toistuvat raivokohtaukset

apua pitäisi antaa hänelle eikä sinulle, lopeta miellyttämästä häntä äläkä anna mitään vastakaikua.
Elät itseäsi varten et häntä varten. Pyydä häntä lukemaan tämä teksti.
Mene setä hoitamaan pääsi kuntoon, mikäli siellä on pipi, ota lääkettä. Älä terrorisoi lähimmäisiäsi, he voivat pahoin kanssasi. Mikäli asiat eivät hoidu siten että kaikkien tarvitsee kärsiä, ota vaatteesi ja tavarasi ja mene pois. Käsitätkö? Maailmassa on paljon kaltaisijasi ääliöitä jotka pahoinpitelevät perheitään, älä lukeudu niihin saastoihin, ole mies.

tätäkin on epäilty ja miehelläni todettu persoonallisuushäiriö,mutta kun hän raukka ei itse muista mikä niistä lukuisista. hän on hypännyt psykoterapiassa,mtt:ssä ja lääkäreillä,eikä kukaan ole antanut kun masennuslääkkeitä jotka kaikki olleet tehottomia,kukaan ei ole kuitenkaa alkanu selvittään noilla käynneillä oisko kyse kakssuuntasesta..kiitos kuitenki vastauksesta,mielialan tasaaja-lääke vois hyvinki auttaa miestäni ja otin puheeksi,toivotaan että asia menisi edes hiukan eteenpäin.

kotihelvetti kirjoitti:

tätäkin on epäilty ja miehelläni todettu persoonallisuushäiriö,mutta kun hän raukka ei itse muista mikä niistä lukuisista. hän on hypännyt psykoterapiassa,mtt:ssä ja lääkäreillä,eikä kukaan ole antanut kun masennuslääkkeitä jotka kaikki olleet tehottomia,kukaan ei ole kuitenkaa alkanu selvittään noilla käynneillä oisko kyse kakssuuntasesta..kiitos kuitenki vastauksesta,mielialan tasaaja-lääke vois hyvinki auttaa miestäni ja otin puheeksi,toivotaan että asia menisi edes hiukan eteenpäin.

Hei!
Minulla taisi väärä lääkitys laukaista kaksisuuntaisen mieliala häiriön.Masennukseen ja
biboon kuuluu eri lääkitys,
menkää yksityiselle siellä sain itse avun ja
käytiin läpi elämääni läpi.
Maksaa kyllä, mutta oli sen arvoinen ja sain elämääni järjestykseen.Kävin 3 kertaa ja sitten lähetteen diagnoosin kanssa psyk.polille.

kotihelvetti kirjoitti:

tätäkin on epäilty ja miehelläni todettu persoonallisuushäiriö,mutta kun hän raukka ei itse muista mikä niistä lukuisista. hän on hypännyt psykoterapiassa,mtt:ssä ja lääkäreillä,eikä kukaan ole antanut kun masennuslääkkeitä jotka kaikki olleet tehottomia,kukaan ei ole kuitenkaa alkanu selvittään noilla käynneillä oisko kyse kakssuuntasesta..kiitos kuitenki vastauksesta,mielialan tasaaja-lääke vois hyvinki auttaa miestäni ja otin puheeksi,toivotaan että asia menisi edes hiukan eteenpäin.

