Puolustuksen puheenvuoro.

ole. Rapu on tapaamistani ihmisista ainoa sellainen, joka ei voi sietaa sita etta hanesta ei pideta, vaikka muuta sanoo ja esittaakin. Yksinkertaisesti tuosta syysta han janoaa muiden hyvaksyntaa ja ihailua. Loppupelissa syyt ovat hyvin itsekkaat.

...Ja näillä palstoilla nyt keksitään milloin mitäkin syitä sorsia kaikkien mahdollisten merkkien edustajia. Jatkan aloittajan otsikoimalla tiellä ja kerron pienen jutun alaotsikolla "puolustus jatkaa".

Lähin lapsuudenystäväni on rapu ja olen itse kaksonen. Olemme kasvaneet yhdessä ja tukeneet toisiamme pitkin matkaa. Olemme iloinneet ja itkeneet yhdessä. Meillä on hyvin erilainen suhtautuminen maailmaan ja ihmisiin, mutta juuri tämä vastakohtaisuus on antanut meille molemmille eniten.

Sillä silloin, kun on umpikujassa, toinen voi näyttää tien, jota ei tiennyt olevankaan. Emme ole mitenkään konkreettisesti neuvoneet toisiamme, koska siitä nyt ei ole mitään hyötyä, vaan pitkien keskustelujen kautta oivaltaneet jotakin. Toinen on toiminut peilinä omille näkemyksille ja sitä kautta voinut osoittaa jotakin perustavaa laatua olevaa maailmasta tai ihmisestä.

Ystäviä tulemme varmasti olemaan loppuun asti. Nyt olemme vielä "nuoria" molemmat, parikymppisiä, mutta aikuisia naisia kuitenkin ja kokeneet kaikenlaista. Tippa tulee silmään, kun ajattelen tätä ystävyyttä, en voi muuta sanoa.

Minä olen tehnyt paljonkin ilman oman edun tavoittelua....itse asiassa niin että minulle on ollut haittaa toisten tähden heidän sitä edes huomaamatta.