Rakastuin joskus teinivuosinani yhteen naapurin tyttöön. Ensinäkemältä tuntui siltä kuin olisin ottanut huumetta tms. Maailmani kirjaimellisesti pysätyi ja ajatukset jäivät kiertämään tämän tytön ympärillä. Rakastuin täysin ja ensinäkemältä. Tämä tunne pysyi vuosia. Joskus parikymppisenä päätin tunnustaa tytölle tekstiviestillä rakkauteni. Keskustelimme muutamia kertoja, mutta sitten pistin äkisti homman jäihin vaikka tyttö vaikutti todella mukavalta. En tiedä, kai pelästyin ("ei tästä mitään tule kuitenkaan").
Nykyään olen jo avioliitossa toisen naisen kanssa ja minulla on suloiset lapset.
Luulin päässeeni ensirakkaudesta yli, mutta nyt aivan yhtäkkiä ja vahingossa näin netissä tämän tytön (tai naisen) kuvan ja kädet alkoivat täristä ja selässäni kulki kylmiä väreitä. Vanha tunne oli palannut, yhtä voimakkaana kuin ennenkin.
On typerää haikailla nuoruuden perään ja varsinkin toisen ihmisen, mutta minkä omalle päälleen voi.
Onko mitään keinoa millä tälläisestä totaalirakastumisesta pääsee kokonaan yli? Hän on ainoa jota kohtaan olen tuntenut näin voimakkaasti ja haluaisin jatkaa nykyistä elämääni suruineen ja iloineen ilman että koitan tukahduttaa tunteitani. Maailmassa on yli 5 miljardia ihmistä. Miksi menen netissä törmäämään juuri häneen?!
Nimim. en halua enää joskus vanhainkodissa haikailla olemattomien perään.
Nykyään olen jo avioliitossa toisen naisen kanssa ja minulla on suloiset lapset.
Luulin päässeeni ensirakkaudesta yli, mutta nyt aivan yhtäkkiä ja vahingossa näin netissä tämän tytön (tai naisen) kuvan ja kädet alkoivat täristä ja selässäni kulki kylmiä väreitä. Vanha tunne oli palannut, yhtä voimakkaana kuin ennenkin.
On typerää haikailla nuoruuden perään ja varsinkin toisen ihmisen, mutta minkä omalle päälleen voi.
Onko mitään keinoa millä tälläisestä totaalirakastumisesta pääsee kokonaan yli? Hän on ainoa jota kohtaan olen tuntenut näin voimakkaasti ja haluaisin jatkaa nykyistä elämääni suruineen ja iloineen ilman että koitan tukahduttaa tunteitani. Maailmassa on yli 5 miljardia ihmistä. Miksi menen netissä törmäämään juuri häneen?!
Nimim. en halua enää joskus vanhainkodissa haikailla olemattomien perään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jollet tunne sitä naista, se voi olla vaan jotain idolisointia. Ja jos oppisit tuntemaan hänet, et välttämättä enää tuntisi samalla tavalla.
En tiedä onko avioliitolla niin väliä, jos ei ole onnellinen ja rakkaus uupuu. Lapset pärjää paremmin heitä rakastavien erillään asuvien vanhempien kanssa kuin yhdessä asuvien useasti tai aina riitelevien vanhempien kanssa. Tuon tiedän kokemuksesta.
Mutta en tiedä uskaltaisinko kannustaa ottamaan häneen yhteyttä. Ihan kaveri-mielessä voisit, jos olet valmis sitten kantamaan vastuun siitä mitä tapahtuu (tai ei tapahdu).
Ihmiset muuttuu. Moni on aikuisena eri ihminen kuin 16-vuotiaana.
Tietysti voi ihastua jonkun olemukseen, itsekin ihastuin teini-iässä monta kertaa. Nykyäänkin, mutta ne loppuu lyhyeen.
En tuntenut juuri lainkaan. Kävimme samaa koulua, mutta emme olleet samalla luokalla. Kun olin häneen yhteydessä hän vaikutti todella mukavalta ihmiseltä. Voi tosiaan olla, että en pitäisi hänestä lainkaan jos tuntisin paremmin. Se tässä kai haittaakin, että miksi yhä haikaileen toisen perään, kun olisi pitänyt unohtaa asia jo iät ja ajat (~15 vuotta) sitten. Olen ihan suht onnellinen nykyisessä suhteessani, joten siitäkään vanhojen haikailu ei taida johtua.
Yhteyttä en taida häneen enää ottaa. Mielelläni unohtaisin hänet kokonaan.
Rakastuminen on aika pöhköä. Joku hänessä vain kolahti minuun todella kovaa. Koulujen suosituimmista tytöistä yms. en ole koskaan välittänyt eikä hän sellainen tietääkseni ollut.
Tai ehkä minulla on joku naapurintyttö-fetissi ja hän nyt vain sattui olemaan se ainut naapurintyttö joka minulla on ollut :)
Millä kirjaimella tämän ensirakkautesi nimi alkaa?
Miksi haluaisit tietää millä kirjaimella nimi alkaa? :)
Ainakin todennäköisyys sille, että tuntisimme ja että huomaisit kirjoitukseni muutaman päivän sisällä kirjoittamisesta on mitättömän pieni.
Itse asiassa se olisi jo liian outoa.
Alkaa jo tässä vaiheessa hiukan hävettää, että menin kirjoittamaan tänne alunperinkään. Toisaalta saahan sitä normaalikin mies olla välillä hiukan säälittävä.