Kävin tänän seuroissa, mutta taitaa olla viimeinen kerta. En enää saa sieltä mitään. Koen oloni vaivautuneeksi ja haluan pois aina heti puheen jälkeen. Tiedän että ehkäisyä ei hyväksytä seurakunnassa, mutta en voi tilanteelle mitään.
Kiitos.
Kiitos.
Kävin tänään seuroissa
J.O.
171496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et siis ole kovin sosiaalinen ihminen? Viihdyt paremmin omissa oloissasi? Ei siellä tarvitse tuntea oloaan rennoksi eikä sinne tarvitse haluta jäädä mähnimään. Kotiin vain, kotona on kivaa.
Mitäpä tuosta sen isompaa numeroa tekemään. Mutta jos olisit kovin yksinäinen ry voisi olla sinulle viikon kohokohta. Sen ei tarvitse olla sitä kaikille. On hienoa että meillä on kokoontumistilat, noin ei ollut Neron aikoina.
Muuten: voithan miettiä että mitä sinä annat seurakunnalle eikä että mitä seurakunta antaa sinulle. Oliko vieressäsi istumassa joku ihminen jolle ehkä sanoit jotain mukavaa ensi viikon evääksi?
Onko ehkäisy elämäntilanteessasi ajankohtaista?
...seuroissa puhuja kertoi järkyttävän tosi tapauksen.
Kaksi miestä(n. 20v) pieneltä kylältä, jotka olivat uskovaisesta kodista, mutta maailmaan menneet saivat kuulla kohdalleen Jumalan valtakunnan puhuttelun uskomisen tärkeydestä, mutta he vain keveästi sanoivat, että kyllä me tässä parannus tehdään kunhan on oikea aika.
Eräänä päivänä he olivat metsästysretkellä ja sieltä palatessa ylittivät aidan, jossa toisen selässä ollut ase laukesi ja luoti osui tämän kaveriin. Osuma oli niin paha, että miehillä tuli hätä, ei niinkään osumasta, vaan siitä kun oli epäuskon synti tunnollaan. Loukkaantunut kaveri sanoi tälle toiselle, että "anna minulle synnit anteeksi", mutta tämä toinen sanoi, että "en miän voi kun ei minulla ole omatkaan synit anteeksi". Kaveri otti loukkaantuneen selkäänsä ja sanoi, että tuossa lähellä on taloja, jossa on uskovaisia. Tämä kantaja sanoi, että jos me huudetaan täysillä niin ehkä joku kuulee ja tulee apuun. He huusivat niin lujaa kuin jaksoivat "apua, apua tulkaa auttamaan ja antakaa meille synnit anteeksi". Ei heillä ollut niinkään hätä sen fyysisen loukkaantumisen takia, vaan sen epäuskon Läheisitä talosita tuli väkeä vastaan juosten, mutta kun he ennättivät heidän luokseen oli tästä loukkaantuneesta henki paennut jo.
Älkää rakkaat matkaystävät laskeko sen varaan, että synnit saa pyydettyä anteeksi hädän hetkellä sillä, Jumalan armo ei ole kuin kaupan hyllyltä otettavissa silloin kun se ihmiselle sopii, vaan se on niin tärkeä asia, että jos sinä et nyt ole uskomassa niin se ei auta mitään vaikka olisit 80 vuotta uskonut. Pitää uskoa NYT juuri niin kuin Jeesus opetti "Valvokaa, sillä ette tiedä milloin Herran päivä tulee"
...että kyseinen henkilö ei pelastunut?
en menisi sanomaan
...tarkoita mitään, vaan kerroin sen minkä puhuja seuroissa kertoi. Jokainen ymmärtäköön tekstin kuin se on kirjoitettu.
että Jeesus ei pysty pelastamaan syntistä. Pelastajaksi tarvitaan ihminen.
Hyvin sairasta...
...onnellinen omsassa uskossasi ja anna toisten uskoa myös niin kuin Pyhä Henki opettaa.
Pyhän Hengen oppia. Opetat harhaoppia.
...sanoit ja kannat vastuun sanoistasi.
Tiedän itse myös monia tosikertomuksia, mm äitini lapsuudenystävä serkku viereisestä talosta maalta aina suhtautui hyvin halveksivasti vanhoillislestadiolaisiin. Mutta kuolinvuoteelle hän pyysi nimenomaan vanhoillislestadiolaisen jolta halusi AINOASTAAN kuulla syynninpäästön. Onneksi hänen armonaikansa ei ollut ohi ja ehti saada siunauksen enen kuolemaansa.
