Minua kutsuttiin vain nimellä Sahib

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

Anonyymi00002 kirjoitti:

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Ihmistä ei nähdä vain fyysisenä kehonaan, vaan moniulotteisena olentona, jolla on useita eri tasoja. Näistä keskeisiä ovat hienojakoinen keho ja kausaalinen keho, jotka molemmat ovat aineellisia mutta paljon hienovaraisempia kuin näkyvä ruumis.
Hienojakoinen keho on se taso, jossa ajattelu, tunteet ja yksilöllinen kokemus tapahtuvat. Se koostuu mielestä, älystä ja egosta – siitä “minäkuvasta”, jonka kautta ihminen kokee maailman. Tämä keho toimii ikään kuin välittäjänä sielun ja fyysisen kehon välillä. Kun fyysinen keho kuolee, hienojakoinen keho ei katoa, vaan kuljettaa mukanaan ihmisen taipumukset, muistijäljet ja karmiset vaikutteet seuraavaan syntymään.
Kausaalinen keho on vielä syvempi ja huomaamattomampi taso. Se sisältää ne kaikkein perustavimmat siemenet, joista yksilön kokemukset ja taipumukset lopulta nousevat. Sinne varastoituvat karmiset vaikutukset kaikkein hienoimmassa muodossaan sekä tietämättömyys, joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Tätä tasoa ei yleensä voi havaita suoraan, mutta se toimii taustalla kaiken muun perustana – se ikään kuin määrää, millainen hienojakoinen keho ja sitä kautta fyysinen elämä muodostuvat.
Näiden kahden ero on siis siinä, että hienojakoinen keho on aktiivinen psyykkinen järjestelmä, jossa kokeminen tapahtuu, kun taas kausaalinen keho on syvin varasto ja alkuperäinen syy, josta nämä kokemukset ja taipumukset nousevat. Gaudiya-vaishnavismin mukaan kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole ihmisen todellinen olemus. Todellinen minä on sielu, ātman, joka on ikuinen ja erillinen kaikista aineellisista kerroksista. Kun ihminen suuntautuu kohti jumalallista rakkautta, erityisesti suhteessa Krishna, nämä hienovaraisetkin kerrokset voivat vähitellen puhdistua, jolloin sielun alkuperäinen luonto tulee esiin.
Kāraṇa-śarīra (kausaalinen keho): Tämä on syvin kerros, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja "syvimmän tietämättömyyden" (avidyā), joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Se on se kausaalinen taso, joka määrittelee, millaista elämää sielu elää, ja se on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon, joka taas vaikuttaa fyysiseen elämään.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Ihmistä ei nähdä vain fyysisenä kehonaan, vaan moniulotteisena olentona, jolla on useita eri tasoja. Näistä keskeisiä ovat hienojakoinen keho ja kausaalinen keho, jotka molemmat ovat aineellisia mutta paljon hienovaraisempia kuin näkyvä ruumis.
Hienojakoinen keho on se taso, jossa ajattelu, tunteet ja yksilöllinen kokemus tapahtuvat. Se koostuu mielestä, älystä ja egosta – siitä “minäkuvasta”, jonka kautta ihminen kokee maailman. Tämä keho toimii ikään kuin välittäjänä sielun ja fyysisen kehon välillä. Kun fyysinen keho kuolee, hienojakoinen keho ei katoa, vaan kuljettaa mukanaan ihmisen taipumukset, muistijäljet ja karmiset vaikutteet seuraavaan syntymään.
Kausaalinen keho on vielä syvempi ja huomaamattomampi taso. Se sisältää ne kaikkein perustavimmat siemenet, joista yksilön kokemukset ja taipumukset lopulta nousevat. Sinne varastoituvat karmiset vaikutukset kaikkein hienoimmassa muodossaan sekä tietämättömyys, joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Tätä tasoa ei yleensä voi havaita suoraan, mutta se toimii taustalla kaiken muun perustana – se ikään kuin määrää, millainen hienojakoinen keho ja sitä kautta fyysinen elämä muodostuvat.
Näiden kahden ero on siis siinä, että hienojakoinen keho on aktiivinen psyykkinen järjestelmä, jossa kokeminen tapahtuu, kun taas kausaalinen keho on syvin varasto ja alkuperäinen syy, josta nämä kokemukset ja taipumukset nousevat. Gaudiya-vaishnavismin mukaan kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole ihmisen todellinen olemus. Todellinen minä on sielu, ātman, joka on ikuinen ja erillinen kaikista aineellisista kerroksista. Kun ihminen suuntautuu kohti jumalallista rakkautta, erityisesti suhteessa Krishna, nämä hienovaraisetkin kerrokset voivat vähitellen puhdistua, jolloin sielun alkuperäinen luonto tulee esiin.
Kāraṇa-śarīra (kausaalinen keho): Tämä on syvin kerros, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja "syvimmän tietämättömyyden" (avidyā), joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Se on se kausaalinen taso, joka määrittelee, millaista elämää sielu elää, ja se on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon, joka taas vaikuttaa fyysiseen elämään.

Lue lisää

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Kāraṇa-śarīra (kausaalinen keho): Tämä on syvin kerros, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja "syvimmän tietämättömyyden" (avidyā), joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Se on se kausaalinen taso, joka määrittelee, millaista elämää sielu elää, ja se on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon, joka taas vaikuttaa fyysiseen elämään.

Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) on syvällisempi ja hienompi taso, joka toimii taustalla hienojakoisen kehon (sūkṣma-śarīra) ja fyysisen kehon (sthūla-śarīra) tasoilla. Voisi sanoa, että kausaalinen keho "sisältyy" hienojakoiseen kehoon, mutta se ei ole suoraan koettavissa tavallisessa kokemuksessamme.
Tarkemmin:
1. Kausaali keho on syvin taso, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja edellisten elämien vaikutukset. Tämä taso ei ole aktiivisesti koettavissa vaan toimii enemmänkin perusta kaikelle, mitä tapahtuu hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se on eräänlainen syvämateriaali, joka määrittää hienojakoisen kehon ja tämän elämän henkiset ja psyykkiset taipumukset.
2. Hienojakoinen keho puolestaan koostuu mielen, älyn ja egon rakenteista. Se toimii aktiivisesti ja on koettavissa päivittäisessä elämässä, mutta se on aina sidoksissa kausaaliseen kehoon. Kausaalinen keho määrittää, millaisia haluja ja taipumuksia meillä on, ja hienojakoinen keho on se, joka toteuttaa nämä taipumukset käytännön tasolla.
Voisi siis sanoa, että kausaalinen keho on se alkuperäinen "siemen", joka tuottaa hienojakoisen kehon vaikutukset ja kokemukset. Kausaalinen keho ei kuitenkaan ole suoraan havaittavissa, vaan se on ikään kuin taustalla – sen vaikutukset näkyvät vasta hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa.
Vertaamalla:
Kausaali keho = "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset).
Hienojakoinen keho = Mieli, äly ja ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Kāraṇa-śarīra (kausaalinen keho): Tämä on syvin kerros, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja "syvimmän tietämättömyyden" (avidyā), joka sitoo sielun aineelliseen maailmaan. Se on se kausaalinen taso, joka määrittelee, millaista elämää sielu elää, ja se on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon, joka taas vaikuttaa fyysiseen elämään.

Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) on syvällisempi ja hienompi taso, joka toimii taustalla hienojakoisen kehon (sūkṣma-śarīra) ja fyysisen kehon (sthūla-śarīra) tasoilla. Voisi sanoa, että kausaalinen keho "sisältyy" hienojakoiseen kehoon, mutta se ei ole suoraan koettavissa tavallisessa kokemuksessamme.
Tarkemmin:
1. Kausaali keho on syvin taso, joka sisältää kaikki sielun karmiset siemenet ja edellisten elämien vaikutukset. Tämä taso ei ole aktiivisesti koettavissa vaan toimii enemmänkin perusta kaikelle, mitä tapahtuu hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa. Se on eräänlainen syvämateriaali, joka määrittää hienojakoisen kehon ja tämän elämän henkiset ja psyykkiset taipumukset.
2. Hienojakoinen keho puolestaan koostuu mielen, älyn ja egon rakenteista. Se toimii aktiivisesti ja on koettavissa päivittäisessä elämässä, mutta se on aina sidoksissa kausaaliseen kehoon. Kausaalinen keho määrittää, millaisia haluja ja taipumuksia meillä on, ja hienojakoinen keho on se, joka toteuttaa nämä taipumukset käytännön tasolla.
Voisi siis sanoa, että kausaalinen keho on se alkuperäinen "siemen", joka tuottaa hienojakoisen kehon vaikutukset ja kokemukset. Kausaalinen keho ei kuitenkaan ole suoraan havaittavissa, vaan se on ikään kuin taustalla – sen vaikutukset näkyvät vasta hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa.
Vertaamalla:
Kausaali keho = "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset).
Hienojakoinen keho = Mieli, äly ja ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.

Lue lisää

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Vertaamalla:
• Kausaali keho = "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset).
• Hienojakoinen keho = Mieli, äly ja ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.
Esimerkki:
Kuvittele, että kausaalinen keho on kuin tietokoneen kovalevy, joka tallentaa kaiken tiedon ja ohjelmoinnin. Hienojakoinen keho on kuin käyttöjärjestelmä (esim. Windows tai macOS), joka käyttää tätä tietoa ja ohjelmointia toimiakseen.
Kausaalinen keho on siis se "syvempi taso", joka ei ole suoraan koettavissa, mutta joka mahdollistaa hienojakoisen kehon toiminnan ja määrittää sen luonteen.

Ei, kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) ei ole täsmälleen sama asia kuin saṁskāra (samskāra), vaikka ne liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat samaan prosessiin.
Kausaalinen keho ja saṁskāra ovat molemmat erittäin tärkeitä Gaudiya-vaishnavismissa, mutta ne kuvaavat eri asioita:
Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra)
Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää sielun karmiset siemenet, jotka määrittävät sen, millaista elämää sielu elää. Se on kuin "perusohjelmointi" tai "alkuperäinen siemen" sielulle, joka määrittää, miten se tulee toimimaan hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa.
Se ei ole suoraan havaittavissa, mutta toimii taustalla. Kausaalinen keho on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon ja kytkee sielun aineelliseen maailmaan, ja se on juurisyynä kaikille seuraaville elämille.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Vertaamalla:
• Kausaali keho = "Siemenet", jotka määrittävät elämän luonteen (karma, tietämättömyys, alkuperäiset taipumukset).
• Hienojakoinen keho = Mieli, äly ja ego, jotka ovat aktiivisia osia, joiden kautta ihminen kokee maailmaa ja toimii.
Esimerkki:
Kuvittele, että kausaalinen keho on kuin tietokoneen kovalevy, joka tallentaa kaiken tiedon ja ohjelmoinnin. Hienojakoinen keho on kuin käyttöjärjestelmä (esim. Windows tai macOS), joka käyttää tätä tietoa ja ohjelmointia toimiakseen.
Kausaalinen keho on siis se "syvempi taso", joka ei ole suoraan koettavissa, mutta joka mahdollistaa hienojakoisen kehon toiminnan ja määrittää sen luonteen.

Ei, kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra) ei ole täsmälleen sama asia kuin saṁskāra (samskāra), vaikka ne liittyvät toisiinsa ja vaikuttavat samaan prosessiin.
Kausaalinen keho ja saṁskāra ovat molemmat erittäin tärkeitä Gaudiya-vaishnavismissa, mutta ne kuvaavat eri asioita:
Kausaalinen keho (kāraṇa-śarīra)
Kausaalinen keho on syvin taso, joka sisältää sielun karmiset siemenet, jotka määrittävät sen, millaista elämää sielu elää. Se on kuin "perusohjelmointi" tai "alkuperäinen siemen" sielulle, joka määrittää, miten se tulee toimimaan hienojakoisessa ja fyysisessä kehossa.
Se ei ole suoraan havaittavissa, mutta toimii taustalla. Kausaalinen keho on se, joka synnyttää hienojakoisen kehon ja kytkee sielun aineelliseen maailmaan, ja se on juurisyynä kaikille seuraaville elämille.

Lue lisää

Kausaalinen keho liittyy myös tietämättömyyteen (avidyā) ja karmiin (teon seuraamuksiin), jotka sitovat sielun aineelliseen maailmaan.

Kun sanotaan, että kausaalinen keho “synnyttää” hienojakoisen kehon, sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin kuin fyysinen synnyttäminen. kyse on enemmän syy–seuraus-suhteesta.
Ajatus menee näin:
Kausaalinen keho sisältää hyvin hienossa muodossa kaikki karmiset siemenet ja taipumukset. Ne ovat kuin “potentiaaleja” – ei vielä ajatuksia tai tunteita, vaan mahdollisuuksia niihin. Kun sielu siirtyy uuteen syntymään, nämä siemenet alkavat “aktivoitua”.
Tämä aktivoituminen tarkoittaa sitä, että:
syntyy tietynlainen mieli
tietynlainen tapa ajatella
tietynlaiset halut ja reaktiot
Tämä kokonaisuus on hienojakoinen keho.
Eli “synnyttäminen” tarkoittaa:
kausaalinen keho = sisältää siemenet
hienojakoinen keho = kun siemenet alkavat toimia käytännössä

Anonyymi00006 kirjoitti:

Kausaalinen keho liittyy myös tietämättömyyteen (avidyā) ja karmiin (teon seuraamuksiin), jotka sitovat sielun aineelliseen maailmaan.

Kun sanotaan, että kausaalinen keho “synnyttää” hienojakoisen kehon, sitä ei tarkoiteta kirjaimellisesti niin kuin fyysinen synnyttäminen. kyse on enemmän syy–seuraus-suhteesta.
Ajatus menee näin:
Kausaalinen keho sisältää hyvin hienossa muodossa kaikki karmiset siemenet ja taipumukset. Ne ovat kuin “potentiaaleja” – ei vielä ajatuksia tai tunteita, vaan mahdollisuuksia niihin. Kun sielu siirtyy uuteen syntymään, nämä siemenet alkavat “aktivoitua”.
Tämä aktivoituminen tarkoittaa sitä, että:
syntyy tietynlainen mieli
tietynlainen tapa ajatella
tietynlaiset halut ja reaktiot
Tämä kokonaisuus on hienojakoinen keho.
Eli “synnyttäminen” tarkoittaa:
kausaalinen keho = sisältää siemenet
hienojakoinen keho = kun siemenet alkavat toimia käytännössä

Lue lisää

Saṁskāra (samskāra)
Saṁskāra tarkoittaa karmisia jälkiä tai mielentilojen ja taipumusten jälkiä, jotka muodostuvat yksilön elämän aikana. Nämä jäljet voivat olla joko hyviä tai huonoja, ja ne vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä on seuraavissa elämissä.
Saṁskārat ovat aktiivisia jälkiä, jotka jäävät hienojakoiseen kehoon, ja ne voivat olla seurausta aiemmista teoista, ajatuksista tai kokemuksista. Näitä jälkiä voidaan muuttaa, puhdistaa ja kehittää bhakti- (jumalallisen rakkauden) harjoituksen kautta.
Saṁskāra on kuin mielenterveydellisiä ohjelmointeja, jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö reagoi maailmaan ja kuinka hänen persoonallisuutensa kehittyy.
Yhteys:
Kausaalinen keho on se syvin rakenteellinen taso, joka pitää sisällään sielun karmiset taipumukset ja määrittää, millaisia saṁskāroja sielulla on. Toisin sanoen, kausaalinen keho on "syy", joka luo saṁskārat, jotka sitten vaikuttavat hienojakoiseen kehoon.
Saṁskārat ovat niitä aktiivisia muistoja ja vaikutuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja psyykkisiin taipumuksiin. Ne voivat kehittyä ja muuttua elämän aikana ja vaikuttavat siihen, miten hienojakoinen keho toimii ja kokee maailman.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Saṁskāra (samskāra)
Saṁskāra tarkoittaa karmisia jälkiä tai mielentilojen ja taipumusten jälkiä, jotka muodostuvat yksilön elämän aikana. Nämä jäljet voivat olla joko hyviä tai huonoja, ja ne vaikuttavat siihen, millaisia kokemuksia ja ajatuksia meillä on seuraavissa elämissä.
Saṁskārat ovat aktiivisia jälkiä, jotka jäävät hienojakoiseen kehoon, ja ne voivat olla seurausta aiemmista teoista, ajatuksista tai kokemuksista. Näitä jälkiä voidaan muuttaa, puhdistaa ja kehittää bhakti- (jumalallisen rakkauden) harjoituksen kautta.
Saṁskāra on kuin mielenterveydellisiä ohjelmointeja, jotka vaikuttavat siihen, miten henkilö reagoi maailmaan ja kuinka hänen persoonallisuutensa kehittyy.
Yhteys:
Kausaalinen keho on se syvin rakenteellinen taso, joka pitää sisällään sielun karmiset taipumukset ja määrittää, millaisia saṁskāroja sielulla on. Toisin sanoen, kausaalinen keho on "syy", joka luo saṁskārat, jotka sitten vaikuttavat hienojakoiseen kehoon.
Saṁskārat ovat niitä aktiivisia muistoja ja vaikutuksia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja psyykkisiin taipumuksiin. Ne voivat kehittyä ja muuttua elämän aikana ja vaikuttavat siihen, miten hienojakoinen keho toimii ja kokee maailman.

Lue lisää

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Kausaalinen keho on syvällinen perusta, joka pitää sisällään sielun karmiset siemenet ja tietämättömyyden (avidyā), jotka määrittävät elämän polun.
Saṁskāra on aktiivinen muisto tai jälki, joka syntyy elämän aikana ja kulkee hienojakoisessa kehossa. Saṁskārat voivat olla seurausta kausaalisista vaikutuksista, mutta ne ovat enemmän kuin persoonallisuuden taipumuksia ja mielentiloja.

