Olen muutamia kertoja saanut haukkuja, kun en ole ymmärtänyt lähteä ainutlaatuiseen bisnesideaan kehittämään itseäni. Vain luuserit jäävät ulos ja menestyjät tulevat esiin muhkeine passiivituloineen.
Itse en ikinä ole ymmärtänyt koko hommaa; kuinka ihmeessä matemaattisesti mahdottomassa liiketoiminnassa mömmöjä tai olemattomia rahapelejä kauppaamalla voi kehittää itsensä suureksi businessguruksi.
Itselläni oli aivan toisenlainen ajatus itsensä kehittämisestä: ensin hyvä koulutus, alalle töihin ja kehittymään ja sitten yritystä kehittämään työuralla luomien kontaktien avustamana.
Eli 90-luvun alussa opiskelemaan ja 95-vuonna työelämään. Kymmenen vuoden työuran jälkeen olin valmis menemään eteenpäin - yrittäjäksi. Nyt muutaman vuoden jälkeen työllistän talotekniikka/rakennusalalla omistamassani yrityksessä itseni lisäksi yhden toimihenkilön sekä kahdeksan lvi-asentaja liikevaihdon ollessa vähän toista miljoonaa euroa. Ikävä kyllä tällä alalla ei ole mahdollista saada sitä kuuluisaa passiivista tuloa, ellei kasvata firmaa saatanan suureksi.
Mutta edelleenkin olen, aivan tässä viime talven aikana esitetyn mielipiteen mukaan, luuseri joka ei uskalla yrittää mitään. Vanha koulukaveri näet soitti ja hehkutti sekä Amwaytä että Winclubia. Ilmoitettuani kohteliaasti suhtautumiseni hänen "liiketoimintaansa", sain kuulla olevani typerys, joka kuuluu siihen porukkaan joka ei uskalla menestyä. Olisi ilmeisesti pitänyt ruveta vaan myymään vitamiineja sekä kattilasarjoja seuraavassa työmaakokouksessa ja yrittää vaikka värvätä rakennuttajan edustajia itsenäisiksi jälleenmyyjiksi?
Eli ilmeisesti olen täysin kykenemätön ottamaan ohjia omasta elämästäni ja tuomittu loppuiäkseni ojan pohjaa kaivamaan? Näin siis verkostomarkkinoijan mukaan.
Itse en ikinä ole ymmärtänyt koko hommaa; kuinka ihmeessä matemaattisesti mahdottomassa liiketoiminnassa mömmöjä tai olemattomia rahapelejä kauppaamalla voi kehittää itsensä suureksi businessguruksi.
Itselläni oli aivan toisenlainen ajatus itsensä kehittämisestä: ensin hyvä koulutus, alalle töihin ja kehittymään ja sitten yritystä kehittämään työuralla luomien kontaktien avustamana.
Eli 90-luvun alussa opiskelemaan ja 95-vuonna työelämään. Kymmenen vuoden työuran jälkeen olin valmis menemään eteenpäin - yrittäjäksi. Nyt muutaman vuoden jälkeen työllistän talotekniikka/rakennusalalla omistamassani yrityksessä itseni lisäksi yhden toimihenkilön sekä kahdeksan lvi-asentaja liikevaihdon ollessa vähän toista miljoonaa euroa. Ikävä kyllä tällä alalla ei ole mahdollista saada sitä kuuluisaa passiivista tuloa, ellei kasvata firmaa saatanan suureksi.
Mutta edelleenkin olen, aivan tässä viime talven aikana esitetyn mielipiteen mukaan, luuseri joka ei uskalla yrittää mitään. Vanha koulukaveri näet soitti ja hehkutti sekä Amwaytä että Winclubia. Ilmoitettuani kohteliaasti suhtautumiseni hänen "liiketoimintaansa", sain kuulla olevani typerys, joka kuuluu siihen porukkaan joka ei uskalla menestyä. Olisi ilmeisesti pitänyt ruveta vaan myymään vitamiineja sekä kattilasarjoja seuraavassa työmaakokouksessa ja yrittää vaikka värvätä rakennuttajan edustajia itsenäisiksi jälleenmyyjiksi?
