Miksi mies haluaa lapsia jos vaan on niiden kanssa kun on "kivaa". Eli silloin kun lapsi hyvällä tuulella. Miksi mies luulee että lapsen tulon myötä nainen ei kaipaa mitään virikkeitä enää, tai vain sellaisia johon voi ottaa lapsi mukaan.
Lapsi oli yhteinen päätös, olemme olleet yhdessä pitkään ja mies vuosia puhunut lapsista, minä en ole ollut erityisen lapsirakas, tottakai oma on aina oma
Lapsi oli yhteinen päätös, olemme olleet yhdessä pitkään ja mies vuosia puhunut lapsista, minä en ole ollut erityisen lapsirakas, tottakai oma on aina oma
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Miksi mies haluaa lapsia jos vaan on niiden kanssa kun on "kivaa". Eli silloin kun lapsi hyvällä tuulella. Miksi mies luulee että lapsen tulon myötä nainen ei kaipaa mitään virikkeitä enää, tai vain sellaisia johon voi ottaa lapsi mukaan.
Lapsi oli yhteinen päätös, olemme olleet yhdessä pitkään ja mies vuosia puhunut lapsista, minä en ole ollut erityisen lapsirakas, tottakai oma on aina oma
"Jos suutun kunnolla ja silloin ääntä kyllä lähtee suustani hän uhkaa tappaa minut. "
Tiesitkö, että tapppouhkaus on aina rikos, vaikka sen tekisi oma aviomies.
"Mies on myös järjestänyt niin että en taloudellisesti pärjää mitenkään jos päätän lähteä."
Tämä ei pidä paikkaansa. Miehesi ei voi estää sinua saamasta niitä yhteiskunnan tukia, mitä sinulle kuuluu, jos lähdet, eikä hän voi estää sinua menemästä töihin.
olemaan kun lapset ovat vielä pieniä ja ukko ryyppää. Et kuule ole ainoa.
Tuo on kuitenkin ohimenevä vaihe. Lapset kasvavat siitä, ja hehän ovat joka tapauksessa parasta elämässäsi.
Mieheltä ei kannata liikoja odottaa, niin ei tule pettymyksiä. Sehän on hyvä, että edes rahaa tulee.
Minusta jos mies ei ole väkivaltainen ja tuo rahaa kotiin, ei kannata erota lasten ollessa pieniä. Niitä omia virikkeitä tulee sinulle sitten taas aikanaan. Nyt ovat lapset elämäsi tärkein sisältö.
Tuollaista se oikeasti usein on. Monelle miehelle tuo vastuu toisesta ihmisestä on melko vieras käsite. Samoin elää vahvasti se uskomus, että nainen hoitaa kodin ja mies tuo rahat - ja siksi miehellä saa olla myös niitä raskaita huveja niin paljon kuin tahtoo.
Minäkin neuvoisin kestämään. Ihan vaikka vain itsekkäistä syistä. Lapsesi on vielä sitova ja pieni, mutta tosi pian tulee se aika, kun saat jo omaakin aikaa ja ehkäpä kaipaat sitä, että lapset roikkuvat jaloissa. Yritä antaa piut paut miehesi tekemisille ja keskity nauttimaan lapsistasi - niin raskaalta kuin se kuulostaakin. Sinä olet lapsillesi maailman tärkein ihminen!
Jos sinulla on oikeasti sellainen olo, että et jaksa ja haluaisit kuolla, puhu asiasta vaikka neuvolassa, koska silloin tarvitset ehkä ulkopuolista apua. Miehen ryypiskely ja välinpitämättömyys ovat usein tekijöitä, jotka laukaisevat äitien masennuksen.
Mutta ennen kaikkea muista - Et ole yksin! Ja se rakkaus, mitä tulet vielä tuntemaan lapsiasi kohtaan ja saat heiltä takaisin, tulee olemaan niin arvokasta, että jonkin ajan kuluttua ymmärrät, että miehesi on se, joka häviää - et sinä!