Esimerkki:
Ajattele, että kausaalinen keho on kuin tulipalon alku. Se on se syvä siemen, joka määrittää, mitä tapahtuu. Saṁskāra on se, joka jää jäljelle tulipalon jälkeen, eli ne muistot ja vaikutukset, jotka edelleen muokkaavat tulevia kokemuksia ja elämää.
Jos kausaalinen keho on syy, saṁskārat ovat seurauksia.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------

Kausaalinen keho on syvällinen perusta, joka pitää sisällään sielun karmiset siemenet ja tietämättömyyden (avidyā), jotka määrittävät elämän polun.
Saṁskāra on aktiivinen muisto tai jälki, joka syntyy elämän aikana ja kulkee hienojakoisessa kehossa. Saṁskārat voivat olla seurausta kausaalisista vaikutuksista, mutta ne ovat enemmän kuin persoonallisuuden taipumuksia ja mielentiloja.

Esimerkki:
Ajattele, että kausaalinen keho on kuin tulipalon alku. Se on se syvä siemen, joka määrittää, mitä tapahtuu. Saṁskāra on se, joka jää jäljelle tulipalon jälkeen, eli ne muistot ja vaikutukset, jotka edelleen muokkaavat tulevia kokemuksia ja elämää.
Jos kausaalinen keho on syy, saṁskārat ovat seurauksia.

Lue lisää

Alitajunta ei ole sama asia kuin kausaalinen keho, vaikka ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Se, mitä nykyään kutsutaan alitajunnaksi, kuuluu pääasiassa hienojakoiseen kehoon. Tämä tarkoittaa mielen, älyn ja egon aluetta, jossa säilyvät muistot, tunteet, reaktiot ja erilaiset opitut käyttäytymismallit. Ne eivät aina ole tietoisesti esillä, mutta voivat nousta pintaan ja vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan.
Kausaalinen keho on tätäkin syvempi taso. Se ei ole varsinainen “psyykkinen sisältö”, kuten muistot tai tunteet, vaan pikemminkin niiden perimmäinen lähde. Se sisältää kaikkein hienoimmat karmiset siemenet ja sen perustavan tietämättömyyden, joka sitoo sielun aineelliseen olemassaoloon. Näistä syvistä siemenistä nousevat myöhemmin ne taipumukset ja vaikutelmat, jotka ilmestyvät hienojakoiseen kehoon ja joita voidaan kokea alitajuntana.
Toisin sanoen alitajunta on se taso, jossa nämä vaikutukset jo näkyvät ja voivat tulla tietoisuuteen, kun taas kausaalinen keho on vielä syvemmällä oleva perusta, josta ne alun perin syntyvät.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Alitajunta ei ole sama asia kuin kausaalinen keho, vaikka ne liittyvät läheisesti toisiinsa. Se, mitä nykyään kutsutaan alitajunnaksi, kuuluu pääasiassa hienojakoiseen kehoon. Tämä tarkoittaa mielen, älyn ja egon aluetta, jossa säilyvät muistot, tunteet, reaktiot ja erilaiset opitut käyttäytymismallit. Ne eivät aina ole tietoisesti esillä, mutta voivat nousta pintaan ja vaikuttaa ajatteluun ja toimintaan.
Kausaalinen keho on tätäkin syvempi taso. Se ei ole varsinainen “psyykkinen sisältö”, kuten muistot tai tunteet, vaan pikemminkin niiden perimmäinen lähde. Se sisältää kaikkein hienoimmat karmiset siemenet ja sen perustavan tietämättömyyden, joka sitoo sielun aineelliseen olemassaoloon. Näistä syvistä siemenistä nousevat myöhemmin ne taipumukset ja vaikutelmat, jotka ilmestyvät hienojakoiseen kehoon ja joita voidaan kokea alitajuntana.
Toisin sanoen alitajunta on se taso, jossa nämä vaikutukset jo näkyvät ja voivat tulla tietoisuuteen, kun taas kausaalinen keho on vielä syvemmällä oleva perusta, josta ne alun perin syntyvät.

Lue lisää

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------
Elokuva Matrix
Anonyymi-ap
2026-05-17 14:46:58

Matrix – Onko sillä yhteys idän saatanallisiin oppeihin?

Hindulaisuudessa – mitä ikinä se sana sitten tarkoittaakaan, ja buddhalaisuudessa maailma nähdään usein illuusiona. Hindulaisuudessa tätä kutsutaan mayaksi: kaikki, mitä koemme arkielämässä – esineet, tunteet, suhteet – näyttää todelliselta, mutta on ohimenevää ja jatkuvassa muutoksessa. Buddhalaisuudessa vastaava ajatus ilmenee käsitteissä anattā ja śūnyatā, jotka muistuttavat, että mikään ei ole pysyvää ja että kaikki ilmiöt ovat riippuvaisia toisistaan.

Maailma ja elämä kulkevat kiertokulussa, jota kutsutaan samsāraksi. Elämä, kuolema ja jälleensyntymät toistuvat, kunnes tietoisuus vapautuu harhoista. Tämä vapautuminen, olipa se hindulaisuudessa moksha tai buddhalaisuudessa nirvana, on kuin herääminen unesta: sen ymmärtäminen, että arkinen todellisuus ei ole viime kädessä absoluuttista, vaan vain ohimenevä ilmiö.

Kuin elokuvassa Matrix, jossa ihmiset elävät ohjelmoidussa illuusiomaailmassa, myös mayassa ja śūnyatāssa korostuu, että maailma ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Herääminen todellisuuteen on ymmärtämistä, että illuusio ympärillämme on vain osa suurempaa, pysyvää totuutta.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Palautetaan kaksi poistettua viestiketjua:

Kausaalinen keho

ja Elokuva Matrix

-------------
Elokuva Matrix
Anonyymi-ap
2026-05-17 14:46:58

Matrix – Onko sillä yhteys idän saatanallisiin oppeihin?

Hindulaisuudessa – mitä ikinä se sana sitten tarkoittaakaan, ja buddhalaisuudessa maailma nähdään usein illuusiona. Hindulaisuudessa tätä kutsutaan mayaksi: kaikki, mitä koemme arkielämässä – esineet, tunteet, suhteet – näyttää todelliselta, mutta on ohimenevää ja jatkuvassa muutoksessa. Buddhalaisuudessa vastaava ajatus ilmenee käsitteissä anattā ja śūnyatā, jotka muistuttavat, että mikään ei ole pysyvää ja että kaikki ilmiöt ovat riippuvaisia toisistaan.

Maailma ja elämä kulkevat kiertokulussa, jota kutsutaan samsāraksi. Elämä, kuolema ja jälleensyntymät toistuvat, kunnes tietoisuus vapautuu harhoista. Tämä vapautuminen, olipa se hindulaisuudessa moksha tai buddhalaisuudessa nirvana, on kuin herääminen unesta: sen ymmärtäminen, että arkinen todellisuus ei ole viime kädessä absoluuttista, vaan vain ohimenevä ilmiö.

Kuin elokuvassa Matrix, jossa ihmiset elävät ohjelmoidussa illuusiomaailmassa, myös mayassa ja śūnyatāssa korostuu, että maailma ei ole aivan sitä, miltä se näyttää. Herääminen todellisuuteen on ymmärtämistä, että illuusio ympärillämme on vain osa suurempaa, pysyvää totuutta.

Lue lisää

Gaudiya-teologiassa, toisin kun muuten "pahassa hindulaisuudessa" maailma ei ole pelkästään illuusio, vaan se on myös Jumalan energian, māyān, ilmentymä. Toisin kuin abstrakti maya hindulaisuudessa yleisesti, meille illuusio on elävä, dynaaminen ja tarkoituksellinen – se on kosminen peli, līlā, jossa sielu on kutsuttu kokemaan, rakastamaan ja lopulta palaamaan jumalallisen ykseyden äärelle.



Maailman ohimenevyys ja toistuvuus, joka muistuttaa Matrixin kaltaista unenomaisuutta, ei ole vain kyky eksyttää tai harhauttaa. Se on keino, jonka kautta sielu voi oppia erottamaan pysyvän hetkellisestä ja rajallisesta kokemuksesta. Elämän kiertokulku – syntymä, kuolema, jälleensyntymä – nähdään välineenä, ei rangaistuksena, joka ohjaa kohti tietoisuuden laajenemista.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Gaudiya-teologiassa, toisin kun muuten "pahassa hindulaisuudessa" maailma ei ole pelkästään illuusio, vaan se on myös Jumalan energian, māyān, ilmentymä. Toisin kuin abstrakti maya hindulaisuudessa yleisesti, meille illuusio on elävä, dynaaminen ja tarkoituksellinen – se on kosminen peli, līlā, jossa sielu on kutsuttu kokemaan, rakastamaan ja lopulta palaamaan jumalallisen ykseyden äärelle.



Maailman ohimenevyys ja toistuvuus, joka muistuttaa Matrixin kaltaista unenomaisuutta, ei ole vain kyky eksyttää tai harhauttaa. Se on keino, jonka kautta sielu voi oppia erottamaan pysyvän hetkellisestä ja rajallisesta kokemuksesta. Elämän kiertokulku – syntymä, kuolema, jälleensyntymä – nähdään välineenä, ei rangaistuksena, joka ohjaa kohti tietoisuuden laajenemista.

Lue lisää

Eli illuusio ei ole vihollinen vaan kutsu. Maailman harha ja sen toistuvat kaavat ovat kuin verhon takana oleva tanssi, jossa sielu voi harjoitella rakkautta, keskittyneisyyttä ja ymmärrystä.

Eli maailma ei ole pelkkä illuusio, joka pitäisi hylätä tai voittaa, vaan se on Jumalan leikkimielinen energia, līlā, jossa sielu on kutsuttu osallistumaan.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Eli illuusio ei ole vihollinen vaan kutsu. Maailman harha ja sen toistuvat kaavat ovat kuin verhon takana oleva tanssi, jossa sielu voi harjoitella rakkautta, keskittyneisyyttä ja ymmärrystä.

Eli maailma ei ole pelkkä illuusio, joka pitäisi hylätä tai voittaa, vaan se on Jumalan leikkimielinen energia, līlā, jossa sielu on kutsuttu osallistumaan.

Lue lisää

Maailman ohimenevyys ja tapahtumien toistuvuus muistuttavat siitä, että kaikki ei ole pysyvää; silti jokainen kokemus voi olla askel kohti korkeampaa ymmärrystä ja rakkauden kehitystä.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Maailman ohimenevyys ja tapahtumien toistuvuus muistuttavat siitä, että kaikki ei ole pysyvää; silti jokainen kokemus voi olla askel kohti korkeampaa ymmärrystä ja rakkauden kehitystä.

Lue lisää

Meille sielun todellinen tehtävä ei ole pakoon illuusiosta, vaan herääminen jumalalliseen rakkauteen (prema-bhakti). Tietoisuus siitä, että maailma on maya, ei tarkoita sen hylkäämistä, vaan herkkää, henkistä suhtautumista kaikkeen, mikä tapahtuu: niin iloihin kuin suruihin. Elää maailmassa, mutta osallistua līlāhen ja tunnistaa kaiken takana oleva jumalallinen todellisuus.

Maya ymmärrettynä välineenä, ei vihollisena.

Osallistuminen leikkiin. Maailman tapahtumat ja toistuvat kaavat nähdään Jumalan leikkinä (līlā), ja sielun tehtävä on elää maailmassa mutta silti tunnistaa jumalallinen läsnäolo kaiken takana.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Meille sielun todellinen tehtävä ei ole pakoon illuusiosta, vaan herääminen jumalalliseen rakkauteen (prema-bhakti). Tietoisuus siitä, että maailma on maya, ei tarkoita sen hylkäämistä, vaan herkkää, henkistä suhtautumista kaikkeen, mikä tapahtuu: niin iloihin kuin suruihin. Elää maailmassa, mutta osallistua līlāhen ja tunnistaa kaiken takana oleva jumalallinen todellisuus.

Maya ymmärrettynä välineenä, ei vihollisena.

Osallistuminen leikkiin. Maailman tapahtumat ja toistuvat kaavat nähdään Jumalan leikkinä (līlā), ja sielun tehtävä on elää maailmassa mutta silti tunnistaa jumalallinen läsnäolo kaiken takana.

Lue lisää

Maailma on jo nyt eräänlainen illuusio – mikä on linjassa esimerkiksi hindulaisuuden ja buddhalaisuuden näkemyksen kanssa: arkitodellisuus (maya) on ohimenevää ja harhaavaa.

Kun teknologia kehittyy lisää – esimerkiksi virtuaalitodellisuus, lisätty todellisuus ja simulaatiot – luodaan illuusioita, jotka ovat illuusion sisällä. Toisin sanoen: arkinen maailma jatkaa olemassaoloaan, mutta sen päällä on uusia kerroksia, jotka ovat itse asiassa “todellisuuden simulaatioita”.


Me elämme “todellisessa” maailmassa, jonka aistimme havaitsevat.
Virtuaalitodellisuus voi sijoittaa meidät kokemukseen, joka näyttää todelta, vaikka se on täysin digitaalinen.
Kun VR-teknologia yhdistyy muuhun teknologiaan, voimme kokea illusioiden ketjun: arkimaailma, VR - simulaatio VR:n sisällä, ja niin edelleen.


Tämä luo metafyysisen “illuusion illuusion sisällä” -tilan, jossa sielun on yhä vaikeampi erottaa, mikä on pysyvää ja mikä ohimenevää. Filosofisesti ajateltuna, teknologia vain paljastaa ja moninkertaistaa sen, mitä sielu on aina havainnut: että maailma, kuten me sen koemme, ei ole absoluuttinen todellisuus.


Maailma, kuten se nyt näyttäytyy, on jo maya – ohimenevä, harhaava ja kerroksittain luotu. Sielu kulkee sen keskellä, etsien syvintä todellisuutta, ja jokainen kokemus, ilo ja suru, on kutsu oppia erottamaan pysyväinen hetkisestä.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Maailma on jo nyt eräänlainen illuusio – mikä on linjassa esimerkiksi hindulaisuuden ja buddhalaisuuden näkemyksen kanssa: arkitodellisuus (maya) on ohimenevää ja harhaavaa.

Kun teknologia kehittyy lisää – esimerkiksi virtuaalitodellisuus, lisätty todellisuus ja simulaatiot – luodaan illuusioita, jotka ovat illuusion sisällä. Toisin sanoen: arkinen maailma jatkaa olemassaoloaan, mutta sen päällä on uusia kerroksia, jotka ovat itse asiassa “todellisuuden simulaatioita”.


Me elämme “todellisessa” maailmassa, jonka aistimme havaitsevat.
Virtuaalitodellisuus voi sijoittaa meidät kokemukseen, joka näyttää todelta, vaikka se on täysin digitaalinen.
Kun VR-teknologia yhdistyy muuhun teknologiaan, voimme kokea illusioiden ketjun: arkimaailma, VR - simulaatio VR:n sisällä, ja niin edelleen.


Tämä luo metafyysisen “illuusion illuusion sisällä” -tilan, jossa sielun on yhä vaikeampi erottaa, mikä on pysyvää ja mikä ohimenevää. Filosofisesti ajateltuna, teknologia vain paljastaa ja moninkertaistaa sen, mitä sielu on aina havainnut: että maailma, kuten me sen koemme, ei ole absoluuttinen todellisuus.


Maailma, kuten se nyt näyttäytyy, on jo maya – ohimenevä, harhaava ja kerroksittain luotu. Sielu kulkee sen keskellä, etsien syvintä todellisuutta, ja jokainen kokemus, ilo ja suru, on kutsu oppia erottamaan pysyväinen hetkisestä.

Lue lisää

Tulevaisuudessa teknologia laajentaa tämän illuusion rajat. Virtuaalitodellisuus, lisätty todellisuus, simulaatiot ja tekoälyn luomat maailmat luovat lisää illuusioita illuusion sisällä. Arkinen todellisuus, joka jo itsessään on maya, muuttuu monikerroksiseksi kokemusten verkostoksi, jossa todellisuuden rajat hämärtyvät.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Tulevaisuudessa teknologia laajentaa tämän illuusion rajat. Virtuaalitodellisuus, lisätty todellisuus, simulaatiot ja tekoälyn luomat maailmat luovat lisää illuusioita illuusion sisällä. Arkinen todellisuus, joka jo itsessään on maya, muuttuu monikerroksiseksi kokemusten verkostoksi, jossa todellisuuden rajat hämärtyvät.

Lue lisää

Elämmekö simulaatiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Videolla puhuu SCS Mathin Guru

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Teksti videon alla:

Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.

Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.

Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.

Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.

Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.

Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Elämmekö simulaatiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Videolla puhuu SCS Mathin Guru

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
Teksti videon alla:

Miten sielu tulee aineelliseen maailmaan?
Ensinnäkin tarkastellaan yksinkertaista tietokoneperiaatetta: ajatellaan tätä maailmaa tietokoneen kaltaisena simulaationa, ikään kuin suurena peliympäristönä.

Jotta pääsisit peliin, sinulla täytyy olla pelissä identiteetti. Tarvitset hahmon tai kehon, jolla pelaat tässä pelissä. Tätä kutsutaan aineelliseksi kehoksi.

Tällä aineellisella keholla on tietenkin monimutkainen järjestelmä: mielen järjestelmä, tunne-elämän järjestelmä jne. On monia monia kehon tasoja, jotka peittävät sielun ennen sitä. Sielu on viimeinen — se, joka pelaa peliä.

Siksi voimme sanoa, että sielu ei oikeastaan ole läsnä pelissä. Mutta kun pelaamme näytön edessä, tietoisuutemme on pelissä — vaikka itse olemme pelin ulkopuolella. Voimme siis sanoa, että elävän olennon jumalallinen tietoisuus, huomiomme, on suunnattu tähän virtuaalitodellisuuspeliin, jota kutsutaan aineelliseksi elämäksi. Siksi et voi oikeastaan tappaa ketään etkä tulla tapetuksi, koska et ole todellisuudessa läsnä tässä maailmassa.

Et myöskään voi sanoa, ettei tämä maailma olisi todellinen. Kun puhumme pelistä — sillä on varsin merkittävä ympäristö, jonka ovat rakentaneet ohjelmistosuunnittelijat ja taiteilijat. Pelissä on juoni ja tavoitteet.

