Ota minut ja sieluni lähellesi
synnytä hymyn kare kasvoilleni
iholleni kosketusten väre.
Elämän epäinhimillisyydessä
haluaisin
kuulla tuudittavan kehtolaulun huuliltasi
tuntea virtaavan sisälläni
vielä rinnanlämpöisen maidon.
Tuskatta, kyynelittä
uida rakastettuna sylisi aaltoon
korvani alle sydämesi sykkeen
ja kiittää olemassaolostasi.
synnytä hymyn kare kasvoilleni
iholleni kosketusten väre.
Elämän epäinhimillisyydessä
haluaisin
kuulla tuudittavan kehtolaulun huuliltasi
tuntea virtaavan sisälläni
vielä rinnanlämpöisen maidon.
Tuskatta, kyynelittä
uida rakastettuna sylisi aaltoon
korvani alle sydämesi sykkeen
ja kiittää olemassaolostasi.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Iho ihoa vasten
voi sitä lämmön tunnetta
maistaa huulien maun
hellän suudelman
kuulla sydämen sykkeen
niin ihanan ja rakkaan!
näin kaunista runoasi myötäillen, sinulla tunteet tänään pinnassa.
on runosi, niin kuin aina ja mielestäni myötäilit
minua ihanasti.
Tunteet oli eilen oikeasti pinnassa,
ja silloin syntyi niitä tummien vesien runoja
kaiketi pari. Muutenkin olen eilisen ja tämän
päivän aikana kirjoittanut varmaan 6 runoa.
Niiden tummien aika ei ollut nyt, vaan tämän.
Sinulle Diinuskainen kiitos.
..rakkaalle,rakkaudelle
toivomuslistan kera.
kyllä on kaunista kuvailua,
kypsän Naisen herkkyyttä.
hienoa,sinun runoissa on "se jokin"
olemassa aina.
hyvä linda!!!
jos runoistani löytyy, niin se minua kovin läm-
mittää kuten sanasi aina. Kypsä, ellei ylikypsä-
hän tässä jo ollaan - lie sen jotenkin näkyvän.
Kiitos Sinullekkin Runopoika vierailustasi.
hmmm kakkos säe!Ehdottomasti ja
ilman muuta!!
Näin visertää noita :)
mie sen kyllä melki arvasin noitaliini.
Kiitz viserryksestäs,
se kuulosti kauhian pirtsakalta kuules.
Mie lähen ostamaan nuurdesölskin apteekista vokaalit ja konsonantit jotta pääsen kehumaan. Loppuvatten kesken..
Tarkkis
niitä missään apoteekissa myyä,
vokaaleja ja konsonantteja - soon kielikauppa
ettäs tiijät.
Mie silitän Siun poskees ja kiitän jouskari
sanoistas, ne tuntu hyviltä.
Todella
lämmitti..
kiitos lind..
niin Sinun sanasikin,
kiitos.
,,runoutta ja
se elämän ihme,,,,
,,,,,,,,
,,,kirjoitin tuolla
toisaalla, kun näin tänään
sen kaksiviikkoisen vauvan,
se suloisuus ja viattomuus,,,
,,,,,ja se elämän ihme,,,
,,,,,,kiitollisena,,
,,elämä on lahjoista suurin,,
,,,,,,,,,
,,kaunis kiitos
ja runoilemisiin,,,:)
ja pehmeys, pikkuinen suu rinnoilla. Mikään ei
ole suloisempaa kokea ja nähdä.
Elämä on todellakin lahjoista suurin, kunpa vain
aina osaisimme antaa sille sen oikean arvon.
Liian usein unohdamme kanssakulkijan, jätämme
huomioimatta yksinäisen ja sulkeudumme omaan maa-
ilmaamme. Yritin runollani tuoda esille sitä,
myöskin omaa pahaa oloani - ihmisen ikävää
toisen luo.
Kiitos kuuluu aina kommentoijalle, nyt siis Si-
nulle tirpunen. Hyvää päivän jatkoa toivotellen,
lintsi
Nessuja heti!!!!!!!!!!!
Johan nyt on taas, että aamusta pitää jo alkaa
ryystää,,,kenen vika?
Huh, sun kanssas!
kakkosnoita. Eihän tässä nyt hiivatti soikoon ol-
lu mielestäni mitään aihetta ryystämiseen, Sie
taijat olla herkillä vaan aamusta systeri.
Mie en ota syitä niskoilleni, tiedä se !
