Kärsin masennuksesta 4 vuotta sitten ja söin silloin kiltisti masennuslääkkeitä (Sepram) puolisen vuotta ja menin lopettamaan omin päin. Virhe. Olo tuntui parantuneen merkittävästi, mikä johtui todennäköisesti vain siitä, että olin saanut yhteyden pariin vanhaan kaveriini uudestaan ja elämäni oli hyvin sosiaalista. Puoli vuotta sitten masennukseni todettiin uusiutuneen ja aloin taas pillerikuurin. Nyt ongelmaksi on muodostunut se, etten uskalla ottaa vastaan sitä samaa pitkää kärsimystä ja ahdistusta, jota oloni varsinkin alkuaikana oli edellisen masennuksen aikaan. Haluaisin parantua hetkessä, koska en jaksa enää samaa tuskaista pahoinvointia. Tietenkäänhän hetkessä ei voi parantua.Heti,kun masennus alkoi pahasti ilmetä, aloin juomaan. Hyvä viinapää (damn :( ) sallii hyvinkin päivittäisen juomisen ja olen jaksanut alkoholin voimalla käydä töissä. Olo on turtunut ja välillä jopa neutraali enkä ajattele mitään. Olen yrittänyt pitää välejä ystäviini ja olen tehnyt kaikkeni, että olen reipas ja positiivinen heidän seurassa. Huomaan kuitenkin, että he ovat alkaneet karttaa minua, koska välistä avaudun asioistani, ja he luonnollisesti ahdistuvat, koska eivät ole itse kokeneet vastaavanlaisia oloja. Miten saisin voimia kohdata oloni rohkeasti ilman viinaa, koska tiedän ettei tämä auta?
Oloani helpottaisi paljon, jos voisin keskustella pääni sisällä vellovista asioista. Terapeutin kanssa ei ole oikein yhteistä säveltä löytynyt. On ihminen, jonka kanssa juttelu voisi auttaa oloani, mutta hän ei halua kohdata minua ennen kuin olen saanut itseni kasaan.
Haluan yrittää selviytyä, mutta nyt ajattelen vain liikaa elämäni päättämistä :(
Oloani helpottaisi paljon, jos voisin keskustella pääni sisällä vellovista asioista. Terapeutin kanssa ei ole oikein yhteistä säveltä löytynyt. On ihminen, jonka kanssa juttelu voisi auttaa oloani, mutta hän ei halua kohdata minua ennen kuin olen saanut itseni kasaan.
Haluan yrittää selviytyä, mutta nyt ajattelen vain liikaa elämäni päättämistä :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.mtkl.fi/jasenyhdistykset/paikallisyhdistykset/
Etsippä tuosta linkistä lähin yhdistys ja kysy sieltä minkälaisia ryhmiä heillä on.
Tietääkseni on myös työssä käyville?
Ja selaa linkkiä enemmänkin. Löytyy mm.osio vertaistuki ja sen merkitys.
Siellä on pitkäänkin työelämässä olleita jotka ovat uupuneet.
Katso myös kuntoutus mahdollisuuksia. Ilmaisia viikon kuntoutuskursseja, joissa tapaa vertaisia.
Näissä saa keskustella vapaasti asioistaan ja saa vastauksia. Saa puhua sen mitä itse haluaa. Kukaan ei vaadi enempää.
Onnea matkalle > oman itsen tasapainon löytämiseen?
Toiv. kuntoutunut myyntiedustaja.
Kuulostaa ihan itseni kirjoittamalta ja taistelen samaa ongelmaa vastaan. Yksi tapa lopettaa juominen on ajatella niin että sillä sä siirrät koko ajan pahaa oloa kauemmaksi ja sitten se vaan kasaantuu ja pahenee. Ajattele että olet jo kerran selvinnyt masennuksesta miksi näin ei voisi käydä nyttenkin. Älä ainakaan tällä kertaa lopeta lääkitystä ilman lääkärin ohjeita, nehän pitää yleensä vielä lopettaa pikkuhiljaa. Voimia sinulle.
...päästä tän masennussairauden kanssa ns. "sinuiksi". Ts. sun täytyy antaa itsellesi "lupa" olla sellainen kuin olet, siis myöskin tällainen, eli masentunut. Itse emme ole tätä tarkoituksella itsellemme aiheuttaneet, joten ei ole syytä potea tästä syyllisyyttä ja itse syytöksiä. Tilanne on nyt tämä ja tämän kanssa täytyy elää nyt, toivossa että tästä masennuksen suosta voi vielä poiskin päästä, -aikanansa, vaikka siihen menisi sitten vuosi tai useampiakin.
Sen tässä on oppinut huomaamaan, että vuosi on todellakin lyhyt aika ihmisen elämässä. Päivät, viikot ja kuukaudet vain menevät, käsittämättömän nopeasti, vaikka ei edes olisi toimintakykyä tehdä mitään. "Masennusvuosi" tuntuukin paljon lyhyemmältä, kuin vuosi työelämässä...
Anna siis itsellesi ihan reilusti ja asiaa kiertelemättä, lupa sairastaa, niin samalla annat itsellesi mahdollisuuden päästä siitä yli, jossain vaiheessa, sinne paremmalle puolelle... Toivossa on hyvä ELÄÄ...!