Poika nimeltä Joonatan 1

Muha haa, tässä miu ensimmäinen novelli. Poika nimeltä Joonatan 2 on jo olemassa, mutta laitan sen jos joku kiinnostuu lukemaan sen. Kommentoikaa mitä piditte.
_________________________________________________

Poika nimeltä Joonatan

Osa1: Ensiaskeleet

Mitä sen päässä oikein liikkuu? Joonatan kirosi ääneti ja rutisti ruutupaperin palasta nyrkissään. Hän luki suttaantuneen tekstin jälleen kerran:

Mä kerroin kaiken jo kirjeessäin
jos en lähde niin petän itseäin
lähdin kiertämään maailmaa
pikkukaupungin kadut mua ahdistaa

T:Kristiina

Tyttö oli sujauttanut lappusen viimeisenä koulupäivänä Joonatanin reppuun. Illalla hän löysi lapun ja tässä ollaan. Mihin se on voinut mennä? Joonatan mietti. Hän lysähtää sängylleen ja painaa silmänsä kiinni. Tämä on täyttä painajaista.

Maanantai. Auringon säteet leikittelevät Joonatanin peitolla sälekaihtimien raoista. ”Joonatan! Tule alas ja aamupalalle!” Kuuluu äidin ääni alakerrasta. Hitaasti ja vaikeasti Joonatan jaa kammettua itsensä ylös sängystä. Hän vetää yllensä farkut ja tummanvihreän hupparin. ”Huomenta äiti ja isä”, hän sanoo ja nappaa paahtoleivän pöydältä. ”Etkö syö muuta” äiti huudahtaa Joonatanin perään, mutta tämä oli jo ulkona. Hän kaivoi puhelimensa taskustaan ja selasi luettelosta Kristiinan numeron. Soitto… tuut, tuut, tuut… *Kristiina: Moi Joonatan. *Joonatan: Moi, missä ihmeessä sä olet? Mul on sua ikävä. *Kristiina: Lähdin isän mukaan Amerikkaan. Se sai hyvän työtarjouksen jostain tietokoneyhtiöstä. *Joonatan: Amerikassa!? Mut sithän… Jos sä oot kerta sielä… Nähäänkö me vielä? Tuutko takas? *Kristiina: Enpä usko. Ja just siks, mun pitää päästää sut menemään. Oon pahoillani. Klik. ”Se kai siitä sitten”, tuhahti Joonatan epätoivoisena. ”Mä en kestä”

Olin poika nimeltä Päivi
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia
olin poika nimeltä Päivi
tahdoin vain suudella sun maalattuja huulia

Joonatan palasi kotiin ja istuutui happaman näköisenä sohvalle. ”Onko jokin hullusti?” kysyi hänen isänsä joka katsoi tv:stä jalkapalloa. ”Ai että onko jokin hullusti? On! Kristiina on lähtenyt Amerikkaan ja en nää sitä enää koskaan!” Joonatan huutaa, ottaa perheen yhteisen läppärinsä mukaan ja lukittautuu omaan huoneeseensa. Hänen vanhempansa katsovat Joonatanin perään myötätuntoisesti. ”Voi Joonatan-rukka”, äiti kuiskaa. Joonatan kirjautui mesengeriin ja yllätys yllätys hänen paras ystävänsä oli siellä.
Mikkis sanoo:
Moi!
Joonatan sanoo:
Moi…
Mikkis sanoo:
Mitä jätkä? =D
Joonatan sanoo:
Ei mitää.. Tai…
Mikkis sanoo:
Mitä? =0
Joonatan sanoo:
Kristiina on lähtenyt.
Mikkis sanoo:
Mitä? Minne?
Joonatan sanoo:
Amerikkaan. Eikä se tuu takaisin, meidän juttu on ohi.
Mikkis sanoo:
Voi… Mitä sä aiot tehä asialle…?
Joonatan sanoo:
En mä tiiä… En kai mä voi tehä mitää vai voinko?
Mikkis sanoo:
Enpä usko… Sun vaan täytyy niellä se.

_________________________________________________

Osa2: Suunnitelmia

Miksi rakkaus ei voi riittää
vaan siihen pitää ongelmia liittää
sydän särkyy tässä pelissä
on niin vaikeeta poistua ja kiittää

Koko loppupäivän Joonatan oleskeli tietokoneella ja kuunteli hänen näkökulmastaan todella masentavaa musiikkia. Hän oli päättänyt että tästä hän ei nouse.

Mikkis sanoo:
Hei, piristy vähän… Et sä voi jäähä tuleen makaamaan. Tää on vähän sama juttu ko ajaisit polkupyörällä. Jos tiput kyydistä, on noustava uudelleen satulaan. Kristiinakaan ei varmaan halua, että jäät säälimään itseäsi. Niitä tyttöjä tulee ja menee, usko mua.
Joonatan sanoo:
Olet kai oikeassa.
Mikkis sanoo:
Mennäänkö me huomenna sinne Lolitan pirskeisiin?
Joonatan sanoo:
Joo ihan sama… Tai emmä tiiä…
Mikkis sanoo:
Tuut sä! =D Sovitaan et sulla ei oo nyt päätösvaltaa tässä asiassa.^^ Ja mul on yks salaisuus… =)
Joonatan sanoo:
No mikä? =0
Mikkis sanoo:
Mä taian olla vähän kusesa Lolitaan… =)
Joonatan sanoo:
Vai niin =D Että semmosta peliä ^^ Ketä muita sinne tulee?
Mikkis sanoo:
Sinä, minä, Antti, Joonas, Susanna, Juliet, ja Eerika.
Joonatan sanoo:
Kuka on Juliet?
Mikkis sanoo:
En mä vaan tiiä, kai se on joku Lolitan kaveri. =S
Joonatan sanoo:
Niin Varmaan, mutta mä meen nyt. Soitan sulle sitt huomena niin mennään sinne Lolitalle. Moi!!!
Mikkis sanoo:
Joo moro!

Kello oli jo yksitoista, ja Joonatan kömpi sänkyynsä. Hänellä ei ollut enään niin paha olo, mutta jokin kaiversi häntä sisältä. Ja ehkä sen kuuluikin olla niin. Eihän hän voisi unohtaa tuota tyttöä monen yhteisen vuoden jälkeen.


Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatukset seuraa toisiaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

”Nukuitko hyvin?” Joonatanin äiti kysyy ruokapöydässä. ”No enpä oikeen… En saanut unta”, Joonatan vastasi näykkien voileipänsä reunaa. ”Harmittaako sua vielä se Kristiinan juttu?” äiti kysyi ja ojensi isälle maitopurkin. ”Joo, mut khyl tää tästä. Mikkis puhu mulle järkee”, Joonatan vakuutti. ”Mä meen muuten tänään illalla yhen Lolitan synttäreille. Se täyttää kuustoista”, hän lisäsi. ”Selvä”, äiti nyökkäsi hymyillen.

_________________________________________________

Osa3: Uutta edessä

*Joonatan: Mikkis Moi! Mä oon valmis lähtee, entä sä? *Mikkis: Joo, nähään kauppatorilla. *Joonatan: Okei. Mä lähen nyt menee. *Mikkis: Joo Moi!