Eli ilmeisesti olen täysin kykenemätön ottamaan ohjia omasta elämästäni ja tuomittu loppuiäkseni ojan pohjaa kaivamaan? Näin siis verkostomarkkinoijan mukaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sekä Amwayssa että WC:ssä pyörii samoja kavereita aika samoilla metodeilla. Capita on jo nurin ja Amwayn loppu on vain ajan kysymys. Vuoden päästä palstalla kirjoittelee nelikymppiset rouvat jotka ihmettelee miksi heille ei kukaan kertonut että Amway on laiton pyramidipeli.
"Kuinka ihmeessä matemaattisesti mahdottomassa liiketoiminnassa mömmöjä tai olemattomia rahapelejä kauppaamalla voi kehittää itsensä suureksi businessguruksi?"
Tämä kysymys on pyörinyt mielessä jo pidemmän aikaa.
Se, että joku pystyy rakentamaan jonkunlaisen systeemin jolla tienaa, ei automaattisesti tarkoita että häntä pitäisi kaikkien arvostaa. Liene Reperbahnillakin joku hankkinut niin paljon kanta-asiakkaita että tienaa tonnin päivässä. Ihmisten arvostus perustuu usein ihan muihin asioihin kun kykyyn manipuloida muita ihmisiä. Itsensä kehittäjällä on vielä pitkä tie ennen kun ymmärtää...
Tuo on aika tuttua. Ylipäänsäkin selkeä, rehellinen työ ja yrittäminen on näiden verkostoihmisten, mielikuvitusmiljonäärien, mielestä jotenkin typerää.
Ehkäpä siinä syy miksi nämä samat ihmiset tulevat höynäytetyksi kerta toisensa jälkeen.
Ensinnäkään mitään matemaattista mahdottomuutta ei tähän liity. Tärkeätä on myös hyvä tuote, jos se ei kanna, hommalla ei ole mitään edellytyksiä. En usko mihinkään rahapeleihin, minusta ne pitäisi karsia kokonaan pois.
Tämä värvääjä oli tietysti oikeassa. Voi muutenkin menestyä ja kehittää itseään. Todella typerästi häneltä tuollainen käytös. Tosin ei WC:ssä mukana oleminen niin kovaa järkevyyttä muutenkaan todeta. Ja Anwaysta en tiedä mitään.
Mutta mitä vikaa on siinä, että työn mukana opitaan ja että opitaan niiltä, jotka ovat olleet mukana jo aiemmin? Mestari ja kisälli.
Kummatkin menetelmät ja kummatkin urat ovat aivan yhtä arvokkaita.
Olli
Oletetaan, että kyse tosiaan olisi tuplaamisesta. Oletetaan myös, että jokainen jäsen saisi uuden jäsenen vuosittain (vm-hörhöt puhuu 6kk:sta) eli verkoston koko tuplaantuisi "vain" vuosittain. Noin 30 vuodessa verkosto kattaisi kaikki maapallon ihmiset. Esim. Amway joka on toiminut 50v olisi kohta siinä tilanteessa että kaikki maapallon ihmiset olisi mukana niin, että kaikki muut maapallon ihmiset olisi jokaisen alalinjassa. Siis jos homma toimisi kuten sanotaan ja mitään matemaattista mahdottomuutta ei olisi. Toinen vaihtoehto on laajentaa ns. bisnes ufojen joukkoon; tämä ei liene ongelma, sillä kuulostaa että ainakin osa timateista puhuu ufoa äidinkielenään.
Tuollaista ei koskaan voi tapahtua. Goldenkin on jotain 50 -vuotta vanha, mutta eivät kaikki maailman jäsenet ole mukana.
Monet verkostotyypit opettavat tätä muka totena, mutta ei pitäisi kriitikkojen uskoa kaikkia hulluja väitteitä.
