näkee tän maailman niin kauniina
Maailmanloppu (Eleanoora Rosenholm)
aamunkoin myötä metsän viertä pyöräilen,
polku rantaan laskee kaarrellen,
kuin neito sadun oisin, heiniin pitkäkseni käyn ja itsestäni nautin
orvokin pientareelta poimin kuivuneen, eväskoriin lasken
hiuksillain kuuma tuuli leikkii lailla rakastajan jonka hetki sitten jätin
ääntäkään ei metsän takaa kuulu, värjekään ei liiku meri tyyni
rinnassain rauhan tunnen, kaiken leimahtavan näen tuhon alun ilmiliekkiin
kasvoillain tunnen ilmakehän polttavan,
kuolonhuudot kuulen kantavan lahden laitamilta,
kauhun haistan, pelon veren kielelläni maistan
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
pyörälläin meren viertä poljen kiehuvaa,
kalat kuolleet rantaan huuhtoutuu
kilikelloani soitan kiitokseksi kaiken turhan lakaisusta
voimalan horisontissa nään sortuvan, väen rukouksineen kaatuvan
näen tulimyrskyn taivaanrannan ylle lopulliseen tuhoon innostuvan
retki tää odotettu viimeiseksi jää, hymyn jälkeen jätän hellimmän
orvokkia vielä kerran haistan, kirsikoita koristani maistan
vihdoinkin koitti tuhon aamu kaunehin, lasin sille nostan liekkeihin poljen
ne avosylin luokseen laskee, valo painuu vihdoin mailleen maaten
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
Sanat Mika Rättö, Noora Tommila
Maailmanloppu (Eleanoora Rosenholm)
aamunkoin myötä metsän viertä pyöräilen,
polku rantaan laskee kaarrellen,
kuin neito sadun oisin, heiniin pitkäkseni käyn ja itsestäni nautin
orvokin pientareelta poimin kuivuneen, eväskoriin lasken
hiuksillain kuuma tuuli leikkii lailla rakastajan jonka hetki sitten jätin
ääntäkään ei metsän takaa kuulu, värjekään ei liiku meri tyyni
rinnassain rauhan tunnen, kaiken leimahtavan näen tuhon alun ilmiliekkiin
kasvoillain tunnen ilmakehän polttavan,
kuolonhuudot kuulen kantavan lahden laitamilta,
kauhun haistan, pelon veren kielelläni maistan
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
pyörälläin meren viertä poljen kiehuvaa,
kalat kuolleet rantaan huuhtoutuu
kilikelloani soitan kiitokseksi kaiken turhan lakaisusta
voimalan horisontissa nään sortuvan, väen rukouksineen kaatuvan
näen tulimyrskyn taivaanrannan ylle lopulliseen tuhoon innostuvan
retki tää odotettu viimeiseksi jää, hymyn jälkeen jätän hellimmän
orvokkia vielä kerran haistan, kirsikoita koristani maistan
vihdoinkin koitti tuhon aamu kaunehin, lasin sille nostan liekkeihin poljen
ne avosylin luokseen laskee, valo painuu vihdoin mailleen maaten
viimeinkin se maailmanloppu tuli, kuori maan liian antelias suli
tuhon tuliseinät kaiken turhan kelvineillään polttaa pois
kärsiväisten rukouksia, tuhkaa, kirkunaa
tulenlieskat polttaa alleen anelevat, maailmanloppu tuli vihdoinkin,
ihmiskunta laavavirtaan suli
Sanat Mika Rättö, Noora Tommila
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://koti.mbnet.fi/amoira/kasvu1.htm
http://www.positiivarit.fi/Frontpage.aspx
Kertakaikkiaan.
Oikein sydäntä lämmittää..