https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/10764/TMP.objres.2057.html?sequence=1
19.10.1952 Kouvolassa
HALLITUSPULA MAALAISLIITON
KANNALTA KATSOTTUNA
Asiassa pitää palata viime vuoteen. Kun maalaisliittolais-sosiaalidemokraattinen hallitus, ns. Kekkosen toinen hallitus, perustettiin tammikuussa 1951, otti se tehtäväkseen talouselämän tasapainoon saattamisen, inflaation lopettamisen ja rahanarvon vakaannuttamisen. Urakka tuntui vaikealta, suorastaan ylivoimaiselta, niin hurjaan vauhtiin inflaatiokehitys maassamme oli päässyt, nimenomaan onnettoman F-sopimuksen indeksimääräyksen vuoksi. Neuvottelut, joita hallituksen johdolla suoritettiin talouspoliittisten järjestöjen kesken, johtivat toukokuun 2. päivänä 1951 allekirjoitettuun ns. linnarauhasopimukseen. Se voidaan katsoa rajapyykiksi, jonka jälkeen talouselämä on vähitellen vakaantunut ja on nyt saavuttamassa tasapainon. Linnarauhasopimuksen oli määrä olla voimassa valtiollisten vaalien yli syksyyn 1951 saakka ja sen aikana oli tarkoitus laatia yksityiskohtainen ohjelma talouselämän tervehdyttämiseksi, mikä valmistuikin syyskuussa 1951.
Tämä ns. tasapaino-ohjelma oli pohjana sille hallitussopimukselle, jota syyskuun 20. päivänä 1951 muodostettu, nyt kaatunut, hallitus ryhtyi toteuttamaan.
Vastoin aikaisempaa käytäntöä mainittu hallitussopimus oli laaja ja yksityiskohtainen asiakirja. Tällainen täsmälliseen muotoon laadittu sopimus katsottiin tarpeelliseksi, jotta hallitus ja hallitusryhmät olisivat olleet selvillä, mihin hallitussopimus oikeutti ja velvoitti, ja jotta vältyttäisiin myöhemmin tulkintaerimielisyyksiltä sekä voitaisiin turvata luottamuksellinen yhteistyö hallituksessa. Monet suuret asiat on voitu hoitaa menestyksekkäästi hallitussopimuksen mukaan. Tähän syksyyn ovat siirtyneet vuokrasopimus ja maatalouden vakauttamispyrkimyksen hoitaminen.
Maataloustulon määräämisen perusteista sisältää tämä hallitussopimus seuraavan kohdan:
"Hallitus tekee suunnitteluneuvoston laatiman luonnoksen mukaisen esityksen laiksi maataloustuotteiden hintojen ja maataloudelle annettavan tuen määräämisperusteista, jonka mukaan alkaen satovuodesta 1952--1953 kolmeksi satovuodeksi rukiille, vehnälle ja maidolle määrätään satovuosittain hinnat ja näin määriteltyjen hintojen perusteella maataloudelle annettava tuki. Hintojen ja maatalouden tukemistoimenpiteiden perustaksi otetaan maanviljelijäin maataloudestaan edellä lausutun periaatteen mukaisesti määritelty tulo laskettuna lokakuussa 1951 vallitsevien olosuhteiden mukaan. Maanviljelijäin tulo on pysytettävä muuttumattomassa suhteessa muiden väestöpiirien yleisessä tulotasossa tapahtuneisiin muutoksiin."
Miten tämä erittäin täsmällisesti muotoiltu kohta on syntynyt? Suunnitteluneuvoston työvaliokunta, jossa oli mukana mm. Maataloustuottajain Keskusliiton edustaja, oli yksimielisesti valmistanut suunnitelman maataloustulon vakaannuttamisesta pitäen lähtökohtanaan sitä, että lokakuun 1951 taso, johon työläisten palkat oli sidottu, olisi säilytettävä myös maataloudesta saadun tulon osalta, ja milloin työpalkat elinkustannusindeksin nousun johdosta korotettaisiin, vastaava lisäys turvattaisiin myös maataloudesta saadulle tulolle. Suunnitteluneuvoston työvaliokunta oli laatinut -- taas yksimielisesti -- lakiesityksen maataloustulon vakaannuttamisesta, joka esitys piti lähtökohtana lokakuuta 1951. Hallitusohjelmaan otettiin syyskuun 20. päivänä 1951 se kohta, jonka edellä luin, suoraan suunnitteluneuvoston työvaliokunnan yksimielisestä esityksestä.
Koko suunnitteluneuvosto, jossa olivat koko maan talouspoliittisten järjestöjen, nimenomaan työmarkkinajärjestöjen edustajat saapuvilla, käsitteli työvaliokunnan valmistaman tasapaino-ohjelman kokouksessaan syyskuun 29. päivänä 1951, ja ohjelma hyväksyttiin tässä kokouksessa muuten yksimielisesti, mutta äärimmäisen vasemmiston edustajat Janhunen ja Murto olivat eri mieltä.
