ja tarpeellisiin ainesiin, tai vapaa tuntiin.
Aineskiin talvella pakkohiihto tuhoaa lsten innostuksen vanhempana hiihtämiseen. Jos lapsi on lahjakas esim taiteellisiin aineisiin uten musiikki tai kuvaamataito, voisi pakkoliikunnan vaihtaa niihin. Ja jos lapsi ei halua pakkoliikuntaa tai hallitse kuvista ja musiikkia, niin vapaa tunti sitten olisi paikallaan. On tuhra roikkua sellaisilla tunneilla, missä ei halua. Jos ammatiksi haluaa vaikka toimistosihterin, niin siinä ei pahemmin hiihtämisellä, kuviksella tai musiikilla tehdä mitään.
Sihteeri soittelee puhelimella ja kirjoittaa asiakirjoja päivät pitkät. Siisti sisätyö.
Miksi turhia aineta yleensä on koulussa, voisi ottaa ne aineet mitkä haluaa.
Aineskiin talvella pakkohiihto tuhoaa lsten innostuksen vanhempana hiihtämiseen. Jos lapsi on lahjakas esim taiteellisiin aineisiin uten musiikki tai kuvaamataito, voisi pakkoliikunnan vaihtaa niihin. Ja jos lapsi ei halua pakkoliikuntaa tai hallitse kuvista ja musiikkia, niin vapaa tunti sitten olisi paikallaan. On tuhra roikkua sellaisilla tunneilla, missä ei halua. Jos ammatiksi haluaa vaikka toimistosihterin, niin siinä ei pahemmin hiihtämisellä, kuviksella tai musiikilla tehdä mitään.
Sihteeri soittelee puhelimella ja kirjoittaa asiakirjoja päivät pitkät. Siisti sisätyö.
Miksi turhia aineta yleensä on koulussa, voisi ottaa ne aineet mitkä haluaa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Lapsi, joka ei "hallitse" kuvista ja musiikkia, tarvitsee kosketusta niihin edes sen pari tuntia viikossa kouluaikanaan.
Liikunnan hyödyllisyydestä luulisi kaikkien olevan samaa mieltä. Koululiikunnan määrää pitäisi lisätä, koska jo nyt kolmasosa Suomen nuorista on ylipainoisia. Vanhemmat eivät näköjään pysty innostamaan lapsiaan riittävästi liikunnan pariin.
Jos jossakin päin Suomea on vielä nykyään talvisin hiihtokelejä, niin suotakoon lapsille mahdollisuus oppia tämä maailmalla eksoottinen urheilulaji.
Minä suon jopa toimistosihteerille hiihtämisen, kuvataiteiden ja musiikin kaltaisia harrastuksia. Eikä lapsesta aina näe päältä, että hänestä tulee toimistosihteeri...
varaa edes kunnon ruokaan, kun eläminen on suomessa kalleinta varmaan koko maailmassa.
Meillä ei ole koskaan ollut ylipaino onglema, eikä varsinkaan tulevasisuudessa. Nytkin hyvä jos koko kuu saadaan ruokaa. Itse olen neljä päivää syömättä, jotta lapsille riittää ruoka. Olen jättänyt lihan ja hedelmät sekä makkarat pois. Ainut liha jota syödään on jauheliha, ja sitä on joka toinen päivä. Meillä ei syödä edes leivonnaisia eikä karkkeja eikä varsinkaan pitsoja ja hamppareita. Limut ja mehut on pois samoin maidon määrää on vähennetty. Ennen ostin viikonlopuksi 7 prk maitoa, nyt enää neljä. Vesi on ainut janojuoma, mitä juodaan. Ei ole lihavuus ongelma, joten eipä liikuntakaan meillä tarvi, ehkä kohta ei edes jaksa liikkua, kun ei ole varaa ostaa ruokaa.
Että täysin puppua että suomessa lapset on lihavia.
suomalaisten lasten ylipainosta:
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/ekirjat.Naytaartikkeli?p_artikkeli=lno00097
Tietoa aiheesta on saatavissa monista muistakin lähteistä.
