Jouduin käsittelen tässä erästä mielenkiintoista asiaa ja jaan sen nyt kanssanne.
Jouduin käsittelee kysymysvyyhtiä WTC ja Ilmastonmuutos, joita normaalisti vain sivusta seurailen. Niitä voi käsitellä monella tapaa, yksi on tämä nimimerkki ”katunarri” tapa, että tulee antaa kaikki viimekädessä Insinöörin määriteltäväksi.
Kantaa otan siis tuohon hänen sanomaansa, """ETTÄ KAIKESSA TEKNOLOGIAAN KUULUVASSA TÄYTYY KOROSTAA SITÄ, ETTÄ ON HYVÄ ANTAA VIIMEINEN SANA ASIANTUNTIJALLE ELI INSINÖÖRILLE""", sillä ajatus on tuossa hyvin naivisti ilmaistu. Oikea ilmaisu olisi, että on hyvä antaa kokeneelle alansa insinöörille painava merkitys oman alansa sanomisissa. Insinööritieteet ovat monenmoisia, joten heitä tulee käsitellä eriytyneinä, ei ryhmänä. Ei kenkä-, paperi- ja palkkausalan insinööreillä ole mitään hajua rakennusten lujuudesta ja taasen kaikki rakennuksiin liittyvä ei ole sovellettavissa laivoihin jne..
Rakennus on kokonaisuus, kuten laivat, junat, sillat, ympäristöt jne.. Nämä kokonaisuudet muodostuvat monista seikoista, kuten käyttöympäristöstä, käyttäjän tarpeista, lujuuksista, materiaaleista jne.. Se, mitä me käyttäjä, Ihmisen näemme, on usein vain ulkonäkö ja käytettävyys ja juuri vain meidän kannalta nähtynä, ei naapurin, jolla on aivan eri tarpeet jne..
Se mitä tuossa sanon, on että tulee ymmärtää käyttää suunnittelussa ryhmiä, jotka koostuvat monista eri alojen asiantuntijoista, jotka vastaavat näistä tuossa edellä olevista asioista, kukin alueellaan. Viimeisin sana tulee lujuuksissa antaa lujuussuunnitteluun ja ulkonäössä, käytettävyydessä sen puolen hallitseville, kuten arkkitehdeille ja muotoilijoille. Lisäksi tulee huomata, että viimeistä sanaa edeltää aina se ensimmäinen sana, joka määrittää koko hanketta. Miksi siis viimeinen sana tulee olla sillä, joka ei määrittele sitä ensimäistä sanaa? Kapitalismissa tämä on useimmiten yksityinen tilaaja, jolla on kokonaan omat käyttötarkoitukset hankkeelle, joista ehdottomasti tärkein on rahanteko.
Voisin mennä niin pitkälle, että sosialistisen yhteiskuntasuunnittelun alkusuunnitteluun voisi ottaa mukaan porvariston taloussuunnittelijoita, sosiaalipolitiikan asiantuntijoita jne.. Viimekädessähän he ovat mukana myös sosialismin alkuajan toteutuksen käytännössä. Näin, koska ei kaikki ole itsestään selvää, kun siirrymme sosialismiin. Esimerkkeinä toisin kaksi seikkaa, joita olen testannut käytännössä; Toinen on laatuajattelu, jossa vasemmisto on jossakin viimevuosisadan alussa. Testasin tätä SKP:n johdon suhteen, joka meni täysin mykäksi, kuten koko muu mukana ollut yleisö. Toinen on vaikkapa tämä yrittäjyyskysymys kokonaisuus, joka jakaa mielipiteet peruteltuihin ja perustelamattomiin. Sanon tuossa siis siten, että vasemmisto voisi hyödyntää porvariston osaajia omaksi edukseen jo noin ennakoivasti, jos ei osaa hyödyntää omia osaajiaan. Mutta pitää päätä pensaassa on tyhmää ja jopa jarruttavaa toimintaa.