Olen tarkastanut suunnitteluneuvoston pöytäkirjan syyskuun 29. päivältä 1951, ja siitä käy ilmi, että sen jälkeen kun kokous oli hyväksynyt tasapaino-ohjelman, johon kuului myös juuri lukemani jo sitä ennen hallitussopimukseen otettu kohta maataloustulon vakauttamisesta, puheenjohtaja Aura totesi, että kaikki ne järjestöt, jotka olivat allekirjoittaneet linnarauhasopimuksen ja olleet edustettuina suunnitteluneuvostossa, ovat siis hyväksyneet tasapaino-ohjelman.
Niihin järjestöihin, joita tässä tarkoitetaan, kuului mm. Maataloustuottajain Keskusliitto ja Maataloustyönantajain Liitto.
Hallitussopimuksessa edellytetyn maataloustulon vakauttamislain jättämistä ei ole hallituksessa kiirehditty. Päinvastoin me maalaisliittolaiset -- tunnustan sen avoimesti -- olemme koettaneet siirtää lakiesityksen antamista, koska suunnitelma maataloustulon jäädyttämiseksi lokakuun 1951 tasolle ei ole v:n 1952 aikana maataloustulossa tapahtuneen edullisen kehityksen vuoksi ollut meille mieluisa.
Yhteen aikaan me luulimmekin, että sosiaalidemokraattiset hallitustoverimme olivat jo luopuneet tästä ohjelmakohdasta. Tässä olimme kuitenkin väärässä, sillä kun tänä syksynä tuli esille vanhojen talojen vuokrankorotusasia, sosiaalidemokraatit siinä yhteydessä vaativat vuosi sitten tehdyn lupauksen täyttämistä ja maataloustulon vakaannuttamista koskevan lakiesityksen antamista.
Kun asia tällä tavalla oli tullut uudelleen esille, suunnitteluneuvosto pyysi lakiehdotuksen yksityiskohdista vielä Maataloustuottajain Keskusliiton lausunnon. Syyskuun 24. päivänä lähettämässään kirjelmässä Maataloustuottajain Keskusliiton johtokunta ilmoitti vastustavansa sanotun lakiesityksen antamista.
Asia oli saanut odottamattoman käänteen.
Koko maataloutta edustava keskusjärjestö oli kieltäytynyt hyväksymästä tekemänsä sopimuksen mukaista toimenpidettä. Maalaisliittolaiset eivät tämän jälkeen katsoneet voivansa suostua lakiesityksen antamiseen kuulematta omaa eduskuntaryhmäänsä. Maalaisliiton eduskuntaryhmä päätti ottaa selville Maataloustuottajain Keskusliiton ylimmän elimen, valtuuskunnan kannan. Kun valtuuskunnan kokous sattui viime torstaiksi, maalaisliiton puolesta ilmoitettiin siltä varalta, että valtuuskunnalle ei jäisi väärinkäsitystä asiain oikeasta tilasta, kyseisen lakiehdotuksen muodon tulevan olemaan sellainen, että sen hyväksyminen ei aiheuttaisi maataloustuotteiden hintojen alenemista nykyisestään.
Edelleen valtuuskunnalle ilmoitettiin, että sen kannanotto, jos se on kielteinen, tulisi johtamaan poliittisiin seurauksiin, so. hallituksen kaatumiseen. Valtuuskunta -- kuten tunnettua -- asettui kielteiselle kannalle.
Kun asia joutui maalaisliiton ryhmässä tämän jälkeen ratkaistavaksi, oli ryhmä erittäin vaikeassa välikädessä. Hallitussopimus, jonka Maataloustuottajain Keskusliitto oli tältä osin hyväksynyt, velvoitti antamaan ko. lakiesityksen -- se oli riidatonta -- mutta maatalouden oma keskusjärjestö sitä vastusti eikä halunnut lunastaa asettamaansa vekseliä. Suosittelin kuitenkin ryhmälle, että hallitussopimus pidettäisiin ja pyysin sitä pyytämällä. Katson, että jos ryhmä suhteellisen yksimielisenä olisi ollut tällä kannalla, ei mitään hajaantumista puolueessa olisi tapahtunut ja vastustajien hyökkäykset olisi voitu meidän yksimielisyytemme avulla torjua, mutta yksimielisyyttä ei tällä pohjalla syntynyt, koska juuri ne henkilöt, jotka olivat Maataloustuottajain Keskusliitossa johtaneet taistelua ja väen väkisin ajaneet siellä kielteisen kannan läpi, olivat maalaisliiton eduskuntaryhmän jäseniä. Ryhmä teki seuraavan päätöksen, joka saatettiin julkisuuteen: "Sen jälkeen kun Maataloustuottajain Keskusliiton valtuuskunta oli Maalaisliiton eduskuntaryhmälle ilmoittanut vastustavansa hallitussopimuksessa edellytetyn maataloustulon vakauttamislakiesityksen antamista eduskunnalle, niin täydennettynä, ettei laki tulisi aiheuttamaan maataloustuotteiden hintojen alenemista, Maalaisliiton Eduskuntaryhmä käsitteli tänään kysymystä. -- Keskustelun jälkeen ryhmä -- pitäen maatalousväestön yhtenäistä kannanottoa näin suuresti maatalousväestön asemaa koskevassa kysymyksessä ensiarvoisen tärkeänä -- katsoi, ettei se voi suositella po. lakiesityksen antamista. Tämän päätöksen seurauksena oli sosiaalidemokraattisten ministereiden ja sen jälkeen koko hallituksen ero."
