Moikka,
olen 21-vuotias naisen alku, jolla ei nyt tunnu toimivan mikään. Miten voi olla, että vaikka kaiken tekee parhaansa mukaan ja yrittää olla hyvä kaikille, mikään ei onnistu, mistään ei tule hevon hittoakaan ja aina saa vaan pettymyksiä niskaan. Yksinäisyyskin painaa, tuntuu että minusta ei ole kellekään mitään iloa, vaikka ehkä näin ei olekaan. Mutta kun ei ole ketään kuka kaipaisi, kaikki ystävät ovat muuttaneet jo pois paikkakunnalta eikö poikaystävääkään ole ketä rakastaa. Pelkkiä perässä juoksevia ihailijoita, mutta eipä niistä minusta mieheksi ole kun en kehenkään niistä ole rakastunut. Minäkin olen kai niitä jotka haluavat aina niitä ketä ei kai koskaan tule saamaan, huoh. Voi kun voisikin olla enää ihastumatta keneenkään, kun aina ne menee *ituiksi jo alkumetreillä, enkä niin millään ymmärrä miksi.
Lisäksi töissäni en viihdy, toisaalta ne ovatkin vain kesätöitä, mutta silti. Ja vaikka viihtyisinkin, eipä minulla enää ensi kuun jälkeen niitä töitä olisikaan. Rahantulokin siis loppuu taas siihen. Mitenköhän tulen edes toimeen syksyllä, hyvä kun nyt saa vuokran ja laskut maksetuksi. Energiaa ei ole tehdä mitään, kaikki vapaapäivät tulee nukuttua vähintään kahteen iltapäivällä, kun valvoo parhaimmillaan aamuviiteen asti maailmaa ihmetellen. Nytkin kello on 2.23, ja pitäisi kuitenkin herätä viiden jälkeen aamuvuoroon. Mutta kun ei väsytä. Kämppäänikään en ole saanut siivotuksi kuin kai muutama kk sitten, hävettää myöntää sitä edes itselleen. Tekisi vaan mieli kokoajan vetää pää täyteen, kännissähän "ei olla köyhiä eikä kipeitä". Mikä avuksi, kun ei energiaa, ei ketään kuka kaipaisi ja kaikki menee aivan mönkään vaikka on hyvä, ihan soma ja ihan fiksukin ihminen?
olen 21-vuotias naisen alku, jolla ei nyt tunnu toimivan mikään. Miten voi olla, että vaikka kaiken tekee parhaansa mukaan ja yrittää olla hyvä kaikille, mikään ei onnistu, mistään ei tule hevon hittoakaan ja aina saa vaan pettymyksiä niskaan. Yksinäisyyskin painaa, tuntuu että minusta ei ole kellekään mitään iloa, vaikka ehkä näin ei olekaan. Mutta kun ei ole ketään kuka kaipaisi, kaikki ystävät ovat muuttaneet jo pois paikkakunnalta eikö poikaystävääkään ole ketä rakastaa. Pelkkiä perässä juoksevia ihailijoita, mutta eipä niistä minusta mieheksi ole kun en kehenkään niistä ole rakastunut. Minäkin olen kai niitä jotka haluavat aina niitä ketä ei kai koskaan tule saamaan, huoh. Voi kun voisikin olla enää ihastumatta keneenkään, kun aina ne menee *ituiksi jo alkumetreillä, enkä niin millään ymmärrä miksi.
Lisäksi töissäni en viihdy, toisaalta ne ovatkin vain kesätöitä, mutta silti. Ja vaikka viihtyisinkin, eipä minulla enää ensi kuun jälkeen niitä töitä olisikaan. Rahantulokin siis loppuu taas siihen. Mitenköhän tulen edes toimeen syksyllä, hyvä kun nyt saa vuokran ja laskut maksetuksi. Energiaa ei ole tehdä mitään, kaikki vapaapäivät tulee nukuttua vähintään kahteen iltapäivällä, kun valvoo parhaimmillaan aamuviiteen asti maailmaa ihmetellen. Nytkin kello on 2.23, ja pitäisi kuitenkin herätä viiden jälkeen aamuvuoroon. Mutta kun ei väsytä. Kämppäänikään en ole saanut siivotuksi kuin kai muutama kk sitten, hävettää myöntää sitä edes itselleen. Tekisi vaan mieli kokoajan vetää pää täyteen, kännissähän "ei olla köyhiä eikä kipeitä". Mikä avuksi, kun ei energiaa, ei ketään kuka kaipaisi ja kaikki menee aivan mönkään vaikka on hyvä, ihan soma ja ihan fiksukin ihminen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nukkuminen kuntoon!..
Mene vaikka lääkäriin ja sano ettet saa nukuttua.
Uni on ehdottoman tärkeää.
Asiat alkavat sujumaan kun sen saat hoidettua kuntoon.
>kaikki ystävät ovat muuttaneet jo pois paikkakunnalta>
Ehkäpä voisit jutella niitten kanssa internetissä?
>eikö poikaystävääkään ole
Olet vielä nuori..kyllä vielä sellaisen ehdit hommaamaan.
Älä turhaan hätäile sen asian kanssa.
Kun et tee vääriä valintoja niin voit
olla tyytyväinen itseesi, se on tärkeintä.
Kirjoita minulle, jos haluat,
osoitteen löydät galleriasivultani.