Lueskelin noita viimeisiä viestejä ja mielessä on myös aikaisemmista viesteistä alkoholimäärät, joita kerrotte ottaneenne ryyppykausinanne. Hirveitä määriä viinaa olette kestäneet. En itse ole päässyt lähellekään noin kuolettavia annoslukuja. Minulla siis määrät olleet nyt viimeksi 0,5 litran kossupullo kahdeksi päiväksi ja lisäksi muutama siideri tai vaihtoehtoisesti pelkkää siideriä 5-6 x 0,5 litraa/päivä. En kuitenkaan osaa pitää itseäni yhtään vähempää alkoholistina, koska se riippuvuus minusta alkoholistin teki. Minun oli pakko saada joka päivä viinaa ja ensimmäinen ajatus aamulla oli, että onko viinaa riittävästi illaksi.
Mutta varsinainen syy tähän aloitukseen on se, kun rupesin miettimään, että minullahan olisi vielä ihan ruhtinaallisesti matkaa noihin teidän lukemiinne (= ei kun ryyppäämään, että saadaan saldo täyteen?). Tulee tunne, että eihän minulla vielä mitään hätää tässä ole, kun en ole lähelläkään teidän juomamääriänne. Vaarallista ajattelua! Minulla oli maksa-arvojen nousua jo noilla omilla määrilläni, mitä mahtoivatkaan olla teidän arvonne. Kauhistuttaa jo valmiiksi vastauksenne. Toivottavasti kukaan ei oikeasti lähde ajattelemaan, että olisi jokin yleinen toleranssiraja, johon asti voi juoda. Eiköhän nämä ole aika yksilöllisiä juttuja ja minusta ainakin silloin ollaan väärällä puolella viivaa, kun itse ei enää pysty päättämään jääkö alkoholi kaupan hyllylle vai tuleeko se mukaan. Toivon itselleni ja kaikille muillekin, että sinne kaupan hyllylle jää mahdollisimman paljon tätä "nautinto"ainetta. Missäköhän se nautinto siinä muuten on?
Jotenkin muistaisin, että nuoruudessani juomatapani oli aika päihtymishakuista. Juomakertoja ei ollut kuitenkaan edes joka viikko. 20-vuotiaasta eteenpäin aloin käydä ravintoloissa ja joskus 25-vuotiaasta iski kulttuuri, että töiden jälkeen piti mennä ottamaan yhdet. Jossain vaiheessa keskiolutta ruvettiin myymään ruokakaupassa ja rahaa säästääkseni join kotona usein pohjat. Noin 30-vuotiaana muutin taloon, jossa oli ravintola ja minusta tuli kanta-asiakas muutamaksi vuodeksi. Olin raittiina välillä jopa pari vuotta, mutta sitten se keskioluen lipittely taas alkoi. Kuusi pientä pulloa muuttui kuudeksi 0,5 litran tölkiksi kymmenen vuotta sitten kunnes kyllästyin olueen ja siirryin valkoviiniin. Pariin otteeseen olen tässä välillä ollut kuivilla yli vuoden ja nyt sitten 1.6. asti juonut noin 1,5 vuotta nuo aikaisemmin kertomani määrät.
Kunpa ymmärtäisin pitää vähäisen järkeni päässä ja oppia elämään täysipainoista raitista elämää.
Nyt meni enemmän saarnan puolelle, ei ollut ihan iltasatu. Kaikesta huolimatta raitista loppuiltaa ja rauhallisia yöunia kaikille. Minä taidan nyt katsoa jonkin elokuvan ja rauhoittua näiltä ajatuksilta :)
... mutta palaan huomenna. Minä pidän teistä ja teidän kirjoituksistanne - ne ovat opettavaisia.
Mutta varsinainen syy tähän aloitukseen on se, kun rupesin miettimään, että minullahan olisi vielä ihan ruhtinaallisesti matkaa noihin teidän lukemiinne (= ei kun ryyppäämään, että saadaan saldo täyteen?). Tulee tunne, että eihän minulla vielä mitään hätää tässä ole, kun en ole lähelläkään teidän juomamääriänne. Vaarallista ajattelua! Minulla oli maksa-arvojen nousua jo noilla omilla määrilläni, mitä mahtoivatkaan olla teidän arvonne. Kauhistuttaa jo valmiiksi vastauksenne. Toivottavasti kukaan ei oikeasti lähde ajattelemaan, että olisi jokin yleinen toleranssiraja, johon asti voi juoda. Eiköhän nämä ole aika yksilöllisiä juttuja ja minusta ainakin silloin ollaan väärällä puolella viivaa, kun itse ei enää pysty päättämään jääkö alkoholi kaupan hyllylle vai tuleeko se mukaan. Toivon itselleni ja kaikille muillekin, että sinne kaupan hyllylle jää mahdollisimman paljon tätä "nautinto"ainetta. Missäköhän se nautinto siinä muuten on?
