NISKATURVOTUS 4.6MM

ja siellähän se totuus selviää varmuudella onko downin syndrooma vai ei.

oli käynyt tuttava perheellä ja lisätutkimuksissa oli selvinnyt et terve lapsi tulossa joten odota tuloksia ihan rauhassa.

...rangaistaan tekemistänne synneistä tämän saastaisen ja sairaan sikiön kautta.

Hyväksykää kohtalonne, niin saatatte ehkä välttää helvetin lieskat.

Muistakaa, että abortteja teettävät ja tekevät vain iljettävät ja moraalittomat murhaajat!

www.verneri.fi ja valitse puoli "yleiskielellä" sieltä yläpalkista valitse keskustelu, siellä on monenlaisia juttuja np-ultrassa saaduista tuloksista, mulle itselleni tuntui lohdulliselta käydä lukemassa niitä silloin kun itse odotin peloissani np-ultran ja seerumiseulan yhteistulosta. Itse olin "hälytysvaarassa" ikäni puolesta.

Älä vielä menetä toivoasi. On tosiaan lukuisia esimerkkejä siitä, lapsivesitutkimuksessa kaikki onkin hyvin ja lapsi terve. Tuloksia odotellessasi koita parhaasi mukaan ollaan rauhassa ja toivoa parasta jotta itse pysyt kunnossa, tiedän että se on vaikeaa mutta koita jaksaa. Mikäli tuloksista kuitenkin selviää se ikävämpi asia, päätöksen jatkosta teette te vanhemmat, ei kukaan muu, älkääkä antako ympärillä olevien ihmisten mielipiteiden vaikuttaa asiaan. Ystäväni kävi tuon kaiken läpi, olen tilannetta sivusta seurannut ja vahvasti mukana elänyt. Uskon ja toivon että kaikki on hyvin. Jaksamista!

..ja kätilö sanoi että kaikki on loistavasti. Mentiin lapsivesitutkimuksiin ja tulos oli; downin syndrooma.Se oli kuin kuolin uutisen olis saanu. Sitä aina kuvittelee että ne ikävät asiat tapahtuu joillekin muille ihmisille, mutta kun sitten ne tapahtuukin itselle...Ihan oikeita hirveitä ja tuskallisia asioita tapahtuu juuri minulle eikä nille muille. Kaikkialla on vain tietoa siitä ja hehkutusta mitä on saada terve lapsi. Mutta jos tuleva lapsi ei olekaan terve? Siitä on paljon vähemmän tietoa...Lapsivesitutkimus on n.95 % varma. Jouduttiin aivan hirveään prosessiin miettimään keskeytetäänkö raskaus vai ei. Otimme yhetyttä sairaalateologiin , joka oli tukenamme. Päädyimme raskauden keskeytykseen, (joka oli aivan hirveä päätös ja äärimmäisen raskas) Mutta sitten saimme kuullakkin että sikiö olikin jo kuollut, oli ollut kuolleena jo kaksi viikkoa. Olisimme säästyneet koko prosessilta, jos olisi tutkittu onko sikiö enää elossa vai ei.
Kävin keskustelemassa sairaalateologin kanssa ja hän järjesti sairaalassa kuolleille sikiöille siunaustilaisuuden ja olimme myös ainoana pariskuntana mukana uurnan laskussa hautausmaalla. Kannoimme vastuumme loppuun asti ja monia asioita puntaroiden myös hengelliseltä kannalta. Kenellekkään en soisi samaa kokemusta. En kokenut sen olevan Jumalan rangaistus.Esirukousten ja sairaalateologin tuella selvisin tuon mustan vaiheen yli elämässäni. En tiedä miksi tuo tuskallinen vaihe sallittiin meille. En tiedä myöskään sitä miksi meille tuli niin paljon kärsimystä.
Nykyään jos näen down-lapsia tai aikuisia jossain kyyneleet tulevat silmiin.
Nyt olen raskaana 20 viikolla luovutusmunasoluilla...En ole käynyt lapsivesitutkimuksissa myöskään...