Minun täytyy sanoa, että Maataloustuottajain Keskusliiton menettely on ollut täysin vastuutonta. Keskusliitto rikkoi tekemänsä sitoumuksen ja tietäen päätöksensä seuraukset aiheutti hallituspulan. Miten Maataloustuottajain Keskusliitto selvittää tämän pulan? Millä se vastaa, jos suurella vaivalla aikaansaatu taloudellinen tasapaino luhistuu ja uusi tuhoisa inflaatio alkaa? Kuinka valtuuskunnan annettiin tehdä tämä päätös, kun 36 jäsenestä vain 23 oli paikalla ja heistäkin 8 valmis suosittelemaan esityksen antamista? Tiedetään, että monet piiriliitot ovat yksimielisesti olleet esityksen antamisen kannalla. Minua henkilökohtaisesti aivan kuvottaa se, että esim. Kainuun edustaja on ollut esityksen antamista vastustamassa. Saakohan herra Partanen paremmin Kainuun asiat ajavan hallituksen tilalle?
Mitä se tasapaino-ohjelma, jonka Maataloustuottajain Keskusliitto nyt kevytmielisesti kaatoi, on antanut nimenomaan maataloudelle? Maatalouden tuottajahinnat ovat tämän ohjelman aikana kohonneet noin 6 %:lla. Maatalouden kustannukset ovat vastaavasti laskeneet tänä aikana noin 1,5 miljardilla markalla. Maatalouden kannattavuus, joka keväällä 1951 professorikomitean laskelmien mukaan oli 75--76 %, on nyt tämän kehityksen ansiosta 80 %. Se on liian alhainen nytkin. Niin asianlaita on, sillä ennen sotaa kannattavuus oli noin 92 %, mutta parempaan suuntaan sentään ollaan menossa. Ja myös maataloudelle merkitsee toki erittäin paljon se, että inflaatio on loppunut, rahanarvo vakaantunut ja luottamus rahanarvoon on palautunut. Siitä puhuu rohkaisevaa kieltä esim. se seikka, että aikana 30.6.1951--30.6.1952 talletukset maan rahalaitoksissa ovat lisääntyneet 40 miljardilla markalla eli 23 %:lla, joka on kaikki reaalista lisäystä, kun rahanarvo tänä aikana on säilynyt.
Kun tiedetään, että juuri tänä aikana, jolloin meillä rahanarvo on saatu vakaantumaan, monessa meitä rikkaammassa maassa inflaatio on päässyt ryöstäytymään irti, on saavutuksemme sitäkin arvokkaampi. Tämän kaiken Maataloustuottajain Keskusliitto katsoo voivansa vaarantaa. Se on uskomatonta. Porvarillisella taholla on tähän mennessä täydestä syystä arvosteltu SAK:n puttumista poliittisiin ratkaisuihin. Maataloustuottajain Keskusliitto on nyt saattanut SAK:n tähänastiset saavutukset varjoon.
Mahtaa vakaumuksen rintaääni hieman särähdellä, kun tietyt porvarilliset piirit vastedes SAK:n menettelytapoja arvostelevat.
Yleisesti katsotaan, että kahden suurimman puolueemme yhteistoimintaa hallituksessa olisi jatkettava. Mutta niinkin erilaisten puolueiden kuin maalaisliitto ja sosiaalidemokraattinen puolue on vaikea toimia yhdessä. Käsitykset ja pyrkimykset ovat varsin suuressa määrin toisistaan poikkeavat. Hankauskohtien vähentämiseksi ja yhteistoiminnan tasoittamiseksi on edeltäkäsin tehtävä yksityiskohtainen toimintaohjelma. Mutta kun se on tehty, sitä on myös noudatettava. Mitä poliittisesta elämästä tulee, jos jokainen osapuoli rikkoo antamansa sanan, silloin kun vähemmän mieluisa asia on kyseessä. Miten luottamuksellinen yhteistyö, joka on demokratiassa välttämätön, voi syntyä ja säilyä, jos viidakon tavat pääsevät vallalle.
Maalaisliiton puolustukseksi haluan sanoa, että ryhmän ilmeinen enemmistö olisi ollut valmis hyväksymään hallitussopimuksessa edellytetyn lakiesityksen, jos vähemmistö olisi lojaalisti taipunut päätökseen. Siitä ei ollut mitään varmuutta, päinvastoin samat henkilöt, jotka asiallisesti ovat vastuussa Maataloustuottajain Keskusliiton päätöksestä, ilmoittivat kaikissa vaiheissa tulevansa vastustamaan maalaisliiton eduskuntaryhmän ja maalaisliiton puoluevaltuuskunnan viime syksynä hyväksymän hallitussitoumuksen täyttämistä. Tällä he pakottivat ryhmän enemmistön yhtymään Maataloustuottajain Keskusliiton kantaan. Toiseksi on sanottava, että sosiaalidemokraattisen puolueen viimeaikainen menettely ei ole lisännyt maalaisliiton ryhmässä luottamusta hedelmällisen yhteistyön edellytyksiin. Vuokra-asian ja maatalouslain sitominen toisiinsa oli harkitsematon ja hyvin huonosti perusteltu toimenpide. Yllättäen tapahtunut liikevaihtoveron poistaminen Aravarakentelulta oli isku vasten maalaisliiton kasvoja. SAK:n hallitussopimuksen vastaiset kannanmäärittelyt eivät liioin sovi hyvään yhteistyöhön.
