Mitä mieltä?
Voiko näillä asioilla olla: ei varmasti ollenkaan, tuskinpa, ehkä, voi hyvinkin olla; jotakin yhteyttä keskenään: intiaanien työntäminen reservaatteihin, juutalaisten ajo aikanaan ghettoihin, mustien kohdalla tapahtunut segregaatio eli rotusyrjintäpolitiikka ja toisaalta esim. suomessa vähemmistöä kohtaan kohdistuvat loukkaukset eli tässä mielisairasdiagnoosin saaneiden eristäminen muusta yhteisöstä?
Kommentoi.
Asiasta sen verran, että jos ylipäätään eristämistä tapahtuisi se aikaansaataisiin esim. sairaaloin, työkyvyttömyyseläköittämisen kautta aiheutettavalla syrjäytymiselle työministeriön tarjoamista työvoimapalveluista ja työllistämismäärärahoista, kuntouttavaksi työtoiminnaksi kutsulla pakkotyöllä jonka vaikutuksina sairaat kootaan sairaiden kokoamispaikoille ja eristetään heidät päivän aktiiviaikana hakemasta mm. työtä sekä asumiseen puuttumisella (kv-ihmisoikeudet mm. luettelevat; ”freedom of movement and residence”) jolla sairaat kootaan epänormaaliin elämään pakotettuihin yhteisasumuksiin, pois mahdollisuudesta kokea normaalia vuorovaikutusta terveen yhteisön jäsenten kanssa.
Entäs, mitä mieltä seuraavasta?
Nykyistä hoitokäytäntöä tehokkaammaksi voisi osoittautua menetelmä, jossa yksilö mahdollisimman pikaisesti voi palata normaaliin yhteisöön ja saada tervehdyttäviä kontakteja asioidessaan normaalilla tavalla osana normaalia tervettä yhteisöä.
Nykyinen pakollinen ”vertaistuki” voi puolestaan olla myös sairastuttavaa ja toivottomuutta vahvistava kokemus, johtaen mitä todennäköisimmin epäitsenäistymiseen ja vain sairauden pahenemiseen noidankehäksi ja näin useimmiten pakolliseksi hyväksyttyjen hoito-, ja kuntoutuspalveluiden kysynnän ja tarjonnan epäterveeseen kasvuun.
Puhuttaessa mm. portaittaisesta kuntoutusmallista, joka johtaisi teoriansa mukaisesti (sinänsä jo varsin palveluntarjoajia kohtaan epäilyjä herättävällä tavalla vasta monien vuosien porrastelun (lue:busineksen) jälkeen)kasvavaan itsenäistymiseen (mitä puolestaan tapahtuu käytännössä ani harvoin) olisiko merkillepantavaa huomioida, että koko termin käyttö on itsessään varsin paljastava nykyisiä epäkohtia kuvatessaan.
Onhan selvää että orientoitumista kasvavaan itsenäistymiseen ei olisi tarvetta tukea ellei jollakin tavalla jokin tekijä olisi alun perin itsenäisyyttä olisi murentanut. Tässä yhteydessä sen mitä hoitohenkilökuntakin itse vahvistaa on pakottavin, ja siten yksilön oman arvontuntoa ja itsetuntoa, keinoin alun perin puuttuminen hänen elämäänsä mitä ilmeisin itsenäisyyden romuttava tekijä.
Puututtaessa aikuisen elämään siinä määrin että häntä kohtaan asetetaan pakkotoimia, joiden puitteissa häneen suhtaudutaan kuin lapseen ilman että omalla tahdolla ja ymmärryksellä on enää merkittävää jalansijaa on vain luonnollinen seuraus että ihmisen koko kyky määritellä mielekkäästi oma elämänsä kokemuksen edelleen ollessa jatkuvasti kaikkine kuntoutustoimineen jatkuvasti päällä, heikentyy varsin ilmeisesti. Mielisairasdiagnoosin saaneen elämän runtelu usein pysyvästi huonompaan tilaan ei luonnollisesti ole kansantaloudellisesti, poliittisesti tai ihmisyyden ja yksilönoikeuksien kehityksen myötä perusteltua tämänhetkisessä maailmassamme.