Mutta niiata niksahutan ja kiitän,
mahottoman ihanaa lukea palautettasi.
lintan vuoro kuulla sananen ja
jospa taas sillä vastarunolla
viskaan, jos kelpaa
Rankan päivän jälkeen
kuulin huuliltasi kehtolaulun
rauhoitun ja tuuditin itseni
uneen taianomaiseen
olin kahleista vapaa
syliisi otit
ja kannoit minut rakkauteen
intohimoon, joka ei sammu
ja joka solulla tunnen
olemassaolosi niin öin
kuin päivisin
Olet elämäni suola:)
sehän mie olen. Oon kenossa ja vaivanen, vanaha
riepukii jo. Ja tuo Linta minnuu hymyilyttää,
se on kuule niin hauska lemppis.
Aina, aina kelpaa vastarunosi.
Sinulla on kyllä todella taito hyppysissä
myötäillä toisen runoa.
Hiivatti ! Pitikö Siun just nyt soittaa ja
sekottaa mun ajatukset. Olisin halunnu kirjottaa
tuosta vastiksesta omanlainen versio, mutta nyt
ei synny ja soon Siun vika.
Kiitos Kaaru.
Tämä on yksi niistä monista
Elämän makuisista runoistasi.
Ei voi kuin ihailla
kun näitä teet,vai
onko automatic
päällä.
Arvioimaan en lähde syvemmin,
siihen eväät repusta
ovat jo syödyt.
Sillä tämä käy vauvasta
viimeiselle portille asti.
Elämän mittainen ja tunteva.
jos olisi, niin eipä edellisenikään olisi jäänyt
teelmäksi ja josta et Sinäkään löytänyt mitään.
Sehän olisi ihanne, jos omistaisi ihka oman au-
tomaatin - jeee. Mutta aivoja on vaan yritettävä
käyttää niiden kokoamiseen.
' tämä käy vauvasta viimeiselle portille asti '
Mikä kunnia kuulla tuo Dolan.
Sanoillasi on maaginen voima, niistä kiitän.
Taitaisi sekin puoli muodostua
liian helpoksi,alkaisi syntyä
sen johdosta uusia ennalta
arvaamattomia lisä sairauksia
yhteiskuntaamme...kun ihminen
pääsee liian helpolla "osingoille".
Minulla kunniaa ja maaagista sitä...
... mitä lie maan tomua
tässä ajassa
jonkin aikaa.
että tomuksihan me loppujen lopuksi tulemme
muuttumaan, painumaan Äiti maan kohtuun niin kuin
Ollukka kauniisti sanoi.
Ja mie olin aikas tyhmä, kun sanoin siitä edelli-
sestäni. Eihän täällä ole mitään velvollisuutta
kommentoida ketään, sehän pitäisi mielestäni aina
lähteä itse runosta. Ja jossei se millään tapaa
liikauta, silloin on parasta olla hiljaa.
Maagisuutesi on sanojesi taikaa.
Kiitos Dolan.
Eihän mikään velvollisuus ole
mitään kommentoida,eikä edes
yhteyttä pitää,muuta kuin
runoja puhaltaa.
Mutta-kyllä tästä jotain
olennaista puuttuisi
jos ne jätettäsiin pois.
Emmehän ole missään itä
blogin yhteisössä,
missä kaikki on niin
suljettua toimintaa.
Tietenkin jos runot ja
kirjoittaja ei säväytä,
niin silloin on ehkä
parempi olla hiljaa.
Mutta en ole oikein aivan
vakuuttunut siitäkään
täysin.
Esim...- jos minun runoistani
joku kommentoi,vaikka useamminkin,
niin pyrin myös hänenkin
runoja kommentoimaan.
Tässäkin,on niin monta
monessa...mutta pakkoa
tai velvoitetta ei ole
kuten ilmaisit.
Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle.
Jos runo ei säväytä, itse jätän silloin kommen-
toimatta. Tietysti voisi tehdä toisinkin, antaa
sitä rakentavaa palautetta, jota silloin tällöin
kyllä olen tehnytkin. Se on vain hiukka
arkaluontoista, jos ei tunne kirjoittajaa. Kaikki
ei osaa ottaa asiaa niin kuin se kirjoitetaan,
vaan loukkaantuu. Siksi en tee sitä kuin heille,
joiden uskon sen pystyvän pureskelemaan.
Mutta en milloinkaan kommentoi sen vuoksi, että
tavallaan haalisin kommentoinnillani omaan runoo-
ni kommentaattoreita. Se lähtee AINA runosta,
joka ainoa kerta.
Mutta jatketaan päivää, ja olkoon alkanut viikko
Sinullekkin mitä parhain.
Kiitos.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä,
sillä arvostelu on aina pirun
kaksi teräinen miekka.
Kun ottaa huomioon ihmis
luonteen alttiin herkkyyden,
niin loukkaavalta tuntuu
antaa negat.palautetta.