Maalaisliiton käsityksen mukaan ei ole oikein jäädyttää maataloustuloa niin alhaiseksi, että maatalouden harjoittaja saa vain 75--80 % siitä palkasta, mikä palkkatulo työvoimalle samasta työstä olisi maksettava. Mutta kun järjestelystä on vuosi sitten sovittu, on se mielestäni miehen tavoin täytettävä ja pyrittävä muussa yhteydessä turvaamaan maataloudelle paremmat toimeentuloedellytykset niin kuin vuoden mittaan on tapahtunut. Sitä paitsi lakiesityksellä on erittäin suuret etunsakin maatalouden kannalta. Jos yleisiä palkankorotuksia tapahtuu, maatalous saa lain perusteella automaattisesti vastaavan tulonlisäyksen. Se on suuri asia, sillä kova kokemus sodan jälkeisiltä vuosilta osoittaa, kuinka maatalous on jokaisen palkankorotuksen yhteydessä joutunut kärsimään. Ilman lakia käy niin vastaisuudessakin -- siitä olen varma. Edelleen on huomattava, että maatalous tulisi lakiesityksen mukaan rationalisoimisesta ja koneellistamisesta sekä sadon lisäyksistä syntyvän hyödyn saamaan lisääntyneenä tulona itselleen, eikä sillä kohottaisi palkkakustannuksia. Sen avulla muutaman vuoden kuluttua maatalouden kannattavuusaste voi huomattavastikin nousta. Nämä ovat niin suuria etuja, että laki olisi niiden vuoksi annettava.
Maataloustuottajain Keskusliiton piirissä on tietenkin ajateltu -- jos on ajateltu -- että hallituspulan tietä saadaan maataloudelle paremmin tyydyttävä laki. Sosiaalidemokraattien kannanoton vuoksi pidän sitä tuskin uskottavana. Saattaa käydä, että tässä toteutuu vanha sananlasku: "Kuta syvemmälle lusikka pannaan sitä laihempi soppa." Maataloustuotteiden hintoja ei tänä vuonna luultavastikaan ole varaa nostaa, sillä vuokrakorotuksen jälkeen elinkustannusindeksi heiluu noin 103:n ja 104:n vaiheilla.
Jos siihen heitetään maataloustuotteiden hintojen lisäystä, ei tarvita paljon, kun indeksi nousee 105:een ja seurauksena on yleinen palkkojen korotus. Mutta jos ne miehet, jotka ovat vastuussa hallituspulasta, saavat tulevissa hallitusneuvotteluissa maataloudelle paremman lain kuin me olemme saaneet, minä tulen iloisesti ja lojaalisesti heidän ja Maataloustuottajain Keskusliiton johtamaa hallitusta tukemaan.
Uuden hallituksen tiimoilta on jo ryhdytty kannuja valamaan. Kun luin eilisen Uuden Suomen, jossa suositeltiin kokoomusta hallituksen kolmanneksi tasoittavaksi voimaksi, kysyin itseltäni, onko hallituspulan järjestäminen ollut kokoomuksen pussissa, ennen kuin se tuli niiden maalaisliiton miesten säkkiin, jotka hallituspulan Maataloustuottajain Keskusliitossa käytännössä hoitivat. Niin välitön ja valmis Uuden Suomen kannanotto oli. Eipä silti, ei minulla ole mitään kokoomuksen hallitustoveruutta vastaan -- päinvastoin. Mutta sosiaalidemokraatit eivät mahtane suostua yhteishallitukseen kokoomuksen kanssa. Minulla oli viime keväänä aihetta asiaa virallisesti tiedustella sosiaalidemokraattiselta puolueelta. Vastaus oli silloin kieltävä. Minulla ei ole syytä olettaa, että sosiaalidemokraattien kanta olisi nyt muuttunut.
Puhemies Fagerholm on eilen lausunut toivovansa, että nykyinen hallitus jatkaisi toimintaansa. Minunkaan mielestäni ei maalla ole varaa kokeilla vähemmistöhallituksella. Jos nykyinen hallitus saa valtuudet toteuttaa puolueiden ja tältä avoimelta osalta myös työmarkkinajärjestöjen hyväksymää hallitusohjelmaa, ei tietenkään voi olla mitään estettä sille, että hallitus jää paikoilleen. Eduskuntatyö, nimenomaan tulevan vuoden budjetti edellyttää, että hallituskysymys saadaan kohtuullisessa ajassa pois päiväjärjestyksestä.