Jotkut ihmiset pelaavat peliä pelin itsensä vuoksi. Mutta pelin todellinen päämäärä on palata takaisin hengelliseen todellisuuteen — takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo.

Siksi on hyvin vaikea myöntää, mutta yksi todellinen kokemus, joka meillä on, on se, ettemme voi olla täysin tyytyväisiä tässä aineellisen maailman kaltaisessa virtuaalitodellisuudessa, koska meillä on täysin erilainen hengellinen luonne. Etsimme todellista rakkautta, todellista täyttymystä, todellista ystävyyttä ja todellista nautintoa — joita emme oikeastaan löydä tästä maailmasta.

Tämä maailma on tarkoitettu — aivan kuten tietokonepeli, tai kuten sitä nykyään kutsutaan, “kokemukseksi” — meidän muutokseemme. Tämä maailma ei ole kärsimyksen maailma eikä nautinnon maailma, vaikka usein ajattelemme niin. Nautimme ja kärsimme pelin sääntöjen mukaan. Tämä on muutosprosessi, peli nimeltä elämä — ihmiselämä.

Lue lisää

Elämmekö simulaatiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Anonyymi00018 kirjoitti:

Elämmekö simulaatiossa?
https://www.youtube.com/watch?v=giZA9NZQ8Mc

Seuraavaksi yhteenveto SCS Mathin -materiaalista, koottuna eri paikoista ja eri luennoista.

Maailma tietokonepelinä

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.
Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa

Anonyymi00019 kirjoitti:

Seuraavaksi yhteenveto SCS Mathin -materiaalista, koottuna eri paikoista ja eri luennoista.

Maailma tietokonepelinä

Oletetaan, että on olemassa kaksi maailmaa. Tämä on puhtaan tietoisuuden todellinen maailma - ja virtuaalinen maailma, jossa tietoisuus rajoittuu materiaan. Jos luomme ohjelmoijien, taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ennen kaikkea asiakkaan toiveiden avulla tietokonepelin nimeltä "Life", pyrkisimme luomaan kopion täydellisestä maailmankaikkeudesta, jossa on erilaisia olemisen tasoja ja paikkoja. Jos pidämme Luojan suunnitelman mukaan luotua materiamaailmaa suurimpana tietokonepelinä, kaikki loksahtaa kohdalleen. Virtuaalimaailmaan astuvat ajattoman ikuisen todellisuuden asukkaat hankkivat ajallisia kehoja ja saavat selkeän pelisuunnitelman mukaisesti erilaisia kokemuksia, kärsivät tappioita ja saavuttavat huippuja muodostaen karman. He matkustavat läpi eri olemassaolon tasojen ja joutuvat dramaattisiin tilanteisiin, joissa heidän on pakko tehdä tiettyjä päätöksiä.
Hahmo muuttuu vain tarjotuissa olosuhteissa

Lue lisää

Siksi kaikkien on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari kohtaa aina antisankarin. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jonka mukaan vahvimmat selviytyvät.


Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvimmat saattavat selvitä fyysisesti, mutta hengeltään vahvimmat selviytyvät kuolemasta ja jäävät tulevien sukupolvien mieleen, ja heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Siksi kaikkien on tavalla tai toisella kuljettava sankarin tie. Sankari kohtaa aina antisankarin. Sankari ei elä Darwinin periaatteen mukaan, jonka mukaan vahvimmat selviytyvät.


Sankari on sellainen, joka on valmis uhraamaan itsensä totuuden, rakkauden ja ystävyyden puolesta ja rikkoo näin eläimellistä selviytymisperiaatetta julistavien darwinistien stereotypioita. Vahvimmat saattavat selvitä fyysisesti, mutta hengeltään vahvimmat selviytyvät kuolemasta ja jäävät tulevien sukupolvien mieleen, ja heistä tulee ihanteita ja innoittajia tuhansille seuraajille.

Aineellista maailmaa voidaan siis verrata monimutkaiseen tietokonepeliin, jossa sinun ja minun on kuljettava sankarin tietä, lopulta ylitettävä peli ja kuolema ja palattava korkeampaan todellisuuteen.

Lue lisää

Sielun upottaminen materiaan.

Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?". Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän uppoutuu täysin virtuaaliseen toimintaan. Hän kokee voittavansa rikkauksia tai päinvastoin häviävänsä taistelun.

Tällöin peli simuloi olosuhteita, jotka ovat saavuttamattomissa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukentällä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle paremmat mahdollisuudet ja eläviä kokemuksia. Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa.
Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa.

Vanhemmat ovatkin usein huolissaan siitä, että lapsi saattaa uppoutua peliin niin, että hän unohtaa syödä, opiskella tai mennä ulos.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Sielun upottaminen materiaan.

Herää kysymys: "Jos henkinen todellisuus on kotimme, miten päädyimme aineen maailmaan?". Jatketaanpa analogian esittämistä. Kun lapsi pelaa tietokonepeliä, hän uppoutuu täysin virtuaaliseen toimintaan. Hän kokee voittavansa rikkauksia tai päinvastoin häviävänsä taistelun.

Tällöin peli simuloi olosuhteita, jotka ovat saavuttamattomissa todellisessa arkielämässä, kuten taistelukentällä. Luotu virtuaalimaailma antaa lapselle paremmat mahdollisuudet ja eläviä kokemuksia. Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa.
Vaikka peli loppuisi, lapsen mieli on edelleen sen hahmossa ja dramaattisissa olosuhteissa.

Vanhemmat ovatkin usein huolissaan siitä, että lapsi saattaa uppoutua peliin niin, että hän unohtaa syödä, opiskella tai mennä ulos.

Lue lisää

Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon.

Näin tehdessämme emme edes tajua, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalisessa pelissä, jonka Luoja on suunnitellut.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Vastaavasti aineen maailma on luotu uskomattoman realistisesti, ja kuolematon tietoisuutemme samaistetaan väliaikaiseen kehoon.

Näin tehdessämme emme edes tajua, että olemme mukana korkeatasoisessa virtuaalisessa pelissä, jonka Luoja on suunnitellut.

Lue lisää

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä kohtaa lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että kuva vanhasta miehestä iskostettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvasto suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati selkeitä muotoja ja kuvia, jotka pystyivät luomaan katsojaan elävän vaikutelman. Tämä oli olemassa monissa kulttuureissa.

-------------------

Teksti:

A, Maharaj


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00023 kirjoitti:

Pinnalliset käsitykset korkeammasta todellisuudesta

Tässä kohtaa lukija voi sanoa: tähän asti pelin kuvan tulkinta oli moderni ja mielenkiintoinen, mutta heti kun luomisen motiivi tuli esiin - se haisi raamatulliselta tarinalta isoisästä, jolla on parta. Vastaus on, että kuva vanhasta miehestä iskostettiin meihin äidinmaidosta lähtien yleisten kliseiden kulttuuristen ja sosiaalisten kerrosten kautta. Leonardo ja muut menneisyyden nerot täyttivät kirkon määräyksen, jossa päätöksen siitä, mitä ja miten kuvataan, tekivät uskonnolliset toimihenkilöt, usein kaukana Jumalan ymmärtämisen filosofiasta. Lisäksi kuvasto suunniteltiin vuorovaikutukseen massojen kanssa, ja se vaati selkeitä muotoja ja kuvia, jotka pystyivät luomaan katsojaan elävän vaikutelman. Tämä oli olemassa monissa kulttuureissa.

-------------------

Teksti:

A, Maharaj


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on materiaalimaailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia.

Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineelliseen maailmaan tai siitä pois. Sillä Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa, eläville olennoille jumalallisen maailman osana annettua valinnanvapautta.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00024 kirjoitti:

Ikimuistoisista ajoista lähtien elävä olento on materiaalimaailman suuren "tietokonepelin" houkuttelemana vaeltanut olemassaolon eri tasoilla ja kokenut monien aiempien elämien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia.

Menneisyys on myös mukana muokkaamassa nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Vapaus ja ehdollistuminen aineellisessa maailmassa

Itämaisten viisaiden mukaan kukaan ei pakota elävää olentoa aineelliseen maailmaan tai siitä pois. Sillä Luoja ei loukkaa kaikkein arvokkainta asiaa, eläville olennoille jumalallisen maailman osana annettua valinnanvapautta.

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Aineelliseen maailmaan jäämistä monien elämien ajan voi verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista.

Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä silloin, kun haluaa. Se olisi pinnallinen tulkinta Luojan suuresta suunnitelmasta.

Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden paljastamisen kautta voimme ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.

Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00025 kirjoitti:

Aineelliseen maailmaan jäämistä monien elämien ajan voi verrata monitasoiseen uneen, jossa täydellinen tai osittainen herääminen on mahdollista.

Ei pidä ajatella, että elävä olento voi hetken mielijohteesta herätä silloin, kun haluaa. Se olisi pinnallinen tulkinta Luojan suuresta suunnitelmasta.

Sillä kirjoittaessaan tätä suurinta peliä Hän on laittanut siihen monia nerokkaita merkityksiä, joiden paljastamisen kautta voimme ymmärtää Hänen suurenmoista ja armollista luontoaan.

Koska nyt olemme todistamassa niin mielenkiintoista asiaa, että ihmiset yrittävät simuloida keinotodellisuutta ja he yrittävät uppoutua siihen keinotodellisuuteen.
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Mutta on olemassa tietokoneita, tietokonepelejä, erityisiä teknisiä laitteita, virtuaalisia kypäriä, kuulokkeita, silmälaseja - laittamalla kaikki nämä laitteet päälleen ja yhdistämällä ne tietokoneeseen ihminen voi sukeltaa toiseen todellisuuteen, joka voi vangita hänet täysin.

Hän unohtaa täysin, kuka hän on, mistä hän on tullut tässä virtuaalitodellisuudessa, ja tässä uppoutumisessa hänelle voi tapahtua asioita, jotka vaikuttavat hänestä täysin todellisilta.

Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa.

Ja juuri tätä analogiaa yritämme käyttää antaaksemme toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta.

Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Mutta on olemassa tietokoneita, tietokonepelejä, erityisiä teknisiä laitteita, virtuaalisia kypäriä, kuulokkeita, silmälaseja - laittamalla kaikki nämä laitteet päälleen ja yhdistämällä ne tietokoneeseen ihminen voi sukeltaa toiseen todellisuuteen, joka voi vangita hänet täysin.

Hän unohtaa täysin, kuka hän on, mistä hän on tullut tässä virtuaalitodellisuudessa, ja tässä uppoutumisessa hänelle voi tapahtua asioita, jotka vaikuttavat hänestä täysin todellisilta.

Todellisuudessa on siis eri tasoja, ja näemme ihmisten yrittävän luoda omansa.

Ja juuri tätä analogiaa yritämme käyttää antaaksemme toisenlaisen näkökulman tai näkemyksen tästä aineellisesta maailmasta.

Vaikka termi "virtuaalitodellisuus" itsessään vaikuttaa meille uudelta, melko hiljattain keksityltä, virtuaalinen tarkoittaa mielikuvituksellista eli luotua tai näennäistä todellisuutta.

Lue lisää

Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa.

Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Itse asiassa ihminen ei voi keksiä mitään uutta, ja tällä toiminnallaan - yrittämällä simuloida, luoda uutta kuviteltua todellisuutta - hän vain jäljittelee Luojaa.

Ja jos tarkastelemme asiaa tästä näkökulmasta, tämä aineellinen maailma on myös eräänlainen mekaaninen aika-avaruusjärjestelmä, johon elävät olennot on upotettu, että niiden kehot ovat kuin virtuaalisia avaruuspukuja, joissa ne toimivat tässä todellisuudessa täysin tietämättöminä siitä toisesta todellisuudesta, josta ne tulivat.

Lue lisää

Onko siirtymä illuusion ja todellisuuden välillä yhtä äkillinen kuin unesta herääminen?
Unessa kaikki alusta loppuun oli illuusiota ja valhetta - mutta heräämisen jälkeen kaikki on totta.
Vai onko illuusiossa eri tasoja/asteita ja tietoisuutemme puhdistuu vähitellen?


Herääminenkin voi olla asteittaista. Se on kuin aamu. Aurinko ei ... heti horisontin takaa zeniittiin. Se lähestyy vähitellen horisonttia ja valo ilmestyy, vaikka aurinko ei vielä näy. Sitten se nousee vähitellen horisontin takaa ja siirtyy kohti zeniittipistettä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Onko siirtymä illuusion ja todellisuuden välillä yhtä äkillinen kuin unesta herääminen?
Unessa kaikki alusta loppuun oli illuusiota ja valhetta - mutta heräämisen jälkeen kaikki on totta.
Vai onko illuusiossa eri tasoja/asteita ja tietoisuutemme puhdistuu vähitellen?


Herääminenkin voi olla asteittaista. Se on kuin aamu. Aurinko ei ... heti horisontin takaa zeniittiin. Se lähestyy vähitellen horisonttia ja valo ilmestyy, vaikka aurinko ei vielä näy. Sitten se nousee vähitellen horisontin takaa ja siirtyy kohti zeniittipistettä.

Lue lisää

Nyt muusta:

MAYA. Maailma virtuaalitodellisuutena

Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.

https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html
RICHARD L. THOMPSON on suorittanut matematiikan tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa, jossa hän opiskeli todennäköisyysteoriaa ja tilastollista mekaniikkaa. Tohtori Thompson on tutkinut kvanttiteoriaa ja matemaattista biologiaa New Yorkin osavaltion yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Hänellä on paljon kirjoja.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Nyt muusta:

MAYA. Maailma virtuaalitodellisuutena

Nykyaikaisessa tiedemaailmassa tietoisuus on alennettu haihtuvaksi epifenomenoksi, joka on jäänyt jäljelle sen jälkeen, kun aivot on selitetty fysikaalisesti. Se näyttää syntyvän, kun aine on sopivasti järjestäytynyt, mutta tiedemiehet ja filosofit eivät ole kyenneet selittämään, miksi monimutkaisen järjestäytymisen pitäisi tuottaa mitään muuta kuin monimutkaista fyysistä käyttäytymistä. Silti tietoisuus ei katoa. Yksi mahdollisuus on, että sen sijaan, että tietoisuus syntyisi materiasta, se on erillinen elementti, joka lisätään fysikaalisiin järjestelmiin. Tätä voidaan mallintaa ajatuksella virtuaalitodellisuudesta, jossa ihminen astuu tietokoneella simuloituun maailmaan aistiliitännän kautta. Tässä kirjassa virtuaalitodellisuutta käytetään metaforana tilanteestamme tietoisena olentona. Perusteemana on, että se, mitä voimme kuvitella tekevämme virtuaalitodellisuusjärjestelmässä, saattaa todellisuudessa tapahtua luonnossa paljon suuremmassa mittakaavassa. Luonto voi olla kuin tietokonesimulaatio, johon on liitetty tietoinen tarkkailija/osallistuja. Tämä uraauurtava kirja osoittaa, miten tietoiset olennot voisivat olla vuorovaikutuksessa fyysisesti realistisen virtuaalimaailman kanssa. Se osoittaa, miten paranormaalit ilmiöt voidaan sovittaa luonnollisella tavalla yhteen fysiikan lakien kanssa, ja se valottaa ajan paradokseja, ruumiin ulkopuolista elämää sekä kosmista ja maanpäällistä evoluutiota. Kattavassa synteesissä modernin tieteen ajatuksia ja tietoja käytetään valaisemaan ikivanhaa teemaa tietoisuudesta illuusioiden maailmassa.

https://www.krishnaculture.com/product/MAYA.html
RICHARD L. THOMPSON on suorittanut matematiikan tohtorin tutkinnon Cornellin yliopistossa, jossa hän opiskeli todennäköisyysteoriaa ja tilastollista mekaniikkaa. Tohtori Thompson on tutkinut kvanttiteoriaa ja matemaattista biologiaa New Yorkin osavaltion yliopistossa ja Cambridgen yliopistossa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Hänellä on paljon kirjoja.

Lue lisää

Nykyaikainen tutkimus vahvistaa Veda tiedon jälleen kerran.


https://trustmyscience.com/vivons-nous-dans-une-simulation-ancien-scientifique-nasa-realise-experience/
Vivons-nous dans une simulation ? Un ancien chercheur de la NASA réalise des expériences pour enfin répondre à la question

Elämmekö simulaatiossa? Entinen NASA:n tutkija tekee kokeita vastatakseen vihdoin tähän kysymykseen.

https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous

Courrier des idées. Dans quel monde vivons-nous ?

Voiko sitä kutsua ”todelliseksi”? Ja miten voimme olla varmoja siitä, ettemme jo elä simulaatiossa, josta emme ole edes tietoisia?

https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous

https://www.focus.de/panorama/welt/figuren-in-einer-fortgeschrittenen-virtuellen-welt-physik-professor-behauptet-dass-wir-alle-in-einer-simulierten-realitaet-leben_id_259535433.html

Physik-Professor behauptet, dass wir alle in einer simulierten Realität leben

ON HIENOA HUOMATA, ETTÄ NYKYAIKAISET TIEDEMIEHET OVAT TULLEET SAMAAN JOHTOPÄÄTÖKSEEN, JOKA ON JO MUINAISISSA VEDALAISISSA TEKSTEISSÄ.
https://www.forschung-und-wissen.de/nachrichten/physik/leben-wir-in-einer-computersimulation-neue-physik-koennten-es-beweisen-13378177
Gesetz der Informationsdynamik
Leben wir in einer Computersimulation? Neue Physik könnten es beweisen!
https://www.stara.fi/2017/09/26/tutkijat-maailmankaikkeus-on-vain-monimutkainen-hologrammi/

Tutkijat: ”Maailmankaikkeus on vain monimutkainen hologrammi”

https://www.ancient-origins.net/artifacts-ancient-writings/hindu-quantum-physics-0013945

The Search for Deep Reality: Ancient Hindu Texts and Quantum Physics

Syvän todellisuuden etsintä: Hindutekstit ja kvanttifysiikka: muinaiset hindutekstit ja kvanttifysiikka

Anonyymi00030 kirjoitti:

Nykyaikainen tutkimus vahvistaa Veda tiedon jälleen kerran.


https://trustmyscience.com/vivons-nous-dans-une-simulation-ancien-scientifique-nasa-realise-experience/
Vivons-nous dans une simulation ? Un ancien chercheur de la NASA réalise des expériences pour enfin répondre à la question

Elämmekö simulaatiossa? Entinen NASA:n tutkija tekee kokeita vastatakseen vihdoin tähän kysymykseen.

https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous

Courrier des idées. Dans quel monde vivons-nous ?