Kannatan, että lähdet töiden hakuun heti kun mahdollista. Niin saat omiakin tuloja. Teidän pitää vaan sopia yhteiset pelisäännöt. Esim. molemmille pari vapaa iltaa viikossa, ei enempää. Säännöistä pidettävä kiinni. Myös kotitöiden jaot tasan. Kauppapäivät esim. 2x viikossa. Sinä käyt esim. tiistaina ja miehesi perjantaina.
Lapsen hoitokin käy työstä. Vaikka miehesi hoitaa palkkatyön, teet sinäkin silläaikaa töitä kotona eli hoidat lasta. Jos asia ei muutu, kannattaa miettiä haluatko elää tuossa suhteessa? Kerro myös miehellesi, että olet ajatellut, jos ei asiat muutu on eroa harkittava.
Mieti myös olisiko mahdollista saada mitään ammattiapua? Auttaiosiko neuvolassa puhuminen? Tai pariterapia yms? Onko neuvolan kautta mahdollista saada keskusterluapua esim. aika sinulle ja miehellesi? Mikäli miehesi uhkailee tapolla niin ilmoitus vaan poliisille. Tsemppiä ja jaksamisia.
Mä en vaan voi käsittää tällaisia ihmisiä, jotka vaan neuvoo "kestämään" tollasta kusipääukkoa! Tottakai kun on pienet lapset kyseessä niin vaikeaa se on lähteä, mutta minä lähdin raskaana ollessani enkä ole katunut. Ukko oli täysi alkoholisti ja vastuuton *aska. Ei yksinhuoltajan elämä helppoa ole, mutta helpottaa kummasti kun ei tarvitse stressata toisen menoista ja sekoiluista.
Ei naisen tarvitse kestää kaikkea paskaa vain sen takia että on olemassa "yleinen käsitys" että nainen hoitaa lapset ja kodin.
"Pojat ovat poikia" on kyllä surkein selitys siinä vaiheessa kun on pieni lapsi ja toinen tulossa, selkäänsä sietäisi tollanen ukko saada ja oikein kunnolla.
Jos joutuu tollasia tappouhkauksia kuulemaan, niin ehkä se yksinoleminen ei ole ollenkaan huonompi vaihtoehto. Yksinhän tuo aloittaja lapsensa nyt jo hoitaa. Raha ei ole mikään syy jäädä huonoon "suhteeseen", kyllä oma mielenterveys on tärkeämpää. Ei Suomessa kukaan nälkään kuole tai sillan alla joudu elämään.
Mulla esimerkiksi ei ollut ammattiakaan ennen kuin raskaaksi tulin, ei säännöllisiä tuloja, suoraan sanottuna ei yhtään mitään. Hengissä ollaan. Aina pärjää, ei se elämä siitä ole kiinni.
Asiaa sen enempää tuntematta, kuulostaa siltä, että elät todella epäterveessä suhteessa.
Ensinnäkin: KUMMANKIN lapsen vanhemman pitää ottaa vastuu lapsesta.Ei tarkoita välttämättä "matemaattista tasajakoa", vaan sitä, ettei toinen joudu kantamaan vastuuta kaikesta.Kummallakin, myös sinulla, on oltava oikeus omiin menoihin ilman toisen syyllistämistä.
Manipulointi, alistaminen ja toisen ivaaminen taloudellisesta riippuvuudesta ovat henkistä väkivaltaa.Tappouhkaus on ERITTÄIN pahaa henkistä väkivaltaa, eikä kuulu missään olosuhteessa mihinkään parisuhteeseen.
Se, että näyttää ulospäin "kunnon perheenisältä" ei tarkoita sitä, että näin myös oikeasti on.
Liika alkoholinkäyttö on alkoholismia, jota ei kumppanin tarvitse sietää.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta elää elämääsi ns. munankuorilla kävellen, ja varoa joka sanaasi.Terveessä suhteessa pitää saada olla oma itsensä ja hengittää vapaasti.
