...toisin todistetaan"
Näin se yksi wincapitalistien mantra kuuluu.
Ilmeisesti he kuvittelevat, että tämä seuraisi loogisesti siitä oikeusjärjestelmämme yhdestä perusperiaatteesta, jonka mukaan jokainen ihminen on syytön siihen saakka kunnes toisin todistetaan.
Tällainen argumentti on kuitenkin kaikkea muuta kuin pätevä.
Siitä, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan, ei mitenkään seuraa sitä, että meidän pitäisi pitää totena mitä hyvänsä stooria siihen saakka, kunnes se osoitetaan aukottomasti vääräksi.
Sehän tarkoitteisi terveestä järjestä luopumista, mikä ei taida wincapitalisteille niin vierasta ollakaan.
Terveen järjen mukainen menettely on seuraava: Kun kuulemme jonkin "normaalista elämänmenosta" poikeavan väitteen tai jutun, niin emme suin päin sitä usko. Vaadimme todisteita - ja mitä uskomattomampi ja mitä enemmän tavanomaisesta elämänmenosta poikkeava poikkeavampi tuo asia on, sitä vankempaa pitää näytön olla.
Vai noudattaako joku jotain toista logiikkaa?
Vielä esimerkki: Jos työkaverini sanoo, että hän nosti penkistä eilen 80 kiloa, uskon häntä. Hänet tuntien, en pidä suoritusta mitenkään erikoisena.
Mutta jos hän sanoo nostavansa 180 kg, niin totean ainakin itsekseni, ettäolisipa tuo mukava nähdä.
Jos hän vaittää nostaneensa peräti 280 kiloa - ja on ilmeisen tosissaan - niin mielessäni alkaa risteillä monen suuntaisia ajatuksia. Onko kaverini alkanut pitää minua pellenä? Onko hänen päässään vinksahtanut jotain? Jne.
Jos haluan uskoa, ettei hän pidä minua pellenä tai ettei hän ole seonnut ja jos hän pysyy tiukasti kannassaan, niin silloin on yksinkertaisinta mennä salille ja katsoa, nousisiko edes 250 kg, tai edes 220...
Aivan absurdislta tilanne alkaisi näyttää silloin, jos kaverini vaatisikin MINUA todistamaan, että hän EI ole nostanut tuota 280 kiloa.
Wincapitaanojen väitteet valuuttakaupasta yleensä ja erityisesti sen huimista tuottoprosenteista ovat saman tason stooreja kuin se, että joku tavallinen kaveri olisi punnertanut penkista 280 kg.
Ei kenenkään, joka ei halua ehdoin tahdoin heittäytyä narriksi, tarvitse (eikä pidä) uskoa moisia juttuja ilman selviä ja tukevia näyttöjä. Eli kyllä tässä wincapitaanot ovat karun tilanteen edessä: joko he antavat valuuttakaupuistaan selkeät todisteet tai sitten normaalijärkiset ihmiset pitävät heitä auttamattomina narreina (tai narrattuina).
Yhtenä oljenkortenaan he tapaavat tässä turvautua siihen, ettei Wincapitan tarvitse yksityisenä sijoitusklubina todistella mitään ulkopuolisille. Ei tarvitsekaan. Mutta tilanne on reilusti fifty-fifty: heidän ei ole mitään näyttöä pakko antaa - ja heitä voidaan taas pitää vapaasti narreina.
Tämä kieltäytyminen näytön antamisesta tuo mieleeni oman lapsuuteni kulta-ajan. Meilläkin oli poikasakki ja me väitimme löytänemme metsästä aivan ihmeellisen majan, jossa oli muka "toimivia sodanaikaisia aseita" ja kaksi "ihan oikeata ihmisen pääkalloa". Oli tietenkin selvää, ettemme suostuneet paljastamaan kenellekään tuon salaperäisen majan sijaintia. Sehän oli meidän löytämämme maja! Emme suostuneet paljastamaan silloinkaan, kun jotkut toiset pojat selvästi epäilivät juttumme todenperäisyyttä. Nautimme tilanteesta, koska nämä eivät tohtineet olla ihan varmoja. Kun sitten joskus istuskelimme omassa piilopaikassamme, saatoimme kuvitella, että tämä oli SE maja.
Mutta omalta kohdaltani nämä jutut ovat jääneet sinne jo kohta puolen vuosisadan taakse.
Näin se yksi wincapitalistien mantra kuuluu.
Ilmeisesti he kuvittelevat, että tämä seuraisi loogisesti siitä oikeusjärjestelmämme yhdestä perusperiaatteesta, jonka mukaan jokainen ihminen on syytön siihen saakka kunnes toisin todistetaan.
Tällainen argumentti on kuitenkin kaikkea muuta kuin pätevä.
Siitä, että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan, ei mitenkään seuraa sitä, että meidän pitäisi pitää totena mitä hyvänsä stooria siihen saakka, kunnes se osoitetaan aukottomasti vääräksi.
Sehän tarkoitteisi terveestä järjestä luopumista, mikä ei taida wincapitalisteille niin vierasta ollakaan.
Terveen järjen mukainen menettely on seuraava: Kun kuulemme jonkin "normaalista elämänmenosta" poikeavan väitteen tai jutun, niin emme suin päin sitä usko. Vaadimme todisteita - ja mitä uskomattomampi ja mitä enemmän tavanomaisesta elämänmenosta poikkeava poikkeavampi tuo asia on, sitä vankempaa pitää näytön olla.