Kuulostaa hyvältä, että olet jättänyt lastenne ruokavaliosta pois leivonnaiset, karkit, limut, mehut, pitsat ja hampurilaiset. Ne lienevät vähäisen liikunnan ohella suurimmat syyt lasten ylipainoisuuteen. Myös lihaa syödään Suomessa liian paljon. Tavallinen perusruoka on parasta sekä lapsille että aikuisille.
Sen sijaan se, että olet neljä päivää syömättä, ei kuulosta hyvältä. Jos tilanne on tuollainen, tulisi siihen etsiä ratkaisua. Toimeentulotuki on olemassa sitä varten, että kaikki saisivat syödäkseen.
Ruoan hinnan nousu on tällä hetkellä maailmanlaajuinen ongelma. Toisaalta taas ruokaa tuhlataan valtavia määriä. Toivokaamme, että ongelmaan löydetään toimivia ratkaisuja.
kun kaikilla ei ole talous yhtä retuperällä...
No, ei kai! Ihmeelliseltä kyllä kuulostaa teidän varattomuus, ellei sitten kuitenkin löydy jotain syytä, mistä se johtuu (muuta, kuin ruoan kallistuminen).
Niin, ja läheskään kaikki lapset eivät saa yhtä terveellistä ruokaa, kuin sinun ja siksi sitten yrittävät täyttää vatsansa hamppareilla ja limulla ja karkilla yms. ja ovat hetken kuluttua taas nälissään ja sama kierros uudestaan :( Kunpa joku keittäisi niillekin lapsille perunoita ja vaikka jauhelihakastiketta!!!
Käytätkös hyödyksi kauppojen tarjouksia? *Yrittää löytää syytä 4 päivän syömättömyyteesi*
Pakko kuvis oli karmeaa. Tajusin jo varhain , että kuvani eivät elä. Luokan 10 piirtäjä kuviksessa istui siinä vieressä. Olen juristi , enkä ymmärrä miksi kaikkien piti piirtää. Piirtäköön ne , jotka siitä tykkäävät. Toki osaan nauttia kauniista maalauksista ihan katselemalla:)
Minulla oli useampikin kuviksenope yläasteella ja hassua oli, että eräs paikallinen tunnettu taiteilija antoi kuviksesta ysin ja toinen taas kuutosen.
Toinen tykkäsi pienestä ja tarkasta piperryksestä ja toinen taas arvosti enemmän värienkäyttöä ja rohkeita vetoja :)))
Sama oli musiikissa. Aloitin ala-asteella kuutosesta, jonka antoi opettaja, joka harrasti kuorolaulua ja soitti koskettimia ykssormijärjestelmällään. Sitten tulikin kaksikin eri musiikin ammattilaista opettajaksi ja ehtivät ennen yläasteen loppua nostaa numeron ysiin :) Ensimmäinen arvosti laulutaitoa sen verran, mitä nyt kuoroharrastukseltaan ymmärsi, mutta nämä kaksi muuta arvostivat myös soittotaitoa ja muutakin musiikillistaosaamista.
Minä sain aina ala-asteella seiskan musiikista, koska arkana ja ujona tyttönä laulukoe oli niin kamala paikka. Siis ääni värisi ja melkein kuiskaamalla lauloin. Tunneilla kuitenkin olin reippaasti mukana ja teoriakokeista sain kiitettäviä, ja soitanhan minä pianoa, viulua ja huiluakin sekä vähäsen kitaraa. Esiintymistä vaan olen aina pelännyt, niin laulukokeet sitten menivät penkin alle, vaikka kyllähän minä nuotissa pysyn. Niistä tuli aina jotain 6-7, niin sen perusteella määräytyi koko musiikin numero. Opettaja sattui varmaan arvostamaan enemmän laulua kuin muita taitoja, vaikka mielestäni teorian, historian ja soittamisen taitaminen liittyvät musikaalisuuteen yhtä lailla kuin joku laulaminenkin.
Olen tuosta vähän katkera edelleen, mutta onneksi ei tarvitse paskaakaan välittää enää peruskoulun numeroista. Onneksi kuitenkaan en traumatisoitunut musiikista vaan edelleen soitan ja laulan koko ajan ja harrasta musiikkia myös musiikin historian ja klassisen musiikin kautta.
osaa vielä edes päättää, missä haluaa uraputkensa luoda. Miksi ihmeessä lasten pitäisi noissakin asioissa ryhtyä pieniksi aikuisiksi? Kyllä sen ikäisillä vielä pitää aikuisten olla ne, jotka päättävät varsinkin noinkin isot asiat. Oletkohan joku "vapaakasvattaja", joka ei vapaudessaan huomaa tekevänsä tahtomattaan vain hallaa omalle lapselleen...
