Sievin suviseuroissa ostetussa SRK:n julkaisemassa vuosikirjassa 2008 Palveleva rakkaus on haastateltavana Juhani Uljas.
Lainaus sivulta 204, Jumala hoitaa omiaan:
”- Viime aikoina on varsinkin internetissä käyty keskustelua siitä, mitä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tapahtui 1970-luvulla. Vaikka itse olin mukana monissa niin sanotuissa hoitokokouksissa, SRK:n johtokunnassa, kaikissa tuon ajanjakson vuosikokouksissa sekä puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksissa, en kuitenkaan osaa tiiviisti sanoa, mitä tapahtui. Tuli vain Jumalan aika hoitaa omiaan. Aihe tähän vaiheeseen lienee niissä asioissa, joista olen jotakin jo edellä sanonut. Pappiseriseuran kipeät kokemukset, hiipivä maallistuminen sekä umpioituminen johtivat siihen prosessiin, jota läpikäytiin.
Eri puolilla maata ja eri rauhanyhdistyksissä oli tarvetta kokoontua keskustelemaan yhteisen rakkauden säilyttämiseksi. SRK:n johtokunta ei toiminut alullepanijana, mutta jos pyydettiin apua, niin sitä annettiin. Tapahtumasarjalle ei voi osoittaa alkua, sillä jo 1960-luvulla oli joitakin keskustelutilaisuuksia. Tilanne rauhoittui 1980-luvun alkaessa.
Internetissä käydyssä keskustelussa tapahtumat on nähty vain kielteisinä näkemättä sitä siunausta, jonka Herran siioni sai kokea. Ilman 1970-luvun vaiheita ei elpynyt ja monipuolinen toiminta olisi ollut mahdollista, Juhani Uljas valottaa taistelujen vaihetta.”
Oman kokemukseni mukaan SRK oli nimenomaan alullepanijana. Istuin kuuntelemassa Lappeenrannan rauhanyhdistyksen tilaisuudessa, kun puheenjohtaja luki muistini mukaan SRK:lta tullutta kirjettä, jossa kerrottiin seurakuntiin pesiytyneestä kososlaisesta väärästä hengestä ja kehotettiin järjestämään hoitokokouksia sen vuoksi. Eräs veli (K. M.) ihmetteli tällöin, ettei ole ikinä Kososta nähnytkään. Hoitokokouksia sitten järjestettiinkin useita. Kovin montaa pahaa ylilyöntiä en huomannut tapahtuneen. Eräässä kokouksessa kylläkin hiillostettiin erästä opettajaa (J. I.) niin, että hänellä alkoi ottamaan sydämestä, jolloin hän joutui lähtemään lääkäriin. Lisäksi eräs sisar (S. R.) pistettiin lujille, mutta häntä ei kuitenkaan muistaakseni tuomittu epäuskoiseksi vaikkei tehnytkään parannusta kososlaisuudesta. Jos olen sittenkin väärässä eli yllämainittu kirje ei tullutkaan SRK:lta, niin mistä se sitten tuli? Rauhanyhdistyksen arkistosta sen voisi tarkistaa.
Eräästä toisella paikkakunnalla järjestetystä hoitokokouksesta kuulin erään tuttavan kautta, että Kinnulassa järjestetyssä hoitokokouksessa eräs emäntä heittäytyi Heikki Saaren jalkojen juureen. Olikohan kyseessä henkilöpalvonnan ilmentymä?
Täällä käydyissä keskusteluissa on esitetty seuraavaa: SRK:n on usein sanottu olleen alullepanijana. Kososlaisen väärä henki – opin on monesti mainittu olleen Heikki Saaresta lähtöisin. Hoitokokousten on sanottu loppuneen 1980-luvun alkaessa, kun piispa Olavi Rimpiläinen puuttui niihin keskustelussaan Erkki Reinikaisen kanssa. Hänen on sanottu myöntäneen, että kyseessä oli virheellinen toiminta. Heikki Saaren on kerrottu yrittäneen tehdä siitä julkista parannusta, mutta sitä ei kuulemma sallittu.
Hoitokokousasia vaatii mielestäni perusteellista selvitystä. Rauhanyhdistyksille voisi lähettää kyselylomakkeen, johon hoitokokouksiin osallistuneet voisivat nimettöminä ilmaista mielipiteensä. Vastausvaihtoehtoja voisi olla äärirajat mainiten ”erittäin siunauksellista”....”vainoharhaista hengellistä väkivaltaa”. Kyselylomaketta palautettaessa tarkistettaisiin vain, että palauttaja on rauhanyhdistyksen jäsen ja että hän palauttaa vain yhden lomakkeen. Valitettavasti erotettujen mielipiteiden saaminen on vaikeaa. Rauhanyhdistyksillä voitaisiin valita yhteenvedon tekijät. Näistä jotkut puolueettomat tutkijat voisivat sitten laatia raportin.