Vai noudattaako joku jotain toista logiikkaa?
Vielä esimerkki: Jos työkaverini sanoo, että hän nosti penkistä eilen 80 kiloa, uskon häntä. Hänet tuntien, en pidä suoritusta mitenkään erikoisena.
Mutta jos hän sanoo nostavansa 180 kg, niin totean ainakin itsekseni, ettäolisipa tuo mukava nähdä.
Jos hän vaittää nostaneensa peräti 280 kiloa - ja on ilmeisen tosissaan - niin mielessäni alkaa risteillä monen suuntaisia ajatuksia. Onko kaverini alkanut pitää minua pellenä? Onko hänen päässään vinksahtanut jotain? Jne.
Jos haluan uskoa, ettei hän pidä minua pellenä tai ettei hän ole seonnut ja jos hän pysyy tiukasti kannassaan, niin silloin on yksinkertaisinta mennä salille ja katsoa, nousisiko edes 250 kg, tai edes 220...
Aivan absurdislta tilanne alkaisi näyttää silloin, jos kaverini vaatisikin MINUA todistamaan, että hän EI ole nostanut tuota 280 kiloa.
Wincapitaanojen väitteet valuuttakaupasta yleensä ja erityisesti sen huimista tuottoprosenteista ovat saman tason stooreja kuin se, että joku tavallinen kaveri olisi punnertanut penkista 280 kg.
Ei kenenkään, joka ei halua ehdoin tahdoin heittäytyä narriksi, tarvitse (eikä pidä) uskoa moisia juttuja ilman selviä ja tukevia näyttöjä. Eli kyllä tässä wincapitaanot ovat karun tilanteen edessä: joko he antavat valuuttakaupuistaan selkeät todisteet tai sitten normaalijärkiset ihmiset pitävät heitä auttamattomina narreina (tai narrattuina).
Yhtenä oljenkortenaan he tapaavat tässä turvautua siihen, ettei Wincapitan tarvitse yksityisenä sijoitusklubina todistella mitään ulkopuolisille. Ei tarvitsekaan. Mutta tilanne on reilusti fifty-fifty: heidän ei ole mitään näyttöä pakko antaa - ja heitä voidaan taas pitää vapaasti narreina.
Tämä kieltäytyminen näytön antamisesta tuo mieleeni oman lapsuuteni kulta-ajan. Meilläkin oli poikasakki ja me väitimme löytänemme metsästä aivan ihmeellisen majan, jossa oli muka "toimivia sodanaikaisia aseita" ja kaksi "ihan oikeata ihmisen pääkalloa". Oli tietenkin selvää, ettemme suostuneet paljastamaan kenellekään tuon salaperäisen majan sijaintia. Sehän oli meidän löytämämme maja! Emme suostuneet paljastamaan silloinkaan, kun jotkut toiset pojat selvästi epäilivät juttumme todenperäisyyttä. Nautimme tilanteesta, koska nämä eivät tohtineet olla ihan varmoja. Kun sitten joskus istuskelimme omassa piilopaikassamme, saatoimme kuvitella, että tämä oli SE maja.
Mutta omalta kohdaltani nämä jutut ovat jääneet sinne jo kohta puolen vuosisadan taakse.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä termiä poliisi käyttää tällä hetkellä - Ei ole viitteitä valuuttakaupasta; Ei ole käynyt valuuttakauppaa; Ei varmuudella/todistettavasti ole käynyt valuuttakauppaa?
todistaa tuota että valuuttakauppaa EI OLE KÄYTY. Miten voi todistaa sellaista, josta ei löydy mitään näyttöä? Ei hjummarra.. =D
Tällä hetkellä koska yhtään virallista ilmoitusta ei ole tullut?
Piti kyllä tulla mutta olisko matkalla jotakin sattunut, kun ei tullutkaan? :)
"...Mitä termiä poliisi käyttää tällä hetkellä..."
Se on ihan sama mitä termiä poliisi käyttää, sillä ratkaisun tässä asiassa tekee tuomioistuin. Poliisi vain toimittaa materiaalin oikeuden käyttöön, ja se sitten ratkaisee, onko valuuttakauppaa käyty vai ei.
Tosin poliisilla voi olla jo aika hyvä näkemys tulevasta ratkaisusta, kun kerran tietää millaista näyttöä tuomioistuimelle on tarjolla.
>>Yhtenä oljenkortenaan he tapaavat tässä turvautua siihen, ettei Wincapitan tarvitse yksityisenä sijoitusklubina todistella mitään ulkopuolisille. Ei tarvitsekaan. Mutta tilanne on reilusti fifty-fifty: heidän ei ole mitään näyttöä pakko antaa - ja heitä voidaan taas pitää vapaasti narreina. ----------
Mistäs sinä tiedät vaikka olisi henkilöauton peräkontillinen kuskattu KRP:lle todistusaineistoa ja paljon muutakin, mutta siitä
minä en kerro mitään, koska KRP.ään ei tunnu kerovan.
Seurataanpa tilannetta, kauanko ollaan hiljaa? :)
Jos asiat tehty sillä meiningillä että rahat menevät sisään mutta eivät tule enää koskaan ulos.
Rahoitettu huijarien omia valuuttakeinotteluja.
... jalat suustani. Voiko sitä paremmin enää sanoa!
Ja mitaan ette voi...
kristinuskosta?
ei edes niin hyvä stoori, mutta monet vaan uskoo ja makselee kirkollisveroja