mies vilkuilee muita

Todellisuudessa se mustasukkaisuus on asia, joka ajaa lopulta suurella todennäköisyydellä miehen toisen naisen syliin .
Se , että mies katselee toisia vaimon nähden , johtuu siitä että mies pitää sitä niin viattomana asiana ettei sitä tarvitse peitellä . Jos tekisi salassa , niin tarkoituksena olisi päästä pidemmälle kuin katseen vaihto. Ei ehkä haluakaan tehdä salassa , juuri siksi että haluaa vaimon olevan vieressä moraalin vartijana .

Ei silmä osaa ota sanoo jo vanhan kansan sananlaskukin.

Molemmat sukupuolet harrastavat silmäpeliä vakisuhteessakin, mutta miten sen tekee on taas eri asia. Silmäpeliä voi harrastaa siten että havaitsee ja tekee havainnon esim. siinäpä on kaunis nainen jne. Mutta pidemmäs ei pidä mennä jos oma suhde toimii.

Leikkiä voi laskea, huumoria joukkoon niin silloin puolisokin suhtautuu maltillisemmmin. Minä kuulun niihin miehiin jotka tekevät havaintoja harva se päivä, mutta osaan laittaa ne omaan lokeroonsa elikkä käyttäydyn kuin en olisi nähnyt mitään.

Oma rakas on se paras ja häntä ei pidä kiusoitella kloppimaisilla flirteillä. Tietysti silloin jos on keskenkasvuinen, silloinhan tulitikut ovat niinsanotusti väärissä käsissä.

masa kirjoitti:

Ei silmä osaa ota sanoo jo vanhan kansan sananlaskukin.

Molemmat sukupuolet harrastavat silmäpeliä vakisuhteessakin, mutta miten sen tekee on taas eri asia. Silmäpeliä voi harrastaa siten että havaitsee ja tekee havainnon esim. siinäpä on kaunis nainen jne. Mutta pidemmäs ei pidä mennä jos oma suhde toimii.

Leikkiä voi laskea, huumoria joukkoon niin silloin puolisokin suhtautuu maltillisemmmin. Minä kuulun niihin miehiin jotka tekevät havaintoja harva se päivä, mutta osaan laittaa ne omaan lokeroonsa elikkä käyttäydyn kuin en olisi nähnyt mitään.

Oma rakas on se paras ja häntä ei pidä kiusoitella kloppimaisilla flirteillä. Tietysti silloin jos on keskenkasvuinen, silloinhan tulitikut ovat niinsanotusti väärissä käsissä.

masa tässä oli asiaa kiitos muillekin viesteistänne, olen monesti ajatellut että mies raukka taitaa olla keskenkasvuinen välillä ei tunne vastuuta perheestään muut asiat menee edelle onneks ei sentäs alinomaan juokse kapakoissa kiitos yötyönkin.meillä just mykkäkoulua mies käski mennä hoitoon koska väitän koko ajan sen kattelevan muita, sanoin ettei ehkä itse huomaa vilkuilevansa/tuijottavansa, no voinhan hakee paperit sille jostain terapiasta mustaa valkoisella etten ole pöpi.

...ystävä hyvä kuulosta sairaaloiselta mustasukkaisuudelta. Minäpä kerron mieheni kaverista, jonka tyttöystävä raapii hänen kasvonsa verille, iskee haarukan pystyyn kämmenselkään ja iskee terävillä kynillä joka paikkaan raivostuessaan. Samainen nainen pimenee ihan hillittömästi jos joku juttelee edes hänen miehensä kanssa. Olen monesti jutellut tämän ystäväni kanssa yökerhossa, ihan tytön nähden ja oma mieheni vierellä ja lopputulos että minä len kuulemma huora ja hänen miehensä on sika koska "muka" puristelee minua, ja minä annan ja oma mieheni on vieressä. Eli, hän näkee mustasukkaisuuksissaan mitä sattuu! Heillä on lapsia ja näin ettei ystäväni ole onnellinen, mutta suhde jatkuu vain lasten takia.

Tämä on sairaalloista mustasukkaisuutta. Itsekin tunnuit tajuavan sen, että kaikki johtuu vain huonosta itseluottamuksesta!