Voiko sitä kutsua ”todelliseksi”? Ja miten voimme olla varmoja siitä, ettemme jo elä simulaatiossa, josta emme ole edes tietoisia?

https://www.courrierinternational.com/article/courrier-des-idees-dans-quel-monde-vivons-nous

https://www.focus.de/panorama/welt/figuren-in-einer-fortgeschrittenen-virtuellen-welt-physik-professor-behauptet-dass-wir-alle-in-einer-simulierten-realitaet-leben_id_259535433.html

Physik-Professor behauptet, dass wir alle in einer simulierten Realität leben

ON HIENOA HUOMATA, ETTÄ NYKYAIKAISET TIEDEMIEHET OVAT TULLEET SAMAAN JOHTOPÄÄTÖKSEEN, JOKA ON JO MUINAISISSA VEDALAISISSA TEKSTEISSÄ.
https://www.forschung-und-wissen.de/nachrichten/physik/leben-wir-in-einer-computersimulation-neue-physik-koennten-es-beweisen-13378177
Gesetz der Informationsdynamik
Leben wir in einer Computersimulation? Neue Physik könnten es beweisen!
https://www.stara.fi/2017/09/26/tutkijat-maailmankaikkeus-on-vain-monimutkainen-hologrammi/

Tutkijat: ”Maailmankaikkeus on vain monimutkainen hologrammi”

https://www.ancient-origins.net/artifacts-ancient-writings/hindu-quantum-physics-0013945

The Search for Deep Reality: Ancient Hindu Texts and Quantum Physics

Syvän todellisuuden etsintä: Hindutekstit ja kvanttifysiikka: muinaiset hindutekstit ja kvanttifysiikka

Lue lisää

https://trunicle.com/ancient-vedic-seeds-of-modern-technologies-ar-vr-in-hindu-scriptures/

Ancient Vedic Seeds of Modern Technologies: AR/VR in Hindu Scriptures

Modernin teknologian muinaiset vedalaiset siemenet: AR/VR hindulaisissa kirjoituksissa

Anonyymi00031 kirjoitti:

https://trunicle.com/ancient-vedic-seeds-of-modern-technologies-ar-vr-in-hindu-scriptures/

Ancient Vedic Seeds of Modern Technologies: AR/VR in Hindu Scriptures

Modernin teknologian muinaiset vedalaiset siemenet: AR/VR hindulaisissa kirjoituksissa

Lue lisää

https://www.stara.fi/2017/09/26/tutkijat-maailmankaikkeus-on-vain-monimutkainen-hologrammi/

Tutkijat: ”Maailmankaikkeus on vain monimutkainen hologrammi”

https://tekniikanmaailma.fi/onko-maailmankaikkeus-pelkka-jattimainen-hologrammi-tiedemiehet-loysivat-uusia-todisteita/

Onko maailmankaikkeus pelkkä jättimäinen hologrammi? Tiedemiehet löysivät uusia todisteita

Anonyymi00032 kirjoitti:

https://www.stara.fi/2017/09/26/tutkijat-maailmankaikkeus-on-vain-monimutkainen-hologrammi/

Tutkijat: ”Maailmankaikkeus on vain monimutkainen hologrammi”

https://tekniikanmaailma.fi/onko-maailmankaikkeus-pelkka-jattimainen-hologrammi-tiedemiehet-loysivat-uusia-todisteita/

Onko maailmankaikkeus pelkkä jättimäinen hologrammi? Tiedemiehet löysivät uusia todisteita

Lue lisää

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkimus-vahvistaa-maailmankaikkeus-on-hologrammi/d6524d73-267c-34bb-9b55-255a68248c21

Tutkimus vahvistaa: maailmankaikkeus on hologrammi

Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429

Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi

Anonyymi00033 kirjoitti:

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkimus-vahvistaa-maailmankaikkeus-on-hologrammi/d6524d73-267c-34bb-9b55-255a68248c21

Tutkimus vahvistaa: maailmankaikkeus on hologrammi

Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429

Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi

Lue lisää

https://muropaketti.com/elokuvat/elammeko-oikeasti-matrixissa-on-50-mahdollisuus-etta-vuoden-1999-scifi-klassikko-onkin-totta-vaittaa-tuore-tutkimus/


Elämmekö oikeasti Matrixissa? On 50 % mahdollisuus, että vuoden 1999 scifi-klassikko onkin totta, väittää tuore tutkimus


Joidenkin tutkijoiden mukaan todennäköisyys on 50-50 sille, että elämmekin tietokonesimulaatiossa Matrixin tapaan.

https://tieku.fi/teknologia/elammeko-simulaatiossa-nain-paasisimme-siita-pois

Onko maailmamme suuri tietokonesimulaatio?

Anonyymi00034 kirjoitti:

https://muropaketti.com/elokuvat/elammeko-oikeasti-matrixissa-on-50-mahdollisuus-etta-vuoden-1999-scifi-klassikko-onkin-totta-vaittaa-tuore-tutkimus/


Elämmekö oikeasti Matrixissa? On 50 % mahdollisuus, että vuoden 1999 scifi-klassikko onkin totta, väittää tuore tutkimus


Joidenkin tutkijoiden mukaan todennäköisyys on 50-50 sille, että elämmekin tietokonesimulaatiossa Matrixin tapaan.

https://tieku.fi/teknologia/elammeko-simulaatiossa-nain-paasisimme-siita-pois

Onko maailmamme suuri tietokonesimulaatio?

Lue lisää

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tajunnanrajayttava-uusi-fysiikan-laki-voisi-tarkoittaa-etta-elamme-simulaatiossa/eec62f4e-8518-44e9-8699-7e5b6d39fd7f

Tajunnanräjäyttävä uusi fysiikan laki voisi tarkoittaa, että elämme simulaatiossa

Uusi tutkimus tarjoaa tieteellistä näyttöä hypoteesille simuloidusta universumista.

Anonyymi00035 kirjoitti:

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tajunnanrajayttava-uusi-fysiikan-laki-voisi-tarkoittaa-etta-elamme-simulaatiossa/eec62f4e-8518-44e9-8699-7e5b6d39fd7f

Tajunnanräjäyttävä uusi fysiikan laki voisi tarkoittaa, että elämme simulaatiossa

Uusi tutkimus tarjoaa tieteellistä näyttöä hypoteesille simuloidusta universumista.

Lue lisää

Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429

Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi

https://tieku.fi/teknologia/elammeko-simulaatiossa-nain-paasisimme-siita-pois

Onko maailmamme suuri tietokonesimulaatio?

https://www.derstandard.de/consent/tcf/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

https://www.derstandard.de/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

David Chalmers: "Wir können auch in der virtuellen Welt ein sinnvolles Leben führen"

Wie werden wir in einer virtuellen Welt leben? Das hängt vor allem davon ab, wer diese Welt kontrolliert, sagt der australische Philosoph

Anonyymi00036 kirjoitti:

Japanilaisfyysikot ovat saaneet vakuuttavia todisteita maailmankaikkeuden dualistisesta luonteesta.
https://www.voice.fi/tekniikka-ja-tiede/a-138429

Tutkijat väittävät: Universumimme on valtava hologrammi

https://tieku.fi/teknologia/elammeko-simulaatiossa-nain-paasisimme-siita-pois

Onko maailmamme suuri tietokonesimulaatio?

https://www.derstandard.de/consent/tcf/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

https://www.derstandard.de/story/2000135285934/david-chalmers-wir-koennen-auch-in-der-virtuellen-welt-ein

David Chalmers: "Wir können auch in der virtuellen Welt ein sinnvolles Leben führen"

Wie werden wir in einer virtuellen Welt leben? Das hängt vor allem davon ab, wer diese Welt kontrolliert, sagt der australische Philosoph

Lue lisää

Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen.

Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Vaikka varjo, kaiku ja kangastus ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia, nämä heijastukset tuottavat näennäisen todellisen, merkityksellisen havaitsemisen.

Samoin, vaikka sielun samaistuminen fyysiseen kehoon, mieleen ja egoon on harhaa, tämä samaistuminen johtaa pelkoon, joka vainoaa ihmistä kuolemaan asti. ... varjokaiut ja kangastukset ovat vain todellisten asioiden illusorisia heijastuksia.

Lue lisää

Itse asia voi olla kolmiulotteinen, ja sillä voi olla joitakin ominaisuuksia, kuten maku, haju, paino jne., mutta kun näemme tämän asian varjon, varjo on tasomainen, kaksiulotteinen, ja siitä puuttuu tämä substanssi, eli sillä on vain ulkoinen ääriviiva, sama kuin alkuperäisellä esineellä.


Aineellinen maailma on keinotekoinen malli toisesta todellisuudesta. Kaiku, vaikka se sisältääkin tietoa, ei ole alkuperäinen ääni.

Toisin sanoen emme voi kaiun perusteella puhua sen henkilön kanssa, jolta ääni tuli.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Itse asia voi olla kolmiulotteinen, ja sillä voi olla joitakin ominaisuuksia, kuten maku, haju, paino jne., mutta kun näemme tämän asian varjon, varjo on tasomainen, kaksiulotteinen, ja siitä puuttuu tämä substanssi, eli sillä on vain ulkoinen ääriviiva, sama kuin alkuperäisellä esineellä.


Aineellinen maailma on keinotekoinen malli toisesta todellisuudesta. Kaiku, vaikka se sisältääkin tietoa, ei ole alkuperäinen ääni.

Toisin sanoen emme voi kaiun perusteella puhua sen henkilön kanssa, jolta ääni tuli.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=rTxGz1LAL34

What is the soul? | Swami Avadhut QnA #1 Vedic Worldview

Anonyymi00039 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=rTxGz1LAL34

What is the soul? | Swami Avadhut QnA #1 Vedic Worldview

Lue lisää

Matrixin metafora havainnollistaa tätä: vaikka hahmo elää virtuaalitodellisuudessa, tietoisuus voi olla vapaa, ohjautumatta täysin illuusion tapahtumiin. Samalla tavalla perinteemme korostaa, että keho ja maailman illuusio ovat välineitä, ei esteitä. Loppujen lopuksi, jokainen kokemus, myös teknologian luoma illuusio, voi olla mahdollisuus kasvuun ja syvenevään premaan.

Armahdettu on oikea nimesi

"Armahdettu on oikea nimesi"

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.
Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.
Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.







Jeesuksen historiallinen hahmo näyttäytyy laajassa uskonnonhistorian ja eksegetiikan tutkimuksessa ennen kaikkea opetuksissaan myötätuntoa, lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa ja ihmisarvon universaalia tunnustamista korostavana henkilönä, hänen eettinen sanomansa (Apokryfeissä)rakentui rakkauden ensisijaisuudelle eikä pelkoon perustuvalle vallankäytölle.
Mutta kristinuskon myöhempi institutionaalinen kehitys on etääntynyt tästä alkuperäisestä eettisestä ytimestä. Kristinskonnolliset traditiot muuttuvat historiallisten, poliittisten ja kulttuuristen prosessien vaikutuksesta, jolloin alkuperäiset opetukset voivat saada uusia tulkintoja ja käyttötarkoituksia. Ja vallankäyttö, dogmaattinen kontrolli ja pelkoon perustuva uskonnollinen retoriikka heijasta Jeesuksen alkuperäistä eetosta, vaan myöhempien historiallisten kehityskulkujen seurauksia.
Jeesuksen sanoman autenttisuus ei ilmene uskonnollisen vallan vahvistamisessa, vaan ihmisen moraalisessa muutoksessa, joka perustuu vapaaseen tahtoon, empatiaan ja rakkauteen. Joten kristinuskonnon alkuperäinen eettinen ydin säilyy ensisijaisesti niissä ihmisissä, jotka elävät opetusten mukaisesti ilman tarvetta hallita muiden vakaumuksia tai pakottaa ketään uskomaan.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Anonyymi00045 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.
Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.
Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.







Jeesuksen historiallinen hahmo näyttäytyy laajassa uskonnonhistorian ja eksegetiikan tutkimuksessa ennen kaikkea opetuksissaan myötätuntoa, lähimmäisenrakkautta, anteeksiantoa ja ihmisarvon universaalia tunnustamista korostavana henkilönä, hänen eettinen sanomansa (Apokryfeissä)rakentui rakkauden ensisijaisuudelle eikä pelkoon perustuvalle vallankäytölle.
Mutta kristinuskon myöhempi institutionaalinen kehitys on etääntynyt tästä alkuperäisestä eettisestä ytimestä. Kristinskonnolliset traditiot muuttuvat historiallisten, poliittisten ja kulttuuristen prosessien vaikutuksesta, jolloin alkuperäiset opetukset voivat saada uusia tulkintoja ja käyttötarkoituksia. Ja vallankäyttö, dogmaattinen kontrolli ja pelkoon perustuva uskonnollinen retoriikka heijasta Jeesuksen alkuperäistä eetosta, vaan myöhempien historiallisten kehityskulkujen seurauksia.
Jeesuksen sanoman autenttisuus ei ilmene uskonnollisen vallan vahvistamisessa, vaan ihmisen moraalisessa muutoksessa, joka perustuu vapaaseen tahtoon, empatiaan ja rakkauteen. Joten kristinuskonnon alkuperäinen eettinen ydin säilyy ensisijaisesti niissä ihmisissä, jotka elävät opetusten mukaisesti ilman tarvetta hallita muiden vakaumuksia tai pakottaa ketään uskomaan.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

Anonyymi00046 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

https://www.youtube.com/watch?v=io5oO2UDYWM
VALEKRISTITYT - OSA 1/2

https://www.youtube.com/watch?v=O8BHzcBi5mc
VALEKRISTITYT - OSA 2/2

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"
Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Anonyymi00047 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"
Kauhudramaturgi kirjoitti toisella palstalla:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Lue lisää

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

Lue lisää

En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.
Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.
Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.

Miksi kristityt eivät itse mieti Jeesusken luonteen muuttumista ”toisessa tulemisessa”?


"Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.



Voiko rakkaus vaihtaa kirveeseen?
On hämmentävää seurata, kuinka jotkut onnistuvat maalaamaan rakkauden opettajasta hahmon, joka toisessa näytöksessä saapuu näyttämölle kirves olallaan. Ensimmäisessä näytöksessä kehotetaan rakastamaan vihollisia, antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja kääntämään toinen poski. Toisessa näytöksessä sama henkilö olisi yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on joukkotuho. Aikamoinen luonteenkehitys.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen henkilöhahmon romaaniin, kustannustoimittaja kysyisi ensimmäiseksi, missä välissä päähenkilö muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Missä luvussa myötätunto vaihtui miekkaan? Missä kohdassa laupeus korvattiin verilöylyllä? Ja ennen kaikkea: miksi?
Juuri tässä kohtaa satiiri alkaa kirjoittaa itse itseään. Rakkauden sanomasta tehdään joskus niin monimutkainen, että lopulta rakkaus jää sivuosaan ja pelko nousee päähenkilöksi. Armosta tulee alaviite, mutta rangaistuksesta pääotsikko. Lempeydestä muistetaan muutama lause, mutta tuomiosta rakennetaan kokonainen maailmankuva.
Jos Jeesuksen luonne todella on muuttumaton, miksi hänen pitäisi toisessa tulemisessaan käyttäytyä kuin täysin eri hahmo? Ajatus muistuttaa sitä, että palokunta saapuisi sammuttamaan tulipaloa bensiinillä ja selittäisi sen olevan sama palvelu kuin ennenkin, vain hieman päättäväisemmällä otteella.
Ehkä ongelma ei olekaan Jeesuksen luonteessa, vaan siinä, miten ihmiset toisinaan haluavat nähdä hänet. Rakkauden opettaja ei tunnu kaikille riittävän, joten hänen käteensä piirretään ase ja hänen sanoihinsa lisätään uhkauksia, joita hänen omasta opetuksestaan on vaikea löytää. Näin syntyy erikoinen paradoksi: mitä enemmän puhutaan muuttumattomasta Vapahtajasta, sitä enemmän hänen luonteensa näyttää muuttuvan.
Jos rakkaus tarvitsee kirveen todistaakseen olevansa rakkautta, on ehkä syytä kysyä, onko kyse enää samasta henkilöstä vai vain ihmisten omista peloista, jotka on puettu pyhään asuun.


Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu teloitusväline. Väline ei muuta teon luonnetta. Murha on murha, riippumatta siitä, millä se tehdään.

Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.
Joten kyseessä on joku muu kui Jeesus.
Jos Jeesus todella on rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma, kuinka silloin voisi olla edes mahdollista, että hän alkaisi toimia väkivaltaisesti? Se tuntuu epäjohdonmukaiselta, eikä sovi siihen, mitä Jeesus on monille tarkoittanut kautta historian. Mutta toki kaikki tämä on myös kulttuurinen ja teologinen pohdinta, jossa uskomukset voivat olla hyvin henkilökohtaisia.

Miksi kristityt eivät itse mieti Jeesusken luonteen muuttumista ”toisessa tulemisessa”?


"Toinen tuleminen"

On ilmiselvää, että se ei voi olla Jeesus, koska hän ei voi muuttua niin paljon, että hänestä tulisi uusi, joka alkaisi tappaa massoittain ihmisiä vain sen takia, että joku ei usko. En voi kuvitella Jeesusta tappamassa ihmisiä, mutta voin kuvitella, että joku muu tappaa.


En todellakaan voi kuvitella Jeesusta tappamassa ketään, kirves heilumassa. Se tuntuu täysin ristiriitaiselta hänen koko opetuksensa ja luonteensa kanssa.