Asiat on korjattava siinä laajuudessa kuin ne ovat tapahtuneetkin, mikäli ilmenee että kyseessä oli laaja virheellinen toiminta eikä pelkästään joidenkin yksittäisten henkilöiden muutamat ylilyönnit, kuten on vähätelty.
Lainaus sivulta 204, Jumala hoitaa omiaan:
”- Viime aikoina on varsinkin internetissä käyty keskustelua siitä, mitä vanhoillislestadiolaisuuden piirissä tapahtui 1970-luvulla. Vaikka itse olin mukana monissa niin sanotuissa hoitokokouksissa, SRK:n johtokunnassa, kaikissa tuon ajanjakson vuosikokouksissa sekä puhujain ja seurakuntavanhinten kokouksissa, en kuitenkaan osaa tiiviisti sanoa, mitä tapahtui. Tuli vain Jumalan aika hoitaa omiaan. Aihe tähän vaiheeseen lienee niissä asioissa, joista olen jotakin jo edellä sanonut. Pappiseriseuran kipeät kokemukset, hiipivä maallistuminen sekä umpioituminen johtivat siihen prosessiin, jota läpikäytiin.
Eri puolilla maata ja eri rauhanyhdistyksissä oli tarvetta kokoontua keskustelemaan yhteisen rakkauden säilyttämiseksi. SRK:n johtokunta ei toiminut alullepanijana, mutta jos pyydettiin apua, niin sitä annettiin. Tapahtumasarjalle ei voi osoittaa alkua, sillä jo 1960-luvulla oli joitakin keskustelutilaisuuksia. Tilanne rauhoittui 1980-luvun alkaessa.
Internetissä käydyssä keskustelussa tapahtumat on nähty vain kielteisinä näkemättä sitä siunausta, jonka Herran siioni sai kokea. Ilman 1970-luvun vaiheita ei elpynyt ja monipuolinen toiminta olisi ollut mahdollista, Juhani Uljas valottaa taistelujen vaihetta.”
Oman kokemukseni mukaan SRK oli nimenomaan alullepanijana. Istuin kuuntelemassa Lappeenrannan rauhanyhdistyksen tilaisuudessa, kun puheenjohtaja luki muistini mukaan SRK:lta tullutta kirjettä, jossa kerrottiin seurakuntiin pesiytyneestä kososlaisesta väärästä hengestä ja kehotettiin järjestämään hoitokokouksia sen vuoksi. Eräs veli (K. M.) ihmetteli tällöin, ettei ole ikinä Kososta nähnytkään. Hoitokokouksia sitten järjestettiinkin useita. Kovin montaa pahaa ylilyöntiä en huomannut tapahtuneen. Eräässä kokouksessa kylläkin hiillostettiin erästä opettajaa (J. I.) niin, että hänellä alkoi ottamaan sydämestä, jolloin hän joutui lähtemään lääkäriin. Lisäksi eräs sisar (S. R.) pistettiin lujille, mutta häntä ei kuitenkaan muistaakseni tuomittu epäuskoiseksi vaikkei tehnytkään parannusta kososlaisuudesta. Jos olen sittenkin väärässä eli yllämainittu kirje ei tullutkaan SRK:lta, niin mistä se sitten tuli? Rauhanyhdistyksen arkistosta sen voisi tarkistaa.
Eräästä toisella paikkakunnalla järjestetystä hoitokokouksesta kuulin erään tuttavan kautta, että Kinnulassa järjestetyssä hoitokokouksessa eräs emäntä heittäytyi Heikki Saaren jalkojen juureen. Olikohan kyseessä henkilöpalvonnan ilmentymä?
Täällä käydyissä keskusteluissa on esitetty seuraavaa: SRK:n on usein sanottu olleen alullepanijana. Kososlaisen väärä henki – opin on monesti mainittu olleen Heikki Saaresta lähtöisin. Hoitokokousten on sanottu loppuneen 1980-luvun alkaessa, kun piispa Olavi Rimpiläinen puuttui niihin keskustelussaan Erkki Reinikaisen kanssa. Hänen on sanottu myöntäneen, että kyseessä oli virheellinen toiminta. Heikki Saaren on kerrottu yrittäneen tehdä siitä julkista parannusta, mutta sitä ei kuulemma sallittu.
Hoitokokousasia vaatii mielestäni perusteellista selvitystä. Rauhanyhdistyksille voisi lähettää kyselylomakkeen, johon hoitokokouksiin osallistuneet voisivat nimettöminä ilmaista mielipiteensä. Vastausvaihtoehtoja voisi olla äärirajat mainiten ”erittäin siunauksellista”....”vainoharhaista hengellistä väkivaltaa”. Kyselylomaketta palautettaessa tarkistettaisiin vain, että palauttaja on rauhanyhdistyksen jäsen ja että hän palauttaa vain yhden lomakkeen. Valitettavasti erotettujen mielipiteiden saaminen on vaikeaa. Rauhanyhdistyksillä voitaisiin valita yhteenvedon tekijät. Näistä jotkut puolueettomat tutkijat voisivat sitten laatia raportin.