Kysyit pitäisikö sinun pukeutua seksikkäämmin? Ei miehen takia, mutta jos haluaisit, niin voisit sen tehdä itsesi takia. Minusta on mukava aina katsoa kuinka kauniiksi saan itseni. Valitsen kauniit vaatteet päälle. Vaikka arkiset kunhan ne ovat pukevat. Laitan koruja ja kevyen ehostuksen. Hiukset nutturalle. Tulee itselleni hyvä olo kun kulkee peilin edestä ja voi hymyillä sööttiä hymyä ja miettiä mielessään -olenpas minä viehättävä ;)

Hei!
Annan sulle itse yhden neuvon, älä ruoki mustista niin se pysyy aisoisa, pidä pää kylmänä!
Kerron sulle esimerkin omasta kokemuksestani;
Rakastan erästä miestä syvästi, no hän on juuri eronnut ja annan hänelle "tilaa" surra surunsa loppuun vaikka siihen mensi 30 vuotta.
Kuitenkin kun näen häntä saatan joutua mustiksen uhriksi, kesällä olin rannalla aurinkoa ottamassa ja hän istui lähellä. Hänen seuraansa tuli keski-ikäinen tav nainen vaistoni käski kääntymään ja kun sen näin aloin täristä olin niin mustis, tunsin itseni pieneksi ja huonoksi;tuon kanssa juttelee vaikka mä olen tässä. No sekin kääntyi voitokseni aina kun olen sen rvan nähnyt olen meinannut kuolla nauruun oman hölmöyteni vuoksi.
Esim2 Tapasin rakkaani ja mielestäni meillä oli ihanaa halailtiin ja sillee, olin tosi onnellinen...kyllä tämä tästä!
No seuraavana päivänä kun näin hänet, oli kuin olisin törmännyt jäävuoreen!
No hän hymyili toisille naisille ja oli "flirtti" masennuin niin että alakulo näkyi minusta ja jouduin menemään itkemään salaa naistenhuoneeseen...kun lähdin pois kokosin itseni ja toivottelimme aisiallisesti hyvät yöt toisillemme.
No taas oli ihanampi ilta...ja sitä seurasi ilta jolloin taas hymyiltiin toiselle, silloin en antanut tunteileni valtaa vaan jatkoin iltaani hymyillen ja loistaen kuin "dancing queen", en itkenyt en menettänyt kontrollia.
Siitä on alkanut pikkuhiljaa varmuus lisääntyä päätin etten ruoki mustista pahalla mielellä vaan torjun sen olemalla reipas.
Mutta jos susta tuntuu että tarviit apua älä epäröi hakea koska aiheeton mustis tuhoaa suhteen!

Juuri sellaiseksi kuin kuvailit, tunnen oloni kun oma kumppanini flirttaa tai vilkuilee muita. Että on ulkopuolinen siinä tilanteessa, vaikka mekin olemme puhuneet selväksi nämä "pettämissäännöt". Minulla erona on vain se, etten tunne katkeruutta ainakaan sellaista että tekisi mieli lyödä tätä vierasta kohtaan.
Poikkeuksetta tulen surulliseksi ja tunnen riittämättömyyttä.
Miksi en voi sallia miehelleni pientä silmäpeliä, eihän se ole minulta pois, ehkä sellainen päinvastoin vain piristäisi sitä kautta, että mies on hyväntuulisempi jne. Sillä kukapa meistä ei pikku flirtistä ilahtuisi.
Tiedän miten pitäisi suhtautua mutta on se vaan niin vaikeaa todellisuudessa, tulee se pisto sydämeen vaikka kuinka haluaisi ymmärtää.

Onkohan meitä vastaavanlaisia paljonkin?

Itse olen ylistänyt terapiaa. Itse käyn juttelemassa säännöllisesti mm mustasukkaisuudesta ja apua on. VAikka aluksi toisin tuntui. Hiljaa hyvä tulee..

Mustikka kirjoitti:

Juuri sellaiseksi kuin kuvailit, tunnen oloni kun oma kumppanini flirttaa tai vilkuilee muita. Että on ulkopuolinen siinä tilanteessa, vaikka mekin olemme puhuneet selväksi nämä "pettämissäännöt". Minulla erona on vain se, etten tunne katkeruutta ainakaan sellaista että tekisi mieli lyödä tätä vierasta kohtaan.
Poikkeuksetta tulen surulliseksi ja tunnen riittämättömyyttä.
Miksi en voi sallia miehelleni pientä silmäpeliä, eihän se ole minulta pois, ehkä sellainen päinvastoin vain piristäisi sitä kautta, että mies on hyväntuulisempi jne. Sillä kukapa meistä ei pikku flirtistä ilahtuisi.
Tiedän miten pitäisi suhtautua mutta on se vaan niin vaikeaa todellisuudessa, tulee se pisto sydämeen vaikka kuinka haluaisi ymmärtää.