Sain mieheni kanssani pariterapeutin juttusille ja yksinkin. Annetiin ohjeeksi vain erota. Mies ei antanut eroa sovinnolla.
Hänellä on riippuvainen persoonallisuushäiriö (ja muutakin persoonallisuustason ongelmaa)ja nimenomaan raivosi roskista lattialla. Kauheaa uhkailua ja lähes kaikki henkisen väkivallan keinot, mitä kirjoista löytyy, oli ottanut käyttöön. Omasta mielestään ajatteli vain toisten parasta ja teki kaiken toisten eteen. Puhui auttamisesta, ei kokaan osallistumisesta. Ei ottanut vastuuta kyllä mistään, hoidin kaikki käytännön asiat-miehelle kelpasi kyllä kunnia minunkin aikaansaannoksistani. Olisin itse masentunut joten jouduin tekemään vaikean valinnan ja ottamaan eron. Sepä ei käynytkään tuosta noin vaan, vaan oli hankittava turva-asunto: Vuokrasin sen itse vapailta markkinoilta salaa. Meillä on myös lapsia ja lapsiahan ei saa kohdella miten vaan, joten kävimme keskustelemassa ennen eroa lastenkasvatuksesta perheneuvolan työntekijän kanssa ja lapset saivat tukea.
Minua tuki sama terapeutti, jonka luona olimme käyneet yhdessä. Muuten en olisi jaksanut, vaan jäänyt sairastumaan. Sain eron suunnittelusta jonkinlaisen päämäärän ja tavoitteen, jonka turvin jaksoin erotakin. En olisi muuten jaksanut. Olisin vieläkin ikäänkuin elinkautisvankina.
Mies ei voi käsittää että näin "vahva" ihminen kuin minä kärsi hänen harrastamastaan huonosta kohtelusta. Lapsia pahoinpitelikin, muka kuritti vanhanajan tyyliin.
Hyviä neuvoja sain myös muilta väkivaltaisista suhteista eronneilta.
Turvakodeista varmaan saisi myös neuvoja. Turva-asuntoihin täällä pääsi vain suurinpiirtein sairaalakuntoon pahoinpideltynä, joten henkisen väkivallan uhrin on itse etsittävä paikka, mihin paeta. Tuollainen puolisohan voi vaikka tappaa erotilanteessa. Mustasukkainen ilman että oli edes aihetta, viiden minuutin myöhästyminen kauppareissulla riitti epäilyihin. Eikä sitä huutoa ja haukkumistakaan kestä kukaan. Voi valvottaakin vaikka viikon putkeen itse väsymättä. Tähän liittyi vielä sellainenpieni yksityiskohta, ettei riittänyt, että raivosi jostain olemattomasta, vaan myös riemastui, jos sai toisen käytäytymään huonosti itseään kohtaan. Eli provosoi toisia käyttäytymään huonosti, ollakseen meidän toisten perheenjäsenten "uhri".

Eikä tässä ollut edes kaikki... Todella traumatisoivasta liitosta erosin. Olin ollut jo vuosia aivan lopussa ja palautuminen kestää varmaan aika kauan. Saan väsymyskohtauksia välillä vieläkin. Eihän tuontyyppinen ihminen jätä rauhaan eron jälkeenkään, mutta ei ole kuitenkaan aina läsnä.

eronnut äskettäin kirjoitti:

Sain mieheni kanssani pariterapeutin juttusille ja yksinkin. Annetiin ohjeeksi vain erota. Mies ei antanut eroa sovinnolla.
Hänellä on riippuvainen persoonallisuushäiriö (ja muutakin persoonallisuustason ongelmaa)ja nimenomaan raivosi roskista lattialla. Kauheaa uhkailua ja lähes kaikki henkisen väkivallan keinot, mitä kirjoista löytyy, oli ottanut käyttöön. Omasta mielestään ajatteli vain toisten parasta ja teki kaiken toisten eteen. Puhui auttamisesta, ei kokaan osallistumisesta. Ei ottanut vastuuta kyllä mistään, hoidin kaikki käytännön asiat-miehelle kelpasi kyllä kunnia minunkin aikaansaannoksistani. Olisin itse masentunut joten jouduin tekemään vaikean valinnan ja ottamaan eron. Sepä ei käynytkään tuosta noin vaan, vaan oli hankittava turva-asunto: Vuokrasin sen itse vapailta markkinoilta salaa. Meillä on myös lapsia ja lapsiahan ei saa kohdella miten vaan, joten kävimme keskustelemassa ennen eroa lastenkasvatuksesta perheneuvolan työntekijän kanssa ja lapset saivat tukea.
Minua tuki sama terapeutti, jonka luona olimme käyneet yhdessä. Muuten en olisi jaksanut, vaan jäänyt sairastumaan. Sain eron suunnittelusta jonkinlaisen päämäärän ja tavoitteen, jonka turvin jaksoin erotakin. En olisi muuten jaksanut. Olisin vieläkin ikäänkuin elinkautisvankina.
Mies ei voi käsittää että näin "vahva" ihminen kuin minä kärsi hänen harrastamastaan huonosta kohtelusta. Lapsia pahoinpitelikin, muka kuritti vanhanajan tyyliin.
Hyviä neuvoja sain myös muilta väkivaltaisista suhteista eronneilta.
Turvakodeista varmaan saisi myös neuvoja. Turva-asuntoihin täällä pääsi vain suurinpiirtein sairaalakuntoon pahoinpideltynä, joten henkisen väkivallan uhrin on itse etsittävä paikka, mihin paeta. Tuollainen puolisohan voi vaikka tappaa erotilanteessa. Mustasukkainen ilman että oli edes aihetta, viiden minuutin myöhästyminen kauppareissulla riitti epäilyihin. Eikä sitä huutoa ja haukkumistakaan kestä kukaan. Voi valvottaakin vaikka viikon putkeen itse väsymättä. Tähän liittyi vielä sellainenpieni yksityiskohta, ettei riittänyt, että raivosi jostain olemattomasta, vaan myös riemastui, jos sai toisen käytäytymään huonosti itseään kohtaan. Eli provosoi toisia käyttäytymään huonosti, ollakseen meidän toisten perheenjäsenten "uhri".