Asiat on korjattava siinä laajuudessa kuin ne ovat tapahtuneetkin, mikäli ilmenee että kyseessä oli laaja virheellinen toiminta eikä pelkästään joidenkin yksittäisten henkilöiden muutamat ylilyönnit, kuten on vähätelty.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oli mielenkiintoista lukea miten hoitokokoukset käynnistettiin Lappeenrannassa. En pysty tunnistamaan ihmisiä joista kerroit eikä se ole tarpeen.
Sama menettely oli eräässä Länsi-Suomen ry:ssä, paikkakunnalla jossa islloin asuin. Kokoukset olivat sittne kyllä pahasti rajumpia kuin mitä sinä kuvasit. Pieni rauhanyhdistys, jossa kaikki tunsivat toisensa hyvin. Ei kellään pitänyt olla mitään toistansa vastaan. Mutta hoitomiehet lietsoivat ihmisiä vihaan toisiaan kohtaan, ja ihmiset ryhtyivät "ilmiantamaan" toisiaan. Olemattomista asioista. He yrittivät sillä pelastaa oman nahkansa. Kun hoitomies saattoi nostaa kenet hyvänsä kaikkien silmätikuksi. Kaikkein yksityisimmät asiat kaivattiin julkisuuteen. Hävetti siellä istua, olin alta 20 v. silloin.
Olen samaa mieltä siitä että tämä väkivalta vaatii tutkimuksen. Mieluiten riippumaton yliopiston laitos tekemään.
Kyseessähän on laajin hengellinen väkivalta joka on tapahtunut Suomen ev.lut. kirkossa koko 1900-luvun aikana.
...nyt sadistista tyydytystä, kun olet saanut katkeraa "kritiikkiäsi" suoltaa tänne noinkin paljon?
jos ei kestä totuutta!
asiallisen avauksen pois!
Ihmettelen vaan moista näkemystä. Jos joku kirjoittaa aihealueeseen sopivaa tekstiä asiallisesti kiihkoilematta tai ketään erikseen hlökohtaisesti syyttämättä, millainen ihminen häntä haluaa mollata? Katkera? Mietippäs uudestaan kummalla osapuolella (vl vai ex-vl) on syytä olla katkera onnellisille ja aidoille, normaaleille vapaille ihmisille. Aika harvoin näkee silti haukkumista katkeraksi ja epikseksi ym. entisten vl:ien taholta.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
kun kansanopistoissa oli kuulutettu, että kaikkien pitää osallistua kotipaikkakuntansa hoitokokoukseen! Ei onnistu valehtelu ei sitten millään.
sinällään hyvän ja asiallisen kirjoituksesi viimeiseen kappaleeseen liittyen.
"Hoitokokousasia vaatii mielestäni perusteellista selvitystä."
Tästä olen täysin samaa mieltä.
"Rauhanyhdistyksille voisi lähettää kyselylomakkeen, johon hoitokokouksiin osallistuneet voisivat nimettöminä ilmaista mielipiteensä. Vastausvaihtoehtoja voisi olla äärirajat mainiten ”erittäin siunauksellista”....”vainoharhaista hengellistä väkivaltaa”."
Kysely ei mielestäni antaisi oikeaa kuvaa tapahtuneesta, mikäli kysely tehtäisiin ry:n nykyisille jäsenille. Pitäisi ensisijaisesti kysyä heiltä, jotka joutuivat siioninsa jättämään ja heiltä, jotka erotettiin. Tietysti pitäisi kysyä kaikilta hoitokokouksiin osallistuneilta.
"Kyselylomaketta palautettaessa tarkistettaisiin vain, että palauttaja on rauhanyhdistyksen jäsen ja että hän palauttaa vain yhden lomakkeen. Valitettavasti erotettujen mielipiteiden saaminen on vaikeaa. Rauhanyhdistyksillä voitaisiin valita yhteenvedon tekijät. Näistä jotkut puolueettomat tutkijat voisivat sitten laatia raportin."
Ainoastaan alusta saakka avoin, julkinen ja puolueeton tutkimus on luotettava näin vaikeassa ihmisten uskonvakaumukseen liittyvässä asiassa. Tutkimus pitäisi tehdä nopeasti ennenkuin hoitokokoukset omakohtaisesti kokeneet yksi toisensa jälkeen ovat maan povessa.
"Asiat on korjattava siinä laajuudessa kuin ne ovat tapahtuneetkin, mikäli ilmenee että kyseessä oli laaja virheellinen toiminta eikä pelkästään joidenkin yksittäisten henkilöiden muutamat ylilyönnit, kuten on vähätelty."
Täysin samaa mieltä. Myöskin opillinen puoli on syytä selvittää, koska se on kaikkien näiden tapahtumien alkusyy.