Kumppanisi käytös kuulostaa persoonaltaan häiriintyneen ihmisen käytökseltä.Tilanne tuskin paranee, et voi muuttaa toista muuttamalla koko ajan omaa käytöstäsi.Toinen vain kiristää entisestään ruuvia kireämmälle, kun annat taas vähän periksi.Lopulta sinun tilasi on aivan olematon ja kadotat itsesi.
Tunnut saaneen jo masennusoireita (tekee mieli kuolla yms). Se on haitallista sekä itsellesi mutta myös lapsellesi.Masentunut äiti ei voi hyvin.
Hae apua, ja heti.Ota yhteyttä paikkakuntasi turvakotiin, siellä osataan auttaa sinua, ja pääset hetkeksi irti kaikesta ahdistavasta ympärilläsi.
Älä usko ihmisiä, jotka(täälläkin) jaksavat jankuttaa "kestämisestä lasten vuoksi" yms. Jos haluat ajatella myös lapsiasi, viet heidät paikkaan, jossa kaikilla on tilaa hengittää.Sairaassa ympäristössä eläminen vaikuttaa lasten henkiseen kehitykseen haitallisella tavalla.
Voimia sulle, ja lapsellesi, myös syntymättömälle.Pärjäät kyllä!
poishan tuollaisesta suhteesta pitäisi päästä. Mutta... täytyy myös ajatella sitä, mihin tilanteeseen lapset sitten joutuvat. Nyt - eli yhdessä elettäessä - äiti huolehtii lapsista. Jos tulee ero, lapset ovat isällään tiettyjä ajanjaksoja ja herää vain kysymys, onko isä turvallinen ja vastuullinen huoltaja. Uskaltaako äiti lapsia isälleen jättää esim.viikonlopuiksi tai kesälomilla. Lastensuojelulaissa puhutaan lapsen oikeudesta tavata myös etävanhempaa, mutta tosiasia Suomessa on, että on kyse etävanhemman - eli tässä tapauksessa - isän oikeudesta tavata lapsiaan, jos sattuu haluamaan. Ja se oikeus on tosi vahva. Sellaisellekin isälle, joka on pahoinpidellyt lapsiaan, myönnetään aikaa myöten yön yli tapaamisia lasten kanssa. Ja lasten sana alkaa vaikuttaa vasta 12v -ikäisenä ja silloinkin rajoitetusti.
Minä tiedän sen helvetin, jossa taistelen koko ajan. Minun lapseni isä pahoinpiteli tytön lyömällä ja kuristamalla tämän ollessa vauva. Tuon pahoinpitelyn seurauksena lähdin kotoa. Minulla on lääkärin lausunto siitä, että isä on pahoinpidellyt lapsensa (tai siis, että lapsi on pahoinpidelty ja äiti on tuonut lapsen hoitoon ja kertonut isän olleen pahoinpitelija), mutta sossun tätien mielestä se ei ollut vakavaa, koska isä sattui olemaan kännissä - ja eihän isä tietenkään viinaa ota, jos lapsi on yökylässä! Näin minulle sanottin.
No, nyt taistelemme oikeudessa. Miehellä on rahaa, millä taistella - on koko suku auttamassa ja menestyneen bisnesmiehen hieno maine. Meidän suvulla ei sellaisia rahoja ole. Itse olen melko varaton opettaja.Ei mene iltaa, jolloin en itkisi lapseni puolesta, kun tiedän, että lapsi joutuu vielä isänsä "armoille" joku kaunis päivä/yö.
Tein oikein, kun vein lapseni pois väkivaltaisen isän luota, mutta joskus olen ajatellut, olisiko sittenkin helpompaa, kun voisin olla läsnä suojelemassa lastani - nyt lapseni jää kahdestaan isänsä kanssa ja jos viinapullo aukeaa.....