Eikä tässä ollut edes kaikki... Todella traumatisoivasta liitosta erosin. Olin ollut jo vuosia aivan lopussa ja palautuminen kestää varmaan aika kauan. Saan väsymyskohtauksia välillä vieläkin. Eihän tuontyyppinen ihminen jätä rauhaan eron jälkeenkään, mutta ei ole kuitenkaan aina läsnä.

Tarvitsin loppujenlopuksi vielä asianajajaakin avukseni selvitäkseni varsinaisesta erosta. Aika monia tahoja. Nukuin melkein kuukauden suurimman osaa ajasta päästessäni pois samasta taloudesta. Todella raskas prosessi.

et ollut oikeassa oikeastaan missään kohtaan...ja mielenterveysasiassa apua EI saa viranomaisilta,sillä he eivät hoida päävikoja,vaan heittävät harhaisen ihmisen putkaan lojumaan.tämä tuli todistettua. en ikinä enää poliisiin turvaudu! ja löysin onneksi numeron mistä saa ns. valkotakkiset paikalle.

kotihelvetti kirjoitti:

et ollut oikeassa oikeastaan missään kohtaan...ja mielenterveysasiassa apua EI saa viranomaisilta,sillä he eivät hoida päävikoja,vaan heittävät harhaisen ihmisen putkaan lojumaan.tämä tuli todistettua. en ikinä enää poliisiin turvaudu! ja löysin onneksi numeron mistä saa ns. valkotakkiset paikalle.

Asioista täytyisi saada kokonaisvaltaisempi
käsitys ymmärtääkseni ongelmaanne. Missä asioissa
en ollut oikeassa.Asutteko lähiössä? käykö miehesi
työssä?

mahdoitko nyt tarkkaan lukea tuota viestiäni,siltä se vaikuttaa kun vastaustasi lukea. nimenomaan syyllistät! pyysin nimenomaan tukea MIELENTERVEYS-ASIAAN,neuvoja..en syyllistämistä ja asioiden "kaunistelua" miltä tuo viha-tekstisi sisältää. viha on normaali tunne mutta jos se haittaa normaalielämää missä muuten kaikki on kunnossa mutta vain yksi osapuoli elää lapsuutensa hirmu-kokemuksissa ja saa vaiheittain mainitsemiani "kohtauksia" ei se ole enää tavallista ja suhteen toimimisesta kysymys. onko sinulla itsellä ongelmia kun puolustelet mieheni käytöstä,pitäisikö katsella kun hän tuhoaa itsensä pikkuhiljaa ja samalla meidät muut?

