Hei! Olen lähemmäs kolmekymppinen nainen. Sairastin nuorenpana anoreksian ja bulimian. Sitä taistelua kesti kuusi vuotta ja nyt aikuisiällä olen alkanut ahmimaan ruokaa pakonomaisesti. Vaikka tiedän syöväni ahdistukseen, niin en osaa silti hahmottaa todellista syytä. Minulla on myös käytössä masennuslääkkeet, joiden pitäisi lievittää kyseistä ongelmaa, mutta se vain pahenee. Olen toistaiseksi vielä normaalipainon rajoilla, mutta en pitkään. En saanut vuoden kestävästä psykoterapiasta tarvittavaa apua ahmimiseen. Pääsin ongelmasta muutamaksi kuukaudeksi eroon, mutta nyt olen entistä sairaampi ja onnettomampi. Vakuutus kun ei rahoita terapiaa ikuisesti. Tämä sairaus alkaa vaikuttaa työelämääni sekä läheisiin ihmissuhteisiin. Olen jotenkin "lukkiutunut sisällä". Minulla on täysin toivoton olo yli kymmen vuoden kärsimyksen jälkeen. Voiko näistä syömishäiriöistä koskaan parantua? Tarvitsen hyviä neuvoja, ennen kuin ajaudun itsetuhoon...jakakaa kokemuksia kiitos!
Binge eating, ikuistako?
Toivoton tapaus
3634
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sä tarvitset avoimemman ja pidemmälle ajalle sitoutuvan psykoterapian. Ei vuosi luultavasti paranna tilannetta laisinkaan. Olen itse huomannut terapian kautta että kun vaikeita asioita alkaa pompata pintaan, alkaa syömisongelmat silloin. Jokin muisto laukaisee ne.
Onko elämässäsi/parisuhteessa/sisälläsi jokin tilanne josta et pääse eteenpäin? Pohdiskele niitä rehellisesti. Olisi tärkeää että voisit terapiassa puhua aivan kaikesta. Entä onko sinulla puoliso, voisitko puhua hänen kanssaan avoimesti?
Onko terapiasi siis nyt vasta loppunut? Luulen että aloit päästä juuri jyvälle ongelmista siellä ja jos terapia on yhtäkkiä loppunut, olet ehkä jäänyt yksin avautuvien asioiden kanssa. Ja niitä on vaikea yksin koittaa selvittää.
Vaadi itsellesi lisää terapiaa ja vaadi päästä selvyyteen itsesi kanssa mistä kaikki ahminta johtuu! Muista että se et ole sinä oikeasti vaan se on jokin muisto, taikka kasvun este joka pakottaa sinut syömään eikä katsomaan asiaa suoraan silmiin.
En tiedä onko sanoistani mitään apua, mutta samassa tilanteessa olen itsekin. Vuosi takana terapiaa ja minä en ole siellä juuri lainkaan puhunut syömisongelmastani. Ehkä olisi pitänyt nostaa se enemmän pöydälle.
Jos lääkitys on liian lievä sinulle? Kokeile mennä toiselle psykiatrille, jos toisesta ei ollut apua. Ja aloita jokin harrastus, että ajatukset pyörivät muualla kuin pahassa olossa.
pahoittelen sairauttasi ://// mut hei me tehhää koulus sellasta binge eating juttuu.... nii et auttaisitko? ;oooo