Mua sitten ottaa niin hirveesti päähän kun miehen piti sitten just tänään mennä.. Lähti kaljotteleen kamunsa kanssa.(eikä onneksi käy usein, mutta kuitenkin...) Eihän siinä muuten mitään, toki hänellä on oikeus ystäviinsä ja heitä tavata, mutta kun tästä kärsii koko perhe-elämä. Meillä on 1½ vuotias ihana tyttö ja odotan toistamme.
Mies on aina töissä. Ma-pe 8h/pv ja vielä viikonloppunaki tekee toista työtä. Ymmärrän kyllä, että tekee niin meidän vuoksi, että me pärjättäisiin. Mutta sen kerran kun on varta vasten ottanut vapaapäivän, niin oliko se pakko mennä "tuhlaamaan" kaljaan ja kaveriin?!?!
Onko miehille siis todellakin tärkeämpää saada kaljaa ja tavata ystäviään, kuin touhuta perheensä kanssa??? Onko teillä muilla samanlaista???
Eihän me ikinä voida mennä mihinkään juhliin tai kyläänkään, kun mieheni mielestä se on kaikki vaan "turhaa ajankulua". Olen alkanut miettiä, että onko meidän kanssamme niin kamalaa elää, että sen takia jatkuvasti "pakenee" töihin!!
Mitä olen tehnyt väärin...??
Miehen ei meillä tarvitse muuta tehdä kuin töissä käydä. Minä hoidan raskauteni, lapsemme, kodin, siivoan, teen ruoat, ym ym.
Yhdessä käydään kaupassa. Laskutkin maksetaan pääasiassa yhdessä. (puh.laskut ja lehtilaskut erikseen)
Mies kun on kotonaan tottunut siihen, että aina pääsee valmiiseen pöytään, äiti on passannut liikaakin. Koskaan ei ole "tarvinnut" itse edes huonettaan siivota. Silloinkin kun mieheni opiskeli, hänen äitinsä kävi hänellä siivoamassa!!! Ei siis ihme, että mies osaa hädin tuskin tiskata!! (eikä sitäkään tee, ellen erikseen pyydä!)
Onko minulla siis syytä pahastua miehen kaljalle lähdöstä vai ei?
Fiksuja vastauksia odotellen... :)
Mies on aina töissä. Ma-pe 8h/pv ja vielä viikonloppunaki tekee toista työtä. Ymmärrän kyllä, että tekee niin meidän vuoksi, että me pärjättäisiin. Mutta sen kerran kun on varta vasten ottanut vapaapäivän, niin oliko se pakko mennä "tuhlaamaan" kaljaan ja kaveriin?!?!
Onko miehille siis todellakin tärkeämpää saada kaljaa ja tavata ystäviään, kuin touhuta perheensä kanssa??? Onko teillä muilla samanlaista???
Eihän me ikinä voida mennä mihinkään juhliin tai kyläänkään, kun mieheni mielestä se on kaikki vaan "turhaa ajankulua". Olen alkanut miettiä, että onko meidän kanssamme niin kamalaa elää, että sen takia jatkuvasti "pakenee" töihin!!
Mitä olen tehnyt väärin...??
Miehen ei meillä tarvitse muuta tehdä kuin töissä käydä. Minä hoidan raskauteni, lapsemme, kodin, siivoan, teen ruoat, ym ym.
Yhdessä käydään kaupassa. Laskutkin maksetaan pääasiassa yhdessä. (puh.laskut ja lehtilaskut erikseen)
Mies kun on kotonaan tottunut siihen, että aina pääsee valmiiseen pöytään, äiti on passannut liikaakin. Koskaan ei ole "tarvinnut" itse edes huonettaan siivota. Silloinkin kun mieheni opiskeli, hänen äitinsä kävi hänellä siivoamassa!!! Ei siis ihme, että mies osaa hädin tuskin tiskata!! (eikä sitäkään tee, ellen erikseen pyydä!)
Onko minulla siis syytä pahastua miehen kaljalle lähdöstä vai ei?
Fiksuja vastauksia odotellen... :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Painu nyt siitä miehellesi itkemään. Toimivan parisuhteen perus-pilari on se että pystytään puhumaan asiasta kuin asiasta sen puolison kanssa tavallaan olla täysin rehellisiä toisille. No omapa on valintasi jos olet niin heikko ihminen ettet pysty siihen.
puhunut, mutta eipä ole herra ottanut asiaa kuuleviin korviinsa!!!!
Onko se minun syyni? Olen parhaani yrittänyt ja yritän edelleen, enempään ei ihminen pysty!
Sait ilmeisesti sellaisen käsityksen, että meillä ei puhuta asioista...kyllä puhutaaa, ihan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Kyllähän mulla raskaudenkin takia hormonit heittelee ja mielialat vaihtelee välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin, mutta mielestäni tämä ei minua ja perhettä kohtaa ole reilua käytöstä mieheltänikään!
