Hei!
tässäpä pieni galluppi, eli voisitteko kertoa kuinka nopeasti olette tulleet raskaaksi tai kuinka kauan olette yrittäneet tullaa raskaaksi? Oletteko kertoneet läheisille ja tuttaville lapsen saanin toiveistanne? Mitä tuntoja se on herättänyt teissä? Pystyttekö vapautuneesti harrastamaan seksiä vai onko siitä tullut testejen ja mittareiden kanssa säheltämistä? Miten jaksatte aina yrittää uudelleen seuraavana kuukautena tai mitä olette ajatelleet, kun plussat/negat on paukahtaneet ruutuun?
Olisi mielenkiintoista lukea muiden parien yrittämisestä, onnesta, kyynelistä ja turhautumisesta. Tietäen ettei yksin seilaile tässä kiihkeän odotuksen ja pettymyksen meressä.
Kiitos paljon jo etukäteen kertomuksista!
tässäpä pieni galluppi, eli voisitteko kertoa kuinka nopeasti olette tulleet raskaaksi tai kuinka kauan olette yrittäneet tullaa raskaaksi? Oletteko kertoneet läheisille ja tuttaville lapsen saanin toiveistanne? Mitä tuntoja se on herättänyt teissä? Pystyttekö vapautuneesti harrastamaan seksiä vai onko siitä tullut testejen ja mittareiden kanssa säheltämistä? Miten jaksatte aina yrittää uudelleen seuraavana kuukautena tai mitä olette ajatelleet, kun plussat/negat on paukahtaneet ruutuun?
Olisi mielenkiintoista lukea muiden parien yrittämisestä, onnesta, kyynelistä ja turhautumisesta. Tietäen ettei yksin seilaile tässä kiihkeän odotuksen ja pettymyksen meressä.
Kiitos paljon jo etukäteen kertomuksista!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensimmäinen lapsi sai alkunsa samantien kun sitä ruvettiin yrittämään. Toista raskautta yritettiin kolme kuukautta ja sitten tärppäs, tämä toinen raskaus on vielä ihan alkutekijöissään. Ei olla läheisten kanssa juteltu lapsi haaveista, keskenämme vaan puhuttu. Ei olla sählätty mittareiden tms. kanssa, spontaania seksiä harrastetaan n. neljä kertaa viikossa. Viime päivinä mulla on ollut alavatsa kipuja, nyt pelkään enemmän keskenmenoa kuin esikoisesta. Tuntuu muutenkin että tämä toisen odotus on jotenkin pelokkaampaa ja herkistelen paljon enemmän.
esikoista n.8kk ja tätä tulevaa masuasukkia n.7kk.. yritimme kylläkin ilman mitään laskelmia sun muita mittareita :) läheisille kerottu vasta kun testissä näkyny plussaa; vauva tuloillaan.
siihen meni. Riemulla ja onnen kyynelillä ei ollut rajoja plussatestin jälkeen, kerrottiin uutinen heti koko maailmalle. Sitä ennen ei paljon vauvoista ulkopuolisille puhuttu.
Pettymyksiä tuli kerta toisensa jälkeen, "valeraskaana" olin lukemattomia kertoja. Ei auttanut kuin jatkaa yrittämistä.
Täytyy myöntää että välillä vauvan teko oli epätoivoista puurtamista, kunnes sitten päätettiin ottaa rennommin. Ehkäpä juuri siksi raskautuminen lopulta onnistui.
Sanomattakin on selvää että tämä tuleva lapsi on meidän aarre, häntä on varjeltu ja rakastettu yli kaiken jo kohdussa.
Ehkäpä asenne olisi eri, jos olisi helposti käynyt tämä homma, nyt ainakin osaamme todella arvostaa sitä mitä saamme. Koko raskaus on ollut ilon aikaa, alusta loppusuoralle.
Nyt jälkeenpäin voin vain neuvoa ettei hirveästi kannata "yrittää", vaan rennolla asenteella ja terveillä elämäntavoilla. Pidä itsestäsi kaikin puolin hyvää huolta. Kuntoile ja syö terveellisesti. Kyllä se ennenpitkää tärppää. :)
Nyt on 7kk yritetty, edellinen meni kesken.
Sanotaanko että kolmena kertana olen ollut satavarma, että nyt tärppäsi, mutta kuviteltua ollut kaikki oireet... Ei sais ajatella pessimistisesti, mutta kyllä se varsinkin kuukautisten aikaa on yhtä tuskaa ja menee jonkun aikaa ennen kuin taas raiteillaan....
Olen asiasta puhunut nyt tämän seitsemän kk aikana kälylleni jolla pieni lapsi, mutta en muille. Emme ole keskenm. kellekään puhuneet, ja tavallaan emme vielä tarvitse tukea niin kuin ehkä sitten jos käy huonosti.
Seksielämä on vireä ja yhtä kiihkeää kuin ennenkin, mutta varsinkin ovulaation aikana paineet kasautuvat...
Olemme aina voineet kaikesta puhua ja suhteemme on todella tasapainoinen, mutta alkuajan ajatus "tulee, jos on tullakseen" on muuttunut ajatukseen "miksei se herran isä halua tulla??"
Onnea kaikille yrittäjille ja onnistujille!!!
ja nyt sitten neljäs kk menossa...kukaan ei viel tiedä,tämä on niin uskomaton juttu etten uskalla kelleen viel julistaa..maltti on valttia...
Meillä tärppäsi kolmannesta kierrosta, heti ekasta missä sain ovisplussan. Kaks kertaa silloin samana päivänä hommailtiin ja niin sitten tuli plussa raskaustestiinkin. En halunnut kertoa kellekään ennen kuin 12 vkoa ylitetty, mutta tais lipsahtaa melkein kaikille kuitenkin. Vieläkin kuitenkin pelottaa vaikka se raja jo ylitetty.
Heippa ! Kiva lukea toisten kertomuksia, heti tuli mukavampi fiilis,etten ole ainoa !! Meillä yritystä 5 kk ja esikoisesta on kyse. Kovasti plussaa odotan ja mieheni myös,tosin mieheni on rento tässä odotuksen suhteen kuin minä taas "vouhotan ja puhun epä toivostani"Meillä ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta,paitsi nyt mulla ! ja aina kun kuukautiset alkaa masennun (mutta onneksi se kestää sen päivän vain ) ja sitten odotankin jo että kk loppuisi ja pääsi taas "yrittämään" emme ole seuranneet mitään ovis ajankohtaa ja koska kannattaa yrittää peti touhuilua,olemme touhuilleet noin. 3 krt. viikossa..ja välillä kyllä on työntäyteiseltä tuntunut (ei kannata tähän enään ovistikkuja hommata,tosin yhteinen päätös on että odotellaan vielä ja sitten myöhemmin ovistikut käyttöön,jos mitään ei ala tapahtua.. ja jos tämä ei auta niin josko sitten pikkuhiljaa lääkärin pakeille !)pakko yrittää ottaa rennommin,nyt tämä jakso on ollut enempi tätä peti touhuilua,että katsotaan josko tämä auttaisi,olemme harrastaneet nyt jokatoinen pvä..useamman viikon ajan !olisi kiva kuulla kuinka usein useammat harrastavat viikon aikana ? kun jostakin vain luin ettei ns. kannattaisi harrastaa kuin kahden päivän välein ?! kertokaa kokemuksia vielä...kiitos