eli eli... erosta tulee kohta täyteen vajaa 2kk.
oltiin yhdessä vuoden verran, todella tiiviisti ja rakastuneesti. Annoin itsestäni kaiken, asunnon, rahat kaikki. yhdessä ei silti varsinaisesti asuttu, mutta joka yö hän mun luona oli. Ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Yhteinen elämä oli melkoista riitelyä ja sopimista, mutta silti rakastettiin. Toinen vaan sitten lakkas yhtäkkiä yrittämästä..
Oon ihan romuna, enkä tiedä millä jaksaa eteenpäin. päivät tuntuu hemmetin pitkiltä ja elämä muutenkin on todellista kitkuttelua eteenpäin. Rakastan kyseistä henkilöä vieläkin, tekee niin hemmetin kipeetä, kun toinen ei enää välitä. Ei osannu eroon mitään syytä sanoa, mutta ratkaisu oli lopullinen.
Lähinnä ihmetyttääkin, että tyyppi joka vähän niinkuin käytti mua hyväksi, saa mut edelleenkin kerjäämään. Lähettelen viestejä melkein joka viikko ja pyydän takaisin.. enää ei toinen ees vastaa niihin viesteihin. Tää on ihan kamalaa, kun ei saanu edes uutta tilaisuutta.
miten ootte saanu itsenne kylmetettyä, ettette laita mitään viestejä ym. Kun mulle se tuntuu olevan niin kamalan vaikeeta. Tuntuu ettei voi elää ilman toista ja elämä on muutenkin ihan päämäärätöntä. Ei mitään järkeä enää missään.
Ja kyllä, olen todella nuori, miehiä tulee ja menee, mutta mua sattuu niin perkeleesti! Joka hemmetin päivä!
joka päivä sattuu..
9
1801
Vastaukset
- miehiä tulee ja menee???
Kärsi nahoissas....
- ikävä
kaikkihan sitä sanoo, että miehiä tulee ja menee.. jos se on joku hemmetin tehokas lohdutusrepliikki, niin kovin on paska! ei oo varmaan mun syyni, että tollanenkin lause on tähän maailmaan keksitty!!
että ole hyvä ja kärsi ihan itse vain! jos sulla ei oo mitään ton fiksumpaa sanottavaa, niin pidä naamas kiinni, kiitos!
- ------Neiti------
Taidat olla kanssasisareni. Itselläni kutakuinkin sama tilanne, tosin erosta vasta vajaa kuukausi. Ero tuli yllätyksenä, toinen lakkasi vain yrittämästä.
Ei olisi päivää, yötä, iltaa, aamua, jolloin en exääni ajattelisi. Tekisi mieli ottaa yhteyttä, mutta edellisten riitojen aikana olen itse aina ottanut yhteyttä, joten olen päättänyt että antaa olla sitten. Jos/kun ei enää mies ota yhteyttä, niin ei sen tarvitse olla aina minäkään joka ottaa. Tässä kohtaa mukana on ylpeys, vaikka muuten riudunkin ikävästä häntä kohtaan. Ja kyllä, elämä tuntuu niin päämäärättömältä, kun ajattelee lähes joka minuutti mitä hän tekee tällä hetkellä, miksi piti käydä näin.. Kuitenkin pidän pientä toivon kipinää, jos hän sittenkin ottaisi yhteyttä. Itseäni en kuitenkaan ala hänelle enää tyrkyttämään tai yhteyttä ottamaan, koska jos hän on päättänyt näin, turha minun on hänessä roikkua, vaikka kuinka se itseeni sattuisi.
Ennen tätä "lopullista" eroa, meillä oli riitoja jumalattoman paljon. Ne sovittiin kuitenkin aina minun toimesta, koska tulin aina ensin vastaan exääni. Kenties hän odottelee, että otan tälläkin kertaa yhteyttä, mutta ei - liian monesti sen tein ennen neljän vuoden aikana, jotka seurustelimme.
Joka päivä sattuu, oikeassa olet, mutta jaksan uskoa ajatukseen vaikka kuinka äärettömän vittumaiselta se tällä hetkellä tuntuukin, että aika parantaa haavat, kultaa muistot ja auttaa unohtamaan. On mahdoton ajatus, että voisi unohtaa heti eikä potisi sydänsuruja. Se kestää aikansa, en muuta mene edes väittämään.
Itse olen koittanut keksiä itselleni aktiviteettia, etten suurimmaksi osaksi ajattelisi kaiken aikaa exääni. Liikuntaa, duunia, matkustelua, kavereita.
Tähän voisi siteerata tätä kuuluisaa Alison Willcocksin lausetta:
"If you love something, set it free. If it comes back to you, it's yours. If it doesn't, it never was."
Voimia! Päivä kerrallaan.. - kuin minun
kirjoittamaa tekstiä... Erosta myös vajaa 2 kk:tta. Yhdessä olimme yli 4 vuotta. En tiedä minäkään miten tästä toipua, ei mene hetkeäkään etten ajattelisi häntä. Ennen niin intohimoinen, tunteellinen ja rakastava ihminen, muuttui kylmäksi kuin kivi... Itse olen luvannut hänelle etten ota enää yhteyttä, että jätän hänet rauhaan ja sitten kaiken ikävän, tuskan keskellä sorrun taas. Saattaa mennä muutamia päiviä, että pidän itseni kurissa viestien/soittojen suhteen, mutta sitten koittaa taas se heikko hetki, jolloin on pakko laittaa jotain... Hän ei myöskään enää noteeraa. Illat ja yöt ovat välillä niin vaikeita, että jopa pelkään niitä. Öisin en voi nukkua ilman lääkitystä. Tätä menoa kuolen riutuen... miksi tämän pitää olla näin vaikeaa? Mitä niin pahaa olemme tehneet, että tämän ansaitsemme...?