jos hänestä itsestä ei ole toimimaan,minä autan siinä! minä tässä hullunleiman saan,mutta se on yksi paskan maku,tiedänhän ja elänhän itse tätä toistuvaa helvettiä, joka muuten on toistunut koko mieheni nuoruus ja aikuisuuden ajan,muissakin parisuhteissa,jos niihin olisi puututtu ajoissa,elämä hänelläkin olisi onnellisempaa. hän haluaa itse hoitoon.ei normaali ihminen normaaleine vihan tunteineen käyttäydy kun hän. toivon että sellaset ihmiset jotka kutakuinkin tietää mistä puhun ja tietävät jotain oireista mistä mieheni kärsii,kommentoisivat EIVÄT SELLAISET MITKÄ EIVÄT OLE JOUTUNEET ASIAN KANSSA ELÄMÄÄN. ONKO PALJON PYYDETTY?

tämä on raskasta ja haluaisin että edes yksi samoja asioita kokenut antais jotain neuvoja ja tukea asiassa.

kotihelvetti kirjoitti:

mahdoitko nyt tarkkaan lukea tuota viestiäni,siltä se vaikuttaa kun vastaustasi lukea. nimenomaan syyllistät! pyysin nimenomaan tukea MIELENTERVEYS-ASIAAN,neuvoja..en syyllistämistä ja asioiden "kaunistelua" miltä tuo viha-tekstisi sisältää. viha on normaali tunne mutta jos se haittaa normaalielämää missä muuten kaikki on kunnossa mutta vain yksi osapuoli elää lapsuutensa hirmu-kokemuksissa ja saa vaiheittain mainitsemiani "kohtauksia" ei se ole enää tavallista ja suhteen toimimisesta kysymys. onko sinulla itsellä ongelmia kun puolustelet mieheni käytöstä,pitäisikö katsella kun hän tuhoaa itsensä pikkuhiljaa ja samalla meidät muut?

jos hänestä itsestä ei ole toimimaan,minä autan siinä! minä tässä hullunleiman saan,mutta se on yksi paskan maku,tiedänhän ja elänhän itse tätä toistuvaa helvettiä, joka muuten on toistunut koko mieheni nuoruus ja aikuisuuden ajan,muissakin parisuhteissa,jos niihin olisi puututtu ajoissa,elämä hänelläkin olisi onnellisempaa. hän haluaa itse hoitoon.ei normaali ihminen normaaleine vihan tunteineen käyttäydy kun hän. toivon että sellaset ihmiset jotka kutakuinkin tietää mistä puhun ja tietävät jotain oireista mistä mieheni kärsii,kommentoisivat EIVÄT SELLAISET MITKÄ EIVÄT OLE JOUTUNEET ASIAN KANSSA ELÄMÄÄN. ONKO PALJON PYYDETTY?

tämä on raskasta ja haluaisin että edes yksi samoja asioita kokenut antais jotain neuvoja ja tukea asiassa.

Käyttääkö miehesi runsaasti alkoholia, ja kausiluontoisesti ehkä?

kotihelvetti kirjoitti:

mahdoitko nyt tarkkaan lukea tuota viestiäni,siltä se vaikuttaa kun vastaustasi lukea. nimenomaan syyllistät! pyysin nimenomaan tukea MIELENTERVEYS-ASIAAN,neuvoja..en syyllistämistä ja asioiden "kaunistelua" miltä tuo viha-tekstisi sisältää. viha on normaali tunne mutta jos se haittaa normaalielämää missä muuten kaikki on kunnossa mutta vain yksi osapuoli elää lapsuutensa hirmu-kokemuksissa ja saa vaiheittain mainitsemiani "kohtauksia" ei se ole enää tavallista ja suhteen toimimisesta kysymys. onko sinulla itsellä ongelmia kun puolustelet mieheni käytöstä,pitäisikö katsella kun hän tuhoaa itsensä pikkuhiljaa ja samalla meidät muut?

jos hänestä itsestä ei ole toimimaan,minä autan siinä! minä tässä hullunleiman saan,mutta se on yksi paskan maku,tiedänhän ja elänhän itse tätä toistuvaa helvettiä, joka muuten on toistunut koko mieheni nuoruus ja aikuisuuden ajan,muissakin parisuhteissa,jos niihin olisi puututtu ajoissa,elämä hänelläkin olisi onnellisempaa. hän haluaa itse hoitoon.ei normaali ihminen normaaleine vihan tunteineen käyttäydy kun hän. toivon että sellaset ihmiset jotka kutakuinkin tietää mistä puhun ja tietävät jotain oireista mistä mieheni kärsii,kommentoisivat EIVÄT SELLAISET MITKÄ EIVÄT OLE JOUTUNEET ASIAN KANSSA ELÄMÄÄN. ONKO PALJON PYYDETTY?

