En oikein tiedä miten tämän nyt aloittaisi.. Olen 19 vuotias raskaana oleva naisen alku, raskaus ei kyllä ole kuin vasta 5viikkoa ja kolmisen päivää, että näin alussa vasta ollaan, mutta on ihan pakko nyt kyllä kysyä muilta äideiltä ja tulevilta sellaisilta, että onko/oliko teillä minkälaisia pelkoja kun odotitte/odotatte, minkälaisia oireita teillä oli alku raskaudessa? Itse pelkään kaikkea tällä hetkellä ja pelkään että jokin menee vikaan. Tupakoinnin lopetin, alkoholia en ota, pelkään ihan hirveästi keskenmenoa.. :( Ja välillä tuntuu kuin olisi ihan yksin. Kuulostaako jotenkin edes tutulta nämä asiat? Pelkäänkö ihan turhaan? jos joku vain osaa vastata, niin mielelläni haluaisin negatiivisten asioiden varjosta myös nähdä positiisivisa ja keskustella naisten kanssa joilla on samallaiset tunnelmat olleet tai ovat.. :) :/
Tyhmältä kun kuulostaakin..
hullujenhuone
4545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
keskenmenoa ja välillä paniikkikin iskenyt. Varsinkin alussa kun liikkeet eivät ole tuntuneet. Vieläkin kun vauva viettää hiljaisia aikoja eikä liikuskele, mieltä jäytää ajatus että onko sillä kaikki hyvin. Mutta tämä kuuluu asiaan. Nyt rv 35 5 ja h-hetkeen ei enään niin kauaa.
Koitahan relata vähän vaikkakin vaikeaahan se on.
pahoinvointi oli yksi pahin oire ja sit tietysti rintojen arkuus, hajuaistin parantuminen, väsymys, päänsärky ja ailahteleva mieli.
Muista kuitenkin että jos sinulla ei ole oireita, se ei sitten tarkoita että sinun massuasukillasi olisi jokin hätä. Toiset eivät vaan kärsi niin helposti oireista kun toiset.
ja tulee välillä olemaan. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, sen jälkeen onko lapsi terve ja nyt kun liikkeet tuntuu ja välillä ei niin paljoa, säikähtää että onko sille sattunut jotain. Seuraavaksi varmaan mietityttää synnytys ja sitten kun lapsi on maailmassa tulee muut pelot. Tälläiset asiat on ihan normaalia ja kuuluvat äitiyteen. Pitää vaan pitää huolta ettei pelko kasva niin suureksi että ei osaa muuta ajatellakkaan. Yritä nauttia, ei tämä raskausaika loppujen lopuksi pitkä aika ole.
Pelko on elämää ja ihan tervettä pitää realiteetit mielessä, mutta silti on tärkeää myös että ymmärtää itse, että ehkä tässä nyt vähän pelätään liikoja ja että todellisuudessa asiat varmasti tulevat menemään paremmin kuin mitä mielessään pelkää. Tärkeää on ymmärtää ja tiedostaa se, silloin pelko ei saa hallitsematonta valtaa. Kai se kuitenkin niin on, että raskaus herättää paljon erilaisia ajatuksia, epäilyksiä ja pelkoja, ja sitten kun lapsi on syntynyt niin ei ne pelot varmasti ainakaan vähene, vaan kai sitä sitten on vielä enemmän huolissaan syntyneen lapsen terveydestä ja voinnista. Kai se pelko jollain lailla kuuluu äitiyteen, toiset pelkää enemmän ja toiset vähemmän. Minä ainakin pelkään kokoajan ja kaikkea ja kuulostelen jokaista nipistystä ja kipua että onko nyt jotain vialla. Itsellänikin menossa vasta rv 6 3, takana keskenmeno.