Joonatan käveli eteiseen ja kiskoi mustat kuluneet tennarinsa jalkaan. Hän astui rappukäytävään, meni hissillä kolme kerrosta alaspäin ja astui jo viilenneeseen kesäiltaan. Kauppatori ei ollut kovin kaukana, joten aikaa ei kuluisi paljon. Kauppatorille saapuessaan Mikkis oli jo paikalla. Joonatan huikkasi tälle: ”Mikkis!” ”Joonatan moi!” Mikkis vastasi hymyssäsuin. He lähtivät kävellen Lolitan talolle päin…

”Bimbom” ovikello ilmoitti heidän tulleen. Oven avasi mustat hiukset omaava, 170-senttinen ruskeasilmäinen Lolita. ”Moi!” Lolita hihkaisi. ”Moi”, molemmat pojat hymisivät takaisin. ”Tulkaa sisälle, kaikki muut on jo täällä”, Lolita ilmoitti. ”Mee sä vaa Joonatan, mulla on yks juttu Lolitalle” Mikkis hihkaisi. Joonatan hymyili eikä sanonut mitään ja meni olohuoneeseen. Joonatan ei kerennyt edes moikata muita, kun eteisestä kuului Lolitan iloinen huudahtus: ”Tää on aivan ihana, kiitos tuhannesti!” ”Hyvää syntymäpäivää” kuiskasi Mikkis tämän korvaan. Lolita hymyilee Mikkiselle suloisesti ja antaa tämän ripustaa hopeisen medaljongin kaulaansa. Nyt Joonatan kiinnittää huomionsa tyttöön jolla on vaalean ruskeat hiukset, kirkkaat siniset silmät. Kaikki muut tästä porukasta hän tunsi, joten tytön täytyi olla Juliet. ”Hei, oot sä Juliet?” sanoi Joonatan ja hänen toinen suupielensä laski laiskaan hymyyn. ”Joo, olenhan minä” Juliet hymyili takaisin. ”Mistä päin sä oot, en oo tainu nähä sua aikasemmin missään?” Joonatan kysäisi. ”Mä oon muuttanu Oulusta, tulin viime perjantaina tänne.” Juliet kertoi. ”Vai niin. Mutta jos oot niin uus täällä, niin miten eksyit näihin pirskeisiin?” Joonatan ihmetteli. ”Oon tuntenu Eerikan monta vuotta. Se on ollu mun kirjekaveri, ja se kysy Lolitalta et voisinko mäkin tulla tänne et tutustun muihin ihmisiin. Mikä sun nimes muuten on?” Juliet jutteli. ”Joonatan” Joonatan sanoi ja nauroi. ”Ok.” Juliet sanoi. Pitkä hiljaisuus. Taustalla raikaa iloinen musiikki;

Viattomat tunteet elää jaksaa
vaikka pimeydessä saa vain rakastaa
sydämet nuo samaan tahtiin hakkaa
ne yhteen vei kaksi maailmaa

”Hei, Juliet ja Joonatan tuutteks mukaan pelaamaan pullonpyöritystä?” Joonatan ja Juliet katsovat toisiaan silmiin ja Joonatan tuntee heidän välillään pienen jännitteen: ”Joo, kyll me tullaa.” Joonatan ottaa Juliettia hellästi kädestä kiinni ja taluttaa muiden ystävien joukkoon. ”Teistä taisi tulla kavereita”, Eerika tokaisee. ”Juu niin taisi” vastaa Juliet ujosti. Osa porukasta oli hyväntuntuisessa sokerihumalassa, erityisesti Mikkis ja Lolita. Päivänsankari pyöräyttää tyhjää limsapulloa, ja se pysähtyy… Joonatanin kohdalle. ”Totuus vai tehtävä” Mikkis örvelsi sormet kurkussa. ”Totuus” Joonatan vastasi ja hymyilee laiskasti. ”Kenestä sä tykkäät?” Lolita kihersi Mikkiksen kyljessä. ”No emmä oikeen kenestäkää…”, vastasi Joonatan, ja katseli syrjäsilmällä Julietin reaktioita. Tämä näyttää niin hauraalta, tyhjältä, ja ehkä vähän surulliseltakin. ”Tai siis…” Joonatan alkaa sopertaa, mutta hänen äänensä jää muun hälinän alle. Pullonpyöritys jatkuu samaan malliin, mutta en viitsi tylsistyttää teitä sillä.  Lopulta kello oli jo niin paljon, että oli aika lähteä kotiin. Joonatan kuiskaa Julietin korvaan: ”Missä päin sä asut?” Juliet kertoo asuinpaikkansa ja he tulevat siihen tulokseen että se on samalla suunnalla kuin Joonatanin kotikin. ”Mennäänkö jo?” Joonatan kysyy Mikkikseltä. ”Ei, menkää te vaan” Mikkis huikkasi. Niinpä Joonatan ja Juliet lähtivät kaksin kävelemään. Yhtäkkiä Joonatan nappaa Julietin syleilyynsä. Samassa viereisen kapakan ovi aukeaa, ja sisältä astuu harmaahapsinen ukko tupakille. Sisältä kuuluu Petri Munckin kappale Levoton Prinssi:

*Ruutupaperi, siinä viestis, haalennut pöydällä.
Sä tiesit pois sitä heittäis en.
Joka aamu sen luen tarkaan, mut vieläkään en ymmärrä,
sä ettet kertonut miks sun on mentävä.
Ei kirjeestäsi selviä.

Mitä ikinä sä siellä teet, tiedäthän, varmaan sen,
mä samoin sulle tekis en.
Levoton prinssi täällä odottaa. Mitä ikinä sä siellä teet,
tiedäthän, kaipuun tän, se tekee sydämeen reiän.
Levoton prinssi täällä odottaa. Jatkaa aamuun seuraavaan.*

Se saa Joonatanin taas maantasalle ja ajattelemaan: Ei, tää ei oo oikee.
Joonatan irroittaa otteensa Julietista, mutta ei sano mitään. He kävelevät loppumatkan vaitonaisina ja karkaavat lopulta omille teilleen.

Juliet ja Joonatan, he tuuleen maailman
katoaa, ei toisiansa saa
ja rakkaus se särkyy pieniin palasiin
teräviin kuin lasimarmoriin
Juliet ja Joonatan
_________________________________________________

Osa4: Huonoa tuuria

Joonatan istuu sängylleen ja käpertyy peittoihin.
Mitä mä tein? En mä voi…
”Kristiinakaan ei varmaan halua, että jäät säälimään itseäsi.”
Jokohan se on löytänyt sen… Zzz…

Mitähä se tekee… Mitä se musta aattelee… Voiko täst tulla mitää? Pyörivät kysymykset Julietin mielessä. Juliet avaa kotiovensa ja riisuu takkinsa ja vie sen suorinta tietä pesukoppaan. ”Äiti, tän mun takin saa sit pestä, haisee savulle!” hän huikkaa ennen kun menee omaan huoneeseensa. Juliet pesee meikit, harjaa hampaat, vaihtaa yöpuvun päälle ja menee nukkumaan. Uni ei kuitenkaan tule.

Unta saanut en iltaisin
aamuun asti mä kattoon tuijotin
ihmiset mulle sanoi niin
jos et muutu voit joutua helvettiin

Joonatan oli odottanut Julietin soittoa koko aamupäivän. Ehkä ei ollutkaan kovin hyvä idea hivuttaa se puhelinnumero sen takintaskuun, Joonatan ajatteli. Se ei oo vaan löytäny sitä, ainakaan vielä, Joonatan lohdutti itseään.

Ei päivää etten miettis sua ja miks ei voitu onnistua
ei yötä ilman sua unissaan
sä mikset soita
ei mikään tunnu niin pahalta kuin se kun lähdit mun ovesta
mä tiedän etten sua unohda
hei miks et soita

”Juliet! Montako kertaa tästä pitää sanoa? Älä jätä paperia tai muutakaan tavaraa takintaskuun!” Äiti huudahti niin että Juliet palasi jälleen maanpinnalle. ”Ai joo sori äiti, mä en muistanu taaskaan kattoa taskuihin”, Juliet sopersi vastaukseksi. ”Oliko siellä Lolitan synttäreillä kivaa?” äiti kysäisi ohimennen kun kulki Julietin huoneen ohi valtava vaatekasa käsivarsillaan. ”Joo, olihan siellä” Juliet vastasi hymyillen. ”Saitko uusia ystäviä?” äiti tenttasi. ”No joo… Siel oli yks Joonatan, se oli tosi mukava tyyppi. Mä en vaan tiiä millon nään sen taas seuraavan kerran ku mulla ei oo sen numeroo tai mitää”, Juliet sanoi ja huokaisi raskaasti. ”Vai niin”, äiti sanoi ja kiirehti jottei puuro palaisi pohjaan.

