Tänäkin iltana hiljaiset hongat
kurottuvat taivasta kohden
kaiut on vaienneet
enkä totu tähän irrallisuuteen.
Viivyit vartalollani
unohduit unieni hiekkaan
ja jätit jälkiä iholleni.
Tiedän kyllä
että aamulla kuparinen aurinko nousee
mutta en sitä
kasvaako kipuni milloinkaan pois.
Kuivaako kyyneleeni
antaako sydämeni Sinulle luvan.
kurottuvat taivasta kohden
kaiut on vaienneet
enkä totu tähän irrallisuuteen.
Viivyit vartalollani
unohduit unieni hiekkaan
ja jätit jälkiä iholleni.
Tiedän kyllä
että aamulla kuparinen aurinko nousee
mutta en sitä
kasvaako kipuni milloinkaan pois.
Kuivaako kyyneleeni
antaako sydämeni Sinulle luvan.
Vastaukset 35
Vanhimmat
melkein kun tätä lukee
"Tiedän kyllä
että aamulla kuparinen aurinko nousee
mutta en sitä
kasvaako kipuni milloinkaan pois."
Näissä tuntemuksissa voisin kieriskellä vaikka kuinka pitkään.
Tuskaa, tunnetta, ikävää ja intohimoa, ne vaan kolahtaa sisimpään paremmmin kuin kepeä ja hellä rakkaus.
onneksi ei kuitenkaan sitten tarvinnut nyyhkiä,
ymmärsin.
' näissä tuntemuksissa voisin kieriskellä vaikka
kuinka pitkään '
Otan tuon kunniana runostani Risu.
Oma runomakunikin kallistuu melankolian puolelle
enemmän kuin makeaan ja hempeään, vaikka toki
teen poikkeuksia joskus senkin suhteen.
Kipua on monenlaista, sielun ja ruumiin.
Runossani se oli sielun särkyä.
Kiitän miellyttäväsanaisesta palautteestasi.
ovat se sanoma kaunis.
Siinä on avain.Sydämen.
Tykkäsin runostasi.Kiitos.
somasti oivallettu/sanottu.
On niin, että runoni tahtovat aivan liian usein
venähtää, ja ihailen suuresti heitä jotka taita-
vat lyhyiden runojen kirjoittamisen kuten esim.
Onija ja moni muu täällä.
Ja se lopun rustaaminen, sekin on toisinaan
äärettömän vaikeaa. Mukavaa kuitenkin kuulla,
että Sinun mielestäsi avain on juuri niissä.
Kiitos kuuluu Sinulle, ja se tulee sydämestä.
aivan ihana jo
otsikkokin,,,,
,,ja kiinnostuneena
lukemaan,,,
,,ja pidin,,
,,kaunista ja herkkää,,,
,,,,,,
"Viivyit vartalollani
unohduit unieni hiekkaan
ja jätit jälkiä iholleni."
huippukohta,,
kiitosta ja hymyilevää
päivää** :))
on jonkinlainen avain aina runossa, se kertoo
tai ei kerro sisällöstä. Jos sen onnistuu saamaan
jollain tapaa kiinnostavaksi, se saattaa olla
kuin hunaja joka vetää mehiläisiä.
Vaikka tässäkin runossani kuljetaan tummissa ve-
sissä, yritin saada siihen silti jonkinlaista
valoa - toivottavasti onnistuin.
Sinulle kaunis kiitos sanoistasi Tsirppis.
Hiljaiset kuiskaukset,
sydänyön tuulen
laulu,
hyväilee ihoani,
odotan sinua
polun päässä,
saavutko.
Vielä muistan
ihollani,
vielä käteni
tuntevat
vartalosi hehkun.
Polun päässä
odotan,
tuuli laulaa,
ihoni kaipaa
koskettaa,
odotan, odotan.
tiedän kuinka sydämesi kaipaa
muistisi muistaa
vartaloni hehkun sylissäsi
käsiesi haparoinnin hämärässä yksin
kuiskauksetkin
jotka lausuin Sinulle yössä
meren laulussa
suolaisten tuulien hyväilyissä
rakkaani
odota polkusi päässä
lyhdytä sen reunat
sillä olen tulossa luoksesi
Sinun kokoisessasi ikävässä
Toiveesta,tahdosta ja
halusta...ei ole
pitkä matka
Rakkauteen - jos sen
itselleen sallii.
Ja poluilla kuullaan
Elämän ääniä taas.
siitähän se tämäkin runoni kertoo, hiukka saman-
laisilla nuoteilla kuin edellisenikin - ehkä.
Olet aivan oikeassa siinä ettei toiveesta, tah-
dosta ja halusta ole pitkä matka rakkauteen.
Kuinka hyvin sen ilmaisitkaan.
Kiitos Dolan, ja leppoisaa loppuiltaa.
Runopoluilla taas kuullaan ja nähdään.
On ehkä helpompi kirjoittaa siitä
mistä eniten on tunne kokemuksia
ja ajatuksia,kuin myös millainen
on persoonaltaan.
