Työpaikkani, iso kansainvälinen organisaatio, on jakautunut osastoihin, jotka sitten puolestaan ovat jakautuneet yksiköihin, joilla jokaisella on oma yksikönpäällikkönsä.
Osastoa johtaa sitten osastopäällikkö, jolle siis kaikki yksikönpäälliköt ovat vastuussa. Osastopäälliköllä on apunaan tiimi, noin 10 henkilöä.
Itse olen töissä yksikössä, joka on yksi kuudesta osaston alla olevasta. Yhteensä meitä on koko osastossa pari sataa.
Eilen osastopäällikön sihteeri soitti ja sanoi päällikön haluavan tavata minut. Menin hänen huoneeseensa ja sain kuulla, että päällikön tiimistä lähtee yksi henkilö toiseen työpaikkaan, ja olisinko minä kiinnostunut paikasta?
Tuo olisi minulle reipas ylennys ja varsin korkean tason paikka.
En osannut ollenkaan odottaa tuota, mutta osastopäällikkö kertoi että oli jo puhunut yksikönpäällikköni kanssa, ja aiemman yksikönpäällikköni kanssa (hän vaihtui hiljattain) ja molemmat olivat suositelleet minua, vaikkakin nykyinen yksikönpäällikköni oli ollut pahoillaan että menettäisi minut.
Nyt sitten mietin, mitä tehdä, eli ottako paikka vai ei.
Mutta kysymys on tämä: kun täällä saa päivästä toiseen lukea että lihavat ovat täysin kyvyttömiä ja tyhmiä, kukaan ei palkkaa lihavaa, eikä lihava osaa mitään: miten on mahdollista että minua, joka olen koko ikäni ollut todella lihava, tullaan jopa pyytämään korkeampitasoiseen työhön kuin mitä minulla nyt on?
Osastoa johtaa sitten osastopäällikkö, jolle siis kaikki yksikönpäälliköt ovat vastuussa. Osastopäälliköllä on apunaan tiimi, noin 10 henkilöä.
Itse olen töissä yksikössä, joka on yksi kuudesta osaston alla olevasta. Yhteensä meitä on koko osastossa pari sataa.
Eilen osastopäällikön sihteeri soitti ja sanoi päällikön haluavan tavata minut. Menin hänen huoneeseensa ja sain kuulla, että päällikön tiimistä lähtee yksi henkilö toiseen työpaikkaan, ja olisinko minä kiinnostunut paikasta?
Tuo olisi minulle reipas ylennys ja varsin korkean tason paikka.
En osannut ollenkaan odottaa tuota, mutta osastopäällikkö kertoi että oli jo puhunut yksikönpäällikköni kanssa, ja aiemman yksikönpäällikköni kanssa (hän vaihtui hiljattain) ja molemmat olivat suositelleet minua, vaikkakin nykyinen yksikönpäällikköni oli ollut pahoillaan että menettäisi minut.
Nyt sitten mietin, mitä tehdä, eli ottako paikka vai ei.
Mutta kysymys on tämä: kun täällä saa päivästä toiseen lukea että lihavat ovat täysin kyvyttömiä ja tyhmiä, kukaan ei palkkaa lihavaa, eikä lihava osaa mitään: miten on mahdollista että minua, joka olen koko ikäni ollut todella lihava, tullaan jopa pyytämään korkeampitasoiseen työhön kuin mitä minulla nyt on?
Vastaukset 13
Vanhimmat
että haukkujat ovat puhuneet täyttä paskaa ja ovat luultavasti sillä yrittäneet korjailla heikkoa itsetuntoaan. Olen huomannut että aika hoikilla ja kauniilla ihmisillä on eniten itsetunto-ongelmia. Ulkonäössään ei ole mitään vikaa,mutta ovat aikamoisia idiootteja, älyä ei siis ole. Tämä ei ole siis yleistys mutta keskimäärin näin on. Onnea sinulle ylennyksestäsi ja mukavaa loppukesää!
Moi
Haluan vain sanoa sinulle että ilman muuta otat paikan vastaan.... ole hyvilläsi koska kuitenkin sinua on paikkaan suositeltu ja osoitat tällä väitteen vääräksi että lihavat ihmiset eivät kykene muuhun kuin syömiseen... Älä anna nyt minkään lannistaa itseäsi vaan tartu haasteeseen.. väite että lihavista ei ole mihinkään on laihojen keksimä, koska heillä menee kaikki oma aika vain itsekkäästi oman navan tuijotteluun.... :)/`(poikkeuksia tosin löytyy)
Hyvää päivänjatkoa...