Joonatan meni Mikkiksen luo, kun ei ollut parempaakaan tekemistä. Mikkis räknää mustaa Honda Wave skootteriansa.
”Menikö teillä Lolitan kans myöhään?” Joonatan vinkkasi nauraen.
”No ei oikeestaan. Mä lähin melekee heti sun ja Julietin jälkeen. Entäs mitä te?” Minkkis höpötti.
”Me juteltiin ja näin. Mä sujautin sen takintaskuun mun puhelinnumeron, mutt se ei oo soittanut”, Joonatan huokaisi.
”Se ei oo vaan löytäny sitä vielä, usko mua”, Mikkis lohdutti, mutta aika epäonnistuneesti.
”Niin. Tai sitten se ei halua olla missään tekemisissä mun kanssa” epätoivo kavalsi Joonatanin mieltä.
”Mennäänkö kaupungille niin sinäkin piristyt?” Mikkis ehdotti.
”Ihan sama.” Joonatan tuhahti.
”Mä soitan Sakulle ja Makelle, et jos ne tulee mukaa.” Mikkis selitti.
”Ok.”
Mikkis soitti molemmille pojille ja sen jälkeen kertoi Joonatanille mitä Make ja Saku olivat vastanneet: ”Make tulee, mut Sakulla on jotai menoo. Mä sovin Maken kans et nähää kauppatorilla.”
”Selvä.”

Joonatan ja Mikkis lähtivät kävelemään kauppatorille. Kun he saapuivat sinne, Makea ei vielä näkynyt. Lopulta läähättävä Make tuli paikalle.
”Mä tulin juosten” se hekotti.
”Mihin me mentäs?” Mikkis kysyi.
”Mulle on ihan sama”, Joonatan mutisi.
”Jos me mentäs vaikka tohon huoltoasemalle syömään.” Make ehdotti.

Puhelin tärisee Julietin farkkujen taskussa.
Kuka perkele nyt häiritsee? Juliet miettii ja laskee kirjan kädestään. Eerikalta tuli viesti:
Tuutko sä nyt meille niin mennään sit? :)
Voi ei, tämä tästä puuttuki, Juliet ajatteli. Pitiki mennä lupaamaan toissapäivänä. Nyt ei huvita. Juliet näpyttää pikaisesti kipakan vastaviestin:
Eerika oikeesti, nyt ei huvita!
Mutta Eerika ei annakkaan noin vaan periksi:
Joo joo, tuu nyt vaan, piristyt!
Juliet vastaa:
No olkoon.

”Äiti, mä meen Eerikalle!” Juliet huusi.
” Selvä, älä ole koko iltaa!” äiti huusi takaisin.
”En en” sanoi Juliet ja hyppeli ulos.
Eerikan luokse oli kohtuullinen matka, joten hän otti pyörän autotallista ja läksi matkaan.
Noin viidentoista minuutin päästä Juliet saapui Eerikan pihalle. Eerikan äiti oli pihalla kitkemässä rikkaruohoja. Juliet tervehti tätä ja meni sisälle.
”Heipskukkuu Juliet!” hihkaisi Eerika ylipirteällä äänensävyllä.
”Pöö”, vastasi Juliet silmiään pyöritellen.
”Mikä sul oikeen on? Oot ollu tosi outo Lolitan synttäreistä lähtien” Eerika tapitti ystäväänsä huolestuneena.
”Ei mua mikää vaivaa, kuvittelet vaan.” Juliet sanoi kärttyisesti ja käänsi katseensa pisamanaamaisesta tytöstä.
”Kyllä varmaan vaivaa, mä tunnen sut liian hyvin.” Eerika väitti.
”No… me halattiin Joonatanin kans eilen… Mull vaan ei oo sen numeroo, en voi ottaa siihen yhteyttä”, Juliet sopersi.
”Auts. Aika paha. Mullakaan ei oo sitä, et en voi auttaa.”
”Niin”
”Mutt lähetää”
”Ok”

Kun taas toisaalla:
”Tää jono on sairaan pitkä! Eihän me saaha täältä ruokaa ikinä!” Mikkis marmatti.
”Mikkis, älä valita!” huusivat Make ja Joonatan yhteen ääneen.

Vihdoin pojat pääsevät tilaamaan ja valitsevat pöydän nurkasta.
”Mä käyn vessassa”, Joonatan ilmoittaa. Vessakäytävällä naisten vessan ohi aukeaa ja sieltä kävelevä tyttö törmää suinpäin Joonataniin. ”Sorge, ei ollu tarkotus”, tyttö sanoo ja nostaa katseensa poikaan.
_________________________________________________

Osa5: Valkoinen valhe

”Kristiina! Mitä sä täällä teet!?” Joonatan huudahtaa.
”Ei kuulu sulle”, sihisee Kristiina hampaittensa välistä. Hän koittaa tunkeutua Joonatanin ohi, mutta Joonatan asettuukin esteeksi ja vaatii selitystä:
”Sä oot tullu takasi! Vai ootko sä ollu ees siellä?” Joonatan kysyy epäuskoisella äänellä.
”Ei, en oo ollu”, Kristiina myöntää kylmän viileänä.
”Mutt… Sähän valehtelit mulle! Kuinka sä saatoit!” Joonatan ihmettelee.
”Siinä sulle onki miettimistä. Mull on uus, ja tiedän että sulle ei ois kannattanu kertoa.” Kristiina vastaa.
”Just. No, nyt mä ainakin tiiän et en haikaile enää sun perää.”
”Hei mikä täällä on meneillään?” Tumma lihaksikas noin 19-vuotias poika kysyy.
”Hyvä ku tulit. Tää on SE Joonatan”, Kristiina vinkkaa.
”Jätä mun tyttöni rauhaa” poika sanoo ja tönäisee Joonatanin tieltä.
”Tervemenoa Joonatan!” Kristiina heläyttää vielä ivallisesti.

Kristiina ja tämän uusi poikaystävä menevät matkoihinsa, ja vessareissun jälkeen Joonatan palaa Maken ja Mikkiksen luo.
”Näitkö sä saman ku mä!?” Mikkis kiljaisee.
”Joo, se oli Kristiina” Joonatan varmisti.
”Mitä se täällä?” Mikkis ihmetteli.
”Ei se mihinkään ollu lähteny, valehteli että pääsee musta eroon” Joonatan vastasi katkerana.
”Se idiootti, ei ollu selkärankaa sanoa suoraan” Mikkis jupisi.
”Hmm…”
”Kato kato!!! Ketä tuola on!?” Mikkis repesi hymyyn.
Joonatan käänsi päänsä tilausjonoon. Ja ketkä ne siellä, Eerika ja Juliet.
”Hei, tulkaa tänne istuu!” Make huikkas.
”Juu” hihkas Eerika takaisin.

Kun tytöt olivat tilanneet, he tulivat poikien pöytään.
”Mitä tyttöset?” Make virnisti.
”Mitäs me… Julietilla on asiaa Joonatanille, eikö niin Juliet?” nyt vuorostaan Eerika virnisti Julietille niin antaumuksella, että rako hänen hampaidensa välissä loisti.
”Eikä ole” Juliet väitti vastaan, salaa nauttien tilanteesta.
”On on, nyt et jänistä” Eerika naurahti.
”En äiti” Juliet kimitti iloisesti. Hän nousi ja talutti Joonatanin syrjemmälle.
”Mull on ollu sua ikävä” Juliet kuiskasi ja tarrasi Joonataniin kiinni.
”Niin mullaki sua” Joonatan vakuutti ja painoi hellän suukon Julietin huulille. ”Mutt jos sul on ollu ikävä, niin miks et oo soittanu?” Joonatan kysyy ihmetellen.
”Eihän mul oo ees sun numeroo, miten mä oisin voinu?” Juliet kuiskaa.
”Mutt mähän antoin sen sulle. Hetkinen…”, Joonatan sanoo ja kaivaa Julietin takin taskua.
”Mitä sä teet?” Juliet ihmettelee.
”Tutkin sun taskuja”, Joonatan naurahtaa. ”Mutt… Eihän se oo täällä?”
”Mikä?”
”Paperilappu, jossa on mun numero…” Joonatan selittää.
”Voi ei…” Juliet sanoo ja nostaa käden suulleen.
”Mitä?”
”Mä pistin takkini pesuun, enkä kattonu taskuja. Siitä se äiti sit tais puhuu.”
”Voi sua”, Joonatan pörröttää Julietin hiuksia. He kävelevät käsikynkkää muiden pariin.

