Minulla oli oma pieni yritys. Tein sen virheen, että paiskin töitä ilman lomia ja unohdin pitää itsestäni huolta. Yritys ei ollut muutenkaan rahallisesti menestyvä, mutta pitkään jatkoin sitä siksi ettei minulla ole elämässä ollut oikein muutakaan ja pelkäsin muutosta ja tyhjän päälle jäämistä. Sitten tuli syvä uupumus, masennus ja paniikki/ahdistus-kohtauksia. Ne tulivat aina työpaikalla ja alkoi ahdistaa sinne meno. Lopulta tunsin, etten jaksa enkä pysty enää pitämään sitä yritystä, jossa oli koko ajan oltava yksin töissä. Tein päätöksen ja lopetin sen. Nyt olen kotona ja olo on todella masentunut ja itsetunto nollissa. Ei ole tietoa vielä mitä tulevassa tapahtuu ja se pelottaa. yritän olla päivän kerrallaan ja vain kestää. Tuntuu oleminen todella turhalle. Ennen tein yötäpäivää töitä yli kaksi vuotta ja nyt vain pällistelen seiniä kotona. Pelottaa miten tästä selviän, ettei mielenterveys mene kokonaan.
Masentunut entinen yrittäjä
yrkki yrittäjä
2539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://www.mtkl.fi/tietopankki/kuntoutuminen/vertaistuki/
SELAA NÄITÄ>>>
http://www.mtkl.fi/koulutus-ja_tapahtumakalenteri/kuntoutuskurssit/
Hae kuntoutukseen> Pääsee työ tai eläketilanteesta riippumatta> Ilmaisia, Matkatkin korvataan.
Terv. Entinen Myyntiedustaja. > Kuntoutunut!
Uskon ymmärrätäväni tilannettasi. Se ei ole helppo, mutta ei suinkaan mahdotonkaan. Toipuminen, sekä elämän uudelleen järjestäminen vie aikaa ja voimavaroja, mutta tarjoaa samalla paljon uusia mahdollisuuksia.
Omasta mielestäni tuossa tilanteessa olisi tärkeintä pitää huolta omasta psyykkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Se lähtee perusasioista, kuten sosiaalisisten suhteiden ylläpitämisestä ja oman "tukijoukon" aktivoimisesta, sekä säännöllisestä elämänrytmistä lepoineen, syömisineen ja liikkumisineen. Rentoutuminen on myös tärkeää.
Itse olen saanut erittäin paljon voimia ja energiaa luonnosta. Jos en mihinkään muuhun ole pystynyt, niin luontoon olen aina jaksanut lähteä. Luonnon merkitys omassa elämässäni onkin vahvistunut viime aikoina todella paljon. Luonnon merkityksestä mielenterveydelle ja jaksamiselle voisi puhua vaikka kuinka paljon, mutta ehkä jokaisen on parasta kokea luonnon voima omalähtöisesti.
Itsensä kuunteleminen on myös tärkeä osa akuutin tilanteen jälkeistä toipumista. Jossain vaiheessa, kun voimavarat siihen riittävät, kannattaa miettiä mitkä arvot ja asiat elämässä ovat oikeasti itselle merkityksellisiä ja mitä elämältään lopulta todella haluaa. Kun tulevaisuutta pyrkii rakentamaan omien syvimpien arvojen pohjalta on onnistumisen mahdollisuudet hyvät. Vain omien arvojen pohjalta rakennettu tulevaisuus mahdollistaa aidon ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Silloin oma elämäsi on myös riittävän kestävällä pohjalla ja kykenet vastaanottamaan tulevat ongelmat ja kriisit entistä vahvempana. Niitähän elämässä on kuitenkin aina. Kuvaamasi kaltainen kriisi on myös hyvä tilanne oppia tuntemaan omat rajansa ja tunnistamaan ne psyykkiset ja fyysiset signaalit, jotka viittaavat siihen, että raja on lähellä. Arvottomuuden tunteet ym. kuuluvat tilanteeseen. Jossain vaiheessa opit kuitenkin taas arvostamaan itseäsi. Ehkä jopa entistä enemmän ja mahdollisesti myös asioissa missä et aikaisemmin ole tottunut itseäsi hyvänä pitämään.
Luopumistyölle, menneiden analysoinnille ja muille ensivaiheessa toisarvoiselle pohdinnalle löytyy niillekin jossain aikansa.
Suurin virhe on jäädä tuleen makaamaan. Siinä nimittäin kroonistuu koko tilanne ja eteenpäin pääsy vaikeutuu päivä päivältä. Etene pienin askelin äläkä yritä ylittää enää toistamiseen itseäsi. Tärkeintä on usko siihen että jossain tulevaisuudessa odottaa se sinun näköinen elämäsi.