Insinööritieteissä on lapsenkengissä sellainen käsite kuin "tehokas alkusuunnittelu" ja tämä seikka on kuitenkin läpi projektien ulottuva. Neuvostoliitto oli hyvä poikkeus, joskaan en tunne riittävästi toimivaa todellisuutta siellä, muuten kuin kirjallisuuden kautta, mutta joka tapauksessa ainakin tarkoitus on ollut hyvä. Sillä kaikissa projekteissa tuli oli mukana taiteilijoita, arkkitehteja, insinöörejä, kaavoittajia, puutarhureita, käyttäjiä jne.. jo aloitusvaiheessa. Nykyään tätä näkee (ja siis käytetään) jo jossain määrin Suomessakin, mutta vain joissain kaupungin isommissa projekteissa, kuten Helsingin Arabianrannassa. Tämä ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä muut kuin rakennukset, tarvitsevat lisäksi muotoilua, kuten autot, laivat ja junat jne... Tätä ei NL:ssä kovin osattu, eikä sitä osata myöskään soveltaa vielä Suomessa kuin poikkeustapauksissa, eikä varsinkaan Insinöörisuunnittelu aloilla. Tästä esimerkkinä Fiskarsin veneveistämön uudet Buster veneet, jotka ovat rumuudessaan lähes ylivoimaisia (muotoilijat ovat Tamperelaisen muotoilutoimiston väkeä, mutta Fiskarsin omat insinöörit päättää mitä tehdään ja hyväksytään). Lopputulos on karmea!
Tästä ongelmakentästä, joka ylittää tämän viimeisen sanan insinöörille antamisen, kertoo osaltaan myös huippuyliopisto hanke, jossa hilataan taideteollisen koulun opiskelua yliopisto opiskelun seuraan.
Tiede on yliopiston pääosaamisalue, eikä sitä tule muuksi muuttaa, mutta korkeakoulujen yhdistämisellä saadaan varmasti enemmän potkua kokonaissuunnittelun merkityksen hyväksymiselle ja ennen kaikkea ”tehokkaalle alkusuunnittelulle”.
Tämä sama seikka, ”kokonaissuunnittelu”, esiintyy jo sisällettynä yleiskäsitteenä ”Tieteellisessä maailmankatsomuksessa”, jota siis kaikki kokonaissuunnittelu hankkeet aina lähestyy.
Jouduin käsittelee kysymysvyyhtiä WTC ja Ilmastonmuutos, joita normaalisti vain sivusta seurailen. Niitä voi käsitellä monella tapaa, yksi on tämä nimimerkki ”katunarri” tapa, että tulee antaa kaikki viimekädessä Insinöörin määriteltäväksi.
Kantaa otan siis tuohon hänen sanomaansa, """ETTÄ KAIKESSA TEKNOLOGIAAN KUULUVASSA TÄYTYY KOROSTAA SITÄ, ETTÄ ON HYVÄ ANTAA VIIMEINEN SANA ASIANTUNTIJALLE ELI INSINÖÖRILLE""", sillä ajatus on tuossa hyvin naivisti ilmaistu. Oikea ilmaisu olisi, että on hyvä antaa kokeneelle alansa insinöörille painava merkitys oman alansa sanomisissa. Insinööritieteet ovat monenmoisia, joten heitä tulee käsitellä eriytyneinä, ei ryhmänä. Ei kenkä-, paperi- ja palkkausalan insinööreillä ole mitään hajua rakennusten lujuudesta ja taasen kaikki rakennuksiin liittyvä ei ole sovellettavissa laivoihin jne..
Rakennus on kokonaisuus, kuten laivat, junat, sillat, ympäristöt jne.. Nämä kokonaisuudet muodostuvat monista seikoista, kuten käyttöympäristöstä, käyttäjän tarpeista, lujuuksista, materiaaleista jne.. Se, mitä me käyttäjä, Ihmisen näemme, on usein vain ulkonäkö ja käytettävyys ja juuri vain meidän kannalta nähtynä, ei naapurin, jolla on aivan eri tarpeet jne..
Se mitä tuossa sanon, on että tulee ymmärtää käyttää suunnittelussa ryhmiä, jotka koostuvat monista eri alojen asiantuntijoista, jotka vastaavat näistä tuossa edellä olevista asioista, kukin alueellaan. Viimeisin sana tulee lujuuksissa antaa lujuussuunnitteluun ja ulkonäössä, käytettävyydessä sen puolen hallitseville, kuten arkkitehdeille ja muotoilijoille. Lisäksi tulee huomata, että viimeistä sanaa edeltää aina se ensimmäinen sana, joka määrittää koko hanketta. Miksi siis viimeinen sana tulee olla sillä, joka ei määrittele sitä ensimäistä sanaa? Kapitalismissa tämä on useimmiten yksityinen tilaaja, jolla on kokonaan omat käyttötarkoitukset hankkeelle, joista ehdottomasti tärkein on rahanteko.