Ei kai se mies ikinä opikaan mitään tekemään, jos ensin passasi äiti ja nyt vaimo. Toki on reilua, että teetkin enemmän kotona, jos kerran olet kotiäiti.
Jos te maksatte laskutkin yhdessä, niin herää kysymys, että onko miehen toinen työ oikeasti tarpeen? (ja vaikka mies maksaisikin kaiken, miettisin todella ankarasti samaa.) Silloinhan niitä vapaapäiviä olisi joka viikossa 2.
Pahastuisin minäkin tuossa tilanteessa, mutta pyrkisin todella muuttamaan tilannetta ylipäätään parempaan suuntaan, jotta teillä olisi enemmän aikaa yhdessä joka päivä ja joka viikko.
"Minä hoidan raskauteni..."
Myönnetään, tässä kohtaa hieman repesin :D Se oiskin aika paljon vaadittu, että joku muu sen hoitaisi...
Juu, se raskaus-juttu oli vähän tyhmästi kirjoitettu, mutta tarkoitin sillä sitä että enää ei mies ole mukana ultrassa, eikä neuvolassa, kuten oli esikoisesta.
Sitten siitä 2. työstä. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että se on turha. Pitäähän hänenkin joskus saada nukkua, eikä kaiken aikaa vain olla töissä. Ei sekään mielestäni ole häntä kohtaan reilua, vaikka ei häntä kukaan ole pakottanut kahta työtä tekemäänkään.
Kyllä mä olen yrittänyt lopettaa turhan huushollaamisen, mutta minkäs sitä luonnolleen mahtaa, että haluaa kaiken olevan suht kunnossa. :)
En toki väitä olevani "täydellinen vaimo ja äiti", tuskin sellaista onkaan, mutta haluaisin vain jotenkin saada mieheni avaamaan silmänsä ja kuuntelemaan kun pyydän, että varaisi aikaa perheelleen ja meille kahdelle.
Mielestäni se ei ole kohtuuton pyyntö :)
olen sun kans samaa mieltä tuosta,että ei ole kohtuutonta pyytää aikaa perheelle...itellä aikalailla sama tilanne kuin sulla,että miehellä ei juurikaan oo aikaa meille mut sitte menee kuiteski kavereilleen kaljotteleen yms. Nykyään menee enempi kuin sillon ku ei vauvaa ollu,kumma juttu o_O Niimpä niin...en tiedä mut pistää miettiin...
Mikähän siinä on että ne miehet ei osaa nauttia perheen kanssa olosta samallalailla kuin me naiset? Tai ei kaikki miehet toki sellasia ole, mutta osa. Ehkä se on se niiden ikä..mun mies on vasta 25 ja mä jo 27, eli välillä kyllä hyvin huomaa että se parikin vuotta tuntuu olevan liikaa..
Mutta, eiköhän se mies sieltä aikanaan kotiudu. Johan se 12 jälkeen päivällä lähti, että luulis ettei rahat ja virta riitä kovin pitkään enää.. :)
Mä taas ajattelisin asian niin, että ystävät ovat kyllä niin tärkeä asia, että kyllä miehellä (ja sinulla) on oikeus heitä tavata. Meillä minä ainakin alan harmittelemaan jos mies ei ole vaikka pariin viikkoon nähnyt ystäviään, hän menee joskus ja minä joskus. Ne ovat kyllä tärkeitä henkilöitä ja ihan oikeasti on piristävää lähteä joskus kaljottelemaan kaverin kanssa ja sen jälkeen jotenkin on vielä kivempi olla kotona kun on ollut hetken pois. Toisaalta, kannattaa ehdottaa miehellesi, että hän olisi esim vain joka toisen vlopun toisissa töissä. Mutta omaa vapaa-aikaa tarvitsee jokainen vaikka kuinka olisi perhe kotona! Se kannattaa muistaa.
onko 8 h työpäivä sun mielestäsi "aina töissä"???? ehkä se vois jakaa mainoksia sitten. vitsi vitsi.
esim meillä ukko on minimi se 10 h per pvä kerta yrittäjä on. ja joidenkin miehet ovat esim ulkomailla töissä.
ymmärrän että sua harmittaa mutta ei toi mikään katastrofi ole. oot vaan pikkasen kade miehellesi kun hän pääsi kaljoittelmaan =)
ja lopeta se passaaminen sitte. se on mielestäni ihan toinen aihe. et sä kuitenkaan voi jäkättää että "kun et siivoa et myöskään saa kaljaa".
Tiedän paljon miehiä joiden työaika on 10-12 tuntia päivä. Miehesi tekee normaalia päivätuntimäärää. Hänelle siis jää vielä aikaa perheelle päivittäin.
