Syytekirjelmässä oli seitsemän kohtaa. Kaksi ensimmäistä niistä liittyi välittömästi sodan alkuvaiheen toimintaan. Siis siihen, minkä Venäjän presidentti Jeltsin on julkisesti myöntänyt olevan Neuvostoliiton syy. Hän on myöntänyt sen virallisesti.
Kolmas kohta oli siltä väliltä, se koski Englannin sodanjulistukseen liittyviä toimia. Kaikki muut syytekirjelmän kohdat koskivat eri rauhanaloitteiden torjumista.
Oikeutta ei käyty sodan aloittamisesta, vaan sellaisesta toisen maailmansodan aikaisesta toiminnasta, jonka Neuvostoliitto katsoi etujensa vastaisiksi. Prosessi oli mitä aidoimmin neuvostomallin mukainen poliittinen kosto-oikeudenkäynti. Oli suomalaisten taitoa ja onnea, että tällaista oikeutta voitiin kuitenkin käydä pääpiirteittäin länsimaisin prosessimuodoin.
Sotasyyllisyysoikeudessa tuomitut ovat tänäkin päivänä monelle vasemmistolaiselle elävä esimerkki Suomen politiikan natsilaisuudesta. Heidät kun oli oikeudessa todettu sotaan syyllisiksi, he sitten myös ovat sotaan syyllisiä.
Logiikka on sama kuin neuvostojärjestelmän suhtautumisessa Stalinin puhdistuksiin. Oikeuden tuomio on oikeutta, olipa tuomioistuin, syyte, todistelu ja päätös tasoltaan mitä tahansa.
Sotasyyllisyysoikeudessa tuomitut eivät olleet syyllisiä sotaan. Heidät tuomittiin erityistuomioistuimessa, joka perustettiin poliittisessa pakkotilassa laaditulla poikkeuslailla.
Sodan aikaisista asioista se ei kerro mitään merkittävää. Sen kertoo historia.
Aiheesta lisää,
Jukka Tarkka - Kareliaklubi
http://www.prokarelia.net
Kolmas kohta oli siltä väliltä, se koski Englannin sodanjulistukseen liittyviä toimia. Kaikki muut syytekirjelmän kohdat koskivat eri rauhanaloitteiden torjumista.
Oikeutta ei käyty sodan aloittamisesta, vaan sellaisesta toisen maailmansodan aikaisesta toiminnasta, jonka Neuvostoliitto katsoi etujensa vastaisiksi. Prosessi oli mitä aidoimmin neuvostomallin mukainen poliittinen kosto-oikeudenkäynti. Oli suomalaisten taitoa ja onnea, että tällaista oikeutta voitiin kuitenkin käydä pääpiirteittäin länsimaisin prosessimuodoin.
Sotasyyllisyysoikeudessa tuomitut ovat tänäkin päivänä monelle vasemmistolaiselle elävä esimerkki Suomen politiikan natsilaisuudesta. Heidät kun oli oikeudessa todettu sotaan syyllisiksi, he sitten myös ovat sotaan syyllisiä.
Logiikka on sama kuin neuvostojärjestelmän suhtautumisessa Stalinin puhdistuksiin. Oikeuden tuomio on oikeutta, olipa tuomioistuin, syyte, todistelu ja päätös tasoltaan mitä tahansa.
Sotasyyllisyysoikeudessa tuomitut eivät olleet syyllisiä sotaan. Heidät tuomittiin erityistuomioistuimessa, joka perustettiin poliittisessa pakkotilassa laaditulla poikkeuslailla.
Sodan aikaisista asioista se ei kerro mitään merkittävää. Sen kertoo historia.
Aiheesta lisää,
Jukka Tarkka - Kareliaklubi
http://www.prokarelia.net
Vastaukset 16
Vanhimmat
...antoi tuomionsa. Sitä vastaan on PappaMannisen turha kitistä.
Kansa voi tuomita rikolliset vastoin lakia silloin, kun laki on mätä ja kansan yleisen oikeustajun vastainen.