Tietenkin sen hetkinen
tuntemukset...toisaalta
voi kyllä laukata
toiselle aihe
piirillekin totutusta.
Ilta mennyt ja yö korvilla
joten toivotan jo uutta
päivää.
En tiedä mistä on helpointa kirjoittaa, tai onko
sellaista aihetta olemassakaan. Itse kirjoitan
varmaan eniten tummien vesien runoja, melankolia
asuu minussa kuten olen aiemminkin täällä
sanonut. Valoisia ja huumorirunojakin olen tuonut
tänne monta, kuten varmaan muistat.
Poiketa totutusta on piriste, olkoon se sitten
aihepiiriltään mitä tahansa.
Myöhään olet taas ollut liikkeellä, ja varmaan
vielä olet unten mailla kun tätä kirjoitan.
Oikein hyvää uutta päivää, kun se Sinulle aukeaa
ja kiitos.
Niin- ei se välttämättä
helppoa ole,ei
ainakaan aina.
Toisinaan työlästäkin.
Päivä jo hyvässä menossa
kun tänne tulin.
Kiitän toivotuksesta ja
samaa myös Sinulle - iltaan,
on ehkä nyt ajankohtaisempi.
olin eilin, kotiuduin vasta 22:n jälkeen. Olin
katsomassa Pyynikin kesäteatteria, joten kulttuu-
ripuoli on ainakin yhden matkan verran tämän ke-
sän osalta hoidettu.
Mutta kohtaamme jälleen kun aika antaa myöden ru-
nojen poluilla. Kirjoittaminen ei ole oikeastaan
koskaan helppoa, omat synnytystuskansa runoissa-
kin on aina.
Oikein hyvää huomenta tai päivää, koska tätä sit-
ten luetkaan.
Ja kiitos.
Kilometrejä vaille jäi
Nässyn kolpakon
pohjaan.
Pyynikki on nätti
paikka kulkevalle
ja paikallisille.
Juuri nyt olen
postin kimpussa.
Toivotan kauneutta
katsojan silmiin.
vaikka :=)
Mie taas ymmärrä yhtikäs mittään koko Nässyn kol-
pakkolurinoistas, mutta sehän ei oo mittään
uutta. Ja kuule, oon koko helkkarin päivän vään-
täny rieskoja tässä helteessa. Niin että naama-
värkki lie vieläkin jauhoissa, niitä tuli teh-
tyä oikeen urakalla koko päivä.
Ei oo ollu aikaa tänne, ja nytkään osaa sanoa
juur mittään. Muuta ko sitä kauneutta toivoa
edelleenkin katsojan silmiin.
Toivotan lempeää iltaa sinne Näsijäven liepeil-
le. Pyynikki oli mahtava kokemus.
Kiitos Dolan-kamusein.
KM= Kilometri...-60luvun koulun
mukaan opittua,voipi olla jo
vanhettunutta tietoa.
En tiedä mikä näihin
näppäimiin on iskenyt.
Pirskatti...siulla on
koskella nyt Juhlat.
On se väärin toiset
tekee työtä jauho
myllyssä
ja toiset vain
näpyttelee sormiaan
pulpetin kanteen.
Lienee - 60luvulla
vielä ja sinne
jäänee.
Tuo leivonnaisia
oppilaalle,jos hän
vaikka valmistuu
vielä.
- Vakanssi tiedossa -
Jauhoillaan viikon
vaihteen pölyissä
ja aivastellaan
pahat pois
keuhkoista.
Joo, kilometrin lyhennehän se on - kunhan venkoi-
lin eilen Siulle. Ei kai tuommoset merkinnät mi-
hinkään vanhene, eiköhän ne ole ja pysy.
Ei ollu kuule juhlat eilen, ihan myyntiin tein
niitä rieskasia. Ja kaikki meni alta aikayksikön,
usko pois.
En tiijä osotetta, mihin tuua rieskaa tai muuta-
kaan leivonnaista. Mut pahat pois ja lempeyttä
tilalle tähänkin päivään Dolan ja aamusia.
Päivää kuin tervehdyksiä
sinne kosken kuohuihin.
Ai Sinäkin alat venkoileen,
mikähän meihin on iskenyt
- ehkä on parempi,ettei
tiedetä ollenkaan...ihan
muuten vain,tai ei ne
asiat niin huonosti
olekkaan.
Ai niin ne rieskaset.
Kato kun en muistanut,vaikka
niistä ollaan puhuttu aiemminkin.
Niin...ei täällä arvaa laittaa
osoitteita,alkaa pian tulee
- turbulenssia - mitäs
sitten eletään.
Hyviä ilon hetkiä rieska
lauantain karkeloon.
kohta menee taas uuniin, mutta nyt ihan omiin
suihin tällä kertaa.
Wenkoiluhan on hitzin mukavaa, eikö :=)
Pientä virettä pitää mukavasti yllä.
Juu-u, osotteet pysyy salassa.
Paitti onhan minulla toisessa profiilissa se,
hih.
Kiitos ja karkeloiltaa Sinullekkin.
Aina hitaat jää jalkoihin
rieskan markkinoilla,niin
tälläkin kertaa.
