Kärsin mielettömistä sairauksien peloista. Olen mielessäni tehnyt kuolemaa sairastaessani HIV:ta, keuhkosyöpää, rintasyöpää, kohdunkaulansyöpää, imusolmukesyöpää, virtsarakonsyöpää, suusyöpää ja lisäksi tällä hetkellä pelkään aivoveren vuotoa. Löydän aina sairauksien oireita lukiessani itseltäni juuri sellasta oiretta mikä taudin kuvaan kuuluu. Olen kärsinyt tästä jo yli vuoden. Kaulallani on turvonneita imusolmukkeita jotka ovat vaan kasvaneet kun olen kokoajan niissä ollut kiinni.(näistä imusolmukkeista lähtivät kaikki pelkoni)
Stressaan paljon ja pelkään sairastuvani skitsofreniaan.
Lisäksi pelkään myös, että, että joku murtautuu kotiini. Iltaisin en meinaa saada nukuttua ja kuuntelen vain ääniä- olen kokoajan varuillani. Kaikki veitset joudun laittamaan pois näkyvistä ennen nukkumaan menoa. Vasta puoli kolmen jälkeen yöllä tunnen voivani nukkua turvallisesti. Pelkään pimeällä liikkua yksin ja joka nurkan takana on mielestäni joku.
Olen todella väsynyt vaikka nukkuisin kokopäivän. Mielialani heittelevät. Tuntuu kuin en saisi pidettyä ajatuksiani kasassa. Unohtelen asioita ja sanoja. Tuntuu kuin olisi huumattuna puolet päivästä. Ruoka ei maistu ja syömisestä tulee oksettava olo. Päätä jomottaa päivittäin.
Lopetin n. kaiksi vuotta sitten säännöllisen terapian käytyäni siellä 3vuotta vakavan masennuksen takia. Tunsin olevan henkisesti taas kunnossa.
Nyt olen alkanut ajattelemaan, että hoito voisi olla taas tarpeen, mutta kun ei oikein tiedä mihin lähtisi tätä purkamaan.
Olisi kiva kuulla miten te muut kohtalotoverit olette selvinneet tälläisestä yli.
Stressaan paljon ja pelkään sairastuvani skitsofreniaan.
Lisäksi pelkään myös, että, että joku murtautuu kotiini. Iltaisin en meinaa saada nukuttua ja kuuntelen vain ääniä- olen kokoajan varuillani. Kaikki veitset joudun laittamaan pois näkyvistä ennen nukkumaan menoa. Vasta puoli kolmen jälkeen yöllä tunnen voivani nukkua turvallisesti. Pelkään pimeällä liikkua yksin ja joka nurkan takana on mielestäni joku.
Olen todella väsynyt vaikka nukkuisin kokopäivän. Mielialani heittelevät. Tuntuu kuin en saisi pidettyä ajatuksiani kasassa. Unohtelen asioita ja sanoja. Tuntuu kuin olisi huumattuna puolet päivästä. Ruoka ei maistu ja syömisestä tulee oksettava olo. Päätä jomottaa päivittäin.
Lopetin n. kaiksi vuotta sitten säännöllisen terapian käytyäni siellä 3vuotta vakavan masennuksen takia. Tunsin olevan henkisesti taas kunnossa.
Nyt olen alkanut ajattelemaan, että hoito voisi olla taas tarpeen, mutta kun ei oikein tiedä mihin lähtisi tätä purkamaan.
Olisi kiva kuulla miten te muut kohtalotoverit olette selvinneet tälläisestä yli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse kärsin myös luulotaudista ja olen lääkärissä rampannut niin etteivät he enää usko minua (ja nauravat aivan varmasti takanani). Olen luullut sairastavani vaikka mitä. Jos jotakin paikkaa vähänkin kolottaa, luulen olevani kuolemansairas.
Asiahan on niin että kipu ja kolotukset kuuluvat meidän jokaisen elämään. Kyllä sen oikean, todellisen kovan kivun sitten huomaa milloin on oikeasti mentävä lääkäriin... Ja jos kipua ajattelee ja velloo mielessään, se vain yltyy. Mulla on myös turvonneet imusolmukkeet, on ollut jo monta vuotta. Mun on todettu kärsivän kroonisesta mononukleoosista (ns. pusutaudista), mutta se ei ole millään tavalla vaarallinen. Stressikin voi sen aiheuttaa. Ja tottakai jos jatkuvasti kaulaa pitelee, niin imusolmukkeet ärtyy.
Hyvä neuvo noihin sairauksien pelkoihin on se, että miettii miten jonkun sairauden yllättäessä toimii; miten siitä selviytyy, saati miettiä itse sairautta. Esim. jos sinulla olisikin syöpä, mitä tekisit, miten selviytyisit, mistä hakisit apua. Ilmeisesti olet nuori vielä joten en usko sulla olevan kuitenkaan mitään vakavaa sairautta.
Samaa neuvoa voisit soveltaa siihen pelkoon jos joku sattuisi murtautaumaan kotiisi. Miten silloin toimisit ja miten selviytyisit?
Ja yritä aina ajatella positiivisesti aina kun pelko yllättää!
Pidä mielessä, että näille terveyspalstoille kirjottavat usein ne samat ihmiset, ja hekin ovat "luulosairaita". Tuskin monikaan oikeasti sairas jaksaisi lukea näitä, toki poikkeuksiakin on. Täällä vain ihmiset "lietsovat" muka sairauksiaan ja pelkäävät olemattomia.
Itsekin olen lopettanut terveyspalstojen lukemisen, tuntuu että monien sairauksien oireet sopivat minuunkin mitä enemmän näitä luen.
On olemassa vitsi, jossa nainen sanoo miehelleen että hänellä on malaria. Mies kysyy miten niin? Ja nainen vastaa: No kun malaria on ensiksi oireeton... =)
Mut oikeasti, keksi itsellesi jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä, lukeminen voisi olla vaikkapa yksi.
Tsemppiä!!
Kuulostaa pakkoneuroosilta, ihan yleinen vaiva. Suosittelisin käymään psykiatrilla, itse viivyttelin turhaan kaksi vuotta sinne menemistä vaikka olisin voinut saada avun heti.
Toi lukeminen oli kyl hyvä neuvo, auttaa ainakin mulla. Joskus aina tulee sellanen ahistava neuroottinen olo ni yhen kirjan ku lukee ni fiilis on taas hyvä.
Tsemppiä, kyl se siitä!
Mitä jos laitattaisit turvaketjun oveen ?
Saisitko paremmin iltaisin nukahdettua.
Hae kuitenkin apua noihin pelkoihin ja väsymykseen.
Mene samalle, joka on hoitanut aiemminkin, niin ei tarvitse kaikkea selittää.
Väsymys saattaa saada terveenkin ihmisen pois tolaltaan ja näkemään näkyjä.
Tsemppiä Sinulle!