Liikunnanhan pitäisi kuulua jokaisen päivittäiseen ohjelmaan. Milloin missäkin muodossa. Pyörällä töihin, kävellen kauppaan, nurmikonleikkuu, kesällä uimaan, lumityöt jne. Eipä se kummoisia välineitä vaadi, että liikkumaan pääsee. Omasta viimeisestä koululiikuntatunnista on nyt aikaa runsaat 15 vuotta ja toivon, että tunnit ovat monipuolistuneet vielä siitäkin, mitä silloin oli. Tärkeäähän olisi, että liikuntatunneilla lapset pääsisivät kokeilemaan monenlaisia liikuntamuotoja, jolloin saattaisi löytyä se omakin laji, jota innostuisi vapaa-ajallaankin harrastamaan.
Esikoiseni on koulun kautta innostunut koripallosta ja yleisurheilusta. Hiihtäminen ja luistelukin kyllä on mieluisaa, kunhan vain tulisi kunnon talvia. Tuskin monikaan lapsi innostuu esim. hiihtämisestä, jos vanhemmat puheissaan muistelevat omia ikäviksi kokemiaan koulun pakkohiihtämisiä. Jokaisella lapsella on mielestäni oikeus itse kokeilla avoimin mielin eri lajeja ja sitten oman kokemuksensa perusteella luoda mielipiteensä.
Äitini kauhulla muistelee omia liikuntatuntejaan, kun opettaja löi tahtia tamburiinilla ja tytöt juoksi ja hyppeli ympärillä piirissä. Onhan nuo liikuntatunnit ihmeesti niistä ajoista kehittyneet parempaan suuntaan :)
ainakin meidän koulun koulusihteeri käy kävelylenkeillä ja kuntosalilla. Siisti sisätyö kun rasittaa vain tiettyjä samoja lihaksia, jolloin tuloksena on niska- ja hartiavaivat. Aina ei kevyt työ ole terveellisintä...
Itse olen traumatisoitunut pahasti koululiikunnasta. Olin luokan koulukiusattu, minua ei haluttu ottaa ryhmiin mukaan, jäi aina huutojaossa viimeiseksi, minulle naurettiin, minua haukuttiin, vaatteitani piilotettiin suihkun aikana ja uimasta tultua, minua tönittiin "vahingossa", peleissä ei otettu koskaan mukaan eikä kukaan heittänyt minulle palloa jne. Se aiheutti valtavan liikuntatuntipelon: en saanut edellisenä iltana unta, itkin, kärsin mahakivuista ennen tunteja, olin ahdistunut ja sain paniikkioireita. Sairasstuin lopulta masennukseen ja paniikkihäiriöön ja aloin pelätä sosiaalisia tilanteita.
Lukiossa minulla oli psykiatrin suositukset, että saisin suorittaa kurssit itsenäisesti, ettei lukioni kaadu liikuntaan. Sain suorittaa liikunnan itsenäisesti.
Meni monta monta vuotta ennen kuin ilkesin koululiikuntatuntien loppumisen jälkeen harrastaa mitään liikuntaa. Nytkään en mistään hinnasta lähde toisten naurun kohteeksi kuntosalille tai ryhmiin, mutta olen löytänyt pyöräilyn, tenniksen, sulkapallon, kävelyn ja suunnistuksen. Ensimmäistä kertaa olen oppinut, että liikunta voi olla kivaakin ja siitä voi tulla hyvä mieli.
Olen sitä mieltä, että liikunta voi olla edelleen kouluaineena, mutta siitä on myös pidettävä huoli, että SE ON JOKAISELLE MUKAVAA. Kaikista lajeista ei tarvitse tykätä, mutta niihin tutustuminen voi silti olla siedettävää. Ketään ei saa kiusata, kenellekään ei saa nauraa, ilmapiirin tulee olla kannustava, opettajan pitää suosia kaikkia eikä vain suomenmestareita. Arvostelussa pitää ottaa jokainen huomioon yksilöllisesti. Liikunnan on oltava muutakin kuin testien tekoa veren maku suussa. Opettajan PITÄÄ puuttua kiusaamistilanteisiin eikä hän saa missään nimessä hyväksyä "ton vitun idiootin takia me taas hävittiin" -tosikkojen kommentteja.