- -Me selvitään-
Minun erosta on noin kuukausi..eikä yhdessä oltu kuin puolisen vuotta!Mutta silti tuntuu samalta.Tuo on ihan hirveä tunne.Hirveä tunne kun kaipaa niin toista,miettii niitä ihania asioita mitä on kokenu toisen kans ja kuinka hyvä oli oikeasti yhdessä ollu!Olen nöyryyttäny myös itseä kun olen soitellut ja laittanut viestiä.Välillä hän on vastannut..Mutta sunnuntaina päätin että enää en ota yhteyttä.Nyt on keskiviikko ja olen yrittäny keksiä kaiken näköistä tekemistä.Olen viettänyt ihmisten kans aikaa ja kun tulee se tunne että pitäiskö soittaa tai laittaa viestiä olen soittanut jollekkin ystävälle tai lähteny jonnekkin.Toivoisin että olis mennyt jo viikkoja että tämä tunne ei olis niin vahva,tämä ikävä!Ja toivoisin että viikkojen päästä hänkin ehkä huomaa että en ollutkaan hullumpi tyyppi ja katuu sitä että jätti asian sikseen!Ehkä näin voi käydä kun annan hänen miettiä rauhassa..Joskus kuitenkin hänelle tulee se hiljainen hetki jolloin hän miettii MINUA!Ehkä..Mutta yritä ottaa asiaan etäisyyttä!!Tiedän että se on älyttömän vaikeaa tuntuu melkein mahdottomalta!Mutta ehkä hän siten alkaa miettiin sinua, ainakin jos hän oikeasti välitti sinusta niin näin käy!Mutta sehän tarkoittaa että sinun on oltava ei niin tyrkyllä!!Sitten hän ehkä miettii että mikä on kun ei ole kuulunut mitään..sitten ehkä huolestuu että onkohan sillä jo joku toinen..ja kenties soittaa ja kenties sinä oletkin jo siihen mennnessä unohtanut hänet ja sinulla on oma kulta kainalossa joka on oikeasti sinun arvoinen ja välittää sinusta oikeasti ja antaa sinulle takaisin sitä tunnetta mitä sinä annat hänelle VÄLITTÄMISTÄ ja RAKKAUTTA!Kyllä se tästä meitä surullisia rakkaan kadotettuja on paljon et ole yksin!!Kaikella on tarkoitus eikä ihmiselle anneta enempää kuin jaksaa kantaa!
- ...
Mullakin oli yks mies joka käytti mua hyväkseen ja kohteli huonosti( seurusteltiin 2 vuotta). Aluksi vonkasin uutta mahdollisuutta ja hän vain jatkoi valehtelua. Yhtenä päivänä päässäni naksahti ja suutuin aivan kamalasti. Olin silloin puhelimessa vielä tämän miehen kanssa ja huusin että tää on vika kerta kun mulle paskaa puhut. Enpä ole sen jälkeen ottanut mieheen yhteyttä ja ei ole tehnyt mielikään, tästä on kohta 3 vuotta. Olen sen jälkeen kokenut paljon ja onneksi ei jatkettu..muuten mulla saattaisi mennä todella huonosti. Nyt olen suhteessa, mutta en kuitenkaan riippuvainen kenestäkään :)Luulin tätä miestä elämäni rakkaudeksi ja korkeitaan olin vain ihastunut. Ja vielä nuori sekä todella tyhmä kun annoin niin tapahtua. Silmät auki ja eteenpäin.
- niin, se on
niinku itse totesit se tyyppi käytti sua "vähä hyväksi" käytti siis tosi paljon hyväksi. Älä hyvä hminen tuhlaa elämääsi ja tunteita tullaiseen. oikeesti se on tosi helppoa. jos hän ei arvostanut sinua ihmisenä. ARVOSTA ITSE ITSEÄSI niin paljon,että jatkat tätä elämistä eteenpäin. Ja miksi kaipaat uutta tilaisuutta tulla hyväksikäytetyksi,ja jos elämä oli melkoista riitelyä, kuka semmoista kaipaa,,,voisin sanoa,että et sinä rakasta.Vaan
olet riippuvainen ja et osaa päästää irti menneestä. Katso elämää eteenpäin siellä se on sinuakin varten. itse erosin 5kk sitten ja päätin että lopullista on,, päätin vain että en suo ajatustakaan häneen, en soita enkä viestitä,
päätös piti. Ei ollu vaikeeta. Nyt elämäni on
tosi hyvää ja hauskaa, Tee sama lupaus itsellesi ja arvosta itse itseäsi, ruikuttamalla häntä takas, se vaan nauttii tilanteesta.. ja sinä menetät joka kerta omanarvontuntoa..- ikävä
kiitos, noita sanoja tarvinkin!!! oonkin jo pari päivää ollu viestittämättä ja tosi hyvä fiilis.
Päätin, että ihan sen ääliön kiusallakin pääsen tästä yli ja jatkan elämääni! Ja voitanpahan myös itseni joka päivä, kun en takaisin kerjää! olen tyypin takia jo riittävästi kärsinyt, kärsin varmaan vielä hetken eteenkinpäin, mutta tulevaisuus odottaa, eikä koskaan tiedä, milloin se seuraava tulee eteen!
kiitos järkevistä sanoista, niitä tarvin! :)
- se joskus
Se ikävä loppuu kun löytää toisen. Todettu muutaman kerran ja se toimii. siinä voi mennä aikaa, en sitä sano, mutta ainakin se ikävä loppuu kun rakastuu uudelleen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751968Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361694Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81318Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241145Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561142Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151017- 59925
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57909