Onkohan meitä vastaavanlaisia paljonkin?

Aivan samanlaisia tunteita tunnen minäkin, pahaa oloa ja riittämättömyyttä, usein itku kurkussa. Kuvittelisin tunteeni johtuvan, siitä, että avopuolisoni ei hemmottele minua juuri koskaan kukilla, merkkipäivien muistamisilla tai vastaavilla. Hän vain sanoo, että pitää naiskaunesta eikä siinä pitäisi olla mitään pahaa! Kun vain tuntisin joskus itsekin olevan huomion, muistamisen, ihailun kohteena, enkä itsestään selvyys. Vaikea puhua asiasta, kun mies närkästyy, eikä pysty yhtään ymmärtämään minun kantaani. Toki itsekin katselen hyvännäköistä miestä ilomielin, mutta ei sitä tarvitse ääneen sanoa, että on vau mikä....! Pitäis kait antaa useammin samalla mitalla takaisin, mutta minusta se on lapsellista! Pidä silti puolesi! Sinua hän kuitenkin rakastaa!

Eli tuosta mainitsemastasi pukeutumisesta sen verran, että meillä se on muodostunut ihan todelliseksi ongelmaksi. Mieheni ei nimittäin lainkaan pidä siitä, jos pukeudun vähänkään seksikkäämmin. Aina hän huomauttaa, ettei voi arvostaa moista huoramaisuutta ja tuntee jopa häpeää kävellessään kanssani, jos käytän sellaisia vaatteita.

Silti olen huomannut hänen katselevan mielellään nimenomaan seksikkäästi pukeutuneita naisia. Se tekee minut todella kiukkuiseksi, koska tiedän näyttäväni hyvältä minihameessa jne, mutta en voi näyttää noita puolia miehelleni vaikka hän ilmi selvästi tykkää katsella tällaisia naisia.

Toki kotona voin käyttää mitä vaatteita tahansa ja käytänkin, mutta se ei auta mitään, kun ulos mennessämme joudun laittamaan jonkun pitkän ja löysän hameen tai pitkät housut ja sitten mieheni taas katselee seksikkäämpiä naisia ja tuntuu täysin unohtaneen, että minulla on vähintään yhtä hyvä vartalo, kun ei voi saman tien verrata.

Nyt olen alkanut protestoimaan, eli aina kun menen yksin ulos, pukeudun suorastaan "yliseksikkäästi" ja flirttailen lähes kaikkien miesten kanssa. Sinkkuaikoina en ikinä kaivannut miesten huomiota enkä lainkaan välittänyt, mitä he minusta ajattelevat, mutta nykyään se tuntuu lähes maailmanlopulta, jos joku ei katso minua "sillä silmällä". En todellakaan ymmärrä, miten itsetuntoni on voinut tippua näin alas ja tämä tilanne on aivan kamala minulle, koska tahtoisin vain olla onnellinen oman mieheni kanssa ja edes joskus saada huomiota häneltä.

Malla kirjoitti:

Eli tuosta mainitsemastasi pukeutumisesta sen verran, että meillä se on muodostunut ihan todelliseksi ongelmaksi. Mieheni ei nimittäin lainkaan pidä siitä, jos pukeudun vähänkään seksikkäämmin. Aina hän huomauttaa, ettei voi arvostaa moista huoramaisuutta ja tuntee jopa häpeää kävellessään kanssani, jos käytän sellaisia vaatteita.

Silti olen huomannut hänen katselevan mielellään nimenomaan seksikkäästi pukeutuneita naisia. Se tekee minut todella kiukkuiseksi, koska tiedän näyttäväni hyvältä minihameessa jne, mutta en voi näyttää noita puolia miehelleni vaikka hän ilmi selvästi tykkää katsella tällaisia naisia.

Toki kotona voin käyttää mitä vaatteita tahansa ja käytänkin, mutta se ei auta mitään, kun ulos mennessämme joudun laittamaan jonkun pitkän ja löysän hameen tai pitkät housut ja sitten mieheni taas katselee seksikkäämpiä naisia ja tuntuu täysin unohtaneen, että minulla on vähintään yhtä hyvä vartalo, kun ei voi saman tien verrata.

