Mikä mussa on oikein vikana? Mihin ikinä mä menenkin, musta tuntuu, ettei mua kaivata siellä. Mulla ei ole ikinä ollut todella läheistä ystävää, on mulla kavereita, mutta ei kovin läheisiä ystäviä, joiden kanssa voisin puhua mistä vain. Olen todella puhelias tuttujen kesken, mutta jos joudun vähääkin outoon ympäristöön ja uusien ihmisten kanssa tekemiseen olen hiljainen ja eristäytyvä. En edes ymmärrä miksi olen sellainen, haluaisin niin kovasti olla erilainen. Ajattelin, että kaikki muuttaa ku lähdin opiskelemaan, että täällä minulla olisi aivan uudenlainen elämä. Saisin paljon uusia ystäviä, ehkä poikaystävän, juhlisin viikonloput ja aloittaisin uusia harrastuksia. Mutta eihän asia tietenkään ole niin kuin haluasisi niiden olevan. Edellisessä koulussani minulla siis oli ystäviä, mutta en koskaan ollut kovinkaan suosittu. Ajattelin, että täällä menisin juttelemaan uusien ihmisten kanssa ja tilanne muuttuisi, mutta ei se miksikään ole muuttunut. Taas minulla on kyllä kavereita, mutta en tunne edelleenkään kuuluvani tähän maailmaan. Minua ei ole luotu tänne. Aivan kuin olisin ulkopuolinen ja katselisin elämääni jostain kaukaa. Kaikki muut ihmiset ovat niin sosiaalisia, sanavalmiita, ja viisaita, kun taas minulta puuttuu kaikki nämä ominaisuudet. Minulla ei ole yhtään mitään. Tunnen olevani niin yksin tässä suuressa maailmassa. Kaikki muut tuntuvat olevan niin kiinnostavia persoonia, heillä on omia mielipiteitä ja he ilmaisevat niitä, heillä on kiinnostuksen kohteita, mutta minä olen vain tylsä pieni ihminen, jolla ei ole mitään sanottavaa kenellekään. Mietin varmaankin jo kaksitoista vuotiaana itsemurhaa, mutta en minä sitä kuitenkaan uskalla tehdä. Olen mitä olen, enkä sille mitään voi. Olen itse hyväksynyt sen, mutta silti olen niin epätoivoinen. En mielestäni ole edes ruma, en lihava, tavallinen tyttö, jolla on punaisetpitkät hiukset ja siniset silmät, mutta kukaan ei huomioi minua. Aivan kuin olisin läpinäkyvä. Ehkä näytän päällepäin kiltiltä koulutytöltä, mutta kyllä minäkin osaan pitää hauskaa ja ryypätä. Kukaan ei huomaisi jos en edes olisi olemassa, enkä ymmärrä mikä tarkoitus minulla on tässä maailmassa. Ei kerta kaikkiaan mitään. En ole lahjakas missään asiassa, en osaa mitään, olen vain tavallinen pulliainen ja kaikki muutkin ovat ilmeisesti sitä mieltä. Eihän kukaan minunlaiseni voisi edes pätkän vertaa kiinnostaa. Mitä järkeä minun on olla täällä, jos en tunnu kuuluvani tänne? Missä minun paikkani sitten on? Vai onko ihmisellä edes tarkoitus olla jotain paikkaa? Mikä on tämä maailma, tämä pallo, jolla minäkin joudun olemaan, vailla mitään tarkoitusta?
Mikä mussa on vikana?
tylsimys
4584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin, ja jos on pitkät punaiset hiukset niin ei voi olla huomaamaton;)
opettele arvostamaan ensin itseäsi, sen jälkeen muutkin osaavat arvostaa sinua.
Älä ota paineita välittääkö muut susta ja millaisena pulliaisena ne pitävät sua vaan ole oma itsesi ja liehauttele pitkiä punaisia hiuksias :)
mielessä, samanlainen tilanne. On minulla kyllä kavereita, ei järin paljon, mutta kyllä seuraa on ainakin silloin tällöin, heidän seurassaan viihdyn.itsekin kyllä odotin sen "oikean elämän" käynnistyvän ,kun aloitin opiskeluni ylopistossa. Saisin paljon ystäviä, olisin aktiivinen, kenties rakastuisin, löytäisin kumppanin,mutta neljännen opiskeluvuoden aikana tilanne ei ole em.kaltainen. Huomasin ,että porukat alkoivat klikkiytyä ja itse en jostain syystä kuulunut noihin porukoihin, kukaan ei minua syrjinyt,mutta ei minua mukaan pyydettykään. Vedin asiasta johtopäätökset ja en viettänyt aikaa pääaineeni vuosikurssilaisten kanssa.
En ole epätoivottu henkilö ,mutta tunnen itseni huonommaksi kuin muut. oen itsekin pärjännyt hyvin, siis opinnoissa, mutta sosiaalisesti ja taloudellisesti olen menestynyt heikommin kuin opiskelutoverini.
En oikein tiedä mitä sanoa, kirjoittaa. Punaiset hiukset ja siniset silmät, kaiketi niitä ei voi olla huomioimatta. Älä vertaile jatkuvasti itseäsi muihin, tavallisia ihmisiäkin he ovat. Jos tuntuu, ettei tietystä porukasta löydy seuraa tai sinua ylenkatsotaan ,vaihda piiriä. aloita harrastus, kannusta itseäsi ja jos tuntuu siltä voithan jutella vaikka psykologin kanssa asioista.
Mukavaa syksyä!