Tämä muisto tuli mieleen kun luin ensin kertomuksesi ja sitten huomasin miten järkyttävästi joku oli taas kirjoittanut perään että"sairasta touhua".
Olin lukiolaistyttönä Tukholmassa vanhainkodissa töissä. Osastolla oli kroonikoita ja meidän tehtävämme oli mm pestä, pukea ja syöttää tai avustaa näissä toimissa. Lisäksi työhön kuului jutella kahvipöydässä heidän kanssaan heidän ehdoillaan.
Minulle jäi tuosta kesästä monenlaista ajatusta ja muistoa sen lisäksi että ruotsinkielentaitoni karttui huomattavasti.
Muutamat vanhukset eivät jaksaneet enää tulla päivisin ruokasaliin ja heidät hoidettiin sänkyyn.Mieleeni on jäänyt mies, josta ajattelin että tuo ei taida enää oikein ymmärtää mistään mitään, koska ei puhunut eikä juuri reagoinut mihinkään, paitsi päättäväisesti murahti ja tarttui kipeästi ranteesta ja esti kun elämäni ensimmäisen kerran käskystä yritin ajaa hänen partaansa (kumma kun kukaan ei opettanut, jälkeenpäin aika kauheata että tyttöselle annettiin se tehtävä olin täysi tumpelo). Hän oli isokokoinen mies ja häntä syöttäessäni, pestessä ja rasvatessa ajattelin että on se kumma miten ihminen tulee 'pieneksi' lopussa ja toisista riippuvaiseksi.
Tämän miehen luona ei koskaan käynyt ketään läheisiä mutta pari kertaa tuli iloinen ilmeisesti helluntailaisten nuorisojoukko jotka lauloivat hengellisiä lauluja ja säestivät itseään kitaralla. Ajattelin että onpa mukavaa että nuo edes käyvät piristämässä. En tiedä käytiinkö huoneessa keskustelua tai puhuivatko he miehelle mitään.
Minä en, nuori kun olin, osannut silloin mitään small talkia (ainakaan jos vertaan nykyiseen minääni)ja lähinnä vastasin jos vanhukset kysyivät ja toisten hoitajien mallista ymmärsin toivottaa God morgon ja hur mår du.
Vaikka itse jyrkästi vastustan sitä, että hoitaja tai lääkäri sekoittaisi työhönsä uskonnllisen lähetystyön kuiskasin kerran tämän miehen korvaan sängyn luota lähteissäni "Jesus älskar dig. Jag vill säga att alla dina synder är förlåtna i Kristi namn och blod. Du behöver inte säga någonting, bara att tro på det här räcker. "(= Jeesus rakastaa sinua. Haluan sanoa että kaikki sinun syntisi ovat anteeksi Kristuksen nimessä ja veressä. Sinun ei tarvitse sanoa mitään tähän vain usko tähän riittää)
Unohdin koko jutun. En muista kuluiko päiviä vai viikkoja. Sitten sanottiin että tuo mies on huonommassa kunnossa ja viety yksityishuoneeseen. Kävin edelleen toimittamassa askareeni (syötin, vaihdoin vaipat, tuuletin jne)ja menin pois huoneesta en kummemmin puhunut mitään hänelle.
Kerran kun olin huoneessa ja olin jo lähdössä pois huoneesta mies parahti (hän ei ollut KOSKAAN sanonut minulle yhtään mitään, paitsi kerran murahtanut että "grrrr" kun partakoneella raavin leukaa)"HJÄLP!" (AUTA!)
Laitoin tyynyn paremmin ja sanoin "så där, är det bättre nu"(no niin onko nyt parempi?)Mies vaikeroi jotenkin yhä tyytymättömänä että "nej". Tarjosin vettä nokkamukista. Mies käänsi pään pois ja vesi valui pitkin leukoja. Pyyhin leuan ja laitoin kaihtimet pienemmälle "Är det bättre nu?"(onko nyt parempi)Mies vaikeroi tyytymättömänä. Monta muutakin konstia vielä koitin, kohensin peittoa, tein kaiken, mitä päähän pälkähti jotta osuisin oikeaan ja mies saisi apunsa.
Ei mitään tyytyväisyyttä. Lopulta minulla välähti intuitionomaisesti ja menin miehen viereen ja sanoin "Alla dina synder är förlåtna i Kristi namn och blod". Mies nosti suuret kätensä, otti käteni puristi mielettömästi ja sanoi "Tack, tack, tack, tack". Toistin vielä nuo siunaukselliset sanat.