Voiko rakkaus vaihtaa kirveeseen?
On hämmentävää seurata, kuinka jotkut onnistuvat maalaamaan rakkauden opettajasta hahmon, joka toisessa näytöksessä saapuu näyttämölle kirves olallaan. Ensimmäisessä näytöksessä kehotetaan rakastamaan vihollisia, antamaan anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän ja kääntämään toinen poski. Toisessa näytöksessä sama henkilö olisi yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi, jonka ratkaisu ihmisten epäuskoon on joukkotuho. Aikamoinen luonteenkehitys.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen henkilöhahmon romaaniin, kustannustoimittaja kysyisi ensimmäiseksi, missä välissä päähenkilö muuttui täysin toiseksi ihmiseksi. Missä luvussa myötätunto vaihtui miekkaan? Missä kohdassa laupeus korvattiin verilöylyllä? Ja ennen kaikkea: miksi?
Juuri tässä kohtaa satiiri alkaa kirjoittaa itse itseään. Rakkauden sanomasta tehdään joskus niin monimutkainen, että lopulta rakkaus jää sivuosaan ja pelko nousee päähenkilöksi. Armosta tulee alaviite, mutta rangaistuksesta pääotsikko. Lempeydestä muistetaan muutama lause, mutta tuomiosta rakennetaan kokonainen maailmankuva.
Jos Jeesuksen luonne todella on muuttumaton, miksi hänen pitäisi toisessa tulemisessaan käyttäytyä kuin täysin eri hahmo? Ajatus muistuttaa sitä, että palokunta saapuisi sammuttamaan tulipaloa bensiinillä ja selittäisi sen olevan sama palvelu kuin ennenkin, vain hieman päättäväisemmällä otteella.
Ehkä ongelma ei olekaan Jeesuksen luonteessa, vaan siinä, miten ihmiset toisinaan haluavat nähdä hänet. Rakkauden opettaja ei tunnu kaikille riittävän, joten hänen käteensä piirretään ase ja hänen sanoihinsa lisätään uhkauksia, joita hänen omasta opetuksestaan on vaikea löytää. Näin syntyy erikoinen paradoksi: mitä enemmän puhutaan muuttumattomasta Vapahtajasta, sitä enemmän hänen luonteensa näyttää muuttuvan.
Jos rakkaus tarvitsee kirveen todistaakseen olevansa rakkautta, on ehkä syytä kysyä, onko kyse enää samasta henkilöstä vai vain ihmisten omista peloista, jotka on puettu pyhään asuun.


Ei ole olennaista, onko kädessä kirves, miekka vai jokin muu teloitusväline. Väline ei muuta teon luonnetta. Murha on murha, riippumatta siitä, millä se tehdään.

Juuri siksi ajatus Jeesuksesta surmaamassa ihmisiä tuntuu vaikeasti sovitettavalta yhteen hänen opetustensa kanssa. Jos hänen sanomansa perustuu rakkauteen, armoon ja anteeksiantoon, kuinka sama henkilö voisi muuttua sellaiseksi, joka ratkaisee epäuskon tappamalla? Ei väkivallan väline ole ristiriidan ydin, vaan itse väkivalta.

Siksi kysymys ei ole siitä, heiluttaako Jeesus kirvestä, miekkaa vai jotain muuta asetta. Kysymys on siitä, voiko rakkauden ja myötätunnon ruumiillistuma muuttua olennoksi, jonka toimintaa määrittää tappaminen ja että näin voisi tapahtua muuttamatta samalla koko Jeesuksen luonnetta joksikin aivan muuksi.

Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

Lue lisää

Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.

Joten kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan jokin toinen hahmo. Jos Jeesuksen luonne on rakkauden, armon ja myötätunnon luonne, hänen olisi vaikea muuttua niin perusteellisesti, että hän alkaisi surmata ihmisiä heidän uskonsa vuoksi. Tällainen muutos tekisi hänestä käytännössä toisen persoonan.
On myös mahdollista tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Eri maailmanuskonnot saattavat kuvata samankaltaisia tai rinnakkaisia tapahtumia, mutta käyttävät niistä eri nimiä, symboleja ja kertomuksia. Sama ilmiö voidaan nähdä erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista näkökulmista, jolloin hahmot eivät välttämättä ole samoja, vaikka kertomuksissa olisi yhtäläisyyksiä.

Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa esiintyy kertomuksia maailman lopusta, maailman uudistumisesta tai aikakauden päättymisestä sekä pelastaja- tai uudistajahahmosta. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö vertailevassa uskontotieteessä.

Raamattu: Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio.
Avesta: pelastajahahmo Saoshyant uudistaa maailman aikojen lopussa.
Muinaisessa Norse mythology: Ragnarök, jonka jälkeen maailma uudistuu.
Maya civilization: aikakäsitys perustui sykleihin. Suosittu ajatus siitä, että mayat olisivat ennustaneet maailmanlopun vuodelle 2012, ei vastaa heidän tekstejään; kyse oli yhden pitkän kalenterijakson päättymisestä ja uuden alkamisesta.
Sumer: tunnetaan myyttejä suurista tulvista ja jumalten toiminnasta, mutta ei samanlaista yhtenäistä "maailmanloppu ja pelastaja" -oppia kuin esimerkiksi kristinuskossa tai zoroastrismissa.

Monissa maailmanuskonnoissa ja muinaisissa kulttuureissa esiintyy kertomuksia aikakauden päättymisestä, maailman uudistumisesta ja joskus myös pelastaja- tai uudistajahahmosta. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti, nämä kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on kautta historian ollut tarve pohtia maailman kohtaloa ja toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Jotkut tulkitsevat nämä kertomukset viittauksiksi samaan todellisuuteen, kun taas toiset pitävät niitä toisistaan riippumattomina uskonnollisina perinteinä.

Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?
Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne kertovat myös ihmisestä itsestään — hänen kaipuustaan oikeudenmukaisuuteen, hänen pelostaan kaaosta kohtaan ja hänen toivostaan, että jonain päivänä maailma olisi jälleen tasapainos

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kaikkein koomisinta on ajatus, että ihmisiä surmattaisiin vain siksi, että he uskovat väärin tai eivät usko lainkaan. Ei ole olennaista, käytetäänkö siihen miekkaa, kirvestä tai mitä tahansa muuta välinettä.

Jos Jeesuksen koko sanoma rakentuu rakkaudelle, anteeksiannolle ja armolle, kuinka hän yhtäkkiä ratkaisisi uskonkysymykset tappamalla ihmisiä? Ajatus tuntuu niin ristiriitaiselta, että siitä tulee lähes satiiria itsessään. Ikään kuin rakkauden suurin todiste olisikin teloitus, ja myötätunnon korkein ilmentymä olisi se, että väärin uskova poistetaan näyttämöltä.

Jos näin olisi, Jeesuksen ei tarvitsisi vain vaihtaa toimintatapaansa – hänen pitäisi muuttua kokonaan toiseksi persoonaksi ja ajatus siitä, että Jeesus alkaisi tappaa ihmisiä vain heidän uskonsa vuoksi, on vaikeasti sovitettavissa yhteen sen kuvan kanssa, jonka evankeliumit hänestä antavat.

Joten kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan jokin toinen hahmo. Jos Jeesuksen luonne on rakkauden, armon ja myötätunnon luonne, hänen olisi vaikea muuttua niin perusteellisesti, että hän alkaisi surmata ihmisiä heidän uskonsa vuoksi. Tällainen muutos tekisi hänestä käytännössä toisen persoonan.
On myös mahdollista tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Eri maailmanuskonnot saattavat kuvata samankaltaisia tai rinnakkaisia tapahtumia, mutta käyttävät niistä eri nimiä, symboleja ja kertomuksia. Sama ilmiö voidaan nähdä erilaisista kulttuurisista ja uskonnollisista näkökulmista, jolloin hahmot eivät välttämättä ole samoja, vaikka kertomuksissa olisi yhtäläisyyksiä.

Monissa kulttuureissa ja uskonnoissa esiintyy kertomuksia maailman lopusta, maailman uudistumisesta tai aikakauden päättymisestä sekä pelastaja- tai uudistajahahmosta. Tämä on hyvin tunnettu ilmiö vertailevassa uskontotieteessä.

Raamattu: Jeesuksen toinen tuleminen ja viimeinen tuomio.
Avesta: pelastajahahmo Saoshyant uudistaa maailman aikojen lopussa.
Muinaisessa Norse mythology: Ragnarök, jonka jälkeen maailma uudistuu.
Maya civilization: aikakäsitys perustui sykleihin. Suosittu ajatus siitä, että mayat olisivat ennustaneet maailmanlopun vuodelle 2012, ei vastaa heidän tekstejään; kyse oli yhden pitkän kalenterijakson päättymisestä ja uuden alkamisesta.
Sumer: tunnetaan myyttejä suurista tulvista ja jumalten toiminnasta, mutta ei samanlaista yhtenäistä "maailmanloppu ja pelastaja" -oppia kuin esimerkiksi kristinuskossa tai zoroastrismissa.

Monissa maailmanuskonnoissa ja muinaisissa kulttuureissa esiintyy kertomuksia aikakauden päättymisestä, maailman uudistumisesta ja joskus myös pelastaja- tai uudistajahahmosta. Vaikka yksityiskohdat vaihtelevat suuresti, nämä kertomukset osoittavat, että ihmiskunnalla on kautta historian ollut tarve pohtia maailman kohtaloa ja toivoa oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Jotkut tulkitsevat nämä kertomukset viittauksiksi samaan todellisuuteen, kun taas toiset pitävät niitä toisistaan riippumattomina uskonnollisina perinteinä.

Kun eri nimet kertovat samasta pelosta
Ehkä kaikkein kiinnostavinta ei olekaan vain se, kuka mahdollisesti tulee aikojen lopussa, vaan se, miten eri kulttuurit ja uskonnot kuvaavat tätä hetkeä. Ihmiskunta näyttää kautta historian palanneen samaan kysymykseen: mitä tapahtuu, kun nykyinen järjestys murtuu ja jokin uusi aika alkaa?
Eri kansat ovat antaneet tälle tapahtumalle erilaisia nimiä. Yksi puhuu toisesta tulemisesta, toinen viimeisestä tuomiosta, kolmas uuden aikakauden alkamisesta ja neljäs jumalallisen järjestyksen palautumisesta. Hahmot vaihtavat nimeä, symbolit muuttuvat ja kertomukset saavat oman kulttuurinsa muodon, mutta taustalla voi nähdä saman ihmisen ikuisen kysymyksen: tuleeko maailmaan vielä hetki, jolloin epäoikeudenmukaisuus päättyy ja järjestys palautuu?
Mutta juuri tässä syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Jos eri perinteissä puhutaan samankaltaisesta tapahtumasta, miksi hahmot kuvataan joskus niin erilaisiksi? Yksi on rakkauden opettaja, toinen soturi, kolmas puhdistaja ja neljäs maailman uudistaja. Onko kyse samasta todellisuudesta eri kielillä, vai ovatko ihmiset rakentaneet omia kuviaan siitä, mitä he toivovat tai pelkäävät tulevaisuudelta?
Ehkä suurin paradoksi on se, että ihmiset usein kaipaavat pelastajaa, mutta samalla he kuvittelevat pelastuksen omien käsitystensä mukaiseksi. Joku odottaa lempeää parantajaa, toinen voimakasta tuomaria. Joku haluaa armon, toinen oikeudenmukaisuuden. Joku toivoo maailman muuttuvan rakkauden kautta, toinen uskoo sen muuttuvan vasta suuren tuhon jälkeen.
Siksi kysymys ei ehkä ole vain siitä, kuka tulee, vaan siitä, minkälaisen hahmon ihmiset haluavat nähdä tulevan. Jos rakkauden opettajasta tehdään lopulta väkivallan toteuttaja, herää kysymys: katsommeko enää itse henkilöä vai omaa pelkoamme hänen kasvoillaan?
Ehkä eri uskontojen lopunajan kertomukset eivät ainoastaan kerro tulevaisuudesta. Ne kertovat myös ihmisestä itsestään — hänen kaipuustaan oikeudenmukaisuuteen, hänen pelostaan kaaosta kohtaan ja hänen toivostaan, että jonain päivänä maailma olisi jälleen tasapainos

Lue lisää

Kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku muu
Jos aikojen lopun hahmo saapuu tuhoamaan ihmisiä ja ratkaisemaan uskonkysymyksiä väkivallalla, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi Jeesus. Jos Jeesuksen olemus perustuu rakkauteen, armoon, anteeksiantoon ja ihmisten pelastamiseen, hänen ei voisi ajatella muuttuvan täysin vastakkaiseksi hahmoksi.
Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
Jos joku tulevaisuuden hahmo toimisi näin, kyseessä olisi silloin jokin muu hahmo tai jokin toinen tulkinta samankaltaisesta lopunajan kertomuksesta. Se ei olisi enää sama Jeesus, jonka sanoma tunnetaan rakkaudesta ja armosta.
Eri maailmanuskonnot voivat kuvata samankaltaisia teemoja eri nimillä ja symboleilla. Maailman loppu, uusi aikakausi ja järjestyksen palautuminen esiintyvät monissa perinteissä, mutta hahmot eivät välttämättä ole samoja. Jos hahmon luonne, tehtävä ja toiminta ovat täysin erilaisia, on perusteltua kysyä, puhutaanko enää samasta olennosta vai kokonaan toisesta kuvasta.

Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.
Siksi ajatus siitä, että Jeesus muuttuisi rakkauden opettajasta väkivallan toteuttajaksi, tuntuu monista vaikeasti ymmärrettävältä. Ongelma ei ole siinä, käytetäänkö kirvestä, miekkaa tai jotakin muuta välinettä. Ongelma on itse teossa: rakkauden ja massiivisen tuhoamisen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
Jos jokin hahmo ilmestyisi ja toimisi näin, olisi loogista kysyä, onko kyseessä enää sama Jeesus vai jokin toinen hahmo, joka on saanut hänen nimensä tai johon häntä verrataan. Jeesuksen opetukset yhdistetään yleensä rakkauteen, anteeksiantoon ja ihmisen sisäiseen muuttumiseen, eivät mielivaltaiseen väkivaltaan.
Siksi ajatus ei ole vain siitä, mitä joku tekee, vaan siitä, kuka hän todella on. Jos hahmon luonne, tarkoitus ja toimintatapa muuttuvat täysin vastakkaisiksi, silloin herää kysymys: puhutaanko enää samasta henkilöstä vai jostakin aivan muusta?


Ajatus siitä, että ihmisiä tapettaisiin vain siksi, että he uskovat eri tavalla tai ymmärtävät asioita toisin, tuntuu järjen vastaiselta. Uskonnolliset näkemykset ovat ihmisille syvästi henkilökohtaisia, ja niiden välillä on aina ollut erilaisia tulkintoja.
Jos ratkaisu erilaisuuteen olisi väkivalta, silloin rakkauden, viisauden ja myötätunnon periaatteet menettäisivät merkityksensä. Ei olisi enää kyse ihmisten ohjaamisesta kohti ymmärrystä, vaan pelkästä pakottamisesta.
Siksi ajatus siitä, että rakkauden ja armon edustaja tuhoaisi ihmiskunta vain heidän uskomustensa vuoksi, tuntuu monista epäjohdonmukaiselta. Se ei näyttäisi olevan viisautta tai hengellistä ymmärrystä, vaan täysin vastakkainen toimintatapa sille, mitä rakkaus ja myötätunto yleensä tarkoittavat.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Kyseessä ei voi olla Jeesus, vaan joku muu
Jos aikojen lopun hahmo saapuu tuhoamaan ihmisiä ja ratkaisemaan uskonkysymyksiä väkivallalla, on vaikea nähdä, että kyseessä olisi Jeesus. Jos Jeesuksen olemus perustuu rakkauteen, armoon, anteeksiantoon ja ihmisten pelastamiseen, hänen ei voisi ajatella muuttuvan täysin vastakkaiseksi hahmoksi.
Rakkauden opettaja ei voi vain vaihtaa kirveeseen, miekkaan tai muuhun väkivallan välineeseen ja pysyä samalla samana henkilönä. Ongelma ei ole välineessä, vaan siinä, että väkivalta itsessään olisi ristiriidassa sen luonteen kanssa, jonka Jeesukseen liitetään.
Jos joku tulevaisuuden hahmo toimisi näin, kyseessä olisi silloin jokin muu hahmo tai jokin toinen tulkinta samankaltaisesta lopunajan kertomuksesta. Se ei olisi enää sama Jeesus, jonka sanoma tunnetaan rakkaudesta ja armosta.
Eri maailmanuskonnot voivat kuvata samankaltaisia teemoja eri nimillä ja symboleilla. Maailman loppu, uusi aikakausi ja järjestyksen palautuminen esiintyvät monissa perinteissä, mutta hahmot eivät välttämättä ole samoja. Jos hahmon luonne, tehtävä ja toiminta ovat täysin erilaisia, on perusteltua kysyä, puhutaanko enää samasta olennosta vai kokonaan toisesta kuvasta.

Rakkaus ei muutu joukkotuhoamiseksi
Henkisesti terve olento ei vaihda rakkautta, myötätuntoa ja armoa yhtäkkiä massiiviseksi väkivallaksi. Jos joku, joka tunnetaan rakkauden ja anteeksiannon opettajana, muuttuisi täysin vastakkaiseksi hahmoksi ja alkaisi surmata ihmisiä, kyse olisi valtavasta ristiriidasta hänen alkuperäisen luonteensa kanssa.
Siksi ajatus siitä, että Jeesus muuttuisi rakkauden opettajasta väkivallan toteuttajaksi, tuntuu monista vaikeasti ymmärrettävältä. Ongelma ei ole siinä, käytetäänkö kirvestä, miekkaa tai jotakin muuta välinettä. Ongelma on itse teossa: rakkauden ja massiivisen tuhoamisen välillä on perustavanlaatuinen ristiriita.
Jos jokin hahmo ilmestyisi ja toimisi näin, olisi loogista kysyä, onko kyseessä enää sama Jeesus vai jokin toinen hahmo, joka on saanut hänen nimensä tai johon häntä verrataan. Jeesuksen opetukset yhdistetään yleensä rakkauteen, anteeksiantoon ja ihmisen sisäiseen muuttumiseen, eivät mielivaltaiseen väkivaltaan.
Siksi ajatus ei ole vain siitä, mitä joku tekee, vaan siitä, kuka hän todella on. Jos hahmon luonne, tarkoitus ja toimintatapa muuttuvat täysin vastakkaisiksi, silloin herää kysymys: puhutaanko enää samasta henkilöstä vai jostakin aivan muusta?