Itse sanoit että hän ei käy usein kaljalla kavereiden kanssa. Tässä taitaa nyt kiikastaa siitä ettet itse pääse ns. vapaalle. Sekin on aika normaalia kotiäidille. Päivät ovat samanlaista kaurapuuroa päivästä toiseen, vaihtelua ei juuri tule. Aina odottaa vain että oma kulta tulisi kotiin. Tottakai se harmittaa jos toinen sitten meneekin kavereiden kanssa silloin kun olet itse sitä hetkeä odottanut.
Tässäpä neuvo. Miehesi osaa varmasti mikrolla lämmittää ruokaa itselleen ja lapsellenne. Seuraavaksi kun tulee lähdet vaikka elokuviin yksin tai kaverin kanssa kahville.
Miehesi luulee tai tietää viettävänsä paljon aikaa perheensä kanssa ja tietää myös käyvänsä paljon töissä (perheen hyväksi) luulisin. Mutta hän voisi olla enemmänkin poissa, joten keksippä päiviksikin jotain tekemistä. Niin ettet joudu odottelemaan miestäsi töistä kotiin. Sitten kun tulette yhtäaikaa kotiin töistä ja harrastuksista tuntuu kuin et olisi ehtinyt odottamaan laisinkaan.
Toisen lapsenne syntymän jälkeen hanki ensin jokin harratus, myy vaikka tupperwarea, tai jotain sinun omaa juttuasi. Ja mene töihin kun lapsesi on alle vuoden ikäinen. Vaikka osa-aikaiseksi. Ei kaadu seinät päälle ja saat miehestäsi enemmän irti.
Miehesi on ansainnut yhden päivänsä vapaata perheestään, myös sinä olet ansainnut saman ja olette ansainneet vielä yhden vaapaa päivän lapsista yhdessä kulutettavaksi. Näitä saa toistaa tarpeeksi usein. Eikä kannata jäädä katkeruudella odottamaan kun toinen menee. Molemmat saavat vähän omaa aikaa rentoutumiseen, joskus sitä tarvii =)
näpäyttämään,koska todellakin on miehiä jotka tekee pidempiä päiviä ja viikonloppuna ei ole kotona vaan reissuhommissa. Meillä on tilanne nyt sellainen että molemmat käydään pakon edessä töissä, lapset 1v 3,5kk ja 3,5kk, kotona hoidetaan eli kun toinen meistä tulee kotiin, toinen on jo ovella lähdössä. Kun toinen tulee illalla kotiin jälkeen kymmenen on aikaa vain suihkulle, muutamalle sanalle ja nukkumaan. Mieheni on saanut silti mennä, niin myös minä...sillon kun sattuu vaan sitä aikaa menoille löytymään. Olen jopa kade että voitte käydä yhdessä kaupassa ja illat teillä on yhteistä aikaa. Ole iloinen niistä hetkistä ja käyttäkää ne tehokkaasti yhdessä puuhailuun, oleskeluun jne! Nauttikaa pienistä hetkistä!
eläneeltä:
Miehelläsi on aika rankka työviikko. Miettikää, onko hänen pakko olla niin paljon töissä. Mihin rahat menevät? Tulisitteko toimeen vähemmällä? Kannattaa laskea oikein kynän kanssa.
On luonnollista, että mies haluaa tuollaisen työputken lomassa rentoutua. Voiko hän rentoutua kotona, vai oletko vaatimassa häntä siivoamaan, laittamaan ruokaa, hoitamaan lasta? Onko hänellä syytä paeta kotoa?
Kun sinä kerran olet kotona ja laitat ruokaa itsellesi ja lapsellesi, niin eikö ole aika normaalia, että töistä tuleva mies saa syödä siinä samassa? Vai odottaisitteko te mieluummin nälkäisinä, että mies tulee töistä ja alkaa laittaa ruokaa?
Mielestäni monet kotiäidit tekevät sen virheen, että kuvittelevat, että heidän vapaa-aikansa alkaa sillä hetkellä, kun mies astuu ovesta sisään. Omasta kokemuksestani tiedän, että ihminen, niin mies kuin nainenkin, haluaa tulla rauhassa kotiin, vaihtaa vaatteet, saada ruokaa jne. Sen jälkeen hän jaksaa paremmin olla lapsen kanssa ja tehdä ehkä muutakin kotona.
Vähennä siivoamista, rationalisoi kotitöitä, ota päiväunet yhdessä lapsen kanssa. Herättyäsi tee ruoka valmiiksi - tai vaikka lämmitä - , kampaa tukkasi ja ota iloinen ilme naamallesi. Odotathan kotiin elämäsi miestä etkä kotiapulaista! Yritä tehdä miehesi kotiintulosta sellainen hetki, että hän tulee mielellään kotiin! Muuten hän menee jonnekin muualle.