Samaa mieltä edellisen kanssa. Mikäli puolisosi käytös ei tule muuttumaan kannatan suhteesta lähtemistä. Puolisosi käytös ei ole normaalia.
Sokeudut itse tilanteeseen kun et näe muunlaista tapaa elää. Nyt alkuun ainakin tarvitset ulkopuolista apua mieluiten ammattiapua.
Kerro neuvolassa olevasi väsynyt ja masentunut. Tiedustele onko apua saatavilla- osaavatko ohjata sinua mihinkään?
mietityttään, mihin jäivät valvotut tapaamiset ?
Niin kauan kuin näitä asioita hoidetaan sosiaalipuolen kautta, on varmasti suuria eroja kuntien välillä. Meidän tapauksessa ei pidetty aiheellisena valvottuja tapaamisia - ehkä syy oli sitten se, ettei kunnalla ole rahaa tai lastenvalvojalla mielenkiintoa alkaa asiaa järjestämään.
Mutta edellisesta johtuen asiaa puidaan nyt oikeudessa. Tuomioistuimillakaan ei ole mitään täysin yhtenevää käytäntöä - nää on sellaisia juttuja, joita hoidetaan niin vahvasti tapauskohtaisesti.
Minäkään en usko, että mies tarkoituksella koskisi lapseen, mutta viinaa hän ei pysty - tai ole ainakaan minun aikanani pystynyt - vastustamaan ja viina muuttaa täysin hänen persoonansa. Hänestä tulee aggressiivinen ja hän alkaa mm. nähdä näkyjä. Tähän lienee syynä sokeritaudin ja viinan yhdistelmä.
Tuossa tuli paljon asiaa, mieti sitä! Miehesi ei käyttäydy normaalilla tavalla, ja kaikki jotka sanovat että et ole yksin - siellä pitäisi miettiä tilannetta myös uudelleen, myöskin lasten kannalta.
Olet muuttunut jo toisenlaiseksi niin kuin sanoit. Varo vain ettet katkeroidu jos meinaat jäädä tuollaiseen suhteeseen! Jokaisella on oikeus sanoa miltä tuntuu, ja tulla myös kuulluksi. Miehesi ei voi tietää mikä sinusta tuntuu hyvälle. Niin kuin hänellä on ollut oikeus olla mikä nyt on, niin on sinullakin oikeus olla se mikä olet ilman että pelkäät "kuollaksesi". Älä aliarvioi itseäsi, pärjäät varmasti ilman manipuloivaa miestäsi niin henkisesti kaiun taloudellisestikin!! Tsemppiä ja erityisesti voimia nousta miehesi yläpuolelle!
Muista että lapsi voi hyvin vain jos vanhemmat voivat hyvin. Ja muista myös, että oma puoliso on tilastojen mukaan se kaikkein vaarallisin henkilö.
Pelasta lapsesi riistävältä suhteelta ja ota ero heti. Tappouhkausten vuoksi saat lähestymiskiellon.
Voi ei! Tiedätkö mitä, kauheaa sanoa, mutta hän ei ole oikea mies sinulle. Kun ihminen on aivan loppu ja kaikki voimat on viety, yrittää vaan selviytyä voimia säästäen ja alkaa käyttäytymään kuten heikko ihminen, vaikka ei olisikaan sitä. Siitä syystä, ettei ole yksinkertaisesti energiaa olla oma itsensä.
Elät elämää, joka on väärä sinulle. En tarkoita lapsia vaan sitä miestä. Mitä jos kuule otat ne lapset ja lähdet. Sinulla voisi olla sen jälkeen voimia paljon enemmän, vaikka olisitkin yksinhuoltaja. Kaikkein raskainta ja voimia vievintä touhua on emotionaalinen selviytyminen, se että sinun pitää henkisesti olla jotain muuta kuin olet ja sompailla tunteiden kanssa.
Ota ero, narsismi ei parane, vaan se pahenee! Tämä on fakta!