pikemminkin liike-elämän oligarkkien talutusnuorassa kävelevältä nukelta. Sen tehtävä on oikeastaan vain jakaa erilaisia apurahoja ruotsinkielen ylläpitämiseksi. Kannattajoukko on kokonaan hupenemassa. Kun ei ole riittävästi kannattajia katoaa toiminnalta pohja pois. Kuten Tala kirjoitti monet ruotsinkieliset löytävät parempaa koulutusta muualta kuin Suomesta ja hakevat sitä Ruotsista saakka. Vaikka rahaa on niin että ranteita pakottaa, ei rahalle ole enää käyttäjiä ja raha katoaa mustaan molokin kitaan eikä se enää hyödytä kuin pientä oligarkkien piiriä jotka rakentelevat pilvilinnoja ja unelmia todellisesta kaksikielisyydestä. Svenska nu on pienen porukan kerho jossa pidetään puheita ja kilistellään laseja kerrotaan toisille vitsejä ja todetaan että tässä taas tuli taas tehtyä lisää elävää kaksikielisyyttä.
RKP ei oikein enää kuulu demokratiaan
puolue vaikuttaa
6395
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
omaan nilkkaan. Eikö olisi korkea aika jo tajuta että aika on ajanut suomenruotsin ohitse manner-Suomessa.
On tärkeä asia, että myös myönteistä tiedotusta edistetään Suomen ruotsinkielisyydestä esim. Svenska.nu -hankkeen myötä.
Vaikka olemmekin kielipolitiikassa epäonnistuneet, niin ei pidä heittää toivoa, vaan tunnustaa ja tunnistaa tehdyt virheet. Se että ruotsinkielisen rannikkoseudun saa suomenkielistää vallan vapaasti, on ollut perustavaa laatua oleva yhteiskuntasuunnittelun virhe Suomessa, joka taas suurimmaksi osaksi juontaa syynsä suomenkielisten ymmärtämättömyydestä ja itsekkyydestä.
Tunne siitä, että suomenruotsi on tullut tiensä päähän, on luonnollinen etenkin heidän keskuudessaan, jotka ovat eläneet pitempään Rannikko-Suomessa, syntyneet esim. 20- ja 30-luvuilla. Nuoriso lähes kielestä riippumatta on liian usein vailla tätä perspektiiviä, niinpä suomenkielistyminen asenteiltaan ja historia-näkemyksiltään tekee myyräntyötä kielestä riippumatta nuorison ja Sisä-Suomesta rannikkoseudulle muuttaneiden keskuudessa.
Suomen ruotsinkielisyyteen liittyvät puolustusmekanistiset näkökulmat pitää tuoda esiin ja tehdä niistä kriittisyydessään kelvollisia näkökulmia myös julkisuudessa.
On korostuneen yhteiskuntapoliittisuuden tietoisuuden aika ruotsinkielisyyden tulevaisuuden takaamiseksi ja kehittämiseksi. Se että aika on ajanut vähemmistökielen ohi sen omalla perinteisellä enemmistöalueella on suurimmaksi osaksi meidän suomenkielisten vika. Vaikuttaa siltä kuin ensin aiheutetaan vahinko ja sitten todetaan asian laita ikään kuin luonnonlakina. Taitaa siis asia olla niin, että me suomenkieliset olemme täynnä ymmärtämättömyyttä ja itseämme?
Ruotsin kielen ystävät ajattelevat että ruotsi tulee sitä suositummaksi, mitä enemmän he haukkuvat ja mollaavat suomenkielisiä. Tällä asenteella on maassamme pitkät perinteet, ja tällä palstallaa Punikkisveko edustaa aggressiivista linjaa, kun Tapio Rautalapio tyytyy nälvimään. Suomalaisia haukkumalla ja nälvimällä voi tietysti saada ystäviä suomenruotsalaisten piiristä, mutta ruotsin kielen suosiota se ei lisää.
Punikkisveko on aatteelleen uskollinen: ei hyväksy perustuslakiiin kuuluvaa oikeutta, jonka mukaan suomalainen saa vapaasti valita asuinpaikkansa.
Ei kyse ole haukkumisesta ja nälvimisestä vaan tosiasiallisten näkökulmien esiintuomisesta. Meidän suomenkielisten pitäisi vaan ymmärtää, että me emme ole kielikysymykseen liittyvässä politiikassamme ja käyttäytymisessämme läheskään riittävän asiallisia puhumattakaan edistyksellisiä. Kyllä meiltä suomenkielisiltä pitää löytyä itsekritiikkiä, eikö niin?
Sekä yhteiskuntasuunnittelussa että asuinpaikan muutossa täytyisi osoittaa vastuuta ja vastuullisuutta. Muuttamalla valtakunnallisessa vähemmistössä olevan vähemmistön asuinalueelle tulisi omaksua myös sen kieli ja jos sitä ei jostain syystä omaksu niin osoittaa määrätietoisesti ymmärrystä ja solidariteettia tälle kielelle ja kulttuurille.
Vain suru-svekomaani ajattelee, että rannikko on ruotsinkielisten, että olisi joku vähemmistön oma alue. Rannikolla Pohjanmaata lukuun ottamatta asuu enemmän suomenkielisiä.
Vähemmistön tulee integroitua maahan, ei toisinpäin, ja suru ovat aina olleet vähemmistössä.
"Muuttamalla valtakunnallisessa vähemmistössä olevan vähemmistön asuinalueelle tulisi omaksua myös sen kieli"
Tämä tyyppi on täysi sekopää.
Se että etelä-rannikon perinteisillä ruotsinkielisillä alueilla asuu nyt enemmistönä suomenkielisiä on tulosta meidän suomenkielisten rynnistyksestä ruotsinkieliseen Suomeen.
Enemmistön rynnistys vähemmistöalueille on väärin, sillä se syö vähemmistöä, jolloin prosessin jatkuessa vähemmistökieli joutuu yhä ahtaammalle ja enemmistökieli valtaa entistä enemmän alaa vähemmistökieleltä. Tällainen vähemmistön lyöminen eli marginalisoiminen ei ole edes enemmistön etu, vaikka sitä fennoilun edustajat väittäisivätkin. Meidän suomenkielisten etu on, että maassa on elävä ruotsinkielisyys, jota ei marginalisoitaisi.
Olen eri mieltä kanssasi siitä, että vähemmistön tulisi assimiloitua enemmistöön. Sen sijaan vähemmistön tulee luonnollisesti yhteiskunnassa kansanvaltaisesti vaikuttaen integroitua yhteiskuntaan ilman assimiloitumista.
Vaikuttaa jotenkin siltä, että fennostelijat itse eivät ole integroituneet Suomeen, vaan ajavat yksikielistä Suomea. Kun enemmistö muuttaa vähemmistöalueelle tulee sen omaksua alueen vähemmistökulttuurin kieli ja jos se ei jostain syystä suju, niin vähemmistön kieltä ja kulttuuria voi arvostaa, kunnioittaa ja osoittaa sille myös käytännön solidaarisuutta.