Kyselen, koska en tunne asioita.
Tiedän, että skitsofrenikot ja maanis-depressiiviset eivät pärjää ilman lääkitystä.
Mikä on ero normaalia masennuksella ja sairaalla masennuksella?
Joku ehkä vastaisi, että masennus on epänormaalia, jos se haittaa elämää, ei pysty tavalliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa.
Onko ihminen, joka käyttäytyy muiden mielestä erikoisesti, sairas?
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?
Eri asia on psykopaatit, heillähän on jonkinlainen aivohäiriö ja usein aiheuttavat käyttäytymisellään kaikkea pahaa muille ihmisille.
Masentuuko sairaalloisesti helposti sellainen kiltti ihminen, joka yrittää aina olla kaikessa täydellinen ja miellyttää muita? Kuitenkin koko ajan tuntee riittämättömyyttä.
Elämässä tulee vastaan erilaisia kriisi- ja kehitysvaiheita. Elämä muuttuu koko ajan ja me muutumme. On uhma-, murrosikää, äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyviä asioita, menopaussia ja lopuksi vanhuus. On monenlaisia luopumistapahtumia. Ihmiseltä vaaditaan paljon voimavaroja läpikäydä kaikki muutokset ja vaikeat asiat. Ihmisessä itsessään on keinot ja välineet ne läpikäydä.
Elämä ei ole helppo asia, mutta se on täynnä jännittäviä haasteita.
Ihmettelen itsekin, miksi epäilen lääkkeiden parantavaa vaikutusta.
Lääke tuo helpotusta päänsärkyyn, miksei myös mielenkipuun?
Voipa olla, että itsekin olisin päässyt helpommalla elämässä, jos olisin ottanut rohkeuspillereitä erilaisissa pelkotilanteissa.
Tiedän, että skitsofrenikot ja maanis-depressiiviset eivät pärjää ilman lääkitystä.
Mikä on ero normaalia masennuksella ja sairaalla masennuksella?
Joku ehkä vastaisi, että masennus on epänormaalia, jos se haittaa elämää, ei pysty tavalliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa.
Onko ihminen, joka käyttäytyy muiden mielestä erikoisesti, sairas?
Miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?
Eri asia on psykopaatit, heillähän on jonkinlainen aivohäiriö ja usein aiheuttavat käyttäytymisellään kaikkea pahaa muille ihmisille.
Masentuuko sairaalloisesti helposti sellainen kiltti ihminen, joka yrittää aina olla kaikessa täydellinen ja miellyttää muita? Kuitenkin koko ajan tuntee riittämättömyyttä.
Elämässä tulee vastaan erilaisia kriisi- ja kehitysvaiheita. Elämä muuttuu koko ajan ja me muutumme. On uhma-, murrosikää, äitiyteen ja vanhemmuuteen liittyviä asioita, menopaussia ja lopuksi vanhuus. On monenlaisia luopumistapahtumia. Ihmiseltä vaaditaan paljon voimavaroja läpikäydä kaikki muutokset ja vaikeat asiat. Ihmisessä itsessään on keinot ja välineet ne läpikäydä.
Elämä ei ole helppo asia, mutta se on täynnä jännittäviä haasteita.
Ihmettelen itsekin, miksi epäilen lääkkeiden parantavaa vaikutusta.
Lääke tuo helpotusta päänsärkyyn, miksei myös mielenkipuun?
Voipa olla, että itsekin olisin päässyt helpommalla elämässä, jos olisin ottanut rohkeuspillereitä erilaisissa pelkotilanteissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ero on siinä, ettei kykene hoitamaan kotiaan, itseään ja työtään siten kuin pitäisi. Olo itselläkin on kurja tai sitten olo saattaa olla hyvinkin energinen. Tällaisen energisen ihmisen masennuksen tms. huomaa siitä, ettei työt suju, muisti pätkii ja puheet saattavat olla outoja.
Eleet ja liikkeet kertovat myös jotain.
Kiva ettet halua tuomita.
Ero sairaan ja tavallisen masennuksen välillä on suuri.
