Tyhjyyden keskellä, siellä missä
viimeinenkin olevainen haihtuu,
tulit sinä,
ikäväni,
rakkauteni.
Pieni valkoinen enkeli,
keskelle mustaa maailmaani.
Hipaisit kasvojani
olemassaoloni partaalla.
Sinun uhrautumisesi
minun syöksyni reunalla…
Ainutkertainen hetki,
minua tarvitaan
viimeinenkin olevainen haihtuu,
tulit sinä,
ikäväni,
rakkauteni.
Pieni valkoinen enkeli,
keskelle mustaa maailmaani.
Hipaisit kasvojani
olemassaoloni partaalla.
Sinun uhrautumisesi
minun syöksyni reunalla…
Ainutkertainen hetki,
minua tarvitaan
Vastaukset 17
Vanhimmat
luulit,TIETYSTI sinua tarvitaan,
se autiomökki on aivan kaameassa
kunnossa,mie lupaan sen(naalin viekas hymy:)
***********************
Ja äärettömän kaunis
Sinun runosi!Mie tykkään
runoistasi koska niissä soi
jokin sellainen mitä
en osaa sanoiksi tuoda!
(se on paljon se,mieko oon tämmönen
artikuloinnin mestari,heh:)
No, eiku mie tiesin et minnuu tarvitaan;)) sanoo enstekshvaatimatonexkarjalinen:D
Ei aina tarvita sanoja, se on se tunne mikä vie..
Kiitos Milla
P.s Siis minkä mestari..?ja ilman hootako..?
Tarkkis:=))) ihan pienellä, se on pitkänenä se..
Tietysti sie tiesit enhän mie muuta
luullutkaan,kah ko mie katoin
koivunlehdist ja ne kerto että
kyllä sie tiiät!!
Nyt noita lähtee laavulle
koisimaan jotta pääsee aamutuimaan
lentolenkille!
hetken oiskin pimeydessä niin aina sieltä pääsee takaisin valoon.Asioita ja tilanteita ei sais ajatella noin synkästi.Mutta on tässä jotain sellaista toivoakin havaittavissa myös.Kauniisti kirjoitettu.Sydämelliset kiitokset!
Mie oon oikeesti yxvalopilkku, tuntemuksille ei ole raameja. Pitää ladat siltä mistä tuntuu. Hyssyttely ei auta minun sisintä kyl mihinkään päin:) Kiitos kun olit siel
Tarkkis
Tarkasti olet runosi pukenut
sanomasi "vaatteisiin",
sillä pienillä siirroilla
saadaan - painavaa
sanaa...kuilusta- ylös.
Jos olisisin tahditon;
kysyisin,mitä on tapahtunut.
Mutta fiksuna en sitä
tohdi kysyä.
Luulisin ymmärtäväni...- mistä...
tai sitten en.
Kerrassaan mahtava Runo.
Toivotankin hyvää viikon
loppua Sinulle runosi
rinnalla.
Kiitos Dolan. Hyvin sinä asioita luet. Joskus vain huudolle on paras tapa päästä ulos kynän kautta. Elämäni kokoisia ne murheet on kuitenkin.
Henkiset luopumiset ovat vararikkoja pienoiskoossa, uusi pääoma pitää lyötää. Kiits viel kerran
Hei tarkampuja,voinen kyllä
tunnustaa,että tässä elämässä
on määrätyt aistien kuin
tuntemukset määrätyillä
alueilla hyvinkin tarkat,
joista on apua tarpeen
vaatiessa.
Itse opittua ja muun
oppien kautta tiedostettua
tietoa edm.alueilta esim.
On ikävä kuulla että asiat
ei olisi oikein hyvin,kun
aikaisemmat tuntemukset
olivat päin vastaisia.
Tästä kai tämä elämä tunnetaankin,
että nousuja ja laskuja välillä
tasanteita,joissa on turvallista
kulkea.
Toivon todella,että kirkastuisi
ajan saatossa elämäsi uudemman
kerran.
Kaikkea Hyvää silti viikon
loppuusi ja juuri sen vuoksikin.
Kiitos sanoistasi:)!
ymärsin, että elän
olen tärkeä
mustat pilvet häipyi
astui hetkeksi aurinko
joka lämmitti kasvoni
saivat silmäni nauramaan
se tunne pelasti elämäni
Kiitos runostasi
juuri näin, oma ymmärrys itsestä, olen hyvä ja arvokas..Kiitos
Tarkkis
Minä uppoan aina sinun runoihisi.
Sori.
Samalla meni suusta sanat. Uskotko?
Uskon minä kun sie sanot, eikä sinulle voi väkisin sanoja syöttää..tuut pinnalle ko kerkiit ;)))
Kiitos siulle
Tarkkis
Mahtava, äärettömän kaunis ja herkkä tämä runosi!
Ajattelin, että huh,huh miten tunteellista. *huokaa*
Varmaan kätkee paljon tunteita runon kirjoittajalle.
Luopuminen, selviytyminen, tunteita vuoren verran, kyllä. Nuolet saavat taas sulkansa :)Kiitos Diinalin sinulle..
Tarkkis
sanoa tästä runostasi Tarkkis niin,
että osaisin kertoa mitä tuntemuksia se
aiheuttaa sisikunnassani - vaikiaa.
' pieni valkoinen enkeli
keskelle mustaa maailmaani.
Hipaisit kasvojani
olemassaoloni partaalla '
Niin kuin loppuosakin.
Mutta päätös, Sinua tarvitaan - meitä kaikkia
tarvitaan omalla paikallamme. Sinä vain kirjoitit
sen niin kauniisti ja koskettavasti.
Upea ja mennee tämäkin kuule ukko sinne sieluun
asti, tiijä se.
Kyl mie nyt tiiän ko sie sanot. Onhan se uskottava. Kiitos lämpimistä sanoistasi.
Tarkkis