*Tää on vuosisadan rakkaustarina ainakin uskon niin
tää säilyy ja kestää päiviin tuleviin
Tää on vuosisadan rakkaustarina kaunis ja todellinen
tää säilyy ja kestää mä tunnen sen*

Tää on vuosisadan rakkaustarina täältä ikuisuuteen
tää säilyy ja kestää päiviin tuleviin

Ilta menee rattoisasti kavereiden parissa. Luulenpa, että Makella ja Eerikalla oli jotain silmäpeliä, tai sitten vain kuvittelen. Ystävykset poistuvat huoltoasemalta ja kävelevät vielä vaienneilla kaduilla. He kävelevät erään musiikkikaupan ohi, ja Make bongaa näyteikkunasta julisteen. Eerika työntää nenänsä lasia vasten ja lukee ääneen: Disco 14-16 vuotiaille. Paikka plöp plöp plöp, aika plöp plöp plöp, perjantaina.
”Jees! Asiaa!” Make huudahtaa.
Asia oli sillä selvä. Perjantaina. Mutta kello oli paljon, ja kaikki valuivat kotiinsa. Joonatan oli aivan pilvissä kotiin tullessaan. Hän kävi suihkussa ja meni sänkyynsä. Mutta sitä ennen hän poltti vanhat kuvat Kristiinasta. Perkeleen ämmä hän ajatteli.

*Kuole huora kuole ja mun haavat umpeen nuole
Ei kukaan pysty tekemään sitä sun puolest
Sun vuokses olin valmis mitä vaan antaan
Mut nyt on aika sut mun sylissäni hautaan kantaa*

Mutta ajatellessaan Juliettia hän tuli jo paremmalle tuulelle ja nukahti.

*On vannottu johkin tuonne tähtitaivaalle
Että laivamme jatkaa matkaa pitkin rakkautemme taipalet
Kaipaa mä aikaa en joka jääny taakseni
Kaiva en polkua jota joskus astelin
Vaan nyt on hyvä olla kun sä kanssain kuljet
Ku saan pitää susta kii ja yhtäaikaa silmät sulkee
Nukahtaa sun viereesi ja nähä kaunist unta
Susta prinsessani tää on rakkauden valtakunta*
_________________________________________________

Osa6: Perjantaina

Perjantai. Kello lähestyy kahdeksaa ja Joonatan on melkein valmis.
”Mä meen nyt!” Joonatan huusi.
”Ja et muuten varmaan mene”, äidin ilme on vakava ja hän ojentaa imuria.
”Mutta siis… Mähän sanoin tästä päiviä sitten”, Joonatan änkyttää.
Äiti pyyhkäisee vakavan ilmeen naamaltaan ja repeää nauramaan: ”Se oli vitsi, pöllö”
”Moi!” Joonatan sanoo ja lähtee.

”Joonatan moi!” Juliet hihkaisee ja suukottaa poikaa poskelle.
”Moi”, sanoo Joonatan ja tutkii Julietin päästä varpaisiin. Julietilla on yllä musta minihame ja vaaleanruskea toppi. ”Sä näytät hyvältä”, Joonatan hehkuttaa.
”Kiitti, et säkään hullummalta näytä.” Juliet sanoo takaisin.
Juliet kävelee kylppäriin ja asettuu peilin eteen. Pian hän tarttuu aurinkopuuteriin ja viimeistelee kasvojaan. Joonatan laskee kätensä Julietin lanteille ja vetää tätä itseensä päin.
”Älä nyt, mull on tää kesken” Juliet varoittaa leikkisesti.
Joonatan jättää Julietin rauhaan ja siirtyy olohuoneeseen odottamaan tätä. Juliet tuleekin tuota pikaa ja he lähtevät koululle missä disco järjestettiin.

”Kato, tuola on Mikkis ja Lolita”, Joonatan tuumii ääneen.
”Hei, oottakaa meitä!” Juliet huikkaa.
Juliet ja Joonatan saavuttavat heidät ja menevät sisälle.
”Missäköhän Make ja Eerika ovat?” Lolita kysäisee.
”Tuolla!” Juliet melkeimpä kiljaisee.
”Moi!” Eerika ja Make moikkaavat muita.

*Kun perjantaina pihaovet potkaistaan auki,
Kaupunki on kirkkaana
Mul on vaan tää elämä
Perjantaina (2x)
Koska pihaovet potkaistaan auki,
Kaupunki on kirkkaana
Mul on vaan tää elämä
Perjantaina (2x)
Kaikki muuttuu
Perjantaina*

Ystävykset hajoavat erilleen, Mikkis ja Lolita jäävät tanssimaan, Juliet ja Joonatan menevät ulos läheisen puiston penkille.

”Mä meen hakee juotavaa”, Eerika ilmoittaa Makelle.
”Ok, mä ootan täällä” Make väläyttää.

Kun Eerika meni menojaan, kaksi poikaa tulee Maken luo ja toinen heistä kysyy:
”Tuu meiän kans tonne yhelle kulmalle, me tarjotaan.”
”Emmä…” Make epäröi.
”Tuu nyt vaan”, toinen poika sanoo ja nostaa Maken seisomaan.
”No jos on pakko”, Make sanoo.
”Mä oon muuten Sami, ja toi on Pyry”, Sami selventää.
Pojat ovat jo ulkona, ja Pyry kaivaa reppunsa uumenista omenasiiderin mieheen. Pojilla juttu luistaa ja reppu tyhjenee tyhjenemistään.
”Sori, te ootte tosiii-ii mukavii mutt mun pittää nyt mennä” Make sammaltaa.
Make ottaa seinästä tukea että pysyy pystyssä. Hän ei tiedä paljonko on juonut, mutta mitä väliä. Ovi häämöttää reilun viiden metrin päässä, mutta outo tyttö kävelee häntä vastaan ja kysyy: ”Oot sä yksin?”
”Miltä näyttää?” Make hihkaisee ylipirteänä ja suutelee rastapäistä tyttöä suoraan suulle.

Juliet ja Joonatan istuvat puiston penkillä ja juttelivat niistä näistä. Joonatan tuijottaa Julietin täyteläisiä vaaleita huulia ja ajattelee hittolainen, mä oon niin ujo. Sisältä kantautuu heidän korviinkiin musiikki sisältä.


There you see her
Sitting there across the way
She don't got alot to say
But there's something about her
And you don't know why
But you're dying to try
You wanna kiss girl.

Yes, you want her
Look at her, you know you do
It's possible she wants you too
There's one way to ask her
It don't take a word, not a single word
Go on and kiss the girl
kiss the girl

Shalalalala
My oh my
Looks like the boy's too shy
Ain't gonna kiss the girl
Shalalalala
Ain't that sad
it's such a shame
Too bad, you're gonna miss the girl
go on and kiss the girl
kiss the girl

Now's your moment
Floating in a blue lagoon
Boy, you better do it soon
The time will be better
She don't say a word
And she wont say a word
Until you kiss the girl
kiss the girl

kertosäe:
Shalalalala
My oh my
Looks like the boy's too shy
Ain't gonna kiss the girl
Shalalalala
Ain't that sad
it's such a shame
Too bad, you're gonna miss the girl

Shalalalala
Don't be scared
You better be prepared
Go on and kiss the girl
Shalalalala
Don't stop now
Don't try to hide it how
You wanna kiss the girl
Go on and kiss the girl
kiss the girl
oh, oh noo..
kiss the girl, kiss the girl
Lalalala, Lalalala
Go on and kiss the girl
Lalalala, Lalalala
Go on and kiss the girl

kertosäe

Lalalala, Lalalala
Go on and kiss the girl
Go on and kiss that girl!
Lalalala, Lalalala
Go on and kiss the girl
Go on and kiss the girl
Kiss the girl
Kiss the girl
Go on and kiss the girl

Joonatan mietti sanojen merkitystä ja päätti että hän ei jänistä. Tuumasta toimeen hän tarttuu Juliettiin, mutta koululta kuuluu kauhea metakka. Joonatan ja Juliet menevät katsomaan mistä kiikastaa, ja näkevät Eerikan raivostuneen äänen ja kuinka Make yrittää selittää mutta tuloksetta.
”Senkin sika!” Eerika huusi päin Maken kasvoja.
Make ei kerkeä sanoa mitään vastaan, kun Eerika kääntyy niin nopeasti että porkkananväriset letit vain heilahtavat. Hän ottaa pyöränsä ja lähtee.
”Eerika älä mene!” Make huutaa ennen kuin lankeaa polvilleen.
”Älä sure, mä oon täällä”, rastatukkainen tyttö kuiskaa tämän korvaan.
”Häivy!” Make ärähtää niin että tyttö säikähtää ja lähtee paikalta. Samassa Make purskahtaa itkuun. Mitä ihmettä mä tein? Eerika vihaa mua…

Miten se pysty tekeen tämmöstä? Miten se saatto? Nämä kysymykset vaivasivat Eerikaa kun hän pyöräili kotia kohti vihaisena.

