Olen pitkään ollut uskomattoman masentunut, mutten osaa näyttää sitä ulos tai puhua läheisilleni.
Mua huolettavat moni asia, enkä tiedä miten niistä pääsisi eroon; olen peeaa vaikka ahkeroinkin duunissa. Ehkä jotnki tärkeämpänä se, ettei enää nykyään tunnu siltä että tuntisin itseäni. Keväällä oli yks juttu joka sai mut pakkomielteisesti miettimään että---no siis että mulla ei oikeasti oo omaa persoonaa. Seurraan vaan muita..Tuntuu että kaikki pienetkin ilot, jotka ennen viihdytti, on kadonnu, ja otan vaan ihan kaikesta paineita. Suvussa on mielenvikaisuutta ja pelkään että oon oikeasti hullu.
Mä oon rauhallinen ulos mutta sisällä kuohuu, joku raivo tai joku. Joku velloo niin että ku suutun ni voisin suunnilleen iskeä käden seinästä läpi.
Onks kellään mitään samoja tunteita, tai tietoa mikä vois auttaa?
Mua huolettavat moni asia, enkä tiedä miten niistä pääsisi eroon; olen peeaa vaikka ahkeroinkin duunissa. Ehkä jotnki tärkeämpänä se, ettei enää nykyään tunnu siltä että tuntisin itseäni. Keväällä oli yks juttu joka sai mut pakkomielteisesti miettimään että---no siis että mulla ei oikeasti oo omaa persoonaa. Seurraan vaan muita..Tuntuu että kaikki pienetkin ilot, jotka ennen viihdytti, on kadonnu, ja otan vaan ihan kaikesta paineita. Suvussa on mielenvikaisuutta ja pelkään että oon oikeasti hullu.
Mä oon rauhallinen ulos mutta sisällä kuohuu, joku raivo tai joku. Joku velloo niin että ku suutun ni voisin suunnilleen iskeä käden seinästä läpi.
Onks kellään mitään samoja tunteita, tai tietoa mikä vois auttaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama täällä... Masentaa ja masentaa ja masentaa vaan. Kellekkään en osaa sanoa mitä mielessä liikkuu. Välillä on niin mustia hetkiä ettei tiedä miten päästä eteenpäin.
Raivo, katkeruus... Suuttumus ja vi**tus on joka päiväsiä tunteita. Tekis mieli niin vaan pakata autoon tärkeimmät tavarat ja paeta jonnekkin...
Tänään tein jotain tosi tyhmää... Viiltelin... Se toi hetkeks hyvän olon ja hetken olin vaan viiltelyvälineen ja ihoni kanssa.
ennen oon osannu jutella asioista ja puhua pahaa oloani pois... jo kuukausia oon ollu niin lukossa etten oo osannu puhua oikeestaan kellekkään... toisaalta tuntuu ettei oo mitään sanottavaakaan... on vaan niin mustaa ja toivotonta etten tiedä miten päästä tästä eteenpäin...
Mulla just noita tunteita. Pakko sanoo että ittensä vahingoittaminen jotenki tuntuis itsestäkin...loogiselle...Ku tuntuu että olis vaan mieletön paine pään ssällä eikä ahdistusta saa muuten ulos..
En siis ikinä IKINÄ olis uskonu että "sorrun" viiltelemään.. teen töitä sos.alalla ja todellakin tiedän viiltelyn jne. syyt ja seuraukset ja sen ettei se ole mikään ratkaisu tai mikään tähän tilanteeseen... Toisaalta nyt oikeesti tajuan miks jotkut ihmiset viiltelee.... mut hiton tyhmää se on!
tuntuu vaan niin omituistelta etten osaa sanottaa itteeni hyvin tällä hetkellä. oon kokeillu kirjottamista ja valokuvaamista ja liikuntaa ja vaikka mitä muita tähän sisäiseen myllerrykseen ja pahaan oloon ja mustaan mieleen... Toivon todella että pian joku lukko aukeis etten enää vahingoittais itteäni..
Sanokaa se miltä sisällä tuntuu.
Vähän kerrassaan,vaikka vain yksi sana kerralla.
Miksi pitäisi seurata muita?
Alkakaa ajattelemaan ihan itse.
Ja olkaa rehellisiä itsellenne.
Ei se ole helppoa tai mukavaa mutta silti se on sen arvoista.
Tietoisuus,mikään ei ole sen arvokkaampaa.