Sitten lähdin, tunteiden hipoessa taivasta. Unohdin kuitenkin tuon tapahtuman. Kävin mm Suomessa suviseuroissa kesken kesän ja palasin sitten takaisin kesätyöhöni Tukholmaan.
Kerran tulin iltavuoroon, ja meitä oli vain kaksi hoitajaa osastolla. Varsinainen muodollisesti pätevä hoitaja sanoi,että em mies on todella huonossa kunnossa ja saattaa kuolla tänä iltana.
Osastolla oli hiljaista ja minua hiukan kammoksuttikin, kun silloin vielä pelkäsin kuolemaa, kun en ollut sitä läheltä kokenut.Olin toisessa päässä osastoa ja valmistin vanhuksia iltapuulle ja toinen hoitaja aloitti kierroksensa siitä päästä osastoa, missä tuo mies oli huoneessaan.
Oli tosi hiljaista ja ruokasali oli tyhjä, ilta-aurinko valaisi sitä ja radiosta tuli hiljaa jotain musiikkia.
Kuljin juuri liinavaatevarastoa kohti ruokasalin läpi, kun toinen hoitaja tuli minua kohti vakavana ja sanoi "Nu avled Erik"(Nyt Erik kuoli)(en muista enää miehen nimeä)
Seisahduin keskelle salia, ja: kesken aurinkoisen ja aivan kuulaan sään suurista ikkunoista näin miten lempeä sade alkoi valua pihalle, menin ikkunoiden luo radiosta alkoi kuulua Taalainmaan virsi. Seisoin kauan siinä, kuuntelin ja katselin täynnä kiitollisuutta ja ihmettä.
Sade loppui pian ja samoin laulu. Aina kun kuulen laulun muistan tuon tilanteen.
En koskaan unohda tuota, en koskaan. Jumala oli läsnä, uskoni vahvistui.
Tämä ei ole ainoa uskoa vahvistava kokemukseni elämässä mutta ehkä kaunein ja voimakkain. Olin täynnä rauhaa, riemua ja kiitollisuutta.
Näen 'Erikin'ja monta muuta rakasta uskovaista taivaassa. Minulla on ollut hyvä elämä, jossa olen kokenut johdatuksen. Haluan edelleen turvautua rukouksin Taivaan Isään omassa ja perheeni elämässä.
Kiitos! :)
Minusta tuo on kauneimpia asioita mitä olen kokenut.
Minä olen myös kuullut puhujan kertomuksen. Nuori tyttö, vissiin jotain rippikoulunkäynyt oli jättänyt uskon. Mutta sille oli tullut paha tauti tai onnettomuus, en muista kunnolla enää (jotain yli kymmenen vuotta kuulemasta). Ja sitä oltiin tultu sairaalaan puhuttelemaan ja kysymään parannukseen. No, se oli meinannu, että jos se paranee, niin se haluaa elää edelleen ilossa.. ja kieltänyt siis synninpäästön. Kun tämä puhuttelija oli lähtenyt, oli siitä huoneesta kuulunut kova raikuva huuto. Tyttö oli kuollut.
Myös on tapaus sodasta, jossa jokin epäuskoinen oli haavoittuneena huutanut uskovaista. Ja oli ollut uskovainen kuulomatkan päässä. Rintama oli kuitenkin ollut vaarallinen. Silti oli uskovainen lähtenyt saarnaamaan syntejä anteeksi kuolevalle. Oli ehtinyt. Mutta sitten oli kuulunut pamaus. Ja molemmille oli käynyt samoin. Sotasankareiden osa.
se, etta jos joku vl "saarnaa synnit anteeksi" kuolinvuoteella olevalle henkilolle joka ei ole uskossa/uskomassa, kertooko vl hanelle mitaan Jeesuksesta, kuten tee parannus ja ota Jeesus vastaan pelastajanasi? vai onko se pelkka "saarnaan sinulle nyt synninpaaston, joten ole turvallisin mielin" tms?
koskettava kertomus :)
Usein muutamalla sanalla luonnollisesti puhutaan, mutta ei esim teho-osastolle kutsuttu pappi voi kovin paljoa puhua kun hoitajat ja lääkärit sanovat usein että täytyy puhua hyvin rauhallisesti ja mielialaa kiihdyttämättä "etteivät käyrät pomppaa". Varmasti koulutettu sairaalapappi osaa tehdä taitavasti tämän. Eihän tuollaiseen työhön hakeuduta ilman syvää kutsumusta.
Oletko lukenut sairaalapastori vl runoilija Niilo Rauhalan runoja. Ne ovat hyvin puhuttelevia.