mä parannuin otenkin anoreksiasta ja nyt poden todella pahaa bulimiaa.
tarkotus oli lihoa muutama kilo mutta homma riistäyty käsistä.
saatan ahtaa kaikkea naamaan ja suurin piirtein kok oajan muuta en enää voi ajtellakaan kun ruokaa.auttakaa mua oikeesti.
aina päätän että nyt maananataina se alkaa ja kituutan itseäni 4päivää 1000kcalilla ja sitte to-sunnuntai onki aivan tuskaa.yhtenä päivänä ku syö enemmän seuraavana päivänä ei voi edes kävellä kun oon niin tukala olo..
AUTTAKAA"
tarkotus oli lihoa muutama kilo mutta homma riistäyty käsistä.
saatan ahtaa kaikkea naamaan ja suurin piirtein kok oajan muuta en enää voi ajtellakaan kun ruokaa.auttakaa mua oikeesti.
aina päätän että nyt maananataina se alkaa ja kituutan itseäni 4päivää 1000kcalilla ja sitte to-sunnuntai onki aivan tuskaa.yhtenä päivänä ku syö enemmän seuraavana päivänä ei voi edes kävellä kun oon niin tukala olo..
AUTTAKAA"
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ymmärrä miten voisin auttaa. Ehkä sitten jos annat osoitteesi ja tulen teippaamaan suusi kiinni. Vain pieni rako jätetään josta voit imeä pillillä.
Edellinen ei ollut minusta asiallinen
kommentti,mutta mitäpä sitä jauhamaan...
Puhu jollekin...Sun pitäisi saada hillittyä toi
syöminen...Varmasti joku osaa auttaa miten..
PUHU jollekkin, on ainut neuvo mitä voin antaa..
Itse kärsin anoreksiasta 6 vuotta, se muuttui bulimiaksi kun tajusin syömättä kuolevani. Bulimiaa on kestänyt 7 vuotta. Nyt olen kolmatta viikkoa "kuivilla", olen oksentanut vai kerran viikossa viimeisten kolmen viikon ajan.
Mun bulimia oli aina sitä, että sinnittelin syömättä, sitten ahmin ja oksensin kaiken pois. pelkään kuolemaa, joten pakotin itseni kuitenkin syömään yleensä jotain ihan vähän, esim. omenan päivässä, tai vähän kurkkua. Lopettaa olen koittanut jatkuvasti, mutta ei ole ollut voimia viedä loppuun asti yksin. Häpeä on liian suuri kertoa kellekään saati hakea apua.
Nyt olen 25-vuotias. Ja ilmeisesti valmis selviytymään. Tai sitten en, mutta näin pitkää aikaa en ole vielä ennen ollut "kuivilla". Sallin itselleni sen pienen painonnousun, mikä on väistämätön, kun elimistön aineenvaihdunta taas koittaa päästä vauhtiin. Uskon, että se taas siitä tasoittuu. Välillä on vaikeeta, välillä ihan HITON VAIKEETA, mutta nyt on jo myös ihan pieniä hyviä hetkiäkin. Toivon että nyt onnistun. Välillä vaan kaipaisi jonkun tukea ihan kauheesti, kun tuntuu ettei millään jaksa. Mutta tästä en pysty kelleen puhumaan. Vielä.
Voisin sanoa sullekin että koita puhua tai hanki apua, mutta en sano. Kaikki ei siihen pysty mutta henkiin voi jäädä silti. Oot ottanu jo ekan askeleen kun kirjoitit tänne, oot rohkea ja SELVIYDYT, kun vaan aloitat taistelun!!! Tsemppiä ystävä!
Hyvä ***! Luin viestisisi ja haluaisin kertoa, että toivoa on. Itse sairastin anoreksiaa n. 5 vuotta ja bulimiaa yli 7 vuotta, mutta olen parantunut. Parantunut tarkoittaa sitä, että pystyn syömään suht. normaalisti (tosin rasvaa kartan, suklaata en koskaan syö ym).
Liikuntaa on pakko harrastaa säännöllisesti, mutta siitä en ole pystynyt tinkimään. Tuntuu kuitenkin hienolta, kun monen SAIRAAN vuoden jälkeen voi esim.kylässä syödä yhden pullan ja piparin tuntematta hirveita tunnon tuskia. Paraneminen alkoi just niin kuin sunkin, Ensin meni pari viikkoa oksentamatta, sitten kuukausi ja nyt on jo yli 10 vuotta, kun oksensin tarkoituksella. Tsemppiä! Iloitse kaikista pienistäkin edistysaskelista!