Mutta- selviin puutteisiin
pitäisi puuttua positiiv.
arvostelulla...eri juttu
- rohkeneeko.
Esim.omiani,joita olen täällä
hivenen itsekin sanonut,että
nyt jotain korjausta vaatinee
...-pitääkö kaiken olla aina
niin priima tuotetta.
Nykyään kaikki ja itsensä
pitää markkinoida niin hyvänä
eteenpäin...että makukin
tuoksuu jo hapanneelle.
Kyllä Runo on tärkein
argumentti täällä,siitä
pitäisi lähteä.
Viikko käynnissä ja Aurinko
helottaa,eikä kenelläkään
ole huolen häivää
missään.
Jatketaan ja törmäillään
kaistaisilla poluilla
uudelleen. Kiitos Sinulle.
ennenkin, että olemme samaa mieltä melki kaikista
asioista täällä. Ja kaksteränen miekkahan se on,
arvostelu. Pitää ottaa toisen ihmisen tunteet
huomioon, jos aikoo antaa sitä negatiivista pa-
lautetta. Itse pyrin kuitenkin sen antamaan melko
pehmeästi, sen kerran kun sitä annan.
Kyllä mielestäni niistä puutteista ja korjauseh-
dotuksistakin voi sanoa. Mutta niin kuin aiemmin
sanoin, pitää tuntea toinen uskaltautuakseen sii-
hen.
Ei kai nyt aina tarvitsekkaan niin priimaa olla,
vaihtelu virkistää. Mutta se itsekritiikki piru
vieköön aina iskee, grrr. On tietty miellyttävää
saada positiivista palautetta, ainakin silloin
kun itse tuntee epäonnistuneensa runossa.
Nimenomaan, runo on edelleeenkin se tärkein argu-
mentti.
Ei paistele arska enää, vettä riputtelee. Mutta
eihän se meitä lannista suinkaan. Jatketaan runo-
jen maailmassa.
Ja kiitos itsellesi Dolan.
Päivät vaihtelevat monenkin
kiemuran kautta,jota ei
aina itsekkään osaa
ennustaa,ja jos siinä
puoli huolimattomasti
toista tönäisee,vaikka
hyvää tarkoittaen...saa
valmistautua vaikka
mihin.
Toivotan hyviä yön
odotus tunteja.
Yritetään olla tönimättä, ja kannustaa toinen
toistamme - tänäänkin.
Oikein hyvää uutta päivää Sinulle.
Vaikka vettä sataa, paistakoon aurinko
sydämiimme.
Ei vakavuudella tönitä toisiamme,
jos sellainen tulee...niin
täytyy luoda
taukoa itselleen ja odottaa
parempia aikoja.
Vettä yöllä ja aamusella
hivenen...paisteesta
toivoa.
runosielujen lempeyellä, se saapi hyvän mielen
molemmille. Ja jos tauolle on tarve, silloin
ei täällä puhise lintsi, ehkä ei Dolankaan.
Sama täällä, mutta nyt arska on näkyvissä.
Hymyä päivääsi.
Ai...onko Aurinko arska...kyllä
tuo yrittää piristää
tätäkin raatoa.
Kilvoittelee noiden
pilvien kanssa,että
kumpi voiton vie.
Nyt on aurinko voitolla.
Kun se toisi ohdakkeiselle
rukiille kasvu
voimaa myös.
Jatketaan tätä
ihmeellisen kuvion
muodostamaa päivää.
arskahan aurinko on, mutta ei sitä täällä
ainakaan tänään näy. Eikä se taida olla sisällä-
nikään, mutta pyristellään.
Hyväkuvioista päivää Sinulle Dolan,
kiitos.
Täällä nyt hivenen yrittää
sateen jälkeen-laiskaa
se on.
Katsotaan tämän pv.
kuvioita,miltä ne
näyttävät.
Hyvää myös Sinulle.
Olla ihminen,
syntyä maan
tomusta,
tuskan itku
huulillaan.
Olla ihminen,
vaeltaa maailmassa,
yksinäisyyden
kyyneleet silmissä,
etsien rakkautta.
Olla ihminen,
päivien päättyessä
hajota taas tomuun,
palata äiti maan
kohtuun,
antaa tilaa
tuleville.
Äiti maa
jonka syliin, kohtuun
viimein pääsemme lepoon
uupuneina ihmisinä.
Sinne asti
meidän olisi saatava
olla ihminen ihmisten joukossa
kaikkine haavoinemme, kipuinemme.
Miksi rakkaus
ei aina tavoita meitä
yksinäisen ihmisen sydäntä
kosketuksen kaipuuta ?
Ei kyynelille ole määrätty määrää
ei ikävälle
eikä sielun vaellukselle
joka Sinua etsii maailmassa.
Rakkautta.