Pitkän, pitkän hiljaisuuden jälkeen Maken puhelin pirisee. En varmaan vastaa, ihan sama kuka on. Make tuijottaa puhelinta äänettömänä, kunnes Joonatan nappaa puhelimen ja vastaa: * ”Joonatan Maken puhelimessa. Mmm… Mä annan Makelle.” ”Make, se on sairaalasta”, Joonatan vinkkaa.
”Niin?” Make kysyy epäilevänä
*Miesääni vastaa: ”Make, täällä Eerikan isä. Tulisitko keskussairaalaan, heti.”
*Siinä vaiheessa Make hätääntyy ja kysyy: ”Mitä on tapahtunut?!”
*Eerikan isä siihen: ”Tule nyt vain tänne. Kerromme sitten.
”Ok. Mä lähen tulee”, Make sanoo ja sulkee puhelimen.
”Meidän pitää mennä sairaalaan. Nyt heti.” Make kertoo.
”Selvä. Mennään bussilla.”

Vaitonaisina Juliet, Joonatan ja Make matkustavat bussilla sairaalaan.

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina

*Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä*
_________________________________________________

Osa7: Tässä elämä on?

Make, Juliet ja Joonatan istuvat sairaalan vitivalkoisessa odotushuoneessa. Juliet selaa aikakauslehteä hermostuneena, Make pureskelee kynsiään ja Joonatan tuijottaa lattiaa. Eerikan huoneen ovi aukeaa ja sieltä tulevat ulos hänen vanhempansa. Make vaihtaa painoaan jalalta toiselle ja kysyy huolestuneena:
”Mitä on tapahtunut?”
”Rattijuoppo ajoi pakettiautolla Eerikan kylkeen”, Eerikan isä selitti vakavana.
Siitäpä Make vasta hätääntyykin. ”Missä kunnossa Eerika on?” Tuon sanoessaan Eerikan äiti ottaa seinästä tukea.
”Minun pikku Eerikani on vaipunut koomaan” Hän oli itkenyt niin että hänen meikkinsä olivat valuneet poskille.
Hammasta purren Make taistelee kyyneliä vastaan. Voi perhanan perhana, tää on mun syytä. Se ei ois lähteny ajaa pyörällä kotii vihasena ellen mä ois…
Make ryntää valkotakkisten lääkäreiden ohi ja koittaa avata huoneen ovea, mutta se on lukossa. Make painaa naamansa kyseisen huoneen lasiin, ja hän näkee vuoteella elottoman Eerikan.
”Vierailuaika alkaa muutaman minuutin päästä” Eerikan isä ilmoittaa.
Ovi aukeaa ja hoitaja antaa luvan astua sisään. Eerikan näkeminen oli Makelle järkytys. Ennen niin terveen värinen tyttö oli nyt kuin muisto vain.
Make laskee kätensä Eerikan käden päälle ja kuiskii: ”Puhu mulle, sano jotain… Anna anteeksi, tää on kokonaan mun vika. Mä oon niin idiootti, että se et varmaan haluu enää koskaan puhua mulle.”
Mutta Eerikasta ei kuulu inahdustakaan.
”Make, me mennään, on jo myöhä”, Joonatan sanoo.
Joonatan, Juliet ja Eerikan vanhemmat poistuvat huoneesta ja menevät koteihinsa. Make nukahti Eerikan vierelle, käsi edelleen Eerikan käden päällä. Make näki unta. Unessa Make jutteli Eerikan kanssa. Make oli niin onnellinen. He sopivat riidan ja kaikki oli taas hyvin.

*Sinne kaivannut oon,
univiidakkoon,
sun kanssas kaksin kulkemaan.
Tahdo herätä en,
täällä uneksien,
on hyvä jatkaa elämää.
Sinne kaivannut oon,
sinne kaivannut oon...*

Mutta totuus oli karumpi.
”Hei, herää”, hoitaja ravisti Maken hereille.
”Miss mä oon?” Make kysyi unenpöpperöisenä.
”Sairaalassa. Mutt vierailuaika meni umpeen jo ajat sitten. Tuu huomenna käymään uudestaan, jos niin haluat”, hoitaja kertoi.
Make nousee vuoteen viereltä ja katsahtaa kelloon. Se näytti kahdeksaatoista vaille yksi. Kylmä ilma huokui Maken takin sisälle kun hän astui kylmenneeseen yöhön. Sama kävellä kotiin, Make ajatteli. Hänellä oli aivan hirveä itsetunto.

*Tiennyt en
Rakkauden
Voivan mennä menojaan
Sen kestävän
Tyhmyyttäin
Uskoin ainiaan*

Koti häämöttää korttelin takana. Se on punainen rivitalo, kodikas sellainen. Hän soittaa ovikelloa ja oven avaa hänen isänsä, joka olikin sitten ainut perheenjäsen pikkuveljen Rikun lisäksi. Äiti oli kuollut syöpään Maken ollessa viisivuotias. Maken kurkkua kiristi. Hän ei olisi halunnut ajatella sitä. Äiti oli niin kauniskin. Ja auttavainen. Make ei muista semmoista päivää milloin hänen äitinsä olisi ollut vihainen jostain. Kerrankin Make oli tiputtanut äidin lempimukin, mutta hän ei ollut suuttunut.
”Hei poika, aiotko vastata vielä tällä vuosituhannella?” isä napautti Maken taas maan päälle.
”Mitä?” Make ärähti.
Isä laittoi kätensä puuskaan ja toisti kysymyksen: ”Missä kesti noin pitkään?”
”Eerika on vaipunut koomaan”, Make sanoi ja painoi katseensa maahan häpeästä. ”Meillä oli riitaa, ja se lähti pyöräileen kotiin ja…”
Isä ei sanonut mitään ja meni taas nukkumaan. Isä on ihan mukava, mutta miks sen pitää käyttää sydänkuvioisia kalsareita? Make mietti ja jopa vähän hymyili. Make laahustaa keittiöön ja kaataa lempimukiinsa maitoa. Maito on lämmenyttä, ja maistui pahalta. Make irvistää, ja kaataa maidon lavuaariin.

_________________________________________________

Osa8: Tuuliajolla

On kulunut nyt reilu kaksi viikkoa onnettomuudesta. Eerika on edelleen tajuttomana, mutta lääkäri sanoo että ollaan menossa parempaan suuntaan.

Luin netistä että koomassa voi olla vuosikymmeniä. Mitä jos Eerika ei herää, vaan makaa vuoteellaan vielä monta vuotta? Make mietiskeli. Hän oli koko tämän ajan käynyt mahdollisuuksien mukaan Eerikaa katsomassa.

Samassa kotipuhelin alkaa piristä. Isä, jolla oli samat vanhat sydänkuvioiset kalsarit vielä aamupäivälläkin jalassaan, laahusti puhelimelle ja nosti luurin korvalleen: ”Kallio Miro puhelimessa, kuka siellä?”
”Keskussairaalasta, onko Matias* paikalla?” *Maken oikea nimi Matias.
”Joo on se, mäpä pyydän sen puhelimeen”, isä sanoo ja ojentaa luurin Makelle, joka kärkkyi vierellä.
”Matias puhelimessa” Make ilmoittaa puhelimeen.
”Eerikan vastaava lääkäri täällä, Eerika on herännyt” miesääni vastaa takaisin.
”Oikeasti! Miten Eerika voi? Voinko tulla katsomaan?”
”Toistaiseksi vielä hyvin, ja voit tulla katsomaan”, mies varmisti.
”Selvä. Kuulemiin” Make sanoi ja sulki luurin.
”Mitä se sano?” isä kysyi.
”Eerika on herännyt!” mä meen.
”Juu…”

Mutta entä jos se ei haluu puhuu mulle? Ja mitä lääkäri tarkoitti kun sanoi; ”Toistaiseksi” Tarkoittiko se sitä, että Eerikan tila voisi huonontua?