Jatkosodassa kuoli niin monta suomalaista, että eiköhän ollut oikein tuomita henkilöt, jotka tahallisesti pitkittivät sotaa uskoen natsien voittoon.
http://yle.fi/suuretsuomalaiset/tulosseuranta
Sitä vastaan sinun on melko turha kitistä!
on kirjoitettu vuosiluku 1941 ?
Se, että Lasse Lehtinen äänestää jossain leikkimielisessä äänestyksessä tuhansia kertoja Risto Rytiä ja Väinö Tanneria, ei poista suomalaisten vihaa sotasyyllisiä kohtaan.
ei ole helppoa olla rehti häviäjä!
Äänestäjiä oli yli 360 000 ihmistä, ja sinun
häikäisevän neron ihmislapsen mielestä äänet
antoi vain Lasse Lehtinen!
Fantastista analysointia! Onnittelut!!!
Kuka täysijärkinen tuhlaa rahansa leikkimieliseen kyselyyn?
Tais PappaMannisellakin mennä hommaan useampi euro.
Etkö pappa sinäkään tiedä sitä marskin kuuluisinta sanontaa?Joka menee suurinpiirtein näin.
Kunnian miekka seuraa aina voittajia.Olivatpa voittajat sitten ketä tahansa.
Tuo mainostamasi Suomen suurin hömppä-äänestys on pelkkää humpukia. Täysin verrattavissa esim. euroviisuäänestykseen tai idolsäänestykseen.Tai vaikkapa missikisoihin.
Kaikissa noissa äänestyksissä on sama periaate.
Yksi ihminen voi äänestää niin monta kertaa kuin haluaa.Ei siis ole todellista.
Suomen sotasyyllisyysprosessista on turha kehittää pohjimmiltaan mitään poliittista ”kosto-operaatiota”, koska se oli elimellinen osa natsifasismin ja sen kanssa liitossa olleiden saattamisesta tuomiolle sotarikoksista ja -syyllisyydestä. Siinä sen idea! Ja sotasyyllisyysprosessimme perustui liittoutuneiden mm. Lontoossa 1945 määrittämään käsitteeseen rikoksesta rauhaa vastaan, johon luettiin mm. hyökkäyssotien suunnittelu, valmistelu, aloittaminen ja käynti sekä sellaiset sodat, jotka olivat ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa.
Ja kotimaisen sotasyyllisyysprosessin läpivieminen Suomessa oli osa Neuvostoliiton Suomea kohtaan noudattamasta ystävyyspolitiikasta, jota toteutettiin etupäässä valvontakomission kautta. Eli sotasyyllisyysprosessin läpivieminen minimaalisinen tuomioineen sisäisesti, Suomen oikeuskäytännön mukaisesti, kuului NL:n ystävyyspolitiikkaa ajavaan poliittiseen pakettiin, johon kuului myös Mannerheimin syyttämättä jättäminen, asekätkennässä annetut nimelliset tuomiot, Suomen taloudelliseen kantokykyyn räätälöity sotakorvaus sekä siihen liittyen Suomelle edullisen kauppapolitiikan aloittaminen Neuvostoliiton kanssa.
Tähän ystävyyspolitiikkaan viittaa Tuomo Polvinenkin kirjassaan ”Jaltasta Pariisin rauhaan”. Polvisen mukaan Stalin pyrki rakentamaan sotien jälkeen Neuvostoliitton ja Suomen välisiä, molemminpuolisiin etuihin perustuvia naapuruussuhteita kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäyksellä. Tähän viittaa myös Paasikivikin teoksessaan ”Paasikiven päiväkirjat 1944-1956”. Jopa Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkalliokin toteavat kirjassaan ”Kansakunnan sijaiskärsijät”, Stalinin ajaneen Suomen kohdalla pehmeätä linjaa.
Sotasyylliset tuomittiin erityistuomioistuimessa, joka perustettiin poliittisessa pakkotilassa laaditulla poikkeuslailla.
Tämä ei vastaa suinkaan puolueetonta oikeuskäsittelyä.
