niin sitä vaan kyselen että missä vaiheessa anoreksiaa ette enään kaipaa ruokaa vaikka olisitte entinen herkkusuu jolla ei ole hyvä itsekuri? jos on alottanut kevyemmän syömisen niin onko kuukaudessa unohtanut ns.ruuan? eihän sitä koskaan voi unohtaa mutta niin että sen kontrolloiminen ei vaadi edes hirveästi voimia?
koska ruuan maun unohtaaja sitä ei haluta?
koska ruuan maun unohtaaja sitä ei haluta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se ruoka on mielessä ja halu säilyy tietyllä tavalla, mutta mieli pysyy vahvempana ja herkut ym. jää syömättä. Tietyllä tavalla on myös ruokahaluttomuutta joten ei se syömättömyys ole kovin iso ongelma, muuten paitsi että huimaa ja on rytmihäiriöitä...ym.
Nautin siitä että menin kavereiden kanssa koulun ruokalaan. Kaverit söi omat annoksensa, mä istuin vieressä ja katsoin, en syönyt. Jossain pizzapaikassa oli vielä ihanampi käydä, muuta söivät, minä en, voi sitä nautintoa. Joku meni kuienkin vikaan, sairaalassa totuin siihen että mun piti syödä, paljon. Niin sitä sitten jatkettiin sairaalasta poispääsyn jälkeen.Syömistä. Tottakai siinä lihoi.. Nyt haluan jälleen olla laiha ja kaunis, mutta ruokaa en voi vieläkään kokonaan unohtaa, mä syön ja oksennan. Jos olen kotona-siis vanhempien luona en syö kuin hyvin vähän, koska äitini tietää bulumiastani eikä päästä mua oksentamaan. Mä siis pystyn helposti olemaan syömättäkin, vaikka kyllä se ruoka usein mielssä on. Illalla kun muut menevät nukkumaan on vaikeampaa. Silloin tekee mieli ahmia-ja oksentaa. Mutta ainakin tällä hetkellä pystyn vanhempien luona ollessa vastustamaan kiusausta-ei ruokaa minulle kiitos.
voithan sä itsekin kokeilla, mutta kun elimistö nälkiintyy, mielessä ei ole muuta kuin ruoka. puheenaiheet kääntyy ruokaan, ajatukset, pelot. näät painajaisia tai unia ruuasta. sä etsit vimmaisesti ruokaa jostain vaikka et aio syödä sitä. ostat kaupasta kalliita ruokia jotka meneekin roskiin.
toisinsanoen, sun elämästä tulee ruuan täyttämä helvetti. ei pysty harrastamaan enää edes sosiaalista elämää...joten ei, ei se ruuan himo katoa. sä et todennäköisesti itse tiedä kun kysyt, sanon vain että ei kannata.
Mulle on käyny noin. Ruoka on pilannut mun elämän. Ensin oli anorexia, sitten ortorexia, ja sitte tuli bulimia, sitten tuli kaikki yhdessä ja nyt en edes tiedä mikä mua vaivaa. Ehkä parempi etten tiiä.
kai jollekki anorektikolle on käyny näin, en nyt kaipaa tarinoita ruuasta vaan siitä koska kontrolloiminen on vahvaa, kauan siihen menee aikaa?
kyse ei ole kontrollista vaan SAIRAUDESTA. kun ei pysty syömään vaikka haluaisi.
Nyt tulee pitkä selitys... Vähän aiheen vierestä.
Mun mummo sairastaa Alzheimerin tautia, se on siis se, missä ihminen dementoituu pikkuhiljaa, alkaa unohdella asioita.
Oltiin siellä käymässä ja kotiin ajellessa juteltiin äidin kanssa ko. sairaudesta ja mitä se tekee ihmiselle. Äiti sanoi, että se on huolissaan mummon syömisestä, koska kuulemma Alzheimer-potilaat:
_monesti unohtavat syödä, unohtavat ruuan!!_
Siis vaikka jääkaappi olisi täynnä ruokaa, he eivät muista ottaa sitä sieltä.
En toki haluaisi itselleni Alzheimerin tautia, eikä se ole todennäköinen näin nuorella, mutta jäin pohtimaan tätä armeliasta ruuan unohdusta. Itsellä kun ajatukset kiertävät ruuan ympärillä 24/7. Muistan ulkoa mitä ruokia asunnossani on. Kun olen syönyt, alan ajattelemaan seuraavaa ateriaa. Näen unia ruuasta ja syömisestä.
Anoreksia ei ole mitään upeaa itsekuria, vaan helvetillinen sairaus. Anoreksia tuhoaa mielesi ja kehosi.
Mä ainakin kaipaan ruokaa, ajattelen ruokaa. Mietin mitä syön seuraavaksi. Illalla lasken päivän kalorit ja suunnittelen seuraavan päivän ruutat. En ikinä unohda ruokaa, ajattelen tosi usein kaikkea mitä haluaisin syödä, mutta en vain syö "kiellettyjä ruokia", koska siitä tulee niin ällöttävä olo. Eli ei sitä ruokaa todellakaan unohda, vaan ei enää jotenkin vain uskalla syödä ruokia, jotka on itseltään kieltänyt. Mutta niitä voi ajatella silti koko ajan. Ruokahelvetti, kaikki pyörii ruuan ympärillä