Matkalla Make soitti Julietille, sillä tiesi että tämäkin halusi tulla katsomaan Eerikaa.

Make koputti sairaalan valkeaan oveen, ja sisältä vastattiin: ”Sisään”
Juliet ja Make katsoivat toisiaan silmiin ja astuivat sisään. Eerikan vanhemmat olivat jo paikalla. Ja Eerika oli herännyt! Ja mitä muutakaan, hän joi rakastamaansa porkkanamehua.

”Hei” Juliet sanoi. ”Miten voit?”
”Moi. En kovin hyvin, luulen et mä en selviä tästä.”
Tähän mennessä Make oli ollut hiljaa mutta sitten hän avasi suunsa: ”Voit sä antaa mulle anteeks? Mä kadun sitä, oikeesti”
”Mmm… Ei puhuta siitä” Eerika vastasi ikään kuin ei osaisi päättää kummin vastaisi, joo vai ei.
”Ei puhuta” Juliet sanoi ja vaelsi Eerikan vuoteelle. ”Pistänkö radion päälle?” hän kysyi.
”Laita vaan, en ole kuunnellutkaan pitkään aikaan mitään” Eerika naurahti kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Juliet napsautti virtanappia, ja ensin kuului pelkkää rohinaa. Juliet etsii oikean taajuuden ja Eerika : ”Tämä on mun lempilaulu!”

Pelkään loppua
Enkä ole ainoa
Minä tarvitsen sua
Unohtaisimpa kaiken muun

Hiljaa ja vaivalloisesti Eerika yhtyy mukaan Kristiina Braskin laulantaan.

Mitään pahaa tahdo en
Sitä tarpeeks tehdään jo
Minä tarvitsen sua
Unohtaisimpa kaiken muun

Kerro mulle kuinka on
vielä rakkautta
Jos en usko sano se
sata kertaa uudestaan

Kerro mulle kuinka on
vielä rakkautta
Ja minkä riemun reunalla
nämä kyyneleet pyyhitään

Tule syliini
On hetken kaunista
Minä tarvitsen sua
Unohtaisimpa kaiken muun

Herätän mut kun
Päivä kirkkain on
Minä tarvitsen sua
Unohtaisimpa kaiken muun

Kerro mulle kuinka on
Vielä rakkautta
Jos en usko sano se
sata kertaa uudestaan

Kerro kuinka on
vielä rakkautta
Ja minkä riemun reunalla
Nämä kyyneleet pyyhitään

Kerro mulle kuinka on
Vielä rakkautta
Jos en usko sano se
sata kertaa uudestaan

Kerro kuinka on
vielä rakkautta
Ja minkä riemun reunalla
Nämä kyyneleet pyyhitään
Nämä kyyneleet pyyhitään

”Sinä lauloit todella kauniisti” Eerikan äiti sanoo ja suukottaa tytärtään.
”Mä en selviä tästä” Eerika toisti.
Kaikki laskivat kätensä Eerikan vuoteelle ja odottivat että joku sanoisi jotain.
”Mä meen nyt tonne”, Eerika sanoi heikosti ja osoitti taivasta kohti.
Kukaan ei sanonut mitään ja viimein Eerika vaipui uneen.
”Potilaan sydän on lakannut toimimasta”, lääkäri ilmoitti.

Nyt se on ohi.

Joonatan oli palannut jalkapalloharkoista ja tutkiskeli jääkaappia.
”Eikö täällä oo mitään syötävää?” hän nurisi isälle ja äidille. Lopulta hän päätyi jogurttipurkkiin, jonka päivämäärä oli mennyt umpeen.
”Joonatan, meillä on isäsi kanssa asiaa”, äiti ilmoitti ja kehotti Joonatanin tulla kuuntelemaan.
”Niin mitä?” Joonatan kysyi, ja ihmetteli että mitä nyt taas.
”Minä ja isäsi olemme menossa viikon reissulle minun ystävättären ja hänen miehensä kanssa. Ajattelimme yhdessä tuumin, että olisi hyvä, jos Minttu tulisi tänne siksi aikaa. Mintun äiti kertoi että oisi hyvä jos pitäisit vähän Minttua silmällä.”
”Hmm… Kai sitten on pakko”, Joonatan huohahti. ”Milloin te lähdette sinne?” Joonatan muisti vielä kysyä.
”Heti huomenna, kahdeksalta. Minttu tuodaan tänne samalla, ja sinä voit rauhassa nukkua niin pitkään kuin huvittaa”, äiti kertoi.
”Ok…” Joonatan vastasi. ”Mä meenki tästä nukkumaan”, hän sanoi ja katosi yläkertaan.
_________________________________________________

Osa9: Kauhua kerrakseen

Joonatan herää ja vilkaisee kelloonsa. Kello näyttää kahtakymmentä yli yhdeksän. Hän on potkinut peiton lattialle ja huoneessa on kylmä. Hän laskeutuu portaat alas ja muistaa: ”Ai niin se Minttukin on vissiin täällä” Joonatan on menossa vessaan, mutta ovi on lukossa. Perhana!
Joonatan laahustaa keittiöön ja nappaa ruisleivän leipäkorista. Vessan ovi kolahtaa, ja seinän takaa kuuluu askelia. Joonatan nostaa katseensa oviaukon suuntaan ja huudahtaa: ”Sinä!”
Rastapään kasvoille karehtii hymy, ja Mintuksi kutsuttu tyttö sanoo: ”Minäpä minä”

Mitähän Joonatan tekee? Juliet miettii ja laskee lehden käsistään. Hetken mielijohteesta hän päättää lähtä yllätysvierailulle. Pitäisikö vielä soittaa, jos se nukkuu? Lopulta Juliet tulee siihen tulokseen että se olisi turhaa. Hän huutaa äidillensä heipat ja lähtee. Reilun kymmenen minuutin päästä Juliet koputtaa Joonatanin kotioveen, mutta vastausta ei kuulu. Hän koettaa ovenripaa, ja ovi onkin auki. Mutta sisällä odottaa järkyttävä yllätys. Tuo rastapäinen tyttö, joka oli tuhonnut Eerikan ja Maken suhteen, oli nyt Joonatanin kimpussa.
Joonatan havahtuu ja työntää Mintun läheltään: ”Juliet, tää ei oo sitä miltä näyttää!”
”Ei tarvitse selitellä mitään!” Juliet sanoo ja pamauttaa oven mennessään. Se vitu kusiaivo!!! Miten se saatto?! Kysymykset pyörivät Julietin mielessä.

”Kato nyt mitä sä sait aikaan!” Joonatan räyhäsi Mintulle.
”Älä välitä tosta” Minttu sanoo ja kietoo kätensä Joonatanin ympärille.
”Jätä mut rauhaan!” Joonatan ärähtää ja katoaa huoneeseensa.

”Äiti, mä tulin jo, kukaan ei tullu avaan ovea, mä luulen et se…”, Juliet valehteli.
Enempää Juliet ei kerennyt kertoa, kun vessasta hyökkää naamioitunut mies puukko kädessään. Hän kaappaa Julietin ja painaa öljyltä haiskahtavan kätensä Julietin suulle. Mies repii Julietin mukaansa rappukäytävään, mikä on hänen onnekseen tyhjänä. Sieltä he etenevät parkkipaikalle, ja mies teippaa Julietin reikäiseen auton takapenkkiin. Mies itse menee rattiin ja painaa kaasun pohjaan. Mies riisuu naamionsa.
”Isä”, Juliet kuiskaa.
Isä ei vastaa mitään vaan jatkaa ajamista.
”Mihin me ollaan menossa?”, Juliet kysyy pelokkaana.
Isä miettii hetken, aivan kuin ei osaisi päättä kertoakko ollenkaan päämääräänsä. Lopulta hän vastaa: ”Pohjoiseen. En tiedä vielä tarkaan minne”
Tuon kuultuaan Juliet aloittaa korvia vihlovan kiljunnan aivan vain isänsä ärsyttämiseksi.
”Turpa kiinni penska!” isä ärähtää ja kolauttaa radiota. ”Kuuntele tuota ja koeta rauhoittua”, isä mutisee happamasti. Radio rohisee hetken ja alkaa sitten toimia.