Jotenkin muistaisin, että nuoruudessani juomatapani oli aika päihtymishakuista. Juomakertoja ei ollut kuitenkaan edes joka viikko. 20-vuotiaasta eteenpäin aloin käydä ravintoloissa ja joskus 25-vuotiaasta iski kulttuuri, että töiden jälkeen piti mennä ottamaan yhdet. Jossain vaiheessa keskiolutta ruvettiin myymään ruokakaupassa ja rahaa säästääkseni join kotona usein pohjat. Noin 30-vuotiaana muutin taloon, jossa oli ravintola ja minusta tuli kanta-asiakas muutamaksi vuodeksi. Olin raittiina välillä jopa pari vuotta, mutta sitten se keskioluen lipittely taas alkoi. Kuusi pientä pulloa muuttui kuudeksi 0,5 litran tölkiksi kymmenen vuotta sitten kunnes kyllästyin olueen ja siirryin valkoviiniin. Pariin otteeseen olen tässä välillä ollut kuivilla yli vuoden ja nyt sitten 1.6. asti juonut noin 1,5 vuotta nuo aikaisemmin kertomani määrät.
Kunpa ymmärtäisin pitää vähäisen järkeni päässä ja oppia elämään täysipainoista raitista elämää.
Nyt meni enemmän saarnan puolelle, ei ollut ihan iltasatu. Kaikesta huolimatta raitista loppuiltaa ja rauhallisia yöunia kaikille. Minä taidan nyt katsoa jonkin elokuvan ja rauhoittua näiltä ajatuksilta :)
... mutta palaan huomenna. Minä pidän teistä ja teidän kirjoituksistanne - ne ovat opettavaisia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viikkomääräni on voinut olla seuraavsa, joka ilta 2-3 PULLOA VALKOVIINIÄ.
Viikonloppuisin pullo kossua sekä perj. la, ja päälle 2-3 puolen litran sidua.. En edes ollut pahemmin noist vielä jurrissa.Kaikki riippuu toleranssista, sekä tietysti painolla osuutta asiaan. Mitä tukevampi, sen enemmän tietty kestää.
ei kai kukaan voi juoda. Mutta kyllä on melko "kunnioitettavia" määriä täällä mainittu.
Itselläni on viikkoannos noin 6 x 0,5 l olutta, iso Suomi-viina pullo ja ehkä pullo viiniä. Tämän määrän kittaan parissa - kolmessa päivässä. Olutta menee viikonloppuna päivisin jano- ja palkintojuomana. Viinapullosta saan yhden ja puolikkaan kaatokännin. Viinipullollinen kerralla on ehkä hieman liian vähän kännin aikaansaamiseksi.
Juomiseni yksin on varsin humalahakuista. Nuppi tukkoon ja nukkumaan.
Baareissa en juurikaan käy ja pystyn käyttämään seurassa alkoholia ns. sivistyneesti. Minulle ei jää ryyppy päälle. En pysty edes kahtena perättäisenä päivänä ottamaan. Ainakin päivän väli täytyy olla. Kun ei maistu niin ei maistu. Krapularyyppyjä en harrasta, hyvin harvoin olutta krabbikseen.
Olen joskus laskenut Lintukodon alkoholilaskurilla promillemääräni ne ovat pöyristyttävät. En luota siihen laskuriin ainakaan suurissa määrissä. Yli 6:tta joskus näyttää tämänkokoiselle naiselle 150/70. Tai sitten olen liioitellut juomiani määriä. Tuon perusteella käsittääkseni olisin kuollut jo kauan sitten.
huomasin laskurissa tekemäni virheen. Eli ei ole siis meikäläisellä 6 promillea ollut koskaan. 2,5 meni yli yhdellä puolen litran kossulla.
Virhetietoa siis äsken.
Laskuri on kätevä autonajoa varten. Sillä pystyy laskemaan milloin rattiin on turvallista mennä. Vaikkakaan en krapulapäivänä sohvaltani mielellään nouse.
Pika lukuna...näin yleensä on,kun toleranssi suurenee,suurenee annosten määrä kuolettavaksi ja tosi suureksi,jos ei älyä lopettaa ajoissa.
Ainoa joka korjaa loppujen lopuksi on KUOLEMA!!!
Meikäläisellä meni alkoholisoitumiseen parikymmentä vuotta.
Nuorempana tuli vain silloin tällöin käytyä kaljalla, ja siitä jatkaminen ei tullut mieleenkään, eikä etenkään viikolla ottaminen. Sitä kesti monia monia vuosia.
Pikkuhiljaa toleranssin kasvun myötä määrät kasvoivat, eli myös kankkuset pahenivat, ja tulikin jo korjaustarve seuraavana päivänä, siis taas kuppilaan.
Siitä alkoi jokaviikonloppuinen juominen perjantaina ja lauantaina, sitten myöhemmin myös sunnuntaina.
Riippuvuushan siinä voimistui koko ajan, ja se johti myös viikolla juomiseen.
Samalla persoonallisuus muuttui, ja minusta perusrauhallisesta alkoi tulemaan hermoilija ja kiivailija, stressinsietokyky ja työteho laskivat, eli vaikeuksia töissä, ja siihen tapiksi rattikäry, ja peli oli pelattu.