19.10.1952 Kouvolassa
HALLITUSPULA MAALAISLIITON
KANNALTA KATSOTTUNA
Asiassa pitää palata viime vuoteen. Kun maalaisliittolais-sosiaalidemokraattinen hallitus, ns. Kekkosen toinen hallitus, perustettiin tammikuussa 1951, otti se tehtäväkseen talouselämän tasapainoon saattamisen, inflaation lopettamisen ja rahanarvon vakaannuttamisen. Urakka tuntui vaikealta, suorastaan ylivoimaiselta, niin hurjaan vauhtiin inflaatiokehitys maassamme oli päässyt, nimenomaan onnettoman F-sopimuksen indeksimääräyksen vuoksi. Neuvottelut, joita hallituksen johdolla suoritettiin talouspoliittisten järjestöjen kesken, johtivat toukokuun 2. päivänä 1951 allekirjoitettuun ns. linnarauhasopimukseen. Se voidaan katsoa rajapyykiksi, jonka jälkeen talouselämä on vähitellen vakaantunut ja on nyt saavuttamassa tasapainon. Linnarauhasopimuksen oli määrä olla voimassa valtiollisten vaalien yli syksyyn 1951 saakka ja sen aikana oli tarkoitus laatia yksityiskohtainen ohjelma talouselämän tervehdyttämiseksi, mikä valmistuikin syyskuussa 1951.
Tämä ns. tasapaino-ohjelma oli pohjana sille hallitussopimukselle, jota syyskuun 20. päivänä 1951 muodostettu, nyt kaatunut, hallitus ryhtyi toteuttamaan.
Vastoin aikaisempaa käytäntöä mainittu hallitussopimus oli laaja ja yksityiskohtainen asiakirja. Tällainen täsmälliseen muotoon laadittu sopimus katsottiin tarpeelliseksi, jotta hallitus ja hallitusryhmät olisivat olleet selvillä, mihin hallitussopimus oikeutti ja velvoitti, ja jotta vältyttäisiin myöhemmin tulkintaerimielisyyksiltä sekä voitaisiin turvata luottamuksellinen yhteistyö hallituksessa. Monet suuret asiat on voitu hoitaa menestyksekkäästi hallitussopimuksen mukaan. Tähän syksyyn ovat siirtyneet vuokrasopimus ja maatalouden vakauttamispyrkimyksen hoitaminen.
Maataloustulon määräämisen perusteista sisältää tämä hallitussopimus seuraavan kohdan:
"Hallitus tekee suunnitteluneuvoston laatiman luonnoksen mukaisen esityksen laiksi maataloustuotteiden hintojen ja maataloudelle annettavan tuen määräämisperusteista, jonka mukaan alkaen satovuodesta 1952--1953 kolmeksi satovuodeksi rukiille, vehnälle ja maidolle määrätään satovuosittain hinnat ja näin määriteltyjen hintojen perusteella maataloudelle annettava tuki. Hintojen ja maatalouden tukemistoimenpiteiden perustaksi otetaan maanviljelijäin maataloudestaan edellä lausutun periaatteen mukaisesti määritelty tulo laskettuna lokakuussa 1951 vallitsevien olosuhteiden mukaan. Maanviljelijäin tulo on pysytettävä muuttumattomassa suhteessa muiden väestöpiirien yleisessä tulotasossa tapahtuneisiin muutoksiin."
Miten tämä erittäin täsmällisesti muotoiltu kohta on syntynyt? Suunnitteluneuvoston työvaliokunta, jossa oli mukana mm. Maataloustuottajain Keskusliiton edustaja, oli yksimielisesti valmistanut suunnitelman maataloustulon vakaannuttamisesta pitäen lähtökohtanaan sitä, että lokakuun 1951 taso, johon työläisten palkat oli sidottu, olisi säilytettävä myös maataloudesta saadun tulon osalta, ja milloin työpalkat elinkustannusindeksin nousun johdosta korotettaisiin, vastaava lisäys turvattaisiin myös maataloudesta saadulle tulolle. Suunnitteluneuvoston työvaliokunta oli laatinut -- taas yksimielisesti -- lakiesityksen maataloustulon vakaannuttamisesta, joka esitys piti lähtökohtana lokakuuta 1951. Hallitusohjelmaan otettiin syyskuun 20. päivänä 1951 se kohta, jonka edellä luin, suoraan suunnitteluneuvoston työvaliokunnan yksimielisestä esityksestä.
Koko suunnitteluneuvosto, jossa olivat koko maan talouspoliittisten järjestöjen, nimenomaan työmarkkinajärjestöjen edustajat saapuvilla, käsitteli työvaliokunnan valmistaman tasapaino-ohjelman kokouksessaan syyskuun 29. päivänä 1951, ja ohjelma hyväksyttiin tässä kokouksessa muuten yksimielisesti, mutta äärimmäisen vasemmiston edustajat Janhunen ja Murto olivat eri mieltä.
