis vihollisteni kännätä ja räyhätä, niillä sitten se paha olo iskee kun todellisuus palaa. :) Tämä kirjoittelu on kyllä terapiaa, näkee ajatuksensa mustana valkoisella :D
Minulla ei ole edes juopotushalu, vain halu ottaa lasillinen viiniä. Mutta kuten niin monta kertaa on pitänyt todeta, se ei koskaan ole minulla vain yksi lasillinen. Ainakaan vielä... Voi, kunpa sekin päivä vielä koittaisi...
Totta, että tämä kirjoittaminen on terapiaa. Ja jos vielä joku kommentoi, on terapia auttanut tehokkaasti. Kunpa minäkin osaisin kirjoittaa jollekin niin, että siitä olisi hänelle iloa ja hyötyä.
Olen näköjään jo ihan riippuvainen tänne kirjoittamisesta ja tämän palstan lukemisesta. No, parempi riippuvuus tämäkin varmaan kuin alkoholiriippuvuus. Ja loppuu - tai ainakin vähenee pian, kun loma loppuu.
Kiitos kaikille mukana taisteleville!
mutta tänään kaupassa käydessä huomasin, että silmät kovasti vilkuilivat tulevan viinakaupan tiloihin ja aika epävarma olotila siinä ruokakaupan kassajonossa oli, kun mietin, että mitenköhän sitä sitten käy, kun se kauppa pulloineen on joka päivä siinä silmien edessä.
On hirmuisen rauhaton olo. Bruce Springsteen mekkaloi stadikalla ja nuoriso lähti veneellä merelle. Yksikseni istuskelen ja ihmettelen elämän menoa. Tämä ei ole niitä parhaimpia iltojani :(.
Päivässä on kaksi kriittistä hetkeä:
1)Hetki. jolloin lähden töistä ja käyn kaupassa. Silloin alkoholi pyörii mielessä vahvasti ja sortumisen vaara on melkolailla suuri.
2) Hetki, jolloin kotityöt on hoidettu ja voin tehdä ihan mitä mieleni halajaa ja tämä on se vaikeampi hetki, koska tästä ei voi vain kävellä pois. Tässä on pakko keksiä jokin ratkaisu, jolla hätistää viinanhimo pois. Yksi tapa on kirjoittaa tänne ... kun kirjoitan, ajattelen ääneen ja samalla myös taidan ratkoa näitä solmuja sisälläni.
Kiitos teille jotka jaksatte lukea ja jakaa taakkaa. Asiahan on meillä yhteinen. Minä tästä nyt laittaudun pikkuhiljaa yöpuulle ja jos kovin aikaiseen herään niin saatan tulla tänne teitä muita herättelemään puhekaveriksi :)
minullakin on ollut aina välillä (neljäs vuosi selvänä alkanut), mutta ne tulevat ja menevät omia aikojansa. Liittyvät juuri niihin tyhjiin hetkiin, jolloin hommat hoidettu tai muuten vaan sellainen pieni ikenien veto tuntuu.. Mutta kyllä on aamulla ihanaa herätä, kun on selvin päin.
Olen kirjoitellut nimimerkillä 'vapautunut' tänne reilun vuoden ajan aina silloin tällöin, mutta nyt joku on rekisteröinyt sen itselleen. Mitä nimeä nyt osaan täällä käyttää. Onko ideoita? Vapautunut oli niin kiva nimi.. nyyh...
On tosiaan niin, että jotkut hetket ovat selvästi toisia vaikeampia, toiset sitten taas helpompia. Siis raittiina pysymisen suhteen.
Ja yksi kriittinen hetki minulla on meneillään juuri nyt: perjantai-iltamyöhä, mies ja lapset nukkumassa, kotihommat tehtynä, minä yksin tietokoneen ääressä.
Missä on viinilasini? Kaapissahan se, tyhjänä ja kirkkaana. Eikä ole edes pulloa, mistä sen täyttäisi. Onpa kumma tilanne!
Mutta niin on tämä päivä mennyt. Jostain syystä pitkästä aikaa oikein vaikeana. Mutta raittiina kuitenkin säilyin, hyvä minä! Ja hyvä me kaikki, jotka tässä samassa liemessä kärvistelemme.
Tämä on tosiaan oikea terapiapalsta.
Huomenna saattaakin olla kiireinen päivä, mutta yritän piipahtaa vaihtamassa tuntemuksia, jos suinkin ehdin. Jos en, niin hyvää raitista lauantaita kaikille jo valmiiksi - eihän tuo kaukana enää olekaan.
Pysyit sitten kovana? Onnittele itseäsi :) Niin minäkin. Vaikka eri tilanteissa olemme niin saman aineen kanssa painitaan. Sinulle se tissuttelu vaarallista, minulla taas kova "nollaustarve" jolloin tottakai viikonloput on niitä vaarallisimpia. Kaverit soittaa edelleen juopottelemaan -pistin puhelimen äänettömälle. Tottakai vilkuilin välillä luuria -jaahas taas yks olis pyytäny baariin.. Mutta hei, eipähän ole sitä krapulaa tänään! :D
Pysyin kovana, jaksoin. Olikin niin kumman hankala perjantai.
Nyt on olo kuitenkin aivan ihana.