Onnea sulle, kuullostaa kivalta!
Itse myös olen onnistunut etenemään uralla ja vaihtamaan työpaikkaa, vaikka ikää jo 40 ja kiloja sen 117.
Ei näytä olevan kilot esteenä, jos itse on positiivinen ja onnellinen.
Kävin tämän vuoden puolella yht kolmessa haastattelussa ja olisin saanut jokaisen paikan! Ongelmana oli vaan palkkapyyntöni, joka oli reilusti enemmän, mitä tarjosivat. Viimeisessä haastattelussa sitten kaikki osaset napsahti kohdalleen ja vaihdan työpaikkaa! Jännittää ihanasti! Uudet kuviot ja uudet kolleegat..!
Olen ollut aina pulska, ja nyt viimeisen 10v aikana olen sitten lihonut entisestään. Mutta itseäni se ei suuremmin haittaa. Eikä myöskään miestäni, joka itse ei ole pulska.
Ylipainoni ei ole koskaan haitannut elämääni, olen ollut tyytyväinen ja tasapainoinen, ja ison joukon ihania ystäviä omaava "ikiteini".
Ja olen nyt lähes normaalipainoinen niin en ole koskaan edes epäillyt että ylipaino olisi esteenä hyvälle elämälle.
Olin yhtä tyytyväinen pulskempanakin.
Piti laihduttaa kun jalkoja särki ja polvet kipeytyivät.
Se olikin ainoa haitta, veri- ym. arvot ovat aina olleet erinomaiset.
Verenpainetta ei myöskään ole ollut.
Tykkään herkutella, teen sitä vieläkin silloin tällöin.
Aika paljon ja hyvin voi syödä kun katsoo vähän sisältöä.
niin päätin ja halusin kokeilla. Olen ollut ja olen edelleen perusterve, energinen ja elän ihan mukavaa elämää, jossa ihmissuhteetkin ovat kunnossa. Elämäni ei -20 kg laihtumisen seurauksena muuttunut periaatteessa miksikään; ei parempaan, muttei huonompaakaan. Fyysisesti olo on tietty kevyempi ja vaatekoko entisen 40-42 sijasta 36-38, mutta mitä sitten.
Sain myös uuden vakituisen ja haastavan työn, johon hakijoita oli 15 muuta. Minä juuri 50 täyttänyt ja silloin vielä ylipainoinen - ei uskoisi :) vai mitä. Eli puhe ikä- ja läskirasismista työelämässä ei ehkä ihan pidä paikkaansa. Tämä rohkaisuksi niille, jotka aihetta pohtivat.
Siksi että osaamisesi ja persoonasi painoi vaakakupissa enemmän kuin nuo 117 kiloa. Ja että tehtävään halutaan asiansa osaava henkilö. Onko tuleva esimiehesi muuten mies vai nainen?
onko aloittaja itse mies vai nainen, sen lisäksi että kysymme onko esimies mies vai nainen.
Olen nainen, ja tämä osastopäällikkö on nainen. En häntä sen kummemmin tunne; joitakin kertoja työasioissa tavannut. Lisäksi tietysti hän on nähnyt nimeäni erilaisissa yhteyksissä. Olisi muuten ensimmäinen naispomoni kuuteen vuoteen.
Asiaa pohdittuani olen muuten päättänyt olla ottamatta paikkaa vastaan. Se ei ole sitä mitä haluan tehdä (vaan oikeastaan askel juuri siihen suuntaan mistä olen yrittänyt päästä pois, eli loputonta hallintohommaa, suunnittelua, mietintöjä, etc.)
Mutta on toki imartelevaa tulla pyydetyksi, sitä en todellakaan kiellä.
Ehkäpä sun työnantaja huomasi sun aivot sun ulkomuodon sijaan.
Harmi kun et ottanut mahdollisuutta vastaan. Onko niin että nainen arvostaa enemmän työn sisältöä ja mies palkkaa ja asemaa. Jaa tää menikin enemmän mies - nais-akselille.
Olet vain hiukan tukeva. Meitä 180 kiloisiakin on...
180-kiloisia naisia? Työelämässä?
Jos pitkä mies on 180-kiloinen niin on se vähän eri asia. Vaikka on sekin paljon ylipainoa.
tietysti riippuu pituudesta
Ehkä tarjottiin päällikön pestiä niin sinusta ei tule koskaan johtajaa.