Olen tarkastanut suunnitteluneuvoston pöytäkirjan syyskuun 29. päivältä 1951, ja siitä käy ilmi, että sen jälkeen kun kokous oli hyväksynyt tasapaino-ohjelman, johon kuului myös juuri lukemani jo sitä ennen hallitussopimukseen otettu kohta maataloustulon vakauttamisesta, puheenjohtaja Aura totesi, että kaikki ne järjestöt, jotka olivat allekirjoittaneet linnarauhasopimuksen ja olleet edustettuina suunnitteluneuvostossa, ovat siis hyväksyneet tasapaino-ohjelman.
Niihin järjestöihin, joita tässä tarkoitetaan, kuului mm. Maataloustuottajain Keskusliitto ja Maataloustyönantajain Liitto.
Hallitussopimuksessa edellytetyn maataloustulon vakauttamislain jättämistä ei ole hallituksessa kiirehditty. Päinvastoin me maalaisliittolaiset -- tunnustan sen avoimesti -- olemme koettaneet siirtää lakiesityksen antamista, koska suunnitelma maataloustulon jäädyttämiseksi lokakuun 1951 tasolle ei ole v:n 1952 aikana maataloustulossa tapahtuneen edullisen kehityksen vuoksi ollut meille mieluisa.
Yhteen aikaan me luulimmekin, että sosiaalidemokraattiset hallitustoverimme olivat jo luopuneet tästä ohjelmakohdasta. Tässä olimme kuitenkin väärässä, sillä kun tänä syksynä tuli esille vanhojen talojen vuokrankorotusasia, sosiaalidemokraatit siinä yhteydessä vaativat vuosi sitten tehdyn lupauksen täyttämistä ja maataloustulon vakaannuttamista koskevan lakiesityksen antamista.
Kun asia tällä tavalla oli tullut uudelleen esille, suunnitteluneuvosto pyysi lakiehdotuksen yksityiskohdista vielä Maataloustuottajain Keskusliiton lausunnon. Syyskuun 24. päivänä lähettämässään kirjelmässä Maataloustuottajain Keskusliiton johtokunta ilmoitti vastustavansa sanotun lakiesityksen antamista.
Asia oli saanut odottamattoman käänteen.
Koko maataloutta edustava keskusjärjestö oli kieltäytynyt hyväksymästä tekemänsä sopimuksen mukaista toimenpidettä. Maalaisliittolaiset eivät tämän jälkeen katsoneet voivansa suostua lakiesityksen antamiseen kuulematta omaa eduskuntaryhmäänsä. Maalaisliiton eduskuntaryhmä päätti ottaa selville Maataloustuottajain Keskusliiton ylimmän elimen, valtuuskunnan kannan. Kun valtuuskunnan kokous sattui viime torstaiksi, maalaisliiton puolesta ilmoitettiin siltä varalta, että valtuuskunnalle ei jäisi väärinkäsitystä asiain oikeasta tilasta, kyseisen lakiehdotuksen muodon tulevan olemaan sellainen, että sen hyväksyminen ei aiheuttaisi maataloustuotteiden hintojen alenemista nykyisestään.
Edelleen valtuuskunnalle ilmoitettiin, että sen kannanotto, jos se on kielteinen, tulisi johtamaan poliittisiin seurauksiin, so. hallituksen kaatumiseen. Valtuuskunta -- kuten tunnettua -- asettui kielteiselle kannalle.
Kun asia joutui maalaisliiton ryhmässä tämän jälkeen ratkaistavaksi, oli ryhmä erittäin vaikeassa välikädessä. Hallitussopimus, jonka Maataloustuottajain Keskusliitto oli tältä osin hyväksynyt, velvoitti antamaan ko. lakiesityksen -- se oli riidatonta -- mutta maatalouden oma keskusjärjestö sitä vastusti eikä halunnut lunastaa asettamaansa vekseliä. Suosittelin kuitenkin ryhmälle, että hallitussopimus pidettäisiin ja pyysin sitä pyytämällä. Katson, että jos ryhmä suhteellisen yksimielisenä olisi ollut tällä kannalla, ei mitään hajaantumista puolueessa olisi tapahtunut ja vastustajien hyökkäykset olisi voitu meidän yksimielisyytemme avulla torjua, mutta yksimielisyyttä ei tällä pohjalla syntynyt, koska juuri ne henkilöt, jotka olivat Maataloustuottajain Keskusliitossa johtaneet taistelua ja väen väkisin ajaneet siellä kielteisen kannan läpi, olivat maalaisliiton eduskuntaryhmän jäseniä. Ryhmä teki seuraavan päätöksen, joka saatettiin julkisuuteen: "Sen jälkeen kun Maataloustuottajain Keskusliiton valtuuskunta oli Maalaisliiton eduskuntaryhmälle ilmoittanut vastustavansa hallitussopimuksessa edellytetyn maataloustulon vakauttamislakiesityksen antamista eduskunnalle, niin täydennettynä, ettei laki tulisi aiheuttamaan maataloustuotteiden hintojen alenemista, Maalaisliiton Eduskuntaryhmä käsitteli tänään kysymystä. -- Keskustelun jälkeen ryhmä -- pitäen maatalousväestön yhtenäistä kannanottoa näin suuresti maatalousväestön asemaa koskevassa kysymyksessä ensiarvoisen tärkeänä -- katsoi, ettei se voi suositella po. lakiesityksen antamista. Tämän päätöksen seurauksena oli sosiaalidemokraattisten ministereiden ja sen jälkeen koko hallituksen ero."
