En tiedä osaanko tätä selittää ollenkaan niin, että asiasta joku ymmärtäisi.
En tiedä liittyykö masennukseen, ahdistukseen tai paniikkihäiriöön sellainen, että kun hengittää niin tuntuu kuin hengitysteissä olisi jotain viilentävää esim. mentholia tms. tulee siis sellainen viileä ja hieman kirveltävä tunne kun sisäänpäin vetää ilmaa.
Luulenpa ettei kukaan tuosta tajunnut mitään. Tämä viileys ja kirvely tuntuu hengitysteissä koko ajan ja voimistuu kun vetää ilmaa sisään.
Tämä ei varsinaisesti liity paniikkikohtaukseen eikä hyperventilointiin välttämättä, mutta olen huomannut että aina silloin kun tuntuu tuo tunne hengittäessä niin olen alttiimpi panikoimaan.
Vähän omituista.
En tiedä liittyykö masennukseen, ahdistukseen tai paniikkihäiriöön sellainen, että kun hengittää niin tuntuu kuin hengitysteissä olisi jotain viilentävää esim. mentholia tms. tulee siis sellainen viileä ja hieman kirveltävä tunne kun sisäänpäin vetää ilmaa.
Luulenpa ettei kukaan tuosta tajunnut mitään. Tämä viileys ja kirvely tuntuu hengitysteissä koko ajan ja voimistuu kun vetää ilmaa sisään.
Tämä ei varsinaisesti liity paniikkikohtaukseen eikä hyperventilointiin välttämättä, mutta olen huomannut että aina silloin kun tuntuu tuo tunne hengittäessä niin olen alttiimpi panikoimaan.
Vähän omituista.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se ei välttämättä liity masennukseen, ahdistukseen tai paniikkihäiriöön.
Kyllähän kaikki oudot tuntemukset kehossa ois hyvä kertoa lääkärille.
Mullakin ehkä jotain tollasta. Olen yhdistänyt sen sydäntuntemuksiin ahdistavassa olotilassa. Enkä jaksais ainakaan lääkärille tätäkin tilittää.
tuntoaistimusten herkistymiset. Minulla niitä esiintyi joka puolella kehoa, ei pelkästään ilmateissä ja ne tosiaan liittyivät aina tilanteeseen, jossa ahdistuneisuus/panikointi olivat herkässä.
Itselläni ne johtuivat kofeiinista ja katosivat täysin kun lopetin kofeiinialtistuksen.. samalla lähti masennus, ahdistuneisuus, paniikkihäiriö, rytmihäiriöt, neurologiset kivut ja lihasjäykkyys.
Itse olen sairastanut paniikkihäiriötä 6 vuotta. Olen saanut vaivaani apua sekä psykiatrilta että psykologilta. Osallistun vieläkin aktiivisesti kognitiivisen mallin mukaiseen terapiaan, josta on ollut todella suuri hyöty ja helpotus minulle.
Pitää aina pitää mielessä, että tämäkään foorumi ei ole absoluuttisen tiedon tyyssija, vaan toimii enemmänkin lohtuna tautia sairastaville; paniikkihäiriön voiton vaikein askele on usein itseluottamuksen puute, mistä johtuu kyvyttömyys katkaista paniikkihäiriötä kiihdyttävä oravanpyörä. Itseluottamus kasvaa kohisten, kun tajuaa ettei ole tautinsa kanssa yksin.
Lääkäri tekee loppujen lopuksi aina viimeisen päätöksen taudinkuvan diagnoosista, ja varsinkin paniikkihäiriön kohdalla on tärkeintä eliminoida pois tekijät jotka aiheuttavat samanlaisia oireita.
Sinun "oireesi" (olipa niiden takana sitten fysiologinen tai pelon kaltaisen subjektiivisen tunteen aiheuttama ongelma) muistuttavat kovin minun oireitani. Minun paniikkikohtaukselle tyypillisin oire on esimerkiksi hyvin vaikea hyperventilointi. Paniikkihäiriö on siinä mielessä hyvin kavala ongelma, koska sen täysin harmittomat oireet lisäävät yleensä vain vettä myllyyn ja ihminen jää usein ikään kuin "vellomaan" epätietoisuuden tilaan, joka vaan edistää ahdistusta entisestään.
Viestisi perusteella vaivut yleensä kovin herkästi itseäsi tarpeettomasti tarkkailevaan suhteeseen (muistelen vielä itsekkin kuinka tarkkailin pulssiani lähes joka viides minuutti).
Tälläisessä tapauksessa kysymys on jälleen kerran vain itseluottamuksen keräämisestä ja pelon voittamisesta sen avulla. Suosittelen lääkärissäkäyntiä, sillä se on oiva tapa lisätä omaa itseluottamustaan ja varmuuttaan siitä, että ei ole mitään hätää. (Minä en tosin uskonut edes viidennettä koostetta, joka vakuutti että olin täysin terve :D)
Huh, on hengitysoireita täälläkin. Aiemmin mulla oli yksittäisiä paniikkikohtauksia, jotka meni nopeammin ohi. Nyt on pari vuotta sellaista jatkuvaa oireilua, vaan sellainen tunne, ettei saa happea tarpeeksi ja sitten alkaa hengittämään kauhean nopeasti 6hyperventilaatio..
Plääh, mulla menee niin, että tietty ympäristö laukaisee, saatan olla viikon jossain matkalla, enkä edes muista oireita. Sitten tulen virkistyneenä kotiin ja sama oravanpyärä iskee. Se olotila vaan jysähtää ja paniikki tulee. Alan jännittämään kotonaoloa, en niinkään sosiaalisia tilanteita, sillä kotona mulla on pahin olotila ja ahdistus. Onks muilla tällaista?
Oon huomannut, että vaikka luen tietoa paniikkihäiriöstä, salaa ajattelen, että "tää on kuitenkin jotain vakavampaa." Eli en pohjimmiltaan kuitenkaan usko tän vaarattomuuteen. Eli vois liittyä just tuohon itseluottamuksen puutteeseen, en uskalla olla ja elää ilman tätä. Uskon, et mun lapsuudenkokemukset voi olla tän takana, mut oon niitä käsitelly ja käyny ryhmissä. Tähän vaivaan oon syöny lääkkeitä puoli vuotta. Nyt oon ollu ilman kohta puoli vuotta ja taas sama homma alkaa. Tarvitsisin terapiaa, olis ihanaa, jos pääsis. Mut en oikein tiedä, miten menetellä. Oon käynyt yksityislääkärillä, täytyis varmaan selvitellä, et mitä mahdollisuuksia on. Sitten kun olo on ahdistunut, ei jaksa eikä huvia hoitaa asioita: Ehkä ajattelen, että ei tää kuitenkaan mee ohi.Kuinkahan kauan sitä jaksaa tän olon kanssa? Onneks helpottaa kun tietää et ei ole ainut. Kiitos hyvistä kirjoituksisa, ehkä saan itseni taas hakemaan apua.. Evangella19