Ajatus siitä, että ihmisiä tapettaisiin vain siksi, että he uskovat eri tavalla tai ymmärtävät asioita toisin, tuntuu järjen vastaiselta. Uskonnolliset näkemykset ovat ihmisille syvästi henkilökohtaisia, ja niiden välillä on aina ollut erilaisia tulkintoja.
Jos ratkaisu erilaisuuteen olisi väkivalta, silloin rakkauden, viisauden ja myötätunnon periaatteet menettäisivät merkityksensä. Ei olisi enää kyse ihmisten ohjaamisesta kohti ymmärrystä, vaan pelkästä pakottamisesta.
Siksi ajatus siitä, että rakkauden ja armon edustaja tuhoaisi ihmiskunta vain heidän uskomustensa vuoksi, tuntuu monista epäjohdonmukaiselta. Se ei näyttäisi olevan viisautta tai hengellistä ymmärrystä, vaan täysin vastakkainen toimintatapa sille, mitä rakkaus ja myötätunto yleensä tarkoittavat.

Lue lisää

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

Jo varhaisessa vaiheessa kävi ilmeiseksi, että rakenteellisesti samanlaisia kokemuksia esiintyy myös muissa kristinuskon lahkoissa, usein keskenään ristiriitaisista opillisista lähtökohdista huolimatta. Tämä havainto heikensi oletusta kokemuksen doktrinaalisesta yksiselitteisyydestä, mutta ei vielä ratkaissut kysymystä. Kun tarkastelua laajennettiin kristillisen kontekstin ulkopuolelle, ilmeni nopeasti, että täysin vastaavanlaisia kokemuskertomuksia esiintyy myös muissa maailmanuskonnoissa. Kokemusten fenomenologinen rakenne pysyi samana, vaikka teologinen tulkinta vaihtui. Jumalan nimi muuttui, mutta kokemuksen muoto säilyi.
Tätä taustaa vasten kiinnostukseni kohdistui myös historiallisesti dokumentoituihin herätysliikkeisiin ja niin sanottuun horrossaarnaamiseen. Erityisesti suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi Helena Konttilan kaltaiset tapaukset osoittautuivat erikoisiksi.Näissä ilmiöissä yhdistyvät voimakas affektiivinen kokemus, muuttunut tajunnantila ja yhteisön tarjoama tulkintakehys, joka määrittää kokemuksen hengelliseksi ja jumalalliseksi. Olennaista on, että samankaltaisia ilmiöitä on dokumentoitu laajasti eri kulttuurisissa ja uskonnollisissa ympäristöissä, mikä viittaa ilmiön yleisinhimilliseen eikä traditionaalisesti ainutlaatuiseen luonteeseen.

Näiden havaintojen valossa alkoi käydä yhä selvemmäksi, että uskonnolliset kokemukset eivät sellaisenaan tue eksklusiivisia totuusväitteitä. Päinvastoin ne näyttäytyvät ilmiöinä, jotka paljastavat toistuvia rakenteita inhimillisessä tietoisuudessa ja sosiaalisessa merkityksenmuodostuksessa. Kokemus itsessään on subjektille todellinen ja usein elämää muokkaava, mutta sen teologinen tulkinta on sidoksissa niihin käsitteellisiin ja kulttuurisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä kokemuksen jäsentämiseksi. Näin ollen kokemusten universaali esiintyminen ei vahvista yksittäistä teologista järjestelmää, vaan pikemminkin problematisoi yrityksen käyttää kokemusta epistemisenä todisteena uskonnollisesta yksinoikeudesta.


Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=PJUt90TZtNY
Sitten lähes tuhat vuotta sitten suomalaiset oli vielä tätä niin kutsuttua pakansaa, koska meillä oli silloin meidän omat luonnonuskonnot. Siihen aikaan Vatikaani pyrki lisäämään omaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa levittämällä kristinuskoa. Eli he rahoitti tämmösiä ristiretkiläisarmeijoita, jotka sitten pakotti aseellisesti eri kansoja ottamaan kristinuskon uudeksi valtauskonnokseen. Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja. Myös shamaaneita ja muita tietäjiä ruvettiin vainoamaan kirkon toimesta. Eli vanhoja suomalaisten luonnonuskontojen harjoittajia pidettiin esimerkiksi noitina tai saatanan palvelijoina. Vatikaanin mukaan kyseessä ei siis ollut kulttuurinen hävitys, vaan pikemminkin sielujen pelastus. Eli että suomalaisten muinaisuskontojen poistaminen oli ikään kuin jumalallinen velvollisuus heidän mielestä. Tää kaikki johti siihen, että suomalaisten historiallinen muisti omasta alkuperästään ja omasta muinaiskulttuuristaan katkaistiin. Suomalaisten muinainen hengellinen järjestelmä ja sen symboliikka tuhottiin ja se sulautettiin pakottaen kirkon kristillisiin muotteihin. Jotain pieniä rippeitä tästä järjestelmästä kuitenkin jäi esimerkiksi vanhoihin kansanlauluihin, joita esimerkiksi Kalevala myöhemmin tallensi.

Anonyymi00053 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=PJUt90TZtNY
Sitten lähes tuhat vuotta sitten suomalaiset oli vielä tätä niin kutsuttua pakansaa, koska meillä oli silloin meidän omat luonnonuskonnot. Siihen aikaan Vatikaani pyrki lisäämään omaa valta-asemaansa ja vaikutusvaltaansa levittämällä kristinuskoa. Eli he rahoitti tämmösiä ristiretkiläisarmeijoita, jotka sitten pakotti aseellisesti eri kansoja ottamaan kristinuskon uudeksi valtauskonnokseen. Lähes tuhat vuotta sitten tää Vatikaanin armeija sitten rantautui Suomeen ja he alko pakottamaan suomalaisia luopumaan omista luonnonuskonnoistaan ja sen sijaan korvaamaan nää kaikki kristinuskolla. Tästä seurasi sitten valtava verilöyly, jonka seurauksena suuri osa Suomen väestöstä tapettiin, koska kirkolle suomalaisten omat luonnonuskonnot olivat pakanuutta ja demonisia. Tän takia myös kaikki suomalaisten pyhät paikat, esimerkiksi temppelit, tuhottiin maantasalle ja monesti niiden päälle sitten rakennettiin kirkkoja. Myös shamaaneita ja muita tietäjiä ruvettiin vainoamaan kirkon toimesta. Eli vanhoja suomalaisten luonnonuskontojen harjoittajia pidettiin esimerkiksi noitina tai saatanan palvelijoina. Vatikaanin mukaan kyseessä ei siis ollut kulttuurinen hävitys, vaan pikemminkin sielujen pelastus. Eli että suomalaisten muinaisuskontojen poistaminen oli ikään kuin jumalallinen velvollisuus heidän mielestä. Tää kaikki johti siihen, että suomalaisten historiallinen muisti omasta alkuperästään ja omasta muinaiskulttuuristaan katkaistiin. Suomalaisten muinainen hengellinen järjestelmä ja sen symboliikka tuhottiin ja se sulautettiin pakottaen kirkon kristillisiin muotteihin. Jotain pieniä rippeitä tästä järjestelmästä kuitenkin jäi esimerkiksi vanhoihin kansanlauluihin, joita esimerkiksi Kalevala myöhemmin tallensi.

Lue lisää

Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Lue lisää

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.
Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Tuo raja on selkeä: se, mikä juurtui pakolla, ei voi jatkua vapaaehtoisena; ja mikään merkityksellinen ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:


Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.
Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Tuo raja on selkeä: se, mikä juurtui pakolla, ei voi jatkua vapaaehtoisena; ja mikään merkityksellinen ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:


Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

Siksi “ylikylläisyys” ei ole metafora. Sama kertomus, samat uhkakuvat, sama "pelastuksen" ehdollisuus toistuvat niin kauan, että niistä tulee ruumiillisia reaktioita. Helvetti ei ole oppi, vaan refleksi. Syyllisyys ei ole moraalinen arvio, vaan automatisoitunut vaste. Tässä tilanteessa irtautuminen ei ole intellektuaalinen päätös, vaan dekolonisaatioprosessi, jossa ihminen yrittää erottaa oman äänensä sisäistetystä vallasta.

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Lue lisää

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Kun kristitty sitten tunkeutuu hindupalstalle “keskustelemaan”, hän ei astu neutraaliin tilaan. Hän astuu tilaan, joka on jo täynnä historiaa, haavoja ja rajojen uudelleenrakentamista. Painostus, psykologinen kiristys ja pelolla vihjailu eivät ole vain loukkaavia — ne ovat uudelleenenactment, toiston muoto. Sama valta palaa eri naamiossa ja vaatii jälleen kuuliaisuutta, tällä kertaa “rakkauden” nimissä.

Lue lisää

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00057 kirjoitti:

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf
William James kokoaa lukuisia eri uskontojen ja aikakausien ihmisten omia kuvauksia uskonnollisista kokemuksista. Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia, kuten:
voimakasta rauhan tunnetta,
kokemusta jumalallisesta tai pyhästä läsnäolosta,
ykseyden tunnetta kaiken kanssa,
syvää iloa tai rakkautta,
elämän täydellistä muuttumista (kääntymyskokemus).
Hän lainaa esimerkiksi kristittyjä, juutalaisia, muslimeja, hindulaisia ja buddhalaisia sekä mystikkoja ja tavallisia uskovia. Näiden kertomusten avulla hän osoittaa, että eri uskontojen ihmiset kuvaavat usein hyvin samankaltaisia kokemuksia,
Jamesin johtopäätös on, että vaikka uskontojen tulkinnat näistä kokemuksista vaihtelevat, itse kokemuksissa on paljon yhteisiä piirteitä.
James käyttää al-Ghazalin kuvausta havainnollistamaan ajatusta, että uskonnollinen tieto voi perustua välittömään kokemukseen, ei pelkästään järkeilyyn. Al-Ghazali kertoo käyneensä läpi syvän hengellisen kriisin: hän alkoi epäillä kaikkea, mitä oli oppinut, kunnes päätyi siihen, että todellinen varmuus syntyy Jumalan antamasta sisäisestä valosta ja kokemuksesta, ei pelkästään loogisista todisteluista. James pitää tätä esimerkkinä mystisestä kokemuksesta.
Jamesin laajempi ajatuksensa on, että ihmiset eri uskonnoissa raportoivat samantyyppisiä kokemuksia rukouksessa, ihan vastakkaisissa uskonnoissa.
https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Lue lisää

Dramaturgi kirjoitti:

"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"

Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

--------------------
Ei siis ole ihme, että hindut valitsevat mieluummin ikuisen helvetin (jos se olisi olemassa), koska siellä ei ainakaan ole sellaisia.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Tällaisten läsnäolo jo yksistään muuttaa paratiisin helvetiksi. Ei, kiiitos!

Kopioi vaikka koko Raamattu miljoona kertaa hindupalstalle, ei auta.
Mitään uutta et pysty sanomaan entisille kristityille. Tunnemme sen Raamatun paljon paremmin kuin sinä. Emme vain enää usko siihen. Ihan sama, mitä siellä oli sanottu.
Lisäksi ekstremistien viestejä ei edes lueta täällä. Kukaan hindu ei niitä lue. Jo ensimmäisistä sanoista huomaa, että sen kirjoittaa ekstremisti, joka vain kopioi raamattua.

Emme lue sitä enää. Se raamattu on opittu ja kerrattu puoli elämää. Ei enää. Siihen ei enää hindut usko. Se on mennyttä. Se vaihe.
Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Parempi olla kokonaan ateisti kuin dogmazombifanaattinen kristitty. Emme enää koskaan ryhdy kristityiksi. Mieluummin kokonaan ilman uskontoa kuin palaamme enää koskaan kristinuskoon. Hindupalstoilla esiintyvien ekstremistien kuvottava pakottaminen on tehnyt kristinuskosta äärimmäisen vastenmielisen, vaikka ennen seurakunnasta eroamista suhtautuminen siihen oli siedettävää ja jopa hyvää.

Nyt poistutaan täältä. Voit jäädä kopioimaan Raamattua miljoona kilometriä tänne. Hyvää kopioimista – niitä ei kukaan lue, kuin muut kaltaisesi zombit. Hyvää ajanvietettä ja avoimia hetkiä Raamatun kopioimisen parissa. Jää nyt yksin tänne.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Dramaturgi kirjoitti:

"Tietokone ja tekoäly vastaavat kysymyksiisi.Turha tänne kirjoitella"

Päinvastoin, kristityt eivät saisi kirjoittaa tänne, koska se on hindupalsta.

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset:
Raamatun mukaan elävä ihminen tai eläin ON sielu, kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Ilmoita teksti sanskritin kielellä, ja anna se teksti, jossa se on kirjoitettu, ilmoita myös jakeen numero ja tekstin nimi sekä se, mistä ”totuus on otettu”.

”kun taas hindu-uskomuksen mukaan ihmiseLLÄ on sielu!"

Mitä tarkoitat 'hindu-uskomuksella'? Intiassa ei ole vain yhtä uskomusta, samalla tavalla kuin Euroopassa ei ole yhtä yhteistä uskontoa tai uskomusjärjestelmää. Jos puhutaan 'hindu-uskomuksesta', voisi yhtä hyvin puhua 'eurooppalaisesta uskomuksesta'. Sekään ei tarkoita mitään yksittäistä asiaa, koska Euroopassa on monia uskontoja, maailmankatsomuksia ja kulttuureja."
Yhtä hyvin voisi sanoa "maapallon uskomus", se havainnollistaa samaa ongelmaa: se on liian laaja käsite. Intiassa, Euroopassa ja Amerikassa ihmisillä on lukemattomia erilaisia uskontoja, uskomuksia ja katsomuksia. Siksi ilmaisu "hindu-uskomus" on täysin harhaanjohtava, jos sillä annetaan ymmärtää, että kaikki ”hindut” uskovat täsmälleen samoihin asioihin.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Pitäisikö kristinuskoon väkisin takaisin pakottajalle kuitenkin suositella, että hän ottaisi asioista selvää ennen kuin alkaa puhua hinduista – mitä ikinä se sana "hindu" edes tarkoittaakaan? Miksi hän puhuu sellaisista asioista, joita ei edes ole olemassa? Yhtä hyvin voisi puhua vaikkapa "maapallouskomuksesta". Ennen kuin alkaa väittää mitään ”hinduista”, kannattaisi perehtyä "hindulaisuuden" eri koulukuntiin ja filosofioihin sekä ottaa asioista selvää.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

"Siis tässä on vastakkaiset näkemykset"

Olisi kyllä kamalaa, jos ei olisi vastakkaiset näkemykset. Asiat kannattaa selittää kuulijakunnan tason mukaan: toisille yksinkertaisemmin, kuten Raamatussa, toisille syvällisemmin ja vaikeammalla filosofisella tasolla, koska kuulijakunnan taso on erilainen.

--------------------
Ei siis ole ihme, että hindut valitsevat mieluummin ikuisen helvetin (jos se olisi olemassa), koska siellä ei ainakaan ole sellaisia.
https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg
Tällaisten läsnäolo jo yksistään muuttaa paratiisin helvetiksi. Ei, kiiitos!

Kopioi vaikka koko Raamattu miljoona kertaa hindupalstalle, ei auta.
Mitään uutta et pysty sanomaan entisille kristityille. Tunnemme sen Raamatun paljon paremmin kuin sinä. Emme vain enää usko siihen. Ihan sama, mitä siellä oli sanottu.
Lisäksi ekstremistien viestejä ei edes lueta täällä. Kukaan hindu ei niitä lue. Jo ensimmäisistä sanoista huomaa, että sen kirjoittaa ekstremisti, joka vain kopioi raamattua.

Emme lue sitä enää. Se raamattu on opittu ja kerrattu puoli elämää. Ei enää. Siihen ei enää hindut usko. Se on mennyttä. Se vaihe.
Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

https://www.nwpastorate.org.uk/wp-content/uploads/2021/06/fanatic.jpg

Parempi olla kokonaan ateisti kuin dogmazombifanaattinen kristitty. Emme enää koskaan ryhdy kristityiksi. Mieluummin kokonaan ilman uskontoa kuin palaamme enää koskaan kristinuskoon. Hindupalstoilla esiintyvien ekstremistien kuvottava pakottaminen on tehnyt kristinuskosta äärimmäisen vastenmielisen, vaikka ennen seurakunnasta eroamista suhtautuminen siihen oli siedettävää ja jopa hyvää.

Nyt poistutaan täältä. Voit jäädä kopioimaan Raamattua miljoona kilometriä tänne. Hyvää kopioimista – niitä ei kukaan lue, kuin muut kaltaisesi zombit. Hyvää ajanvietettä ja avoimia hetkiä Raamatun kopioimisen parissa. Jää nyt yksin tänne.

Lue lisää

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.


Dogmaattinen kristillinen oppijärjestelmä voidaan tutkia hegemonisena ideologiana, joka legitimoi olemassa olevia yhteiskunnallisia valtasuhteita esittämällä ne osana jumalallista järjestystä ja moraalista kosmosta. Erityisesti yhteiskunnan alempien luokkien näkökulmasta uskonnollinen etiikka korosti nöyryyttä, kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja maallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, samalla kun oikeudenmukaisuuden toteutuminen siirrettiin tuonpuoleiseen todellisuuteen. Tällainen ajattelurakenne saattoi vähentää välitöntä motivaatiota kyseenalaistaa tai vastustaa vallitsevia yhteiskunnallisia hierarkioita, koska kärsimykselle annettiin transsendentti merkitys ja tulevaisuuteen siirretty palkkio. Joten kristinusko ei ollut ainoastaan uskonnollinen oppijärjestelmä vaan myös kulttuurinen ja poliittinen instituutio, joka osallistui sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen ohjaamalla yksilöiden moraalista tietoisuutta, käyttäytymistä ja käsityksiä oikeutetusta vallasta. Tällöin kristinuskonnollinen maailmankuva voidaan ymmärtää mekanismina, joka kanavoi tietoisuuden kehittymisen myötä syntyviä kriittisiä ja kapinallisia impulsseja pois yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti yksilöllistä moraalista itsensä kehittämistä ja ”pelastuksen” tavoittelua.