Minun täytyy sanoa, että Maataloustuottajain Keskusliiton menettely on ollut täysin vastuutonta. Keskusliitto rikkoi tekemänsä sitoumuksen ja tietäen päätöksensä seuraukset aiheutti hallituspulan. Miten Maataloustuottajain Keskusliitto selvittää tämän pulan? Millä se vastaa, jos suurella vaivalla aikaansaatu taloudellinen tasapaino luhistuu ja uusi tuhoisa inflaatio alkaa? Kuinka valtuuskunnan annettiin tehdä tämä päätös, kun 36 jäsenestä vain 23 oli paikalla ja heistäkin 8 valmis suosittelemaan esityksen antamista? Tiedetään, että monet piiriliitot ovat yksimielisesti olleet esityksen antamisen kannalla. Minua henkilökohtaisesti aivan kuvottaa se, että esim. Kainuun edustaja on ollut esityksen antamista vastustamassa. Saakohan herra Partanen paremmin Kainuun asiat ajavan hallituksen tilalle?
Mitä se tasapaino-ohjelma, jonka Maataloustuottajain Keskusliitto nyt kevytmielisesti kaatoi, on antanut nimenomaan maataloudelle? Maatalouden tuottajahinnat ovat tämän ohjelman aikana kohonneet noin 6 %:lla. Maatalouden kustannukset ovat vastaavasti laskeneet tänä aikana noin 1,5 miljardilla markalla. Maatalouden kannattavuus, joka keväällä 1951 professorikomitean laskelmien mukaan oli 75--76 %, on nyt tämän kehityksen ansiosta 80 %. Se on liian alhainen nytkin. Niin asianlaita on, sillä ennen sotaa kannattavuus oli noin 92 %, mutta parempaan suuntaan sentään ollaan menossa. Ja myös maataloudelle merkitsee toki erittäin paljon se, että inflaatio on loppunut, rahanarvo vakaantunut ja luottamus rahanarvoon on palautunut. Siitä puhuu rohkaisevaa kieltä esim. se seikka, että aikana 30.6.1951--30.6.1952 talletukset maan rahalaitoksissa ovat lisääntyneet 40 miljardilla markalla eli 23 %:lla, joka on kaikki reaalista lisäystä, kun rahanarvo tänä aikana on säilynyt.
Kun tiedetään, että juuri tänä aikana, jolloin meillä rahanarvo on saatu vakaantumaan, monessa meitä rikkaammassa maassa inflaatio on päässyt ryöstäytymään irti, on saavutuksemme sitäkin arvokkaampi. Tämän kaiken Maataloustuottajain Keskusliitto katsoo voivansa vaarantaa. Se on uskomatonta. Porvarillisella taholla on tähän mennessä täydestä syystä arvosteltu SAK:n puttumista poliittisiin ratkaisuihin. Maataloustuottajain Keskusliitto on nyt saattanut SAK:n tähänastiset saavutukset varjoon.
Mahtaa vakaumuksen rintaääni hieman särähdellä, kun tietyt porvarilliset piirit vastedes SAK:n menettelytapoja arvostelevat.
Yleisesti katsotaan, että kahden suurimman puolueemme yhteistoimintaa hallituksessa olisi jatkettava. Mutta niinkin erilaisten puolueiden kuin maalaisliitto ja sosiaalidemokraattinen puolue on vaikea toimia yhdessä. Käsitykset ja pyrkimykset ovat varsin suuressa määrin toisistaan poikkeavat. Hankauskohtien vähentämiseksi ja yhteistoiminnan tasoittamiseksi on edeltäkäsin tehtävä yksityiskohtainen toimintaohjelma. Mutta kun se on tehty, sitä on myös noudatettava. Mitä poliittisesta elämästä tulee, jos jokainen osapuoli rikkoo antamansa sanan, silloin kun vähemmän mieluisa asia on kyseessä. Miten luottamuksellinen yhteistyö, joka on demokratiassa välttämätön, voi syntyä ja säilyä, jos viidakon tavat pääsevät vallalle.
Maalaisliiton puolustukseksi haluan sanoa, että ryhmän ilmeinen enemmistö olisi ollut valmis hyväksymään hallitussopimuksessa edellytetyn lakiesityksen, jos vähemmistö olisi lojaalisti taipunut päätökseen. Siitä ei ollut mitään varmuutta, päinvastoin samat henkilöt, jotka asiallisesti ovat vastuussa Maataloustuottajain Keskusliiton päätöksestä, ilmoittivat kaikissa vaiheissa tulevansa vastustamaan maalaisliiton eduskuntaryhmän ja maalaisliiton puoluevaltuuskunnan viime syksynä hyväksymän hallitussitoumuksen täyttämistä. Tällä he pakottivat ryhmän enemmistön yhtymään Maataloustuottajain Keskusliiton kantaan. Toiseksi on sanottava, että sosiaalidemokraattisen puolueen viimeaikainen menettely ei ole lisännyt maalaisliiton ryhmässä luottamusta hedelmällisen yhteistyön edellytyksiin. Vuokra-asian ja maatalouslain sitominen toisiinsa oli harkitsematon ja hyvin huonosti perusteltu toimenpide. Yllättäen tapahtunut liikevaihtoveron poistaminen Aravarakentelulta oli isku vasten maalaisliiton kasvoja. SAK:n hallitussopimuksen vastaiset kannanmäärittelyt eivät liioin sovi hyvään yhteistyöhön.