Opettajan pitää pitää silmät auki. Miten muka ei voi huomata, että yksi oppilas jää kerta toisensa jälkeen viimeiseksi jaossa ja hänestä tapellaan, että kuka sen joutuu ottamaan. Miten ei voi huomata, jos yksi ei pääse osallistumaan peleihin, kun vain bestikselle voi syöttää palloa? Miten ei voi kuulla, kun jollekin nauretaan päin naamaa tai hänen suorituksiaan haukutaan?
Tällaisia pieniä, mutta merkittäviä asioita, joilla liikunnasta voi tulla kivaa kaikille. Toivottavasti joku opettaja lukee tämän ja saa vähän mietittävää.
on tunti, niin kuin mikä tahansa muukin.. äidinkieli, matikka, kuvaamataito jne.
Mielestäni liikuntaa pitäisi olla koulussa ainakin yhtä paljon kuin esim. matikkaa, 4-5 h/vk. Liikunta on kuitenkin huomattavasti vapaampi tunti kuin "pakolliset" tunnit ja näin ollen yleensä lapsille mieluinen. Harmi vain, että jos jostakin tunnista nipistetään jollakin verukkeella niin se on usein liikunta :-(
Pakkoliikunta on ikävä nimi tälle vapaamuotoisemmalle tunnille. On totta, että kaikki eivät pidä liikunnasta ja näin ollen eivät halua missään nimessä liikkua. Ihan sama asia esim. matematiikassa.. kaikki eivät pidä matikasta, eivätkä näin ollen halua yhtään ainutta matikantuntia.... vaikea yhtälö, koska matematiikkaa on PAKKO opiskella...
Liikuntatunnin mielekkyys on aika paljon opettajasta kiinni. Silloin kun minä olin ala-asteella..siis yli 25 vuotta sitten, liikuntatunnit saattoivat tuntua "puulta". Opettaja paukutti tamburiinia ja oppilaat hyppivät perus-haaraa tahdissa. Tytöillä piti olla jumppapuku päällä ja jos olit pullukampaa sorttia, tuo jumppapuku oli kauhea vaate päällä! Ennen opettaja määräsi mitä tehdään ja sitähän toteltiin.
Nykyään oppilaat tietääkseni voivat myös itse vaikuttaa liikuntatunteihin. Kaikki eivät ole hyviä juoksijoita, toiset taas eivät osaa pelata.. jokainen kuitenkin yrittää parhaansa ja fiksuissa kouluissa/fiksut opettajat osaavat kannustaa kaikkia tasapuolisesti ja yhteistyössä liikuntatunneista saadaan miellyttäviä, ahaa-elämyksiä tuottavia tunteja.
Aika monelle koulun liikuntatunnit ovat ainoat hieman hien pintaan nostattavat tunnit ja hetket viikon aikana, joten koulujen liikuntatunnit ovat elintärkeitä lapsille. Lastenhan pitäisi liikkua reilusti myös vapaa-ajallaan. Valitettavasti näin ei kaikilla ole.
Kun katselen omia 8 ja 10 vuotiaita lapsiani, voin olla aika tyytyväinen heidän liikkumiseensa. Näin kesällä he ovat melkein aamusta iltaan ulkona... hyppivät tramboliinilla, ajavat pyörillä, leikkivät "Rambo-leikkejä", ovat sotasilla, tonkivat kivenkoloja ja metsää.... Tottakai he haluavat myös katsella videoita ja pelata tietokoneella ja sen he saavatkin tehdä, mutta oma aika ja tasapaino pitää löytyä niin liikunnalle kuin passiivisemmallekkin tekemiselle.
Siis.. lisää liikuntatunteja kouluihin!
mutta paljon niihin mahtuu ikäviäkin kokemuksia.