Mutta itse asiassa melko haasteellinen lauantaikin naapurin grillikutsuineen tiedossa. Kuitenkaan en ole nyt niin huolissani, koska minun juopottelu tosiaan on sellaista yksinäistä itsekseen juomista, ei kavereiden kanssa koheltamista. Joskus on vaan mies todennut, että "tulit muuten melko mutkaisesti nukkumaan". Omia mielikuvia moisista nukkumaan tulemisista ei edes ole, vaan muisti on ollut ihan pois. Kamalaa. Mustelmiakin on saattanut olla, eikä harmainta aavistusta, missä ne on tulleet. Ja aamulla tavaroita ihan kummallisissa paikoissa....
Huh, huh, jospa se olisi lopullisesti ohi!
Mutta onnittelut myös sinulle, OnkelNainen80. Ja yhtä paljon kuin toivon itse pysyväni kovana noina yksinäisinä iltahetkinä, toivon samaa sinulle kavereiden houkutuksen suhteen!
hyvä konsti on nimenomaan pitää jonkunlaista päiväkirjaa tai kirjoittaa johonkin mitä just sillä hetkellä ajattelee.Mä tiedän monta ihmistä ,jotka nollaa aina illalla ajatukset johonkin vihkoon.Ja muutamilla on sivut täynnä pelkkää "kirkkovenettä2
niin kirjoitetuna kuin piirrettynäkin,mutta helpottaa kuuulemma.
Just onnistumisen tunteet ja tunne siitä,että on tehnyt jotain ja ansainnut siitä palkkion,on monelle se kompastuskivi.Ainahan se oli sitä,että oli ansainnut jonku tuopin tai paukun.
Alussa mulle tuli vielä joku "marttyyritunne" viikonloppuisin ja jos oli pienintäkään aihetta ottaa.Sitä säälittiin itseään melkein tippa silmässä.Sekin on ohi mennyttä aikaa.
Olkaa vaan ylpeitä itsestänne ,että olette pystyneet olemaan ilman brenkkua.Se ei ole turhaa
kun muistaa kuinka pieni osa ihmisistä pystyy raittiuteen!Ilman oleminen palkitsee ajan kanssa ja jonkin ajan kuluttua ei sitä juhla/viikonloppu/mikä vaan käy aiheeksi-känniä ei todella edes kaipaa.
Hauskaa holitonta viikonloppua ja tsemppiä koko poppoolle!=:-) AJH
kaikista kannustavista viesteistä, ja hyvistä raittiusvinkeistä. Ne ovat todella auttaneet ja piristäneet päiviäni alkoholista irti pyristellessäni. Suurkiitoksia, paljolti teidän, tai meidän yhteisien panostuksien ansiosta moni jaksaa yrittää kohti alkoholitonta elämää!
punkkua juan. Kolmas lasi menossa. Salamipitsa kaverina. EI hullumpaa 10km lenkin ja järvessä käynnin jälkeen.
Miksi sinä et ota jos tekee mieli? Ota vähän vaan, kyllä sen kohtuukäytön oppii kun ei koske VIINOIHIN!
kohtuukäyttöön enää jos on aiemmin ote lipsunut. Aivan turha ottaa sitä riskiä lainkaan, sitä yhtä lasillista. Mitä siitä hyödyt? Huonoja puolia enemmän! Kiusa itseään, jos sittenkin tekis mieli vielä toista.. Ja se riski, se RISKI et jää juominen päälle. Kaikkihan täällä tietää mitä seurauksia örvellyksestä voi koitua.
Siis ottaa vain vähän. Siinäpä se ongelma onkin. Eihän minulla olisi mitään alkoholiongelmaa, jos minä osaisin ottaa vain vähän. Jos minä alan ottaa, niin se menee koko pullo.
Melkein 10 kilometrin lenkki on minullakin tältä aamulta takana ja järvessä käynti. Jos ne aion toteuttaa huomenaamullakin - niin kuin aionkin - on paras olla ilman alkoholia. Ja nukkumaankin olisi tästä mentävä...
Eli hyvät yöt!
PS Kyllä minä nyt jo pärjään loppuun asti tämän päivän, ilman viinaa siis :-)
vastasit, niin hän hakee vaan itsetuntoa sekä hyväksyntää omalle kykenemättömyydelleen raitistua.
ehkä hän tulee aikanaan perässä, kunhan on kokeillut tuon bluffinsa loppuun saakka.
siihen asti hän tulee hakemaan hyväksyntää ja kohtalokavereita elämäntyylilleen kovalla uholla.
no samassa tilanteessa olevia kyllä riittää ja lisää tulee. osa heistä pääsee etenemään ja osa sitten tajuaa muuten vaan olla ihan hiljaa, kun tajuaa kantapään kautta itsekin oman tilansa.
tehdään me se mikä tiedetään oikeaksi.
ja jos siinä samalla saa tuetuksi muita ongelmaisia kohti pysyvämpää onnea, nii aina vaan parempi :)
Ja kirjoitettu :)
mitä kumaa sinä horiset? Vastasin vain kysymykseen!
EI kaikkien alko-ongelma ole tätä teidän "sairautta" jota yhdessä päivittelette ja muita vielä syyllistätte lisää.
itse olen aikoinani hukuttanut murheeni viinaan.
Sitä en tiedä mitä minulle on tapahtunut kun lähes päivittäisen käytön lopetin tyystin ja nykyään otan enää kerran viikossa.
ainiin, uhoamisen lopetin kun täytin 35