Valtaosa mukaan tulevista ei monista itseään eikä mikään etene potentiaalisesti. Ainakaan pitkää aikaa. Ei tässä maailmassa.
Olli
Eli jos tässä oikein kärjistetään, niin eihän olla hakemassakaan kaikkia ihmisiä vaan eräänlaista veitsenkärkeä. Ihmisiä jotka pystyvät myymään joka kuukausi 10000 eurolla verkostotuotteita. Näytä sinä että sinusta on tekijäksi tähän joukkoon? Aina on ihmisiä ,joille myynti ei ole mikään ongelma. Tätä ryhmää siis tuplataan. On myös aina paljon ihmisiä joille se ongelma. Vaikka he saisivat koko maailmasta valita itse myytävät tuotteet, yhtään kauppaa he eivät saisi aikaiseksi. Ero on sama kuin kaikissa muussakin myyntityössä. Kysymys on pitkälle siitä miten näkee itsensä ja omat mahdollisuudet tässä elämässä. Itsestä kehittäminen taas tarkoittaa kirjallisuutta, joka tukee omaa menestymistä yleensäkin elämässä. Menestys ei ole mikään automaatti, eikä se synny itsestään kenellekään. Se perustuu yleisesti tunnetuille periaatteille, joita noudattamalla voi menestyä. Ensimmäinen periaate on opetella johtamaan itseään ja kantamaan itse vastuu. Toinen puoli on aina se että jos ei tavoittele mitään ei saa mitään. Menestys jää saavuttamatta. Aloittaminen ei siis tarkoita vaan se että lähtee tavoittelemaan omia unelmia. Tähän taas harvat ovat valmiita ja siksi verkostot eivät kasva loputtomasti. Ihmisiä jotka haluavat saavuttaa jotakin tulee joka vuosi. Tämä perustuu taas ihmisten muutostarpeeseen saada muuta kuin on nyt. Samasta syystä 100000 ihmistä vaihtaa työpaikkaa joka vuosi. Potentiaaliset ihmiset eivät näinollen ikinä lopu.
Käsittääkseni miljoonia firmoja maailmassa on tuplannut toimintansa ILMAN verkostomarkkinointia tai Amwayn oppeja. Ero tulee siinä, että he ovat valmiit ottamaan vastuun paitsi itsestään, myös työntekijöistään. Minusta tämä on paljon kunnioitettavampaa kun delegoida vastuu onnistumisesta alalinjalle. Totta kai on helpompi todeta, että "Liisa ei halunnut tarpeeksi..." kun "MINÄ valitsin väärän henkilön".
Olen pitkään miettinyt miksi jokin "tökkii" kun kuuntelee vm-maakareja. Siinäpä se tuli: vastuu liiketoiminnasta on oikeille yrittäjille myös vastuuta ihmisistä ja heidän toimeentulostaan. Verkostoniiloille vastuu liiketoiminnasta on yhtä kuin siitä saatava raha. Ei tarvi demarien jäsenkirjaa jotta amerikkalaismallinen ihmisten syyllistäminen ällöttää. Tiedän että ainakin Amwayssa suorastaan ruokitaan asennetta, että palkkatyö on perseestä ja rikkaus on ainoa joka tekee onnelliseksi.
...on tässä aikaa ennen elementtirekan tuloa, niin laitetaan vielä muutamia ajatuksia esille.
Matemaattisista mahdollisuuksista en rupea sen enempää jankkaamaan, koska näkemyksemme ja laskutapamme ovat eri planeetoilta. Olen asiasta väitellyt muutamaan otteeseen ja aivan saman väittelyn saisin aikaan kiihkomuslimin kanssa. Ja lopputulos on sama; kumpikin pitää kiinni omista näkemyksistään (laskutavoistaan) sitkeästi uskoen omaan asiaansa. Joten se siitä.