Ala-asteella hyviä kokemuksia oli hiihtäminen, luistelu, erilaiset pallopelit tai sisäpeleistä ainakin koris. Lentopallossa yleensä teloin käteni ja ne oli tuskallisia tunteja.
Telinevoimistelusta tykkäsin, mutta kaikki kummalliset jumpat ja airobicit oli ikäviä, mutta kestin nekin, kun pakko oli.
Ala-asteen traumaattisin kokemus kuitenkin oli se, että opettajat eivät tajunneet, että 10-vuotiaallakin voi olla jo kuukautiset :( Enhän itsekään vielä ollut ymmärtänyt niiden merkitystä ja oli hankalaa hoitaa hygieniaa jne., kun ei ollut vielä päästy biologiassa ihmisenbiologian kohtaankaan. Itkua väänsin ja lopulta vain karkasin pukuhuoneesta liikuntatunnin jälkeen ja myöhemmin opettaja kyllä siitä sitten jotain yritti valittaa.
Joskus ala-asteen lopulla sitten saivat tytöt, joilla kuukautiset oli, luvan käydä opettajan omassa pukuhuone/suihkukopissa suihkussa. Tietty opettajan valvovien silmien alla! Arvatkaas, kävikö yksikään! Ei ainakaan meidän luokalta. Siinä vain alkoi olla vessa tiiviimmässä käytössä, kun tytöt vuorollaan koittivat enimmät hiet käydä siellä pesemässä, ettei kaikkien nähden tarvitsisi käydä verta valuvana suihkussa.
Yläasteella sitten oli ymmärtäväisempi (Lue: vanhempi ja viisaampi) opettaja, joka kertoi meille kuukautisista sillain luontevasti, kertoi rintaliiveistä ja sanoi, että aina, jos on kuukautiset, voi lähteä jo ennen muita tunnilta ja käydä yksin suihkussa. Muutenkin liikuntatunnit muuttuivat entistä mukavammiksi, vaikka muuten olikin ikäviä luokkakavereita. Liikunnanopettaja piti huolen, ettei hänen tunneillaan kiusattu, eikä syrjitty esim. joukkueita jaettaessa, kuten ala-asteella.
Oli muuten ainoa liikunnanopettaja, joka kulki pyörällä itsekin, kun mentiin koulun ulkopuolelle tunnille, esim. uimahalliin tai keilaamaan tms.
Ammattikoulussa oli sitten ensimmäisen kerran tytöt ja pojat yhdessä liikuntatunnillakin :) Se toi mukavia uusia mukavia lajeja mukaan ja päästiin pelaamaan esim. sählyä. Lentopallokaan ei ollut enää kamalaa, kun aina joku ystävällinen herrasmies tuli pelastamaan, jos pallo yritti lähestyä minua :))) Syöttää osasin ja sillä sitten korvasin ne muut pallonväistöt :)
Nykyisessä työpaikassani opin lopulta nauttimaan myös jumpastakin :) Eli nyt on kaikki liikunta mukavaa ja sitä tulee harrastettua aina, kun siltä tuntuu. Pyöräilen paljon, kävelen paljon (juoksu ei kyllä innosta edelleenkään), uin, hiihdän, luistelen, rullaluistelen, tanssin jne...
Kunpa kaikki löytäisivät edes yhden lajin, joka saisi sen liikunnanilon syttymään :)
Meillä yksi liikunnanopettaja katsoi housuihin, että on varmasti kuukautiset eikä vain yritä välttyä uinnilta. Seiskalla kaikki tietysti olivat ihan kauhun vallassa ennen ekaa uintikertaa, mutta silloin meillä oli nuori opettaja, joka kertoi tietävänsä, että yksi opettaja kaupungissa on toiminut noin ja vakuutti vielä, että sen tunneilla kenenkään housuihin ei katsota.
Ja voi saatana, jos nyt joku yrittäisi tulla katsomaan housujeni sisälle tai katsoisi lapseni housuihin, niin en en kyllä edes viitsi kirjoittaa, mitä sille saatanalle tekisin.