Voiko näillä asioilla olla: ei varmasti ollenkaan, tuskinpa, ehkä, voi hyvinkin olla; jotakin yhteyttä keskenään: intiaanien työntäminen reservaatteihin, juutalaisten ajo aikanaan ghettoihin, mustien kohdalla tapahtunut segregaatio eli rotusyrjintäpolitiikka ja toisaalta esim. suomessa vähemmistöä kohtaan kohdistuvat loukkaukset eli tässä mielisairasdiagnoosin saaneiden eristäminen muusta yhteisöstä?
Kommentoi.
Asiasta sen verran, että jos ylipäätään eristämistä tapahtuisi se aikaansaataisiin esim. sairaaloin, työkyvyttömyyseläköittämisen kautta aiheutettavalla syrjäytymiselle työministeriön tarjoamista työvoimapalveluista ja työllistämismäärärahoista, kuntouttavaksi työtoiminnaksi kutsulla pakkotyöllä jonka vaikutuksina sairaat kootaan sairaiden kokoamispaikoille ja eristetään heidät päivän aktiiviaikana hakemasta mm. työtä sekä asumiseen puuttumisella (kv-ihmisoikeudet mm. luettelevat; ”freedom of movement and residence”) jolla sairaat kootaan epänormaaliin elämään pakotettuihin yhteisasumuksiin, pois mahdollisuudesta kokea normaalia vuorovaikutusta terveen yhteisön jäsenten kanssa.
Entäs, mitä mieltä seuraavasta?
Nykyistä hoitokäytäntöä tehokkaammaksi voisi osoittautua menetelmä, jossa yksilö mahdollisimman pikaisesti voi palata normaaliin yhteisöön ja saada tervehdyttäviä kontakteja asioidessaan normaalilla tavalla osana normaalia tervettä yhteisöä.
Nykyinen pakollinen ”vertaistuki” voi puolestaan olla myös sairastuttavaa ja toivottomuutta vahvistava kokemus, johtaen mitä todennäköisimmin epäitsenäistymiseen ja vain sairauden pahenemiseen noidankehäksi ja näin useimmiten pakolliseksi hyväksyttyjen hoito-, ja kuntoutuspalveluiden kysynnän ja tarjonnan epäterveeseen kasvuun.
Puhuttaessa mm. portaittaisesta kuntoutusmallista, joka johtaisi teoriansa mukaisesti (sinänsä jo varsin palveluntarjoajia kohtaan epäilyjä herättävällä tavalla vasta monien vuosien porrastelun (lue:busineksen) jälkeen)kasvavaan itsenäistymiseen (mitä puolestaan tapahtuu käytännössä ani harvoin) olisiko merkillepantavaa huomioida, että koko termin käyttö on itsessään varsin paljastava nykyisiä epäkohtia kuvatessaan.
Onhan selvää että orientoitumista kasvavaan itsenäistymiseen ei olisi tarvetta tukea ellei jollakin tavalla jokin tekijä olisi alun perin itsenäisyyttä olisi murentanut. Tässä yhteydessä sen mitä hoitohenkilökuntakin itse vahvistaa on pakottavin, ja siten yksilön oman arvontuntoa ja itsetuntoa, keinoin alun perin puuttuminen hänen elämäänsä mitä ilmeisin itsenäisyyden romuttava tekijä.
Puututtaessa aikuisen elämään siinä määrin että häntä kohtaan asetetaan pakkotoimia, joiden puitteissa häneen suhtaudutaan kuin lapseen ilman että omalla tahdolla ja ymmärryksellä on enää merkittävää jalansijaa on vain luonnollinen seuraus että ihmisen koko kyky määritellä mielekkäästi oma elämänsä kokemuksen edelleen ollessa jatkuvasti kaikkine kuntoutustoimineen jatkuvasti päällä, heikentyy varsin ilmeisesti. Mielisairasdiagnoosin saaneen elämän runtelu usein pysyvästi huonompaan tilaan ei luonnollisesti ole kansantaloudellisesti, poliittisesti tai ihmisyyden ja yksilönoikeuksien kehityksen myötä perusteltua tämänhetkisessä maailmassamme.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.