Mutta tuohon mestari/kisälli asiaan sekä oppimiseen yleensä haluaisin palata. Eli kuten monet verkostoijat ovat todenneet; oppimisprosessi on pitkä ja liiketoimintaan pitää panostaa normaalia työtä pitkäjänteisemmin sekä uhrautuvammin. Puhutaan yleisesti viiden vuoden projekteista. Miksei samaa aikaa ja vaivaa voisi uhrata esim. opiskeluun ammattikorkeakoulussa? Neljässä vuodessa, nopeamminkin jos tarmoa löytyy, valmistuu vaikka insinööriksi. Rakennus- ja talotekniikan alalla on tällä hetkellä ja tulevina vuosina huutava pula sekä suunnittelu että työnjohtoalan osaajista. Eli samalla sitkeydellä ja tarmolla tulee saamaan hyvän pohjakoulutuksen ja opiskelun lopulla tulee saamaan harjoittelupaikat, jotka takaavat työllisyyden valmistumisen jälkeen. Tällä hetkellä opistoista on työllistymis-% sadan luokkaa.
Eli lyhyesti karrikoiden; kumman luulette saavan enemmän menestystä elämässään: kaverin, joka uhraa tarmoa ja aikaa verkostopuljun hyväksi viisi-kuusi vuotta rekrytoimalla sekä tuote-esittelyillä vai kaverin joka opiskelee itsensä sanotaan nyt vaikka rakennusinsinööriksi ja toimii opintojen jälkeen rakennusliikkeen palveluksessa joko suunnitelu / vastaavan mestarin hommissa. Ja kun menestys ja tulot ovat etenkin verkostoijille äärimmäisen tärkeitä, kumpi osapuoli on tienannut enemmän omaisuutta tuona ajan jaksona? Kuinka moni verkostoija on maksanut verkostoista saatavilla tuloilla itselleen esim. auton? Tai saatikka sitten vaikka omakotitalon? Tuossa ajassa tämän päivän palkkatasolla on rakennusalan ammattilainen todennäköisesti saanut jo itselleenkin jotain tienattua, siitä olen varma.
Muutenkin tuntuu tuo menestys ja megaluokan tulot olevan ainoa puheen aihe koko vm-touhuissa ja monesti todellisuus unohtuu koko porukalta. Sitten puhutaan, että kaikki on vain itsestä kiinni ja kovasti yrittämällä pääsee tienisteille. Mielestäni parempi ja lyhyempi tie menestykseen sekä tienisteihin on tuo esittämäni opiskelu/työelämä-polku. En tiedä kuinka olisin itse pärjännyt vm-alalla, kun en sitä koskaan tullut kokeilluksi erilaisen ajatusmaailmani johdosta. Tällä hetkellä yritykseni tuottaa >120 000€ vuodessa tulosta ja tähän pääsemiseksi on projektini kestänyt 15 vuotta. Pidän kuitenkin mahdottomana sitä, että panostamalla saman vaivan vm-uraan, olisin samassa jamassa taloudellisesti kuin nyt olen.
Mutta nyt tulee näemmä elementit pihaan, joten jatkakaamme tuonnempana....
...kunniallisesta työstä. Arvostan ihmisiä jotka rakentaa taloja paljon enemmän kun niitä jotka rakentaa bisnestä. Taloja en osaa tehdä itse, mutta pesuaineita saan kaupastakin. Ja kun saan palkkaa, ei ole niin tarkkaa säästänkö vuodessa huimat 5 euroa käyttämällä jotain muuta hammastahnaa kun nyt.
Rakennusalan lisäksi sama kaava toimii muillakin toimialoilla; opiskele ammatti, kehity siinä hyväksi ja laajenna järkevästi. Ei tähän tarvita verkostomarkkinointia eikä motivointikasetteja. Kun näkee työntekijöidensä olevan aidosti innostuneita työstään ja kassassa olevan illalla enemmän rahaa kun aamulla, siinä on motivointia tarpeeksi. Ei tarvi leikkiä "viiden vuoden päästä rikasta".