Nyt olen alkanut protestoimaan, eli aina kun menen yksin ulos, pukeudun suorastaan "yliseksikkäästi" ja flirttailen lähes kaikkien miesten kanssa. Sinkkuaikoina en ikinä kaivannut miesten huomiota enkä lainkaan välittänyt, mitä he minusta ajattelevat, mutta nykyään se tuntuu lähes maailmanlopulta, jos joku ei katso minua "sillä silmällä". En todellakaan ymmärrä, miten itsetuntoni on voinut tippua näin alas ja tämä tilanne on aivan kamala minulle, koska tahtoisin vain olla onnellinen oman mieheni kanssa ja edes joskus saada huomiota häneltä.

siltä että miehesi on pirun mustasukkainen. Hän katsoo kauniita, seksikkäitä naisia ja salaa ihailee heitä eikä kestä ajatusta että joku mies katsoisi sinua samoin. Ei halua toisin sanoen jakaa kauniista kukkastaan :)

Minun entiseni oli samanlainen. Hän oli tosi mustis (nuorena kiihkeänä kollina pari pojua sai turpaansakin kun erehtyi sanomaan sanasen mulle) Ja hän yritti myös määritellä kuinka pukeutua. Tuo kaula-aukko on aivan liian avara!!! Ei, ei ja ei. Mutta minähän en neuvoista ja käskyistä ota vaarin vaan pukeuden miten haluan ja nykyinen mieheni on siinä mielessä kultainen, että hänelle on aivan sama onko päälläni seksikästä vai ei. (toisaalta huono juttu, ei edes huomaa jos olen hemaiseva :( ) Mutta toki hän arvostaa eniten sitä että laittaudun kun lähdemme ihmisten ilmoille.

Anna tosiaan miehesi ajatella mitä lystää ja pukeudu juuri niinkuin haluat. Jos hän rupeaa puhuamaan ettei tykkää "narttumaisuudesta", sano ettet pukeudukaan häntä vaan itseäsi varten. On ihme jos ei tajua ettei hän ehkä sittenkään ole isän asemassa määräilemään "lapsukaistaan".

Jos et tätä tee, tiedät että tulet hukkaamaan minuutesi lähes kokonaan. Toisen vaateiden mukaan ei voi muuntua kuin kameleontti. Tai voi, mutta jossakin vaiheessa huomaa olevansa maailman onnettomin ihminen.

Tsemiä

Kiitos kaikille vastauksistanne. Minä olen juuri sitä tyyppiä oleva nainen ollut aina etten pukeudu mitenkään huomiota herättäen arkisin tarkoituksella. En osaa ja tunnen itseni kiusaantuneeksi, jos joku mies tuijottaa minua tai joku nainenkin. Juhliin laitan sitten itseni sellaiseen kuntoon, että kaikki tujottavat, niin että mitä tolle on tapahtunut, täydellinen muodonmuutos. Osaan sen taidon.

Muuten pukeudun mukaviin ja hiukka urheilullisiin vaatteisiin. Mieheni tietää ainoastaan mitä löytyy vaatteiden alta. Ei hän ole koskaan vaatinut, että minun pitäisi kulkea minihameessa ja kaula- aukko paljaana, koska rakastaa minua ihmisenä. Olen aina halunnut, että minuun ihastutaan ihmisenä eikä seksikkäänä olentona. Voisin tietty joskus hänet yllättää ja sen teenkin. Odotan tilaisuutta, jotta voin sen toteuttaa. Minulla on hyvä ja sopusuhtainen vartalo ja hänen mielestään olen koko ajan haluttava eli ilmeisesti seksikäs.Mutta silti tunnen katkeruutta sellaisia erittäin kauniita naisia kohtaan, jotka purjehtivat juuri ohitsemme, kun olemme yleisillä paikoilla ja tunnen piston sydämmessäni. Yritän väkisin olla ajattelematta asiaa, käännän kasvoni muualle ja odotan että näköpiiri vapautuu. Menen tällaisessa tilanteessa niin lukkoon, että se haittaa olemaan oma itseni. Kaikki hauskuus päättyy siihen: minä en olekkaan se ainoa hänelle. Sehän se sairasta tässä onkin. En kyllä ole vielä veitsiä heitellyt enkä raapinut. Mieluummin vetäydyn syrjään ja alan itkemään. Olen myös huomannut, että eräät naiset, jotka tiedostavat ulkonäkönsä, alkavat flirttaamaan ja keikistelemään. Minusta se on halpamaista silloin kun oma kumppani on vierellä. Naiset osaavat olla julmia toisilleen ja kilpailevat suorastaan kauneudesta, mutta aina vaan löytyy itseään kauniimpia. En itse ole koskaan lähtenyt tällaiseen leikkiin, koska tiedän ulkonäköni ja parhaat puoleni. ihmisessä ei aina riitä ulkoinen kauneus.