Jaahas pe taas käsillä yksin himassa koneella.. voi vittu että on paska olo. Yritän jotain peliä pelata, mut sit tulee niin paska olo ettei pelinkää pelaamisest tuu vittuukaa ni meen pötköttää sängylle ja siinä sitten meneeki puol tuntii kunnes taas meen koneelle yms. sama rata jatkuu vissiin sitten yö kahteen sit meen vitutus päällä nukkumaan aamulla herään ja ajattelen et olipahan taas jännä perjantai. Muut oli dokaamassa ja viettämässä sosiaalista elämää, itte sisällä nyhjötin ja ajattelin että miks elämä on tällästa paskaa? MIKSI??
Itsari ainut keino?
17vuotiasluuseri...
132018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Heippa!
minkä takia et myös lähde ulos viettämään iltaa..? olen myös yksin kotona, ei ole kavereita oikeastaan yhtään..mutta viihdyn kotona. Monet sanovat että kavereita saa kun uskaltaa astua ulos kodista..helpommin sanottu kuin tehty.
Et ole yksin, älä edes ajattele itsaria. meitä on monta ketkä "nyhjäävät" perjantai illat koneella/telkkua katsomassa kotona =)
Enkä oo juuri ikinä ollu dokaamas perjantaina.
Dokaaminen ei ole mitään ihmeellistä.
Ei kavereiden kanssa pidä pelkästään missään nimessä dokata.
Mene ulos vaikka kävelylle.
Ja soita vaik jollekin tutulles ja sovi tapaaminen.
Kesällä on paljon tekemistä.
Älä ees itsaria harkitse kun ei tässä mitään huonoa pysyvää ole tapahtunut.
Ja meitä perjantaina kotona olevia on paljon.
Kesällä levätään.
Mesetä, soita tai tekstaa tutuilles ja sovi tapaamisii :)
Ei se ns. sosiaalinen elämä pussikaljaa juoden ole mitenkään kadehdittavaa. Mitä siinä on sellaista että täytyisi olla kateellinen?
Elämässä on paljon pieniä asioita joista voi nauttia vaikka ihan yksin.
Itsensä kehittäminen vaikka lukemalla, palkitsee myöhemmin paljon enemmän kuin se pussikaljan kittaaminen. Kiinnostavia elokuviakin löytyy vaikka kuinka paljon, samoin musiikin kuuntelu on sellaista jota voi harrastaa ihan yksin.
Punttisali tai jonkinlainen urheilu on myös kivaa ihan yksinkin.
Myöhemmin voit sitten loistaa kun tiedät kaikesta paljon enemmän kuin ne pussikaljan kittaajat. Vastakkainen sukupuolikin arvostaa sellaista henkilöä paljon enemmän.
Samanhenkisiä kaverita löytyy varmasti.
Usko itseesi.
Paistaa se päivä risukasaankin, vaikka joskus sitä on itse jokaisen vaikea uskoa.
Zemppiä sulle!
Itsekin suosittelen "itsensä kehittämistä". Sitä että arvostaako vastakkainen sukupuoli enemmän niitä henkilöitä "jotka tietävät kaikesta kaiken" vai pussikaljan vetäjiä... Voi olla että vastaus on epämiellyttävä, mutta ihmisiä löytyy moneen lähtöön ja junaan. Pitää vain löytää itselleen ne sopivimmat.
Onhan se totta, että ne jotka ovat mukana menossa myös yleensä saavat helpoiten seuraa. Eipä sitä auta kuin vain yrittää hankkia niitä tuttavuuksia ja kokeilla samalla saada aikansa kulumaan mukavasti ja päästä eteenpäin.
Kirjojen lukeminen/punttisali/liikunta/sarjojen katsominen/musiikin kuuntely/pelit/sosiaalinen toiminta ym. eivät yleensä ole pahasta.
vittu ku vituttaa kun on niin vittumainen olo. ihan oikeesti. elämä on niin perseestä. pintaliitäjät on ainoita, joilla on joku mahdollisuus saada seuraa. ja vaikka en sitä haluis myöntääkään ehkä niin olisin kyllä mielumin siellä muiden joukossa vetämässä pään täyteen ja sekoilemassa, kuin yksin kotona taantumassa. niin vissiin sinäkin. on se toisille vaan niin helvetin helppoa, mutta kun pitää olla näin rajottunt jotenki, enkä edes tiedä miten. miten joku voi päätyä tällaseen kierteeseen, eikä siitä vaan pääse pois. mun elämällä ei ole kyllä mitään tarkotusta. haluisin vaan tehdä jotain asialle, jotain. itsarikin on vaan niin säälittävä keino jotenkin. haluun elää ja kokea kaikkea vielä, mutta tuskin mulla on mitään edessä. en ole edes miehen kanssa ollut saatana. kuolen puhtaana ja synnittömänä ja yksin. voi jes ja jeesus pelastaa. pah.
Naissukupuolen on yleensä helpompaa tutustua tyyppeihin. Miehistäkin aika vähän tulee olemaan pulaa jos uskaltaa tutustua... Netti tarjoaa varsinkin loistavat mahdollisuudet ja löytyyhän niitä tietysti muitakin.
Miehillä on tietysti se huono puoli, että naisiin tutustuminen ei saata olla aivan samnlaista... ja siinä missä nainen saa yleensä miehen kaverit niin mies saa vaivoin naisen mutta ei kavereita.
Sitä dokaamistakaan ei voi kauaa harrastaa.
Aivot ei kestä sitä ees vuosia, joten paras pysyä niistä pois.
Ja ei kukaan nuori dokaamista jatka ellei asiat oo huonosti.
Ja oo vaan ylpee ettet oo viel miehen kaa ollu.