Aito innostus tarkoittaa, että ketään ei ole värvätty tai houkuteltu mihinkään kuulemaan "mahdollisuudesta" vaan kaikki ovat halunneet tulla töihin. Kuinkahan paljon esim. Amwayn keskukseen tulee puheluita joissa joku haluaa liittyä? Ei taida tulla yhtään.
Amwayn käyttämät toimintamallit on kopiotu IBM:n käyttämistä toimintamalleista. Tottakait pätevä ylälinja osaa jakaa kaiken osaamisensä omalle alalinjalle ja tukea sitä omassa työssään. On kuitenkin niin, että kaikissa töissä ilmeneet vaihtuvuutta. Liisa ei välttämättä pitänyt siivoamisesta, eikä soveltunut hoitotyöhön, eikä pitänyt toimistotyössä. Syy tähän löytyy Liisan peilistä. Ihmisillä on väärä kuva verkonton rakentamisen helppoudesta ja siksi monet vaihtaa. Verkoston rakentaminen on kuitenkin paljon vaikeampi kuin istua kuukausipalkkatyössä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että verkostomarkkinointia ei voisi tehdä. Kaiken vaadittavan voi oppia kuka vaan, jos asennoituu siihen oikein ja ottaa haasteena sen mitä tuleman pitää. Osaa keskittyä niihin hyviin asioihin mitä verkoston rakentaminen tarjoaa itselle. Vaikeat asiat pitää osata ylittää.
...värvää "Liisan" verkostoonsa? Onko menestymättömyyden syy aina myyjässä, mutta ei ikinä siinä, että väärä henkilö houkutellaan (ehkä jopa) väärin perustein mukaan? Olet sanonut tehneesi 5000 (viisituhatta!!!) face to face rekryä; eikö tällä määrällä opi itse mitään vai otetaanko kaikki mukaan kokeilemaan? Kuinka monelle muuten olet sanonut, että älä liity Amwayhin; sadan kappaleen tarkkuus riittää.
nostaa rimaa, ketkä kelpaa mukaan. Ihmisten tapaaminen kasvotusten parantaa valtavasti tätä osaamista. Jokainen joka haluaa hankkia tätä osaamista itse, pitää tavata ihmisiä kasvotusten. Tähän ei ole olemassa mitään oikopolkua. Alussa jokaisen pitää kahlata oma "umpihanki", että oppii perusasiat. Kuten aina kaikissa myynti ja rekrytointi työssä, sitä kokeilee ihmiset, jotka ovat itse vielä tässä "umpihanki" vaiheessa. Yleisin virhe, mikä tässä tehdään on "pakkomyynti", josta syntyy ristiriitaa, kun ei itse ymmärretä myynnistä yhtään mitään. Tämä umpihanki lähtee vain tapaamalla riittävästi ihmisiä. Myyntiala on työtä, jossa ei ole koskaan valmis. Voit hyvin olla alalla vaikka 50 vuotta olematta valmis. Keskeisin asia että pystyy myymään oikein, on itsensäkehittäminen ja omien taitojen parantaminen. Epäpätevälle retrytoijalle varmaan kelpaa kaikki ihmiset, mutta taitava rekrytoija joka on jo tavannut riittävästi ihmisiä kasvotusten, tekee paperit vasta sitten kun Liisa on näyttänyt, että pystyy myymään sen 10000 euroa ja haluaa alalle ja haluaa oppia.))). Itse olen ollut jo pidempään siinä asemassa, että ihmiset soittaa itse minulle ja kertovat halunsa aloittaa. Olen vain eräänlainen välittäjä heidän tarpeille ja ratkaisen heidän ongelman. En ikinä lähde juoksemaan ihmisen perässä, joilla ei ole aikaa. Ihmiset pääsevät kyllä jonoon, mutta jonosta pitää itse haluta tälle alalle. En tarvitse ihmisiä väkisin mukaan.
Eli kyllä tämän voi oppia.