tämä on raskasta ja haluaisin että edes yksi samoja asioita kokenut antais jotain neuvoja ja tukea asiassa.

kyyneleet tulevat silmiin luettuani tekstisi.
Minä olen meillä se, joka aiheuttaa pahaa oloa,
kotona enää mies ja minä koira.
Palasin eilen kotiin ja sain ne raivarit.
Missäs muualla voi tuoda pahan olonsa purkaa?
Koko Heinäkuu ilman terapiaa ja kuuntelijaa.
Pinna kireellä koska alkaa Kelan rahat pyörimään ja saada asiat kuntoon.
Poikani teki itesmurhan Tammikuussa 2006 ja elämä lähti alamäkeen ja selvityminen siitä syyllisyydestä vaikeaa.Toivottavasti asianne
selviävät.
Rakkausella.E.P.

kotihelvetti kirjoitti:

mahdoitko nyt tarkkaan lukea tuota viestiäni,siltä se vaikuttaa kun vastaustasi lukea. nimenomaan syyllistät! pyysin nimenomaan tukea MIELENTERVEYS-ASIAAN,neuvoja..en syyllistämistä ja asioiden "kaunistelua" miltä tuo viha-tekstisi sisältää. viha on normaali tunne mutta jos se haittaa normaalielämää missä muuten kaikki on kunnossa mutta vain yksi osapuoli elää lapsuutensa hirmu-kokemuksissa ja saa vaiheittain mainitsemiani "kohtauksia" ei se ole enää tavallista ja suhteen toimimisesta kysymys. onko sinulla itsellä ongelmia kun puolustelet mieheni käytöstä,pitäisikö katsella kun hän tuhoaa itsensä pikkuhiljaa ja samalla meidät muut?

jos hänestä itsestä ei ole toimimaan,minä autan siinä! minä tässä hullunleiman saan,mutta se on yksi paskan maku,tiedänhän ja elänhän itse tätä toistuvaa helvettiä, joka muuten on toistunut koko mieheni nuoruus ja aikuisuuden ajan,muissakin parisuhteissa,jos niihin olisi puututtu ajoissa,elämä hänelläkin olisi onnellisempaa. hän haluaa itse hoitoon.ei normaali ihminen normaaleine vihan tunteineen käyttäydy kun hän. toivon että sellaset ihmiset jotka kutakuinkin tietää mistä puhun ja tietävät jotain oireista mistä mieheni kärsii,kommentoisivat EIVÄT SELLAISET MITKÄ EIVÄT OLE JOUTUNEET ASIAN KANSSA ELÄMÄÄN. ONKO PALJON PYYDETTY?

tämä on raskasta ja haluaisin että edes yksi samoja asioita kokenut antais jotain neuvoja ja tukea asiassa.

Miehesi haluaa hoitoon eli tunnistaa itse itsessään olevan jotain vialla. Vai haluaako? Meillä mies oli omasta mielestään ok ja me muut lapsia myöten ei. (Hänellä oli omasta mielestään oikeutus sillä perusteella lähes mihin vain.) Tosin sillä varjollakin voi miehen saada johonkin... kertomaan, mitä muissa on vialla ja hänessä ei?
Minulle taas yritettiin antaa "hullunleimaa".
Toivottavasti miehesi myös menee hakemaan apua.

Sanoit miehelläsikin todetun jossain jotain persoonallisuustason häiriötä. Minusta silloin on aina läheisten kannalta vakavasta ongelmasta kyse, jos mukana on väkivaltaa. Olipa ongelma minkä niminen hyvänsä. Persoona on luonne ja kaikkihan me ollaan oman luontoisiamme. Ei jonkun luonteeseen liittyvää käytöstä tosta noin vaan korjata.