Ja kun muutenkin nuoret alkavat kehittyä kukin omassa tahdissaan ja ovat siinä iässä epävarmoja kehostaan ja saattavat hävetä, niin en tajua, miksi suihkukäynneistä piti oikein tarkoituksella tehdä mahdollisimman kamalat. Meilllä piti kuivata käsipyyhe- tai vessapaperiin, jos oli unohtanut pyyhkeen kotiin, ja opettaja aina vahti suihkun ovella silmä kovana, että jokainen pesee jokaikisen kolon kehostaan. Tuskin suihku olisi ollut monelle niin kamalaa, jos siitä opettaja ei olisi tehnyt niin suurta numeroa.
Tämä kyseinen liikunnanopettaja on syyllistynyt seksuaaliseen haureuteen katsoessaan oppilaiden housuihin. Tämän opettajan pitäisi saada välittömästi potkut ja syytteet.
Suihkuunkaan ei saa pakottaa ketään varsinkaan, jos intimiteettisuojaa ei voida taata. Jokaisella, myös lapsella, on oikeus päättää, keiden seurassa riisuu itsensä alasti.
tuntuu olevan ikäviä muistoja omista kouluajoistaan.
Älkää kuitenkaan tehkö lapsillenne sitä karhunpalvelusta, että siirrätte ennakkoluulonne heille. Onhan täysin mahdollista, että heidän kokemuksistaan tulee aivan erilaisia.
Koulumenestyksen avain on se, että lapsi viihtyy koulussa. Vanhemmilla on siihen suuri vaikutus.
Viihtyminen ei tarkoita sitä, että kaikilla on aina kivaa. Oppiminen on usein vaikeaa ja tuntuu kurjalta, mutta uuden asian osaaminen korvaa nähdyn vaivan.
Positiivista koulun alkua kaikille!
Pojalleni useimmat aineet ovat vaikeita koulussa. Hän saa ihan kohtuunumeroita, mutta kovan työn, tukiopetustuntien ja turhautumisen kautta.
Liikunta on hänelle mieluista ja helppoa. Hänen liikuntanumeronsa on 10 (ainoa kiitettävä todistuksessa). Sieltä hän on löytänyt lajin, jossa on Suomen huipulla ikäisissään sekä monia muita lajeja, missä on piirin kärkeä ja jotka ovat kivoja harrastuksia. Sekä kavereita pitkin Suomea.
Älkää te sinun kaltaiset ihmiset yrittäkö torpedoida sitä ainoaa kouluainetta, jossa hän voi pärjätä ponnistelematta kohtuuttomasti!
Kun katsoo nykyisin esim. peruskoulun kuudesluokkalaisia, niin näkee heti päälle ketkä harrastavat liikuntaa ketkä eivät. Liikkumisen puute on suurin syy lasten ylipainoon josta näilläkin sivuilla paljon kirjoitellaan. Liikunnan puute näkyy jo varusmiesikäisten ylipainona puhumattakaan siitä minkälaisia kansanterveydellisiä ongelmia on odotettavissa muutaman kymmenen vuoden kuluttua. Säännöllinen liikunta lisää varmasti koululaisella muiden oppiaineiden "perillemenoa" kun saa välillä purkaa ylimääräisiä höyryjä liikuntatunnilla. Mielestäni koululiikunnan kolme viikkotuntia (3x45 min. = 2h5min ja siitä kaikki tunnin aloitukset ja suihkussakäynnit pois) ei ole riittävästi esim. murrosikäisen liikunnaksi jos koulumatkat taitetaan vielä bussilla, mopolla tai vanhempien kyydillä autolla.
Itsekin koin jotkut liikuntalajit joskus ala-asteella vähemmän millyttäväksi, (harrastin kyllä palloilulajeja) mutta myöhemmin olen iloinnut siitä että sain useisiin muihinkin lajeihin ja myös taideaineisiin osaavaa opastusta. Nyt aikuisiällä kun jo oman terveyden ja fyysisen kunnon ylläpitämiseksi pitää liikkua, on kiva lähteä talvella hiihtolenkille kun perustekniikka on hallussa.
Harva koululainen vielä ala- tai edes yläasteella vielä tietää mitä aineita tai taitoja tulee aikanaan aikuisena tarvitsemaan. Ja ainahan elämää on työn ulkopuolellakin, joku henkireikä kuten liikunta, taide, musiikki tms. pitää ihmisellä olla. Siihen voi joskus innostua vasta vuosienkin kuluttua.