Joutuu venkoiluista
peijakas tilille,tulee
karman kirjoittamaton
laki voimaan.
En mie uskalla,jo
muutenkin pää
maata viistää...oisko
tää
taas venkoilua.
Oli tämäkin päivä,mitähän
huominen repussaan
kantaa. Hyviä unia...-rieskaisia.
vai jää ne hitaat jalkoihin,
niinhän se on.
Wenkoillaan taas tänäänkin, eikö :=)
Hyvvää huomenta ja uutta päivää.
Tässä on mennyt huomenet ja
päivälliset ja illat jo
pukkaa päälle...näin
se aika menee venkoiluissa,
ettei ehdi leipäpuun
äärelle.
Toivotan jo hyvää yötä,
kun en tiedä tätä
loppu illan
meininkejä.
nousussa kipukin
kyllä helpottaa
ja ehkäpä kasvaa poiskin..
Runostas mie tykkäsin!
Nuin helppoa jos se oliskii, vaan mie kun en sii-
hen oikeen usko. Se kipu nakertaa ja nakertaa
sielua, liekkö koskaan kasvaa ulos.
Toivossa on hyvä elää, sano lapamatokin. Joten
miekin elän siinä.
Kyöpelivuorelle kiitokset täältä kosken kuohujen
laulusta.
Kaksiteräinen miekka
sininen ja punainen unienhiekka.
Kipu lähtee
kun lämminkäsi koskettaa käteen.
Sydän lupaa
kantaa sisällään kuvaa.
ompas miellyttävää huomata, että Sinä olet poi-
kennut runossani. Ja minkälaisella palautteella,
sehän on mitä kauneinta runoutta sanoisin.
' sininen ja punainen unien hiekka '
Upeaa kerrassaan.
Kiitos Sinulle !
Lyön vetoa sydämen puolesta,
uskallanko laittaa koko
potin sydämelle...uskallan,
koska runosi on
näin upea.
Hienoa iltalukemista minulle:))
etten mie iltasella täällä voi vierailla, mutta
kiitos illan toivotuksesta.
Koko potti sytämmelle, ah.
Upeudesta en tiedä, mutta hyrisee rintalastan al-
la sanasi.
Mie kiitän ja niiata niksahutan Siuta systeri.
..terkkuja maaseudun hiljaisuudesta. Kun on ollut kiirettä, en ole uskaltanut jättää ihaniin runoihisi kommenttia. Ne ovat niin upeita, että en voi sotkea tunnelmaa arkisilla sanoilla.
Lämmintä kesäpäivää sinulle (ja sille karvaläjällesi, oma tuossa tuhisee sohvan täydeltä ja haaveksii pihajänösistä tassut nytkien)
se asuu täälläkin, vain kosken kuohut ja lintu-
jen laulu sen aamussa hellästi rikkoo.
Kovin otettu olen sanoistasi, enkä tiedä miten
osaan vastata niihin. En tunne oikein olevani
niiden arvoinen, niin paljonpuhuvia ne ovat.
Jokaiseen runoonsa meistä itsekukin varmaan lait-
taa itsestään likoon paljon, enkä ainakaan itse
tunne juuri koskaan onnistuvani täysin. Joka
kerran huomaa, että jotain olisi pitänyt kirjoit-
taa toisin. Arkisia sanoja ei ole palautteissa
koskaan, jokainen niistä on kullan arvoinen aina-
kin minulle.
Kiitos Padme Sinulle.
Ja terveiset menee perille, hauhaut myöskin
sinne. Nautinnollista loman jatkoa myöskin.
..pyytää lupaa unohtaa rakkaus
toivottomuudessaan,kaipauksessaan.
todella paljon ikävää olet
saanut kerättyä kauniiseen runoosi.
surumielisyydestä huolimatta
mahtava lukuelämys.
tuli myös mieleen että olisit
tässä ns.alaston.
esikuvallinen esimerkki hyvästä runosta.
hyvin hyvä,hyvä linda!!!
ettei tämä runoni jättäisi lukijalle haikumieltä,
yritin saada jotain valonpilkettä rivien väliin.
Mutta ehkä se jäi yritykseksi sittenkin, suru-
mielisyyshän se taitaa mukana kulkea kuitenkin.
Alaston on oikea sana, Sinä olet tulkinnut sen
jälleen nappiin.
Kiitokseni Sinulle annan ja toivotan aurinkoista
päivän jatkoa.
Katselen mäntyä
aurinogonpaistetta
sinistä taivasta
On aamu
kahvikuppi kädessä
taas muistelen
Enkä totu tähän kipuun
en edes tiedä
mikä kaiken huuhtois
Jätit jäljet
ja elän niillä
tänäänkin
huh..hu taas runojasi:)
kuin nii taas mun runoja, höh.
Sie se olet kanssa metka pakkaus, niin vastiksies
kanssa kun muutenkin.
Hyvin taas osasit myötäillä ajatuksiani sillä,
kiitos.
Ihanaa aurinkoista päivän jatkoa, kuullaan.