Suviseuroissa jo kovasti mietin, mitä teen uskomisen suhteen. Jotenkin oli niin yksinäinen olo. Yksin liikuskelin ympäri seura-aluetta. Minulla ei ole lainkaan vl-kavereita. Enkä halunnut roikkua veljieni perässä, koska olen vain rasite. Minulla on ollut joitakin vl-kavereita, mutta yhteydenpito on lähestulkoon loppunut heidän mennessään naimisiin.
Näitä näin suviseuroissa, mutta olivat niin kiireisiä, etteivät ehtineet juttelemaan.
Reisjärven opistoseuroihin piti taas mennä, vaikken taaskaan tiennyt, mitä siellä teen. Uskoni on joutunut muutenkin lujille työpaikan rienaavassa ilmapiirissä. En ole jaksanut enää olla lestadiolainen, vaan olen halunnut omaksua maailmallisia tapoja. En halua olla työpaikalla erilainen. Reisjärven opistoseuroissa piti ottaa vähän rohkaisuryyppyjä, jotta jaksoin ylipäätään yksin siellä chillailla. En käynyt ehtoollisella, enkä kertaakaan isossa teltassa. Istuskelin keskuspuistossa vähän huppelissa ja ketutti kovasti, kun ei siellä pystynyt juomaan lisää. Kun juoman vaikutus väheni, ketutuskin suureni. Enkä voinut lähtee, koska olin ajokelvottomassa kunnossa ja kuski halusi välttämättä olla pikkutunneille.
Siinä patsaiden juurella mietin jo kovasti elämäni mielekkyyttä. Kannattaako elää.
Työpaikalla viihdyn erittäin hyvin, mutta opistoseuroissa oloni oli kovin tympeä. Siinä istuessa otin kiven ja raapaisin vähän kättäni, johon tuli syvä naarmu. Hävetti. Verta vuosi ja yritin peittää sen kaikin keinoin.
Taisi jäädä viimeisiksi opistoseuroiksi, sillä minä en enää kestä niitä.
Näitä näin suviseuroissa, mutta olivat niin kiireisiä, etteivät ehtineet juttelemaan.
Reisjärven opistoseuroihin piti taas mennä, vaikken taaskaan tiennyt, mitä siellä teen. Uskoni on joutunut muutenkin lujille työpaikan rienaavassa ilmapiirissä. En ole jaksanut enää olla lestadiolainen, vaan olen halunnut omaksua maailmallisia tapoja. En halua olla työpaikalla erilainen. Reisjärven opistoseuroissa piti ottaa vähän rohkaisuryyppyjä, jotta jaksoin ylipäätään yksin siellä chillailla. En käynyt ehtoollisella, enkä kertaakaan isossa teltassa. Istuskelin keskuspuistossa vähän huppelissa ja ketutti kovasti, kun ei siellä pystynyt juomaan lisää. Kun juoman vaikutus väheni, ketutuskin suureni. Enkä voinut lähtee, koska olin ajokelvottomassa kunnossa ja kuski halusi välttämättä olla pikkutunneille.
Siinä patsaiden juurella mietin jo kovasti elämäni mielekkyyttä. Kannattaako elää.
Työpaikalla viihdyn erittäin hyvin, mutta opistoseuroissa oloni oli kovin tympeä. Siinä istuessa otin kiven ja raapaisin vähän kättäni, johon tuli syvä naarmu. Hävetti. Verta vuosi ja yritin peittää sen kaikin keinoin.
Taisi jäädä viimeisiksi opistoseuroiksi, sillä minä en enää kestä niitä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitäpä tuota mennyttä uskoa muistelemaan kun ei se Jumalakaan sitä enempi muista.
Toivottavasti oloasi helpottaa, että voit edes täällä kertoa asioistasi. Sukulaissielujen löytäminen on todellakin monelle vaikeaa. Harva uskaltaa pistää itsensä likoon mihinkään syvällisempään keskusteluun.
Tiedän tunteen, mitä olla yksinäisenä kaikkien ihmisten keskellä. omat (entiset) ystäväni ovat jo naimisissa ja heillä on omat jutut.
hieman säälien katsovat tai sitten kohteliaasti puolipakolla kysyvät kuulumisia..
eikä viitsisi sisarusten tai vanhempien perässä roikkua.
ei ole helppoa.
Nuorenahan se mieli meni ylämäki, alamäki...
Se on tutkittu juttu, että ihminen on onnellisimmillaan lapsena ja vanhana.
Se on vain kärsittävä ne masennuksen alhot. Ne menee aina ohi.
itsesääli ja ikävä, jos asii vaikka kaukana omaisistaan...ne tunteet ovat jotenkin unohtuneet tässä vaiheessa. Mutta kyllä mie epäilen, että nuorena elämä on kaikilla niin. Niistä ei vain kerrota.
Viinaan ei kannata turvata. parempi vain kärsiä ja odotella parempia aikoja. Niitä tulee.
Elämä on sellainen alamäki, ylämäki, hyppyri, ojanpohja, kuusenlatva jne. juttu...loppuakohden fiilikset paranee.
nuoruus ei ole ihanaa kuin korkeintaan peilissä.
Anna vain ajan kulua. Aurinko paistaa risukasaankin, se on juuri niin. Aika muuttaa asioita.
Farisealaisuudesta luopuminen on hyvä ensiaskel uskoontulon tiellä. Siunausta sinulle matkallesi.
Ite tein viimevuonna sen, että otin juomaa runsaansti mukaan opistoseuroihin. Olin jo sitä ennen menettänyt uskoni, mutten sitä kellekään kertonut. Opistoseuroissa halusin tuoda sen ilmi.
Olen siis yksinäinen, jolla tosin on paljon ei-vl kavereita. Näiden kans tulimme sitten opistoseuroihin. Itse olin kyydissä, joten pystyin juomaan koko matkan. En keksinyt, miten tuon ilmi, etten enää usko. Sitten keksin, että tämä voi olla se mun tapa, koska olen sen verran ujo, että jotain rohkaisua siihen piti saada juomasta.
Minä käppäilin kentällä huurussa. En riehunut, jotan mua ei käännytetty alueelta pois. Tulipa ainakin kaikille selväksi, etten enää ole uskovainen. Tämän jälkeen mulle sateli runsaasti tekstiviestejä joihin vastailin, että olen jo ratkaisuni tehnyt. En halua olla uskovainen.
Älä siltikään luovuta. Näytti miltä näytti, tuntu miltä tuntu älä uskoas heitä.
kännäämään ja huppeloimaan.itsensä siinä vain tekee naurunalaiseksi pikku huppelissa kulkiessa.muut siellä pystyvät olemaan ilman kännejä.jos uskon kieltää niin tekee sen sitten kanssa reilusti eikä jää roikkumaan jupinamielellä.