Täällä on muutamissa teksteissä mainittu, ettei rapu tee mitään ilman oman edun tavoittelua.
Noh, taluttakaapa eteeni yksikin ihminen, joka tekisi. Ei oman edun tavoittelussa ole kysymys horoskooppimerkistä, vaan inhimillisyydestä.
Ja onko siinä jotain väärää, että nauttii ystävien osoittamasta arvostuksesta niin paljon, että tekee toisinaan asioita heidän eteensä pelkän arvostuksen saamiseksi?
Noh, taluttakaapa eteeni yksikin ihminen, joka tekisi. Ei oman edun tavoittelussa ole kysymys horoskooppimerkistä, vaan inhimillisyydestä.
Ja onko siinä jotain väärää, että nauttii ystävien osoittamasta arvostuksesta niin paljon, että tekee toisinaan asioita heidän eteensä pelkän arvostuksen saamiseksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ole. Rapu on tapaamistani ihmisista ainoa sellainen, joka ei voi sietaa sita etta hanesta ei pideta, vaikka muuta sanoo ja esittaakin. Yksinkertaisesti tuosta syysta han janoaa muiden hyvaksyntaa ja ihailua. Loppupelissa syyt ovat hyvin itsekkaat.
...Ja näillä palstoilla nyt keksitään milloin mitäkin syitä sorsia kaikkien mahdollisten merkkien edustajia. Jatkan aloittajan otsikoimalla tiellä ja kerron pienen jutun alaotsikolla "puolustus jatkaa".
Lähin lapsuudenystäväni on rapu ja olen itse kaksonen. Olemme kasvaneet yhdessä ja tukeneet toisiamme pitkin matkaa. Olemme iloinneet ja itkeneet yhdessä. Meillä on hyvin erilainen suhtautuminen maailmaan ja ihmisiin, mutta juuri tämä vastakohtaisuus on antanut meille molemmille eniten.
Sillä silloin, kun on umpikujassa, toinen voi näyttää tien, jota ei tiennyt olevankaan. Emme ole mitenkään konkreettisesti neuvoneet toisiamme, koska siitä nyt ei ole mitään hyötyä, vaan pitkien keskustelujen kautta oivaltaneet jotakin. Toinen on toiminut peilinä omille näkemyksille ja sitä kautta voinut osoittaa jotakin perustavaa laatua olevaa maailmasta tai ihmisestä.
Ystäviä tulemme varmasti olemaan loppuun asti. Nyt olemme vielä "nuoria" molemmat, parikymppisiä, mutta aikuisia naisia kuitenkin ja kokeneet kaikenlaista. Tippa tulee silmään, kun ajattelen tätä ystävyyttä, en voi muuta sanoa.
Tuohon viestisi alkuun viitaten...
Ainahan jollakin löytyy jotakin negatiivista sanottavaa jostakin aiheesta.
Näin tuppaa olemaan kun asioista keskustellaan mielipidepohjalta.
Tämä taas tietysti tarkoittaa sitä, että keskustelijalla/-joilla on tunteet mukana tekstissään.
Tekstit olisivat varmasti erityylisiä, mikäli asioihin suhtauduttaisiin asioina eikä tunteella.
Luulin, mutta kuinkas sitten kävikään. Itse olen rapu ja ystäväni on leijona. Olimme ystäviä yli kolmekymmentä vuotta ja luulimme kasvaneemme yhteen kaikkien vaikeuksien kohdatessa ja toisiamme tukien, mutta sitten hän alkoi kadehtia minua jostain, jota en tiedä vieläkään, mutta siihen liittyivät toiset ihmmiset jotka ystävystyivät minun(kin)kanssani ja se ärsytti häntä silmin nähden. Pikkuhiljaa hän alkoi syrjiä minua ja lopulta käänsi minulle selkänsä hyvästiä sanomatta. En olisi koskaan pystynyt kuvittelemaan, että hän ei edes vaivautunut kertomaan miksi teki niin. Sen jälkeen en ole häntä tavannut, vaikka asumme samassa kaupungissa edelleen.
Sen opin taas kerran, ettei koskaan saa sanoa ei koskaan.
Minä olen tehnyt paljonkin ilman oman edun tavoittelua....itse asiassa niin että minulle on ollut haittaa toisten tähden heidän sitä edes huomaamatta.