Neitsyys on arvostettua.
Ja ehithän sä kokea vaikka mitä hienoja hyviä asioita :)
Eihän mitään pahaa pysyvää ole tapahtunut.
Ps: Jeesus pelastaa on lauseena jotain niin yleisesti käytettyä että harva enää miettii mitä se totisesti tarkoittaa. Jeesus pelastaa lause on täysin totta. Kun elämää pohtii niin suurempaan kaikki liittyy.
Maailma ei ala dokaamisesta mutta voi loppua siihen...
Kannattaa yrittää hankkia niitä tuttavuuksia vaikka netistä ym. muualta ja sitten keksiä uusia juttujakin... Pystyt paljon itsekin vaikuttamaan.. Osta vaikka hyvä peli/sarja käytä niihinkin aikaa... Keksi harrasteita tai tee mitä olet aina halunnut tehdä ja yritä saada ystäviä netistä/harrastuksista/tutuista/niistä tyypeistä joiden kanssa olet ollut aiemmin... Ainoa keino saada tuttavuuksia on olla itse aktiivinen. Joillakin on tietysti helpompaa saada kuin toisilla.
Kannattaa miettiä jotain muutakin tekemistä. Jos on mahdollista pyöräillä tai ulkoilla, se on ainakin minulle aina ollut hyvä tapa viettää aikaa. Tosin minustakin on näköjään näin vanhempana tullut aika riippuvainen netistä. Etenkin kun television jätin pois, aloin enemmän käyttää nettiä. En kuitenkaan pelaa.
Et menetä kovinkaan paljon jos et ole mukana perjantai-örvellyksessä kaupungilla.
Hankkiudu johonkin harrastukseen, jossa on mukana nuoria ja jossa tehdään jotain yhdessä.
Mahdollisuuksia on monia: hanki koira, rupea harrastamaan agilityä (=ajanmyötä roppakaupalla koiran kautta tulleita tuttuja jopa ystäviä), harrasta jotain urheilua, uimista yms.
Entäpä jos menisit vaikka luontoliiton jollekin patikointiretkelle tms. Siellä saat aivan omanlaisen tuttavapiirin ihmisistä, jotka tekee muutakin kuin vetää lärvejä ja hokee vittua viikonloput oksennellen..
Ihan tosi. Olen itse istunut sen verran kuppiloissa että tiedän ettei siinä mitään menetä.
Tosi-ilot löytyvät toiminnasta selvinpäin.
Ikävä sanoo mutta aika hankalaa on "vaan lähteä ulos pitään hauskaa ja porukkaan mukaan" jos ei ole ketään jonka kanssa mennä. Yksin on vaikeaa lyöttäytyä mihinkään ja ihan kävelyllä tai pyörälenkillä on aika vaikee uusiin ihmisiin tutustua. Ja kyllä se pussikaljottelu pihalla kanssa on ihan pirun hauskaa, tai sitten baarissa tai kaupungilla sekoilu ja juhliminen tai ihan mikä vaan kun vaan on seuraa. Niille on mukava naureskella jälkeenpäin. Näkisin niin että kaikki päivät/hetket joista jää muisto, että on tehnyt jotakin, vaikka hölmöäkin, on arvokkaita :) Toivottavasti löydät kavereita niin näyttää elämä ihan erilaiselta. Ehkä voisit jotain koulukaveria kysyä kaupungille, tai lukion jälkeen uudesta opiskelupaikasta varmaan joku löytyy. Tai täältä netistä,(uusista) harrastuksista, kesätöistä ? Mullakin kavereita aina ollut vähän ja nekin muutama linjaa absolutisti, terveys-sportti-intoilija, intohimoinen kotonanyhjääjä ---> aina ihan helvetin vaikeeta saada ketään mihinkään. Joten löysin ekan oikein hyvän ja samanhankisen (biletys)kaverin vasta vähän yli parikymppisenä jatko-opiskelupaikasta... Lähde myös vaikka lukion jälkeen ulkomaille töihin tai aupairiksi, uusi maa ja ihmiset (toivottavasti) vähän mukavampia, avoimempia ja sosiaalisempia kuin täälä. Tuntuu että suomalaisilla ei yleensäkään oikein luonnistu hauskanpito,ei haluta tutustua kehenkään eikä ketään vieraampaa haluta mukaan, tosi syvältä... Mullakin sellaista ulkomaillekarkausta suunnitelmissa kun työhommat antaa myöten :) Älä vielä anna periksi, kaikki hauskuus vasta on tulossa, uskon näin!
No ite oon 7 vuotta vanhempi ja tuo oli kuin kopio normaalista päivästä. Elämässä ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään moneen vuoteen ja nyt on alkanut mietityttää kannattiko olla raitis kun mitään seuraa ei ole juuri koskaan.
Tuossa iässä dokaamattomuus oli sosiaalinen itsemurha ja nyt se on jäänyt seuraamaan. Kun ei ollut kavereita, ei ole mitään sosiaalisia taitoja millä tutustua kehenkään. Ei kukaan kysy lähdenkö käymään ulkona ja yksin en tiedä mitä jossain klubeilla tehdä.
Ainoa toivo on että kohta pääsisin lopullisesti työelämän puolelle ja saada sen verran rahaa että olisi varaa tehdä jotain. Ehkä matkustaa, uusien paikkojen näkeminenkin riittäisi joksikin kokemukseksi vaikka sitten yksin.
Oletko saanut uusia tuttuja itsellesi?
Tai mites yhteydet vanhoihin kavereihin?
Ainahan voit soittaa ja kysellä et mites menee ja sopia vaik tapaamisia.
Harrastuksista voi myös saada kavereita ja ainahan on kaikenlaisia seuroja.