Voisin mennä niin pitkälle, että sosialistisen yhteiskuntasuunnittelun alkusuunnitteluun voisi ottaa mukaan porvariston taloussuunnittelijoita, sosiaalipolitiikan asiantuntijoita jne.. Viimekädessähän he ovat mukana myös sosialismin alkuajan toteutuksen käytännössä. Näin, koska ei kaikki ole itsestään selvää, kun siirrymme sosialismiin. Esimerkkeinä toisin kaksi seikkaa, joita olen testannut käytännössä; Toinen on laatuajattelu, jossa vasemmisto on jossakin viimevuosisadan alussa. Testasin tätä SKP:n johdon suhteen, joka meni täysin mykäksi, kuten koko muu mukana ollut yleisö. Toinen on vaikkapa tämä yrittäjyyskysymys kokonaisuus, joka jakaa mielipiteet peruteltuihin ja perustelamattomiin. Sanon tuossa siis siten, että vasemmisto voisi hyödyntää porvariston osaajia omaksi edukseen jo noin ennakoivasti, jos ei osaa hyödyntää omia osaajiaan. Mutta pitää päätä pensaassa on tyhmää ja jopa jarruttavaa toimintaa.
Insinööritieteissä on lapsenkengissä sellainen käsite kuin "tehokas alkusuunnittelu" ja tämä seikka on kuitenkin läpi projektien ulottuva. Neuvostoliitto oli hyvä poikkeus, joskaan en tunne riittävästi toimivaa todellisuutta siellä, muuten kuin kirjallisuuden kautta, mutta joka tapauksessa ainakin tarkoitus on ollut hyvä. Sillä kaikissa projekteissa tuli oli mukana taiteilijoita, arkkitehteja, insinöörejä, kaavoittajia, puutarhureita, käyttäjiä jne.. jo aloitusvaiheessa. Nykyään tätä näkee (ja siis käytetään) jo jossain määrin Suomessakin, mutta vain joissain kaupungin isommissa projekteissa, kuten Helsingin Arabianrannassa. Tämä ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä muut kuin rakennukset, tarvitsevat lisäksi muotoilua, kuten autot, laivat ja junat jne... Tätä ei NL:ssä kovin osattu, eikä sitä osata myöskään soveltaa vielä Suomessa kuin poikkeustapauksissa, eikä varsinkaan Insinöörisuunnittelu aloilla. Tästä esimerkkinä Fiskarsin veneveistämön uudet Buster veneet, jotka ovat rumuudessaan lähes ylivoimaisia (muotoilijat ovat Tamperelaisen muotoilutoimiston väkeä, mutta Fiskarsin omat insinöörit päättää mitä tehdään ja hyväksytään). Lopputulos on karmea!
Tästä ongelmakentästä, joka ylittää tämän viimeisen sanan insinöörille antamisen, kertoo osaltaan myös huippuyliopisto hanke, jossa hilataan taideteollisen koulun opiskelua yliopisto opiskelun seuraan.
Tiede on yliopiston pääosaamisalue, eikä sitä tule muuksi muuttaa, mutta korkeakoulujen yhdistämisellä saadaan varmasti enemmän potkua kokonaissuunnittelun merkityksen hyväksymiselle ja ennen kaikkea ”tehokkaalle alkusuunnittelulle”.
Tämä sama seikka, ”kokonaissuunnittelu”, esiintyy jo sisällettynä yleiskäsitteenä ”Tieteellisessä maailmankatsomuksessa”, jota siis kaikki kokonaissuunnittelu hankkeet aina lähestyy.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko tämä joku sosialistisen viitekehyksen
ylistys toveri Rainestolta?
Hyvä suunnittelu ja sosialismi eivät kuulu yhteen.
Propaganda ja tyhmyys vievät siltä punavankilassa
pohjan.
Sosialismistä ei todellakaan jää elämään yhtään
mitään niin rakennus kuin muun tuotantoteknologian
saralla.
Pelkkää ylihintaista, ei edes keskinkertaista
laatua.
Kaik on rostoi ja kirveellä veistetty.
Perkeleellisessä kiireessä.
Vertaillaan vaikka japanilaista ja neuvosto
elektroniikkaan aikain saatossa niin asia
selviää suurimmallekin idiootille.
Ymmärränkö väärin tuon WTC:n jos tulkitsen
sen World Trade Centeriksi?