onko täällä selittämättömästä

etsittiin syytä, mutta mitään varmaa ei löytynyt. Ennen hoitoihin hakeutumista ehdittiin 6 vuotta yrittää lasta.... Käytiin kolme kertaa inseminaatiossa, jotka eivät onnituneet. Sitten ensimmäisellä ivf-hoidolla tärppäsi ja "tuloksena" terve poika! Noin 8kk synnytyksen jälkeen huomasin olevani raskaana!!! Tällä kertaa "luomusti" :) Eli näin meillä... Onnea teille yritykseen!!!

http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000036389968

Ei millään jaksais ton yhden tohtorin linkkejä...

Meillä ei löytynyt mitään selitystä ja kolmen (pieleen menneen) inssin jälkeen saatiin aika IVF-suunnitteluun. Päästiin jonoon ja juuri ennen kuin hoitojen olisi pitänyt alkaa, plussasin. Yritystä ehti olla 2 vuotta ennen plussaamista. Nyt rv:lla 31 mennään eteenpäin.

yritimme lasta reilu kolmisen vuotta tuloksetta. vuoden ajan kävin lapsettomuus klinikalla erilaisissa kokeissa mieheni kanssa ja vika oli siinä että mitään vikaa kummastakaan ei löytynyt. lääkäri kuitenkin ehdotti hedelmöityshoidon aloittamista, koska lapsi olisi kuulemma normaalikeinoin jo tullut. Kieltäydyimme koska halusin sulatella rauhassa asiaa että emme lasta voi siis normaalein keinoin saada. Käskivät ottaa yhteyttä kun haluamme alkaa hoidot. Siitä puolisen vuotta yllätys kävi. Raskaustesti positiivinen!! nyt rv 21 ja hyvin menee =)

vuosi yritettiin ja sitten vuosi hoidoissa...tiheeseen tahtiin hoidot oli ja syytä ei löytynyt.
3 x inseminaatio ja 1x inssi josta nyt raskaana rv16

HEi! Me yritettiin noin 5 vuotta, ilman tulosta, näin jälkeenpäin ajatellen ehkä pari keskenmenoa jo heti alkuraskaudesta, testeissä ns. haamuviivoja, joita ajattelin tuolloin asiaan kuuluvaksi (eli ajattelin aina, että testissä oleva viiva aina jonkinverran "kuultaa läpi", mutta jälkeenpäin ajatellen taisivat olla haamuviivoja, (siis raskauksia, joissa oli vielä niin vähäinen hormonitoiminta, että antoivat vasta aivan aavistuksen haalean viivan testiin), jotka sitten ilmeisesti menivät heti kesken kun menkat aina alkoivat.
Mutta siis, sitten oltiin lapsettomuuspolilla tutkimuksissa ja mulle tehtiin laparoskopiakin, kun tutkittiin, onko johtimet auki, kun kaikki muut tutkimustulokset olivat normaalit, niin miehellä kuin mullakin.

Sitten ehdittiin jo kunnolla paneutua adoptioasioihin (keinohedelmöitys ei käynyt, koska olen aina ajatellut, että jos lasta ei luomusti tule, on siihen jokin tarkoitus, ja orpoja lapsia on maailmassa niin paljon, että ehkä tarkoitukseni onkin ryhtyä heistä jonkun äidiksi...)

Sitten eräänä kauniina päivänä huomasinkin olevani raskaana!! Ihan sattumalta ilman kellotusta ja kalenteriin tuijotusta tai akrobaattisia asentoja siittiöiden auttamiseksi ym. yhtä hupaisaa, mutta silloin erittäin vakavaa... Lapsettomuus on todella arka asia, jos sen kanssa joutuu tekemisiin...

Mutta nyt siis terve kohta kaksi vuotias poika, ja nyt tulin jälleen ihan "vahingossa" raskaaksi. Jouduttiin ihan mienheni kanssa taaksepäin miettimään, oltiinko ovulaation aikoihin "silleen"...;)
Ja kun ne ekat 5 vuotta oli tosiaan kokopäiväistä tehtailua, voisi sanoa...

Eli kun asia saa oikeat mittasuhteet ja äiti heittää stressinsä romukoppaan, niin johan alkaa tapahtua. Ainakin meidän osalta piti lyödä hanskat tiskiin, niin onnistuikin. Ja usein olen kuullut juuri, että kun on jonotettu aikaa johonkin toimenpiteeseen, ja tavallaan annettu itselle lupa olla "lapseton", niin raskaus alkaakin täysin luomusti. Liika yritys ja hampaat irvessä oleminen, tyyliin "minähän en lapseton ole", saakin ehkä joissain tapauksissa aikaan lapsettomuuden ja luovuttaminen voikin olla hyvästä...