Olen tuntenut miesystäväni nyt muutaman kuukauden. Hän on ollut masennuksen takia pitkällä sairaslomalla ja syö muistaakseni Cipralex-lääkettä. Lääke on menossa nyt vaihtoon, kun toivottuja vaikutuksia ei ole ollut. Tosin palaa töihinkin piakkoin, koska ei ole varaa olla sairaslomalla, vaikka lääkäri kovasti suosittelikin lomanjatkoa.
Miesystäväni on ihana ihminen, ei ole mitään valittamista. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia kyllä, mutta ymmärrän nekin.
Sellaista olen kuitenkin ajatellut, että onko tuossa paranemisvaiheessa jotenkin erilainen kuin "terveenä"? (Lainausmerkit sen takia, koska mielestäni näissä asioissa on paha mennä vetämään rajaa terveen ja sairaan välille, ja hyvä asia on, kun ongelmiinsa saa apua.) Itse hän ei koe oikein edes masentunut olevansa, mutta on asioita, joita ei vaan saa tehtyä, ei pysty keskittymään. Toisaalta toisissa asioissa saa hyvinkin paljon aikaan. Ja jos itseeni vertaan, niin hän tuntuu paljon vahvemmalta kuin minä itse, vaikka hänhän se on sairaslomalla. Olen itsekin ollut varmasti masentunut syvästikin, enkä todellakaan ollut silloin ihan oma itseni, tai ehkä niin, että mikään ei vaan kiinnostanut. En tosin lääketieteen apua hankkinut, vaikka varmasti tarvetta olisi ollutkin.
Mietin siis, että muuttuuko ihminen paljon parannuttuaan masennuksesta. Ajattelisin näin, että ihminen on kuitenkin aika pitkälle se, mitä on, masentuneenakin. Ehkä jossain takaraivossa huolettaa se, että joskus myöhemmin miesystäväni näkisi minut ihan toisessa valossa ja huomaisi omien tunteidensa olleen jotain muuta kuin parisuhteen perustana olevaa rakkautta.
Tällaista tajunnanvirtaa. Ajatuksia asiasta tai asian vierestä?
Miesystäväni on ihana ihminen, ei ole mitään valittamista. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia kyllä, mutta ymmärrän nekin.
Sellaista olen kuitenkin ajatellut, että onko tuossa paranemisvaiheessa jotenkin erilainen kuin "terveenä"? (Lainausmerkit sen takia, koska mielestäni näissä asioissa on paha mennä vetämään rajaa terveen ja sairaan välille, ja hyvä asia on, kun ongelmiinsa saa apua.) Itse hän ei koe oikein edes masentunut olevansa, mutta on asioita, joita ei vaan saa tehtyä, ei pysty keskittymään. Toisaalta toisissa asioissa saa hyvinkin paljon aikaan. Ja jos itseeni vertaan, niin hän tuntuu paljon vahvemmalta kuin minä itse, vaikka hänhän se on sairaslomalla. Olen itsekin ollut varmasti masentunut syvästikin, enkä todellakaan ollut silloin ihan oma itseni, tai ehkä niin, että mikään ei vaan kiinnostanut. En tosin lääketieteen apua hankkinut, vaikka varmasti tarvetta olisi ollutkin.
Mietin siis, että muuttuuko ihminen paljon parannuttuaan masennuksesta. Ajattelisin näin, että ihminen on kuitenkin aika pitkälle se, mitä on, masentuneenakin. Ehkä jossain takaraivossa huolettaa se, että joskus myöhemmin miesystäväni näkisi minut ihan toisessa valossa ja huomaisi omien tunteidensa olleen jotain muuta kuin parisuhteen perustana olevaa rakkautta.
Tällaista tajunnanvirtaa. Ajatuksia asiasta tai asian vierestä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lyhyesti vaan...Olin masentunut ja siihen oli selkeä syy.Kävin melko lähellä pohjaa, kaik mustui...Sitä kesti vain muutaman kuukauden, sain lääkityksen ja kävin lyhytterapiassa.Nousin ja selvisin. Muuten olen entinen, mutta...Olen mielestäni empaattisempi. Olen töissä, missä masentunutta pitää ymmärtää. Ja siitä on nyt apua. Ja lisäksi minä olen jotenkin varmempi ja vahvempi. Olen yrittänyt olla kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä. Sairaana ollessani rukoilin, että saisin rauhallisen elämän takaisin. Ja sen sain ja siitä iloa riittää jokaiseksi päiväksi.
Masennuksesta selittyäsi sinusta tuli entistä "parempi", ymmärrys kasvoi, vahvistuit. Toivon sinulle ilon päiviä jatkossakin! Kiitos ajatuksistasi.
Itse huomasin itsessäni seuraavia eroja kun parannuin masennuksesta:
-väsymys ja unihäiriöt pois, samoin ilottomuus ja innottomuus.
-ennen en pystynyt keskittymään kirjoihin enkä telkkariin, nyt pystyn.
-en hermostu enkä menetä malttia niin herkästi
-en ahdistu enää samoista asioista
-osaan ajatella asioita myös järjellä enkä anna tunteille liikaa valtaa esim ikävät tilanteet ihmisten kanssa.
Kun masennuksesta paranee, niin kylläkai sitä muuttuu vain parempaan suuntaan silloin.
Kiitos ajatuksistasi. Parempaan suuntaan, niin. Oikein hyvää jatkoa sinullekin!