*Nurkkaan tulilasin kyyneleet
Jääksi muuttuu niin kuin itsestään
Ohi kiitää pellot pientareet
Tuun pimeästä aamun hämärään

Kellot tehkää meille aikaa nyt
Kuulkaa meidän pienet hyräilyt
Rakastan sua tänään enemmän
Kuin koskaan ennen sen nyt käsitän*

Radio alkaa jälleen rohista ja sammuu lopulta.
”Eikö sulla oo yhtään huono omatunto ko teet näin?” Juliet kysyy isältään.
Autossa vallitsee hiljaisuus.
Juliet toistaa kysymyksen ja se saa isän ajattelemaan: ”Niin. Mikä isä minäkin luulen olevani kun teen näin. Ja minä kun luulin että voin noin vaan viedä sinut äidiltäsi”
Isä tekee täydellisen u-käännöksen ja ajaa takaisin Turkua kohti.

Julietin äiti istuu köytettynä tuoliin keittiössä. Täytyy mekastaa, hän ajattelee ja alkaa potkia ja ymistä. Ovi on raollaan, joten avun hälyttäminen paikalle ei pitäisi olla hankalaa. Paikalle osuukin talonmies ja tämä vapauttaa Julietin äidin. Talonmies tarttuu Julietin äidin käteen ja pyytää tämän lasilliselle kotiinsa, ja näin tehtiin. Samassa puhelin soi.
”Ritva Virtanen”, Julietin äiti vastaa puhelimeen.
”Joonatan täällä, onko Juliet kotona?”
Julietin äiti selittää tilanteen Joonatanille, ja sulkee puhelimen.

Turkanen, Joonatan kiroaa ääneti ja hakee lenkkarinsa. Ehkä ulkoilma selvittää ajatuksiani, hän pohdiskeli. Niin Joonatan menee menojaan ja päättää kävellä Julietin kerrostalon ohi. Kerrostalon tontille tultuaan hän pysähtyy ja jää odottelemaan jotakin, ei vain tiedä mitä. Piha on tyhjä kuin erämaa. Kukat ovat täydessä loistossaan ja linnut laulelevat, mutta sekään ei saa Joonatanin mielialaa kohoamaan. Hän vain ajatteli Juliettia ja tämän kohtaloa. Mä en nää sitä enää koskaan.
Musta virtaviivainen auto kaasuttaa kerrostalon pihaan, ja kukapa olisi uskonut, autosta nousee Juliet, ja täysin ehjänä!
”Mihin sä meet?” Juliet kuikkasi raotetusta ikkunasta isälleen.
”Pois. Kauas pois” isä vastasi synkästi ja painoi kaasun pohjaan.

”Juliet!” Joonatan huusi ja juoksi tämän luo.
_________________________________________________

Osa10: ”Meil on pikkunen probleema…”

”Joonatan!” Juliet huutaa ja tarraa tähän kiinni joka johtaa heidät ihanaan viipyilevään suudelmaan. Samassa alkaa sataa.
”Mä vaan sitä…” Joonatan alkaa selittää nöyränä.
”Älä sano mitään” Juliet nostaa sormensa pojan suulle. He kävelevät litimärkinä Joonatanin kotiin ja Juliet soittaa äidillensä että jäisi tämän luokse yöksi. He kuuntelivat sateen ropinaa ja katselivat elokuvaa takkatulen loimutessa, kylki kyljessä.

Minttu istuu hieman syrjemmällä hapan ilme naamallaan. Tää ei ollu tässä, hän ajattelee ja ilkikurinen hymy nousee hänen huulilleen.
”Me mennään jo ylös, sammuta telkkari sitte ko et enää kato sitä”, Joonatanin ääni palautti Mintun maan päälle.
”Juu…” Minttu vastasi vastahakoisesti.

Sateen jälkeen paistaa aurinko. Ja niin se oli nytkin. Aurinko hyväili Julietin kullanruskeita hiuksia, ja valon osuessa silmiin Juliet havahtui. ”Joonatan herää, herää Joonatan” Juliet kuiski pojan korvaan hyväntuulisesti. Mutta Joonatan oli niin sikeässä unessa, että ei herännyt. Juliet painoi hellän suukon pojan huulille ja lampsi alakertaan. Etsiessään kelpuutettavaa lehteä ajankuluksi Juliet kuulee kuinka ovikello pirisee. Kuka kumma siellä tähän aikaan, Juliet ihmettelee ja menee avaamaan ovea etteivät Joonatan ja Minttu heräisi. Mutta kun Juliet avasi oven, siellä ei ollut kukaan. Kummallista, Juliet tuumi ääneti. Hän oli jo laittaa oven kiinni, kun alapuolelta kuului vingahdus. Juliet katsahti maahan, ja lattialla oli laatikko, ja siinä lappu: Pitäkää hyvänänne.
Juliet avaa laatikon kannen ja siellä nyhjöttää pieni, pelokas koiranpentu. Voi jestas! Juliet nosti kätensä suulleen ihmetyksestä ymmällään. Juliet mietti hetken ja sitten tuumasi, tällä kertaa ääneen: ”No ei kai tätä voi rappukäytäväänkään jättää”, ja otti koiranpennun mukaansa. Juliet laittaa koiranpennun istumaan lattialle, kääntää selkänsä ja etsiskelee kaapeista jotain sille sopivaa syötävää. Lopulta hän päätyy makkaraan, joka on jo pari päivää vanhaa, ja uskoi että sitä tuskin kukaan kaipaisi. ”Noniin, saat tästä nyt makkaraa” Juliet sanoi ja käännähti koiraan päin, mutta se ei ollutkaan enää siinä. Mihin se oikeen meni, Juliet pohdiskeli. Hän käänsi alakerran ylösalaisin, mutta tuloksetta. Minttu laskeutui alakertaan ja naurahti tälle: ”Miksä konttaat lattialla?”
”Ei kuulu sulle”, Juliet vastasi. Pian yläkerrasta kuuluu hervotonta naurua. Juliet kipaisi yläkertaan pikapikaa, ja Minttu tuli perässä, haluten tietää mistä on kysymys.
”Ei saa ei saa, Juliet lopeta!” Joonatan hihitti vielä silmät kiinni koiranpennun nuollessa tämän poskea. Minttu aivastaa ja katoaa vierashuoneeseen. Juliet hätyyttää koiran alakertaan ja ravistelee Joonatanin hereille: ”Joonatan herää”
Joonatan nousee ja sanoo: ”Huomenta tytöt”
”No huomenta huomenta, mutt meill on pikkunen probleema, ja se taitaa vilistää alakerrassa.”
”Ai pikkunen vai?” Minttu nälvi ohuen seinän takaa. ”Mä oon muuten allerginen koirille, et mitä tehää?” hän lisäsi.
”Mikä ongelma? Vilistää alakerrassa?”
Juliet selittää kuinka oli löytänyt koiranpennun oven takaa.
”Jassoo, no jos Mintulla on allergiaa, niin se ei voi jäädä tänne” Joonatan tuumasi.
”No sitte mä otan sen mukaan. Meillä siitä ei pitäs olla vaivaa” Juliet keksi.
”Tehdään niin” Joonatan leimasi asian loppuunkäsitellyksi.

Juliet koppaa koiran mukaansa ja lähtee. Minttu lähestyy Joonatania uhkaavasti, mutta Joonatan arvaa tämän aikeet. Ennen kuin mitään on ehtinyt sattua, hän varoittaa Minttua: ”Vittu pysy kaukana musta, meistä ei tuu koskaan mitään tajuatko!”
Minttu perääntyy ja ajattelee turhautuneena: Taas sain nokilleni. ”Mä meen kauppaan, jääkaappi oli jo aika tyhjänä”, Joonatan sanoo, ja koittaa hallita hermojaan, ettei repisi tuota ilkikurisuuden olentoa kahtia.