Anonyymi00059 kirjoitti:

"Tässä opetusta helvetistä Raamatun mukaan."

Hinduja ei enää kiinnosta, miten Raamatun mukaan on. Jos ottaa kaiken päinvastoin, tulee vähemmän huijatuksi.

Tämä uskonto oli suunniteltu lupaamaan ihmisille parempi kuolemanjälkeinen elämä, kylvämään helvetin pelkoa sekä opettamaan orjaluokalle alistumista ihannoivaa, masokistista filosofiaa, jotta tietoisuuden kasvava kapina murskattaisiin lopullisesti.


Dogmaattinen kristillinen oppijärjestelmä voidaan tutkia hegemonisena ideologiana, joka legitimoi olemassa olevia yhteiskunnallisia valtasuhteita esittämällä ne osana jumalallista järjestystä ja moraalista kosmosta. Erityisesti yhteiskunnan alempien luokkien näkökulmasta uskonnollinen etiikka korosti nöyryyttä, kuuliaisuutta, kärsivällisyyttä ja maallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä, samalla kun oikeudenmukaisuuden toteutuminen siirrettiin tuonpuoleiseen todellisuuteen. Tällainen ajattelurakenne saattoi vähentää välitöntä motivaatiota kyseenalaistaa tai vastustaa vallitsevia yhteiskunnallisia hierarkioita, koska kärsimykselle annettiin transsendentti merkitys ja tulevaisuuteen siirretty palkkio. Joten kristinusko ei ollut ainoastaan uskonnollinen oppijärjestelmä vaan myös kulttuurinen ja poliittinen instituutio, joka osallistui sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen ohjaamalla yksilöiden moraalista tietoisuutta, käyttäytymistä ja käsityksiä oikeutetusta vallasta. Tällöin kristinuskonnollinen maailmankuva voidaan ymmärtää mekanismina, joka kanavoi tietoisuuden kehittymisen myötä syntyviä kriittisiä ja kapinallisia impulsseja pois yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti yksilöllistä moraalista itsensä kehittämistä ja ”pelastuksen” tavoittelua.

Lue lisää

On se kyllä huvittavaa, kun keskiaikaisiin maailmankuviin jämähtänyt kristinuskova alkaa opettaa muille, mikä on oikein ja mikä väärin. Vähän kuin inkvisition aikakaudelta olisi tullut aikamatkustaja jakamaan nykyihmisille oppitunteja edistyksestä. Mutta mikäs siinä,aina voi yrittää opettaa edistyneitä, vaikka itse olisi vielä keskiajalla.

On kieltämättä kiehtova ilmiö, että henkilö, jonka maailmankuva nojaa esikriittiseen epistemologiaan ja keskiaikaiseen metafysiikkaan, ottaa tehtäväkseen määritellä muille, mikä on rationaalisesti hyväksyttävää ja mikä ei. Asetelma muistuttaa hieman sitä, että inkvisition aikakauden ajattelumalli yrittäisi toimia modernin tieteenfilosofian auktoriteettina.
Erityisen ironista on se, että empiiriseen evidenssiin, kriittiseen ajatteluun ja jatkuvasti korjautuvaan tietokäsitykseen perustuvaa nykymaailmaa arvioidaan sellaisesta viitekehyksestä, jossa omat oletukset asetetaan empiirisen todistusaineiston yläpuolelle. Se ei varsinaisesti ole epistemologista edistystä, vaan pikemminkin kognitiivinen aikamatka taaksepäin – vain modernilla sanastolla koristeltuna.
Ehkä ennen kuin alkaa opettaa muille, mikä on oikein ja väärin, kannattaisi tarkistaa oman argumentaation epistemologiset lähtökohdat.

Anonyymi00060 kirjoitti:

On se kyllä huvittavaa, kun keskiaikaisiin maailmankuviin jämähtänyt kristinuskova alkaa opettaa muille, mikä on oikein ja mikä väärin. Vähän kuin inkvisition aikakaudelta olisi tullut aikamatkustaja jakamaan nykyihmisille oppitunteja edistyksestä. Mutta mikäs siinä,aina voi yrittää opettaa edistyneitä, vaikka itse olisi vielä keskiajalla.

On kieltämättä kiehtova ilmiö, että henkilö, jonka maailmankuva nojaa esikriittiseen epistemologiaan ja keskiaikaiseen metafysiikkaan, ottaa tehtäväkseen määritellä muille, mikä on rationaalisesti hyväksyttävää ja mikä ei. Asetelma muistuttaa hieman sitä, että inkvisition aikakauden ajattelumalli yrittäisi toimia modernin tieteenfilosofian auktoriteettina.
Erityisen ironista on se, että empiiriseen evidenssiin, kriittiseen ajatteluun ja jatkuvasti korjautuvaan tietokäsitykseen perustuvaa nykymaailmaa arvioidaan sellaisesta viitekehyksestä, jossa omat oletukset asetetaan empiirisen todistusaineiston yläpuolelle. Se ei varsinaisesti ole epistemologista edistystä, vaan pikemminkin kognitiivinen aikamatka taaksepäin – vain modernilla sanastolla koristeltuna.
Ehkä ennen kuin alkaa opettaa muille, mikä on oikein ja väärin, kannattaisi tarkistaa oman argumentaation epistemologiset lähtökohdat.

Lue lisää

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ


Muinaiset pyhät tekstit kuvaavat hämmästyttävää fyysisen kehon asteittaisen henkistymisen prosessia, joka käynnistyy juuri sillä hetkellä, kun ihminen alkaa toimia ilman itsekkäitä motiiveja. Kuten tiedämme jo karmallisten solmujen mekanismia koskevasta tarkastelusta, juuri oman työn tuloksiin kohdistuva itsekäs kiintymys muodostaa vahvat näkymättömät kahleet.

Kun motiivi kuitenkin muuttuu epäitsekkääksi palveluksi, itse toiminnan luonne muuttuu. Karkeista elementeistä koostuva fyysinen olemus lakkaa olemasta raskas ankkuri, joka pitää henkeä syntymien kiertokulussa. Siitä tulee tarkoin säädetty väline, eräänlainen linssi, jonka läpi sisäinen valo alkaa esteettä virrata ympäröivään tilaan.

Aiemmin nautintojen vastaanottamisen kanavina toimineista aistielimistä tulee välineitä luomiseen ja muiden elävien olentojen auttamiseen. Sisäisen paradigman muuttuessa myös ympäröivän tilan havaitseminen muuttuu perusteellisesti.

Tavalliselle mielelle, jota väärän egon tiukat rajat ehdollistavat, koko ulkoinen maailma on valtava resurssivarasto, joka on tarkoitettu yksinomaan henkilökohtaiseen kulutukseen ja hyödyntämiseen. Luonto nähdään materiaalien lähteenä, eläimet vetovoimana ja muut ihmiset kilpailijoina tai hyödyllisinä välineinä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tietoisuuden muuttuessa tämä aggressiivinen kuluttamisen malli kuitenkin hajoaa kokonaan.


Ihminen alkaa nähdä kaiken elämän monimuotoisuuden yhteisen henkisen luonnon. Puu, joki tai sattumalta kohdattu kanssakulkija lakkaa olemasta eloton taustaobjekti. Ympäristö alkaa näyttäytyä elävänä, hengittävänä organismina, joka vaatii huolenpitoa ja kunnioitusta. Halu hallita ja alistaa katoaa ja antaa tilaa syvälle yhteenkuuluvuuden tunteelle kaiken olevan kanssa. Tila ei enää kätke sisäänsä uhkaa, jota vastaan olisi jatkuvasti puolustauduttava, vaan siitä tulee harmonisen yhteistyön kenttä.

Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa.



Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Vielä muutama viestiä täältä.

https://www.youtube.com/watch?v=xr6ZXhsnSpQ


Muinaiset pyhät tekstit kuvaavat hämmästyttävää fyysisen kehon asteittaisen henkistymisen prosessia, joka käynnistyy juuri sillä hetkellä, kun ihminen alkaa toimia ilman itsekkäitä motiiveja. Kuten tiedämme jo karmallisten solmujen mekanismia koskevasta tarkastelusta, juuri oman työn tuloksiin kohdistuva itsekäs kiintymys muodostaa vahvat näkymättömät kahleet.

Kun motiivi kuitenkin muuttuu epäitsekkääksi palveluksi, itse toiminnan luonne muuttuu. Karkeista elementeistä koostuva fyysinen olemus lakkaa olemasta raskas ankkuri, joka pitää henkeä syntymien kiertokulussa. Siitä tulee tarkoin säädetty väline, eräänlainen linssi, jonka läpi sisäinen valo alkaa esteettä virrata ympäröivään tilaan.

Aiemmin nautintojen vastaanottamisen kanavina toimineista aistielimistä tulee välineitä luomiseen ja muiden elävien olentojen auttamiseen. Sisäisen paradigman muuttuessa myös ympäröivän tilan havaitseminen muuttuu perusteellisesti.

Tavalliselle mielelle, jota väärän egon tiukat rajat ehdollistavat, koko ulkoinen maailma on valtava resurssivarasto, joka on tarkoitettu yksinomaan henkilökohtaiseen kulutukseen ja hyödyntämiseen. Luonto nähdään materiaalien lähteenä, eläimet vetovoimana ja muut ihmiset kilpailijoina tai hyödyllisinä välineinä omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tietoisuuden muuttuessa tämä aggressiivinen kuluttamisen malli kuitenkin hajoaa kokonaan.


Ihminen alkaa nähdä kaiken elämän monimuotoisuuden yhteisen henkisen luonnon. Puu, joki tai sattumalta kohdattu kanssakulkija lakkaa olemasta eloton taustaobjekti. Ympäristö alkaa näyttäytyä elävänä, hengittävänä organismina, joka vaatii huolenpitoa ja kunnioitusta. Halu hallita ja alistaa katoaa ja antaa tilaa syvälle yhteenkuuluvuuden tunteelle kaiken olevan kanssa. Tila ei enää kätke sisäänsä uhkaa, jota vastaan olisi jatkuvasti puolustauduttava, vaan siitä tulee harmonisen yhteistyön kenttä.

Tämä hienovarainen raja orjuuden ja vapauden välillä havainnollistuu erinomaisesti klassisessa vuoropuhelussa valaistuneen opettajan ja hänen nuoren oppilaansa välillä, joka on säilynyt muinaisissa tutkielmissa.



Pitkien askeettisten harjoitusten uuvuttama ja kaikkea yhteyttä maalliseen hälinään pelkäävä oppilas esitti opettajalle kysymyksen. Hän kysyi, eikö aineellinen luonto itsessään ole alkuperäinen paha, luomisen likainen virhe, josta tulisi pysyä mahdollisimman kaukana mielen puhtauden säilyttämiseksi.

Opettaja hymyili, osoitti tulisijassa palavaa tulta ja vastasi rauhallisesti: ”Katso tätä liekkiä. Onko sillä pahoja aikomuksia? Sama tuli, joka lämmittää āśramiamme kylmänä yönä ja auttaa valmistamaan ruokaa, kykenee huolimattomasti käsiteltynä polttamaan kokonaisen kylän maan tasalle. Aine on täysin neutraalia. Siinä ei ole pisaraakaan pahuutta tai pahetta. Pahaa on vain oma vääristynyt ja ahne suhtautumisesi siihen. Heti kun lakkaat vaatimasta maailmalta nautintoja ja yrität omistaa sen lahjat itsellesi, näet, että fyysinen kosmos on puhdas temppeli eikä vankiselli.”

Juuri tämä muutos ymmärryksessä antaa meille mahdollisuuden tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta täysin uudella tavalla. Aineellinen kosmos ei missään olosuhteissa ole Luojan tekninen virhe tai epäonnistuneen kokeen sivutuote, josta pitäisi mahdollisimman nopeasti poistua. Päinvastoin, se näyttäytyy nerokkaasti suunniteltuna ja uskomattoman tarkkana välineenä karkean tietoisuuden hienosäätämiseen.

Tämän maailman jokainen yksityiskohta painovoimasta vuodenaikojen vaihtumiseen on luotu matemaattisella täydellisyydellä tarjoamaan eläville olennoille ihanteelliset olosuhteet kokemusten saamiseen. Kun ihminen lakkaa taistelemasta ainetta vastaan ja alkaa tutkia sen lakeja kunnioittavasti, itse tiheä energia alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja paljastaa syvällisiä salaisuuksiaan.

Lue lisää

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 + 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Anonyymi00062 kirjoitti:

"Idän saatanallisissa opeissa" ei ole sellaista ajatusta. Idässä kukaan ei väitä, että vain heidän polkunsa on ainoa oikea. Kukaan ei pakota ketään omaan uskoonsa, sillä ymmärretään, ettei ole mitään, mistä pitäisi pelastua. Polkuja on tuhansia, ja ne ole askeleita samalla polulla. Jos jokin uskonto on alkeellinen, se sopii alkeellisemmalle yleisölle. Myös se, että 1 1 = 2, on tärkeä tietää, vaikka myöhemmin siirtyisikin korkeampaan matematiikkaan.

”Idän saatanallisiss opeissa” ei esiinny ajatusta siitä, että vain yksi oppi, uskonto tai henkinen polku olisi ainoa oikea ja kaikki muut väärässä. Sen sijaan lähtökohtana on näkemys, että ihmiset ovat erilaisissa kehitysvaiheissa ja siksi myös heidän tarpeensa, ymmärryksensä ja tapansa etsiä totuutta vaihtelevat. Tästä syystä ei ole mielekästä ajatella, että sama tie sopisi kaikille.
”Idän saatanallisiss opeissa” ei myöskään korosteta ajatusta siitä, että ihminen olisi pelastettava jostakin ulkopuolisesta uhasta. Sen sijaan huomio kohdistuu tietoisuuden kehittymiseen, oman mielen ymmärtämiseen ja siihen, että ihminen oppii näkemään todellisuuden yhä selkeämmin. Tämän vuoksi ei nähdä tarvetta pakottaa ketään omaksumaan tiettyä uskoa tai maailmankuvaa. Jokaisen katsotaan kulkevan omaa polkuaan omassa tahdissaan.
Erilaisia polkuja on lukemattomia, mutta ne voidaan nähdä saman päämäärän erilaisina ilmentyminä. Ne ovat vain erilaisia askelia tai näkökulmia, jotka vastaavat ihmisten erilaisia valmiuksia. Se, mikä on yhdelle ihmiselle syvällinen ja toimiva opetus, voi toiselle olla liian vaikea tai ennenaikainen. Vastaavasti yksinkertaisempi opetus ei ole arvoton vain siksi, että joku toinen on kulkenut pidemmälle.
Tätä voi verrata matematiikan opiskeluun. Jokainen oppii ensin, että yksi plus yksi on kaksi. Tämä tieto ei ole virheellinen tai tarpeeton, vaikka myöhemmin opiskeltaisiin differentiaaliyhtälöitä tai kvanttifysiikan matematiikkaa. Päinvastoin, korkeampi ymmärrys rakentuu perustan varaan. Samalla tavoin idässä ajatellaan, että eri uskonnot, filosofiat ja harjoitukset palvelevat ihmisiä heidän senhetkisessä kehitysvaiheessaan. Mikään vaihe ei ole sinänsä väärä, vaan jokaisella on oma tarkoituksensa osana laajempaa kasvun ja ymmärryksen prosessia.

Lue lisää

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Yksikään uskonnollinen perinne ei voi perustellusti väittää omistavansa yksinoikeuden kaikkeen henkiseen totuuteen. Tällainen vaatimus edellyttäisi täydellistä tietoa todellisuuden koko laajuudesta, ihmiskunnan historiasta, tietoisuuden kehityksestä sekä Jumalan tai Absoluutin toiminnasta kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Koska yksittäinen ihminen tai yhteisö ei voi osoittaa hallitsevansa tällaista kokonaisnäkemystä, ehdoton väite omasta yksinoikeudesta totuuteen perustuu usein enemmän uskoon omaan erinomaisuuteen kuin todelliseen tietoon.
Kun uskonnollinen yhteisö alkaa pitää itseään ainoana pelastuksen, totuuden tai jumalallisen ilmoituksen haltijana, syntyy helposti dogmatismi. Dogmatismi ei tarkoita vahvaa vakaumusta sinänsä, vaan kyvyttömyyttä tunnistaa, että todellisuus voi olla laajempi kuin oma käsitteellinen järjestelmämme. Historia osoittaa, että juuri tällaiset yksinoikeusvaatimukset ovat usein synnyttäneet uskonnollisia konflikteja, vainoja ja vastakkainasetteluja. Mitä kapeammaksi ihmisen maailmankuva muodostuu, sitä vaikeammaksi käy ymmärtää muiden ihmisten kokemuksia, näkemyksiä ja henkisiä pyrkimyksiä.
Vedalaisesta näkökulmasta katsottuna ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla. Jokainen yksilö lähestyy totuutta omien kykyjensä, kokemustensa, kulttuurinsa ja sisäisen kehitysvaiheensa kautta. Tämän vuoksi myös uskonnolliset opetukset ilmenevät erilaisina. Se, mikä yhdelle ihmiselle on syvällinen metafyysinen opetus, voi toiselle olla käsittämätöntä. Vastaavasti yksinkertainen moraalinen opetus voi olla välttämätön lähtökohta henkilölle, joka ei vielä kykene vastaanottamaan syvällisempiä filosofisia näkemyksiä.
Tässä mielessä ihmisen uskonto kuvastaa usein hänen senhetkistä tietoisuuden tasoaan. Jos uskonnollinen ymmärrys on yksinkertainen tai alkeellinen, se ei välttämättä tarkoita epäonnistumista. Jokainen oppiminen alkaa perustasolta. Lapsi opettelee ensin kirjaimet ennen kuin hän kykenee lukemaan kirjallisuutta tai tutkimaan filosofiaa. Samalla tavoin henkinen kehitys etenee vaiheittain. Se, mikä tänään näyttää rajalliselta, voi toimia perustana syvemmälle ymmärrykselle tulevaisuudessa.
Ongelma syntyy silloin, kun väliaikainen kehitysvaihe julistetaan lopulliseksi päämääräksi. Kun ihminen kiinnittyy omaan käsitykseensä niin voimakkaasti, ettei hän enää ole valmis oppimaan tai tutkimaan syvempiä merkityksiä, kehitys pysähtyy. Dogmatismi muuttaa uskonnon välineestä päämääräksi. Sen sijaan että uskonto auttaisi ihmistä laajentamaan tietoisuuttaan, siitä tulee järjestelmä, joka rajoittaa hänen mahdollisuuksiaan kasvaa.
Tästä syystä lähes jokaisen uskonnollisen perinteen piirissä voidaan havaita kaksi erilaista lähestymistapaa. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat ne, jotka pyrkivät ymmärtämään opetusten sisäisen, symbolisen ja syvällisen merkityksen. He eivät tyydy ulkoisiin muotoihin, rituaaleihin tai kirjaimellisiin tulkintoihin, vaan etsivät niiden taustalla olevia periaatteita ja kokemuksellista totuutta. Toiseen ryhmään kuuluvat ne, joiden suhde uskontoon jää pääasiassa ulkoiselle tasolle. He voivat tuntea opinkappaleet, rituaalit ja perinteet, mutta eivät välttämättä tavoita niiden syvempää tarkoitusta.
Sama ero löytyy kaikista suurista uskonnollisista traditioista. On niitä, jotka näkevät pyhissä teksteissä kirjaimia, ja niitä, jotka pyrkivät näkemään niiden merkityksen. On niitä, jotka tarkastelevat uskontoa identiteettinä, ja niitä, jotka käyttävät sitä tietoisuuden muuttamisen välineenä. Ulkoinen uskonto voi erottaa ihmisiä toisistaan, mutta sisäinen ymmärrys pyrkii näkemään sen yhteisen perustan, joka ilmenee erilaisissa kulttuureissa ja erilaisina opetuksina.
Tämän näkemyksen mukaan uskonnon todellinen arvo ei määräydy sen perusteella, kuinka voimakkaasti ihminen puolustaa omaa perinnettään, vaan sen perusteella, kuinka paljon hänen tietoisuutensa, myötätuntonsa, viisautensa ja kykynsä ymmärtää todellisuutta ovat kehittyneet. Uskonto on silloin väline sisäiseen kasvuun eikä päämäärä sinänsä.