Siitä 5000 ihmisestä vielä sen verran, että hyvä puhelinmyyjä pystyy tekemään 250 kontaktia päivässä. Tästä laskettuna 5000:n kontaktin tekeminen vie 20 päivää. Suurin osa ihmisistä ei tapaa yhtään ihmistä koko vuonna, koska rakentavat itse itselleen esteitä. Suurin este ihmisillä on pelko siitä, että mitä muut ajattelevat minusta? Tämä estää tekemästä mitään. Tosiasia kuitenkin on, että kaikilla muilla on oma elämä ja omat tarpeet, jotka menet kaiken etusijalle. He eivät ajattele mitään muista ihmisistä. Voidaan myös kysyä että kumpi vastaus on tärkeämpi kuulla kyllä vai ei kun tapaa ihmisiä? Kyllä vastaus tuo rahat, mutta ei vastaus on 1000 kertaa tärkeämpi, koska se kasvattaa omaa johtajuutta ja rakentaa ihmisestä timantin. Tällä osaamisella tiputan suurimman osan pois jo haastattelu vaiheessa. En edes tarjoa heille koko Amwayta, koska tiedän mitä olen hakemassa ja vain parhaat kelpaa mukaan.
Timantti
menestymättömyyden syy on siinä, että ihmiset jotka aloittavat, eivät ole määritelleen itselleen niitä syitä ja tavoitteita pitkällä aikavälillä miksi haluavat muutosta itse ja sitä kuinka paljon aikaa olisivat valmiita satsaamaan voidakseen saavuttaa omat päämäärät elämässä? Jos on uusi ja vaikea asia niin on helpompi nostaa kädet ylös kuin lähteä ratkaisemaan ongelmia ja tekemään töitä omien tavoitteiden eteen. Verkostomarkkinointi on itsensäkehittämisliiketoimintaa. Kysymys jonka eteen kaikki joutuu on tämä: Uskonko minä itseeni ja mahdollisuuksiin menestyä elämässä? Menestyminen edellyttää kykyä osata pelata voitosta ja oikealla asenteella. Samoin se vaatii eräänlaista nälkää/intohimoa haluta muuta kuin on nyt. Nämä syyt menestymistä varten, ihmiset ovat peittäneet ja he hakevat vain virhettä joka estää oman menestymisen.
Tutka löysi tällaisen kummituksen; viestiketjun jossa keskustellaan verkostomarkkinoinnista! Aika ihmeellistä.
No, samalla on ihmeellistä, että jotkut torvet jaksavat levittää samaa paskaa, että verkostomarkkinointi on itsensä kehittämistä. Yleensä mikä tahansa, mitä tekee kunnolla on itsensä kehittämistä. Ja yleensä mitä rankempi rääkki, sitä paremmin sitä kehittyy tai sitten vaan lannistuu.
VM on se rääkin äärimmäisin muoto. Useimmat lannistuvat, väsyvät ja nääntyvät. Jotkut menestyvät - ja luulevat että kaikki on ollut kiinni omasta itsestään. Ja että kaikki luopujat ovat surkeita luusereita. Niinpä... varsinaista itsensä itsensä "KEHITTÄMISTÄ" - oh, my god!
Mielestäni olet tehnyt fiksun valinnan. Ilmoittamasi liikevaihto eli "vanha miljoona" per henkilö on ihan ok. LVI-alan nettotulos on yleensä 4-12% luokkaa eli ihan kivasti kertyy "passiivista" tuloa jos sijoittelet edes puolet osingoista talletuksiin sekä osake- ja kiinteistörahastoihin. Ja kaikki tämä onnistuu ilman verkostomarkkinointia tai SDP:läisen palkansaajan asennetta ;))
...pitkänlinjan yrittäjänä olen ihmetellyt samaa ja kuullut samanlaisia kommentteja, kun en ole vm- hölmöilyihin lähtenyt mukaan.
Täytyisi varmaankin olla hyvin, hyvin huolestunut suomen koululaitoksen antamasta matematiikanopetuksen tasosta:-)
kirjoitusta. Enemmän samanlaisia tosikertomuksia niin muiden työllä rikastumista yrittävät huijarit ja verkostoketkut saavat miettimisen aihetta.