Matkalla kauppaan Joonatan pohtii miten ”aivopesisi” Mintun aikomukset. Samoihin aikoihin Juliet on kotona. Hän riisuu kenkänsä ja takkinsa hipihiljaa ettei äiti heräisi. Koira kumminkin karkasi käsistä ja syöksyi makuuhuoneeseen. Pian äiti juoksi makuuhuoneesta iloisen haukunnan saattelemana.
”Mistä tuo koira pääsi tänne?” Julietin äiti kysyi nyt tyynen rauhallisena.
Juliet mietti hetken mitä vastaisi ja päätti kertoa jutun juurta jaksaen.
”Voiko se jäädä?” Juliet aneli.
”Mikäs siinä, siitä onkin aikaa kuin minulla on ollut lemmikkejä”, äiti sanoi muistellen entistä koiraansa, Nanaa. Mutta siitä oli jo aikaa.
”Voi kiitos äiti!” Juliet hihkaisi ja rutisti äitiään oikein kunnolla.
_________________________________________________

Osa11: Minttu sekä Ville, ja tietysti Nipsu!!!

”Minttu, onko sun pakko seurata meitä joka paikkaan!?” Joonatan ärähti ja vilkaisi vihastuneena Minttua.
”Mmm… On, mä tiedän et sä salaa nautit tästä, myönnä pois” Minttu kimitti ja takertui Joonatanin käsivarteen.
”No en tasan nauti!” Joonatan huusi ja ravisteli Mintun irti. Joonatan oli varma että Juliet ei ilahtuisi näkemästään. Minttu seurasi ja kiehnäsi Joonatanin vierellä kuin pieni koiranpentu. Juliet oli antanut kerran anteeksi, mutta Joonatan oli varma että toista kertaa ei tulisi.
”Hei pitäkää pienempää ääntä, ihmiset tuijottaa”, Mikkis sihisi.
Joonatan vetää kätensä puuskaan ja Mintun ilme happamoituu.
”Mutta kattokaa kuka tuolta tulee!” Mikkis voihkaisi isoon ääneen.
Tämä tästä vielä puuttui. Pörrötukkainen Ville, jolla oli myös alahuulessa lävistys lähestyi heitä. Hän on oikea maanvaiva, melkeen pahempi kuin Minttu, Joonatan mietiskeli. Hmm… Ehkä sitten, voisikohan…
”Mitä jätkät? Ai onhan tääl naisväkeäkin” Ville heitti inhottava virne naamallaan.
Joonatanin ja Mikkiksen katseet kohtasivat, sitten he katsoivat Villeä, sen jälkeen Minttua ja jälleen toisiaan.
”Ei me mitää… Paitsi että, PIDÄ HYVÄNÄS!” Joonatan huudahti ja pukkasi Mintun Villelle. Mikkis ja Joonatan ottivat jalat alleen ja juoksivat minkä kerkesivät. Tovin kuluttua Joonatan ja Mikkis seuraavat suuren huonekasvin takaa kuinka Minttu tarttuu Villen käteen ja vie hänet mukanaan.

”Mentäiskö vaikka tuonne?” Ville kysäisi ja osoitti yhtä ostoskeskuksen kuppilaa.
”Joo, mennään vaan” Minttu vastasi hiljaa ja puristi Villen kättä yhä kovemmin.
”Mitä sä otat?” Ville tinkasi tiskille jonottaessa.
”Iha sama” Minttu vastasi.
Ville katsoi Minttua syvälle tämän vaatimattomiin harmahtaviin haaleisiin silmiin ja sanoi sitten: ”Jos mä jään tilaamaan, niin etsitkö sä meille pöydän?”
Minttu nyökkäsi ja teki niin kuin oli pyydetty. Pian hän löysikin kivan loosin seinän vierustalta. Minttu istuutuu kuluneelle narisevalle tuolille ja odotteli Villeä. Noin minuutin kuluttua Ville ilmestyy kantaen tarjotinta.
”Tässä”, Ville sanoi ja ojensi maitokahvin Mintulle.
”Kiitti” Minttu hymähti.

Joonatan kaivaa puhelimen taskustaan huomasi että soittaja oli Juliet.
”Niin?” Joonatan vastasi.
”Joonatan! Tuu äkkiä tänne!” Julietin vastasi hätääntyneenä.
Joonatan huomasi kuinka hätääntynyt ja itkeneen kuuloinen Juliet oli. ”Mitä on sattunut?”
”Nipsu on kadonnut!” Juliet kiljui puhelimeen huolesta ratkenneena.
”Voi ei. No, koita nyt rauhoittua niin mä tuun sinne, etitään se sit yhessä” Joonatan lohdutti ja sulki puhelimen.
_________________________________________________

Osa12: Arvolan pappa^^

”Kerro missä olet nähnyt Nipsun viimeksi”, Joonatan kehotti.
Juliet pyyhki kyyneleitään ties kuinka monenteen nenäliinaan ja aloittaa soperruksen. Hänen äänensä tärisee valtavasti ja Joonatanilla on vaikeuksia saada selvää puheesta: ”Mä olin käyttämässä Nipsua ulkona… Mä sidoin Nipsun pyörätelineeseen Siwan eteen siksi aikaa että ite kävisin ostamassa sille koiranruokaa, kun se oli loppu. Sitt ko mä tulin takaisin, Nipsu ei ollut siellä”
”Lähetään nyt heti ettiin sitä”, Joonatan sanoo ja nostaa Julietin jaloilleen.
Joonatan ja Juliet tutkivat lähiympäristön, kyselevät ihmisiltä ovatko he nähneet koiraa ja käyvät Siwalla. Joonatan tutkii tarkkaan Siwan edustalla olevaa pyörätelinettä.
”Ainakaan se naru, ei oo menny poikki, se solmu on joko löystynyt tai sitte joku on irrottanut sen” Joonatan selvensi.
”Mutt mä sidoin sen tosi tiukkaan” Juliet kuiskasi.
He lähtevät takaisinpäin. Mitä jos Nipsu ei löytyisi? Joonatan mietti. Hän katsoi kylkeensä painautunutta tyttöä, jonka meikit olivat levinneet, hiukset sekaisin. Juliet näytti niin hauraalta, mitä sitten tapahtuisi jos Nipsu katoaisi lopullisesti? Joonatan ei halunnut ajatella sitä. Aurinko alkoi jo painua mailleen, ja Joonatan huomasi kuinka Juliet tärisi. Joonatan riisui takkinsa ja puki sen tytön päälle. Jostain kaukaa kuului koiran haukunta, ja Juliet hajosi jälleen. Joonatan kaivoi taskustaan nenäliinan ja ojensi sen Julietille. He saapuivat rappukäytävään, ja kuulivat vanhan Arvolan papan höpisevän ilmeisesti rappusten yläpäässä toisessa kerroksessa. Joonatan taluttaa Julietin hissille päin, sillä ei ollut mitään järkeä kävellä rappusia tuollaisessa kunnossa ylimpään kerrokseen. Juuri kun hissi on sulkeutuakseen, kuuluu koiran haukahdus, ja Juliet puikkaa hissin oven raosta vielä kun pystyy. Saakeli. Joonatan manaa ja matkaa yksin hissillä ylös.

Juliet hyppii rappuset ylös, ja näkee vastassaan Arvolan papan ja… NIPSUN!!!
”Nipsu!” Juliet huutaa ja nostaa koiran syliinsä.
”Sinua me tässä ooteltiinki, löysin koiras kaupungilta harhailemassa” Arvolan pappa selitti.
Juliet kiittää ja juoksee kotiin Nipsu sylissään. Ylhäällä Joonatan odottaa häntä ja he menevät keittämään kahvia.

”Mis mä oon?” Minttu vaikeroi hämärässä huoneessa. Mintun päässä jyskyttää tuhatta ja sataa. Hän ei muista eilisen illan tapahtumista mitään. Minttu nousee ja häipyy vähin äänin tyhjästä likaisesta kämpästä. Ulospäästyään Minttu huomaa olevansa jossain aivan muualla kuin Turussa.