Sotasyyllisyysoikeudessa tuomittujen historiallinen korpivaellus päättyi puolustusvoimien 75-vuotisjuhlan paraatissa Hämeenlinnassa 1993, kymmenkuntavuotta sen jälkeen kun viimeinen tuomituista oli kuollut.
Presidentti Mauno Koivisto(sdp) sanoi paraatipuheessaan, että talvi-ja jatkosodan edellä kaikki maan johdon tekemät tärkeät valinnat tehtiin oikein - silloin kun valinnan varaa oli. Viimeistään siitä lähtien sota-ajan historia on ollut tavallista historiaa, jota käsitellään lähdetietojen ja niiden tarjoamien analyysivaihtoehtojen perusteella, eikä poliittisena kostona tai henkisenä miekkalähetyksenä.
Sotasyyllisyys-tuomitut eivät olleet syyllisiä sotaan, johtuen kappaleen alussa mainitsemastani syystä. Oikeus oli puhtaasti NL:n näytösoikeudenkäynti.
Jos enemmistö suomalsisista olisi vastustannut sotasyyllisten tuomitsemista, näitä ei olisi tuomittu. Kansa halusi roistot "jalkapuuhun".
Stalinin omassa näytösoikeudenkäynnissä ei ole tapana kysellä NL:n etujen vastaisen maan kansalaisilta kuin kiväärin piipun kautta, että mitäpäs kuuluu?
Vai että kansa päätti... Herranisä sentään teidän kanssa!
Milloinka Stalin kävi Suomessa tuomarin virkaa hoitamassa?
Kehtaavat jotkut vielä puhua torjuntavoitosta. Mikä se sellainen torjunta voitto on, jos kerran Stalin oli Suomessa oikeutta jakamassa?
Kannattaisi PappaMannisenkin vähän miettiä, mitä kirjoittelee.
Nyt pappa sinulle tulee varmaan ihan uutta tietoa.Joten luehan tarkasti.
Sodan hävinneen maan kohtalo on yleensä pappa kovin surkea.
Sotasyylliset haetaan aina sodan hävinneen maan henkilöistä.
Ei ikinä sodan voittajavaltioiden.Näin se vaan pappa menee todellisuudessa.
"n mm. Lontoossa 1945 määrittämään käsitteeseen rikoksesta rauhaa vastaan, johon luettiin mm. hyökkäyssotien suunnittelu, valmistelu, aloittaminen ja käynti sekä sellaiset sodat, jotka olivat ristiriidassa kansainvälisten sopimusten kanssa."
oliko neukujen aloittama talvisota mahdollisesti rauhan puolesta tehty offensiivi? ja kansainväliten sopimuksien mukainen.
neukut käyttivät muuten räjähtäviä kiväärin luoteja. onko ne kansainvälisten sopimusten mukaisia
Sotasyyllisyystuomioissa ei siten ollut kysymys mistään "Stalinin näytösoikeudenkäynnistä", vaan suomalaisen oikeusvaltion periaatteet täyttävistä tuomioista!
http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/foka/1992/19920420
"Kysymys sotasyyllisyystuomion purkamisesta
Oikeuskanslerille osoitetussa kirjoituksessa pyydetty häntä ryhtymään toimenpiteisiin sotasyyllisyysoikeuden tuomion purkamiseksi korkeimmassa oikeudessa sillä perusteella, että tuomio on perustunut väärään lain soveltamiseen (oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohta). Oikeuskanslerin ratkaisussa tarkasteltu purkuhakemuksen edellytyksiä valtiosääntöoikeuden ja kansainvälisen oikeuden kehyksellä rikos- ja prosessioikeuden valossa. Oikeuskansleri katsonut, että asiassa ei ole tullut esille perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyn sotasyyllisyyslain (890/45) soveltamisessa sotasyyllisyysoikeudessa sellaisia oikeudellisia virheita tai harkintavallan ylityksiä, jotka loisivat riittävän oikeudellisen pohjan hakemukselle lähes 50 vuotta sitten annetun tuomion purkamiseksi."