Maalaisliiton käsityksen mukaan ei ole oikein jäädyttää maataloustuloa niin alhaiseksi, että maatalouden harjoittaja saa vain 75--80 % siitä palkasta, mikä palkkatulo työvoimalle samasta työstä olisi maksettava. Mutta kun järjestelystä on vuosi sitten sovittu, on se mielestäni miehen tavoin täytettävä ja pyrittävä muussa yhteydessä turvaamaan maataloudelle paremmat toimeentuloedellytykset niin kuin vuoden mittaan on tapahtunut. Sitä paitsi lakiesityksellä on erittäin suuret etunsakin maatalouden kannalta. Jos yleisiä palkankorotuksia tapahtuu, maatalous saa lain perusteella automaattisesti vastaavan tulonlisäyksen. Se on suuri asia, sillä kova kokemus sodan jälkeisiltä vuosilta osoittaa, kuinka maatalous on jokaisen palkankorotuksen yhteydessä joutunut kärsimään. Ilman lakia käy niin vastaisuudessakin -- siitä olen varma. Edelleen on huomattava, että maatalous tulisi lakiesityksen mukaan rationalisoimisesta ja koneellistamisesta sekä sadon lisäyksistä syntyvän hyödyn saamaan lisääntyneenä tulona itselleen, eikä sillä kohottaisi palkkakustannuksia. Sen avulla muutaman vuoden kuluttua maatalouden kannattavuusaste voi huomattavastikin nousta. Nämä ovat niin suuria etuja, että laki olisi niiden vuoksi annettava.
Maataloustuottajain Keskusliiton piirissä on tietenkin ajateltu -- jos on ajateltu -- että hallituspulan tietä saadaan maataloudelle paremmin tyydyttävä laki. Sosiaalidemokraattien kannanoton vuoksi pidän sitä tuskin uskottavana. Saattaa käydä, että tässä toteutuu vanha sananlasku: "Kuta syvemmälle lusikka pannaan sitä laihempi soppa." Maataloustuotteiden hintoja ei tänä vuonna luultavastikaan ole varaa nostaa, sillä vuokrakorotuksen jälkeen elinkustannusindeksi heiluu noin 103:n ja 104:n vaiheilla.
Jos siihen heitetään maataloustuotteiden hintojen lisäystä, ei tarvita paljon, kun indeksi nousee 105:een ja seurauksena on yleinen palkkojen korotus. Mutta jos ne miehet, jotka ovat vastuussa hallituspulasta, saavat tulevissa hallitusneuvotteluissa maataloudelle paremman lain kuin me olemme saaneet, minä tulen iloisesti ja lojaalisesti heidän ja Maataloustuottajain Keskusliiton johtamaa hallitusta tukemaan.
Uuden hallituksen tiimoilta on jo ryhdytty kannuja valamaan. Kun luin eilisen Uuden Suomen, jossa suositeltiin kokoomusta hallituksen kolmanneksi tasoittavaksi voimaksi, kysyin itseltäni, onko hallituspulan järjestäminen ollut kokoomuksen pussissa, ennen kuin se tuli niiden maalaisliiton miesten säkkiin, jotka hallituspulan Maataloustuottajain Keskusliitossa käytännössä hoitivat. Niin välitön ja valmis Uuden Suomen kannanotto oli. Eipä silti, ei minulla ole mitään kokoomuksen hallitustoveruutta vastaan -- päinvastoin. Mutta sosiaalidemokraatit eivät mahtane suostua yhteishallitukseen kokoomuksen kanssa. Minulla oli viime keväänä aihetta asiaa virallisesti tiedustella sosiaalidemokraattiselta puolueelta. Vastaus oli silloin kieltävä. Minulla ei ole syytä olettaa, että sosiaalidemokraattien kanta olisi nyt muuttunut.
Puhemies Fagerholm on eilen lausunut toivovansa, että nykyinen hallitus jatkaisi toimintaansa. Minunkaan mielestäni ei maalla ole varaa kokeilla vähemmistöhallituksella. Jos nykyinen hallitus saa valtuudet toteuttaa puolueiden ja tältä avoimelta osalta myös työmarkkinajärjestöjen hyväksymää hallitusohjelmaa, ei tietenkään voi olla mitään estettä sille, että hallitus jää paikoilleen. Eduskuntatyö, nimenomaan tulevan vuoden budjetti edellyttää, että hallituskysymys saadaan kohtuullisessa ajassa pois päiväjärjestyksestä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.