Sen jälkeen onkin ollut välillä aivan hillitöntä juomista, johon luultavasti joku vähemmän treenattu olisi kuollut, ja itsekin lienen ollut lähellä Manalan portteja.
Sitä vain ihmettelen itsekin, että ainakaan vielä lähimuisti ei ole mennyt, ja muisti onkin ollut minulla aina vahva, mutta maksa ja haima ovat rääkin kestäneet..Maksa-arvoistani en tosin tiedä mitään, kun niitä ei ole ikinä otettukaan, mutta ei silmät ja naamari vielä kellastu.
Ihmettelet oikein, että missä se nautinto viinajuonnissa on ? Määrätyn rajan ylitettyään viinasta ei saa minkäänlaista nautintoa, vaan juominen on silkkaa riippuvuuden sanelemaa pakkoa ja turruttavaa pöhnää.
Itse olen siinä pisteessä, että on pakko aikaansaada elämänmuutos, tai muuten tulee hiekkaa arkkuni kannelle.
minulla meni viimeisinä vuosina siihen, että piti heti aamusta lähteä korjaamaan krapulaa (tai siis sitähän oli vielä kännissä). Isoja tuoppeja meni 8-10 illassa (olen nainen, n. 58 kg), ellei enemmänkin. Muisti meni lähes aina, rahat, lompakot, silmälasit, kotiavaimet, kännykät olivat hukassa vähän väliä. Lapset soittelivat perään, että eikö äiti jo tule kotiin.
Ja siitä sitten taas kankkuset kärsittyäni palauduin ns. normaalielämään. Paiskin töitä, siivosin, liikuin ulkona (kiersin kapakat kaukaa). Ja jälleen kun iski meno päälle, tuo sama kuvio toistui.
Kun tuli 40 v täyteen, krapulat eivät menneetkään niin vain ohi. Tuskan hikeä, pelkotiloja, unettomuutta, jne. Turvauduin rauhoittaviin (pieniä annoksia, mutta ilman niitä olisin tullut hulluksi), mutta kännissä en niihin koskenut.
Minulla neljäs vuosi raittiina. Kirjoitit tuosta, että taustalla kytee sellainen ajatus, ettei sitä ollutkaan niin pohjalla kuin moni muu, yms. Näinhän se juuri menee: jopa unissa näkee sitä, miten muka pystyy juomaan tuopin ja sitten lopettamaan. Samanlaisia tuntemuksia tulee vielä joskus, mutta ne menevät ohi.
Minulla on siinä mielessä onnea, että minulla on töitä, pidän liikunnasta, yksinäisyydestä, minulla on teini-ikäisiä lapsia, joiden kanssa haluan viettää selvänä nämä viimeiset vuodet, jotka he vielä asuvat kotona. Mutta sitten kun jään yksin, eli viiden vuoden sisällä, ratkeankohan juomaan? tuo ajatus pelottaa välillä, vaikken olekaan tehnyt minkäänlaisia raittiuslupauksia mihinkään suuntaan (en edes itselleni).
Pääasia kai on, että minä tykkään olla selvin päin.
Kyllä mulla ainakin toleranssi alkoi olla sitä luokkaa, että tajusin kuolevani jos en lopeta. Maaliskuussa, jolloin aloin tätä järkyttävää olemustani itsekin kauhistelemaan saattoi päivä annos olla 1,5 ltr kirkasta ja sitten illaksi baariin, jossa 7-8 isoa ja sillä vauhdilla pääsikin sitten hyvin seuraavaan päivään, ja samanlaista uudestaan. en tiedä paljonko promilleissa, mutta sellaista se nyt oli-oon tosin melko iso mies 188/108kg. Mutta nyt se on toivottavasti loppu. Päivä kerrallaan menen eteenpäin mm. teidän kaikkien tuella.
Jos meikäläinen laittaisi määränsä päihdelinkin testiin niin siellä ei riitä edes asteikkokaan tai ainakin olisi punaisella.
Normaali määrä känniin: 5-9 puolen litran yli viisprosenttista kaljaa. On mennyt joskus enemmänkin päivässä, varsinkin jos on jo aikasin alottanut. Illalla nyt ei kerkiäkään niin paljon lipittämään.
Väkeviä tai snapseja juon tosi harvoin, joskus olen ostanut Absolut-pullon, jos se on ollut tarjouksessa.
Onhan tuossa toleranssin kasvu selvästi näkyvissä sinullakin. Vertaa viittä ensimmäistä vuotta eka ryypystä ja sitten vaikka ihan kahta viimeistä. Mieti sitten, miten viiva etenee viidessätoista seuraavassa.
Raitistuneita on yleensä kahta pääsorttia: ne, jotka pysähtyivät ajoissa ja ne, jotka menettivät melkein kaiken.
Ikäpolveni miesten joukossa itse kuulun niihin, jotka pysähtyivät ajoissa, vaikka vaikeuksia tulikin. Ei ole tarvinnut lehtilaatikossa asua. Minulla ei yksinkertaisesti kestänyt pää enää synkkää pahaa oloa.
Olisi tosi vaarallista ajatella, että "kiintiötä on vielä". Tuskin kaipaat vuosikausien kiertoa holistiloissa!