Tuossa juuri joku kertoit miten se vaikuttaa toiminta kykyyn. Ei siis pysty tekemään mitään.
Pieninkin ponnistus esim ruuanlaitto vie valtavasti voimia, itkettää kokoajan ei jaksa.
Nukkumisesta ei tahdo tulla mitään ja jos nukahtaa alkaa heräily aamuyöllä, ole nyt sen jälkeen virkeä ja pirteä, ei onnistu.
Masentunut ihminen oikeastaan "pelkää" mennä nukkumaan vaikka toisaalta ainoastaan uni on ainoa helpotus koko masennuksen aikana sillä mieli on niin kipeä.
Herättyään masnetunut ihminen avaa silmänsä ja kuulostelee hieman miltä tuntuu, onko palaa kurkussa, sattuuko "sydämeen" onko möykkky rinnassa kuinka paljon nyt sattuu.....sitten hän raahautuu, aivan kirjaimellisesti joutuu raahautumaan saadakseen aamupalaa ja aamu lääkkeet, sitten muutaman tunnin valveilla olon jälkeen alkaa pikkusen tuska helpottamaan , mutta ei se lähde.
Hän katsoo eteensä tyhjin silmin ja tuntuu että hän ei pysty tuntemaan mitään. Todellisuudessa hän tuntee vain kauheaa tuskaa.
Masentunut ihminen ei kykene keskittymään kirjojen lukemiseen saatikka tv:n katseluun.
Hän ei saa mistään iloa.
Kaikki tuntuu pahalta ja ahdistavalta. Hän kulkee vain levottomana ympäriinsä.
Sitä tuskaa mikä masentuneen ihmisen sisällä on ei tiedä kukaan muu kuin toinen masennuksen kokenut ihminen ja jos sanon, että että tuska on verrattavissa siihen,että jos helvetti (eli kadotus)on olemassa se on olemassa siellä missä masentunut mieli on.
Niin mustaa ja synkkää masentuneen ihmisen elämä on.
Normaali masennus taas on enemmänkin alakuloa ja apatiaa eli kokee pahaa oloa ja itkettää, mutta ei joudu tunteiden "valtaan" vaan nousee siitä taas ylös.Eli on niin sanotusti maissa, mikään ei oikein tunnu hyvältä ja ei jaksa.
Sairaalla ja normaalilla masennuksella on ero kuin yöllä ja päivällä.
Sen tietää jokainen joka on kokenut masennuksen.
Toivottavasti tämä valoitti asiaa.
Täytyy sanoo, etten ihan oikeesti jaksa alkaa ruotii ihan koko vuosien asiaa läpi miksi jouduin turvautumaan, kuten asian ilmaisit "onnellisuuspillereihin". Paskat ne oloa onnelliseks tee. Vähän silleen vaan tasapaksuks ettei jaksa yksinkertaisesti ikään kuin välittää asioista. Välittää silleen, että jotain tulee tehtyy, mutta ei niinku stressaa yksityiskohtaisesti kaikesta paskasta mikä normaalisti olis tosiaan pistänyt pään ihan sikin sokin.
En olisi itsekkään koskaan uskonut joutuvani turvautumaan mihinkään pillereihin saadakseni itseni jaksamaan arjen rutiinit läpi, mutta näin siinä vain kävi. Ensin tuli ns. burn out:tti josta seurasi masennus kun elämän tilanne ei helpottanut. Itseasiassa taisi vaikeentua. Kyllä se v....tuttaa napsii nappuloita päivittäin, mutta mielummin näin ku se masennus ja ahdistuksen olo.... Nuo kriisi-ja kehitysvaiheet joista mainitsit niin on lastenleikkiä mitä useat meistä käy läpi. Kyllä minäkin uhmat ymym systeemit oon läpi käynyt. On vaan niin paljon muutakin mitä elämään kuluu tai siis niinkuin mun asiassa niin olen sitä mieltä ettei nää kaikki ois ees kuulunut elämääni, mutta minkäs kohtalolles teet. Kun osaiski ennustaa niin kuinka helppoa tää kaikki ois!