Vedalaisen perinteen mukaan jokainen elävä olento etenee pitkän kehitysprosessin kautta. Tietoisuus kasvaa vähitellen kokemusten, tekojen ja oppimisen myötä. Siksi ihmiset eivät ole samalla lähtöviivalla. Se, mikä yhdelle ihmiselle on itsestään selvää, voi toiselle olla vielä käsittämätöntä. Tästä syystä myös opetusten on oltava erilaisia eri ihmisille ja eri kehitysvaiheissa oleville yhteisöille.

Lue lisää

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen kulttuuri ei korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Vastuu kasvaa tietoisuuden mukana. Mitä enemmän ihminen ymmärtää tekojensa seurauksia, sitä suurempi vastuu hänellä on niiden vaikutuksista. Tämän vuoksi moraalisia ja karmallisia seurauksia ei tarkastella ainoastaan tekojen ulkoisen muodon perusteella, vaan myös tietoisuuden, aikomusten ja ymmärryksen perusteella.
Tästä näkökulmasta katsottuna uskonnolliset opetukset eivät ole välttämättä keskenään ristiriitaisia, vaan ne voivat olla suunnattuja erilaisille ihmisille erilaisissa olosuhteissa. Jollekin ihmiselle uskonto merkitsee ensisijaisesti moraalisten sääntöjen opettelua. Toiselle se merkitsee filosofista pohdintaa. Kolmannelle se merkitsee rakkauden, palvelun ja Jumalasuhteen syventämistä. Samalla tavoin kuin koulutuksessa on alkeis-, keski- ja korkeampia tasoja, myös henkisessä elämässä voidaan nähdä erilaisia kehitysvaiheita.

Tämän vuoksi vedalainen kulttuuri ei korosta ajatusta, että kaikki ihmiset olisivat velvollisia omaksumaan täsmälleen saman uskonnollisen muodon tai harjoituksen. Olennaisempaa on se, auttaako jokin opetus ihmistä kehittymään seuraavaan vaiheeseen omalla polullaan.
Paramparamme filosofiassa uskonnon korkein tarkoitus ei ole taivaallisten nautintojen saavuttaminen eikä rangaistuksen välttäminen. Tällaiset motiivit voidaan nähdä henkisen kehityksen alkuvaiheina.

Todellinen viisaus ilmenee kykynä nähdä kaikkien elävien olentojen yhteinen henkinen olemus. Oppinut brāhmaṇa, lehmä, elefantti, koira ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt ihminen nähdään pohjimmiltaan samanarvoisina sieluina, vaikka heidän ulkoiset olosuhteensa eroavat toisistaan. Siksi tietoisuuden kehityksen tarkoituksena ei ole synnyttää ylimielisyyttä, vaan myötätuntoa, nöyryyttä ja ymmärrystä.
Mitä syvemmälle ihminen etenee henkisessä elämässä, sitä vähemmän hän keskittyy siihen, mikä erottaa ihmisiä toisistaan, ja sitä enemmän hän alkaa nähdä sen, mikä yhdistää kaikkia eläviä olentoja.

Lue lisää

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Emme ole koskaan edes väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen ja ainoa oikea tapa; emme ole koskaan väittäneet niin.
Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Emme pidä henkisyyttä valmiina vastauksena, jonka ihminen vain hyväksyy ulkoisesti, vaan elinikäisenä oppimisena, harjoituksena ja tietoisuuden (caitanya) asteittaisena syventymisenä. Henkinen elämä ei ole pelkkää uskomista, vaan matka kohti todellista ymmärrystä (jñāna), jossa ihmisen väärät käsitykset (mithyā-jñāna) ja tietämättömyys (avidyā) vähitellen väistyvät.
Tieto (jñāna) ei pysähdy käsitteelliseen ymmärtämiseen, vaan kypsyy oivallukseksi (anubhava), joka muuttaa ihmisen suhdetta itseensä, muihin eläviin olentoihin ja koko olemassaoloon (sattā). Henkinen kasvu ei ole yksittäinen kokemus tai saavutettava lopullinen tila, vaan jatkuva tietoisuuden (caitanya) puhdistumisen (śuddhi) ja kypsymisen prosessi.
Tämä sisäinen kehitys ymmärretään sydämen puhdistumisena (citta-śuddhi), jossa itsekeskeiset taipumukset (ahaṅkāra) ja väärä samaistuminen kehoon (dehātma-buddhi) vähitellen heikkenevät. Ihminen alkaa ymmärtää syvemmin omaa todellista luontoaan (svarūpa) ja suhdettaan kaikkeen elävään.
Tästä syystä emme ole koskaan edes väittäneet, että juuri meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tapa etsiä totuutta. Olemassaoloa voidaan lähestyä monien erilaisten lähestymistapojen kautta, ja kunnioitamme vilpitöntä etsintää (jijñāsā) riippumatta siitä, mistä perinteestä tai katsomuksesta se saa alkunsa.
Samalla pidämme tärkeänä erottelukykyä (viveka) ja totuudenmukaista tutkimista (vicāra). Henkinen tieto ei tarkoita dogmaattista hyväksymistä, vaan syvempää ymmärrystä, joka syntyy harjoituksen, pohdinnan jne. kautta.
Emme pakota ketään hyväksymään opetuksiamme emmekä käytä pelottelua, painostusta, psykologista manipulointia tai henkistä väkivaltaa kuten kristilliset ekstremistit täällä tekevät jatkuvasti. Vastustamme kristittyjen ekstremistien psykoterroria, syyllistämistä, uhkailua, pakottamista uudelleen takaisin kristinuskoon, josta olemme lähteneet, ja vallankäyttöä, joiden tarkoituksena on murtaa ihmisen oma harkintakyky (buddhi) ja estää vapaa etsintä.
Emme hyväksy toimintaa, jossa jokin dogmaattinen tai fundamentalistinen uskonto pyrkii pakottamaan ihmisen omaksumaan tuon vakaumuksen uudelleen pelon, syyllisyyden tai väkivallan avulla. Aito vakaumus (niṣṭhā) ei synny pakosta, vaan vapaaehtoisesta ymmärtämisestä, vilpittömyydestä (ārjava) ja sisäisestä muutoksesta.
Todellinen henkinen kasvu perustuu myötätuntoon (dayā), tietoisuuden (caitanya) syvenemiseen jne. Ihmisen sisäinen kehitys ei voi perustua hallintaan tai pakottamiseen, vaan vapaaseen tahtoon ja aitoon pyrkimykseen kohti korkeampaa ymmärrystä.

Lue lisää

Monia polkuja, monia lähtökohtia

Emme ole koskaan väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tai että kaikki muut lähestymistavat olisivat väärässä ja johtaisivat johonkin ikuiseen helvettiin. Tällainen ajatus ei tee oikeutta ihmisten erilaisille lähtökohdille, kokemuksille, ymmärrykselle tai tietoisuuden kehitykselle.

Todellisuutta voidaan lähestyä monista suunnista. Vilpitön etsintä — jijñāsā — ei muutu arvottomaksi vain siksi, että se alkaa erilaisesta perinteestä, kulttuurista tai maailmankuvasta. Ihmiset eivät myöskään aloita matkaansa samasta kohdasta. Heidän ymmärryksensä, kykynsä omaksua tietoa, elämäntilanteensa, taipumuksensa ja sisäinen kypsyytensä vaihtelevat suuresti.

Siksi olisi liian yksinkertaista ajatella, että kaikille pitäisi antaa täsmälleen sama opetus, sama menetelmä ja sama hengellinen päämäärä samalla tavalla ymmärrettynä.

Ihmiset ovat erilaisia.

He tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, erilaisia opetuksia ja joskus jopa erilaisia tapoja ymmärtää samoja perimmäisiä kysymyksiä.

Muinaiset vedalaiset tekstit voidaan tässä mielessä nähdä valtavana navigointijärjestelmänä. Ne eivät ainoastaan osoita yhtä tietä, vaan kuvaavat kokonaisia maastoja: erilaisia tietoisuuden tasoja, taipumuksia, toiminnan seurauksia, tiedon asteita, harjoituksia ja mahdollisuuksia edetä kohti syvempää ymmärrystä.

Kartta ei ole olemassa siksi, että matkustaja pakotettaisiin kulkemaan yhtä tietä.

Kartta auttaa häntä ymmärtämään, missä hän on.

Tämä on olennainen ero.

Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

Neljäs lähestyy todellisuutta hiljaisuuden ja meditaation kautta.

Viides löytää syvimmän motivaationsa omistautumisesta.

Kuudes taas alkaa tutkimalla toiminnan, moraalin ja sen seurausten välistä suhdetta.

Erilaisuus ei tässä näkökulmassa ole virhe järjestelmässä. Se kuuluu itse järjestelmään.

Yksi päämäärä ei tarkoita yhtä ainoaa reittiä

Anonyymi00066 kirjoitti:

Monia polkuja, monia lähtökohtia

Emme ole koskaan väittäneet, että meidän polkumme olisi ainoa mahdollinen tai että kaikki muut lähestymistavat olisivat väärässä ja johtaisivat johonkin ikuiseen helvettiin. Tällainen ajatus ei tee oikeutta ihmisten erilaisille lähtökohdille, kokemuksille, ymmärrykselle tai tietoisuuden kehitykselle.

Todellisuutta voidaan lähestyä monista suunnista. Vilpitön etsintä — jijñāsā — ei muutu arvottomaksi vain siksi, että se alkaa erilaisesta perinteestä, kulttuurista tai maailmankuvasta. Ihmiset eivät myöskään aloita matkaansa samasta kohdasta. Heidän ymmärryksensä, kykynsä omaksua tietoa, elämäntilanteensa, taipumuksensa ja sisäinen kypsyytensä vaihtelevat suuresti.

Siksi olisi liian yksinkertaista ajatella, että kaikille pitäisi antaa täsmälleen sama opetus, sama menetelmä ja sama hengellinen päämäärä samalla tavalla ymmärrettynä.

Ihmiset ovat erilaisia.

He tarvitsevat erilaisia lähestymistapoja, erilaisia opetuksia ja joskus jopa erilaisia tapoja ymmärtää samoja perimmäisiä kysymyksiä.

Muinaiset vedalaiset tekstit voidaan tässä mielessä nähdä valtavana navigointijärjestelmänä. Ne eivät ainoastaan osoita yhtä tietä, vaan kuvaavat kokonaisia maastoja: erilaisia tietoisuuden tasoja, taipumuksia, toiminnan seurauksia, tiedon asteita, harjoituksia ja mahdollisuuksia edetä kohti syvempää ymmärrystä.

Kartta ei ole olemassa siksi, että matkustaja pakotettaisiin kulkemaan yhtä tietä.

Kartta auttaa häntä ymmärtämään, missä hän on.

Tämä on olennainen ero.

Jos kaksi ihmistä seisoo eri puolilla valtavaa vuoristoa, olisi järjetöntä antaa heille sama reittiohje ja väittää, että vain yksi tie on todellinen. Toinen voi aloittaa laaksosta, toinen korkealta rinteeltä. Toisella voi olla kokemusta vuorikiipeilystä, toinen voi vasta opetella kävelemään vaikeassa maastossa. Kolmas ei ehkä ole vielä edes vakuuttunut siitä, että vuoren huippua kannattaa tavoitella.

Silti kaikilla voi olla mahdollisuus edetä.

Ihmiset eivät ole samalla tietoisuuden tasolla

Vedalaisessa ajattelussa on tärkeää ymmärtää, että ihmiset eroavat toisistaan myös siinä, millaista tietoa he kykenevät vastaanottamaan ja kuinka syvällisesti he pystyvät sitä ymmärtämään.

Pelkkä tiedon olemassaolo ei tarkoita, että ihminen kykenee välittömästi omaksumaan sen.

Lapselle voidaan kertoa erittäin monimutkaisesta filosofisesta ajatuksesta, mutta vaikka sanat olisivat hänen kuultavissaan, niiden syvempi merkitys ei vielä avaudu. Myöhemmin sama ihminen voi palata samaan ajatukseen ja ymmärtää sen aivan toisella tavalla.

Tieto voi siis olla sama, mutta vastaanottajan ymmärrys on muuttunut.

Tästä seuraa tärkeä periaate: erilaiset opetukset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa vain siksi, että niitä annetaan erilaisille ihmisille eri muodoissa.

Yksi tarvitsee yksinkertaisen alun.

Toinen pystyy käsittelemään abstraktia filosofiaa.

Kolmas tarvitsee käytännön harjoituksia.

Neljäs lähestyy todellisuutta hiljaisuuden ja meditaation kautta.

Viides löytää syvimmän motivaationsa omistautumisesta.

Kuudes taas alkaa tutkimalla toiminnan, moraalin ja sen seurausten välistä suhdetta.

Erilaisuus ei tässä näkökulmassa ole virhe järjestelmässä. Se kuuluu itse järjestelmään.

Yksi päämäärä ei tarkoita yhtä ainoaa reittiä

Lue lisää

On myös tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: mahdollinen perimmäinen päämäärä ja tapa, jolla ihminen sitä lähestyy.

Se, että ihmisellä voi olla käsitys korkeimmasta totuudesta, ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen ihmisen täytyisi kulkea identtinen reitti saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen.

Ajatellaan jälleen karttaa.

Kaupunkiin voi saapua pohjoisesta, etelästä, idästä tai lännestä. Reitit voivat olla erilaisia. Osa kulkee vuoriston kautta, toinen rannikkoa pitkin ja kolmas metsien läpi. Yksi reitti voi olla jollekin helpoin ja toiselle täysin sopimaton.

Se, että itse tunnet yhden reitin hyvin, ei tee muista teistä olemattomia.

Samalla tavalla yhden ihmisen syvällinen kokemus tietystä menetelmästä ei todista, etteikö toinen ihminen voisi lähestyä todellisuutta toisenlaisen harjoituksen kautta.

Tämän vuoksi emme tarvitse ajatusta, jonka mukaan yksi ainoa uskonnollinen tai filosofinen tie olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto ja että kaikki muut ihmiset olisivat automaattisesti tuomittuja ikuiseen helvettiin.

Tällainen ehdoton vastakkainasettelu ei ota huomioon ihmisten välistä valtavaa erilaisuutta.

Se unohtaa myös sen, että ihminen ymmärtää asioita vähitellen.

Tieto avautuu eri ihmisille eri tavoin

Vähemmän kehittynyt ymmärrys ei välttämättä tarkoita pahuutta. Se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ihminen ei vielä kykene näkemään jotakin asiaa laajemmin.

Samoin väärä käsitys ei aina synny pahantahtoisuudesta. Ihminen toimii usein sen ymmärryksen perusteella, joka hänellä sillä hetkellä on.

Kun ymmärrys kasvaa, myös hänen näkemyksensä voivat muuttua.

Tämä voidaan nähdä myös vedalaisen filosofian yhteydessä. Ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää staattisena tilana, jossa ihminen on joko täysin tietävä tai täysin tietämätön. Pikemminkin kyse voi olla asteittaisesta syvenemisestä.

Ihminen voi ensin kiinnostua näkyvästä maailmasta.

Sen jälkeen hän voi alkaa kysyä, mikä hänen kokemuksensa taustalla on.

Myöhemmin hän voi kiinnostua tietoisuuden luonteesta.

Sen jälkeen hän voi alkaa tutkia, kuka hän itse asiassa on suhteessa kehoon, mieleen ja ympäröivään todellisuuteen.

Näin kysymykset muuttuvat syvemmiksi samalla kun näkökulma laajenee.

Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

Kaikilla ei ole sama temperamentti.

Kaikilla ei ole samaa älyllistä kapasiteettia.

Kaikilla ei ole samoja kiinnostuksen kohteita.

Kaikki eivät opi samalla tavalla.

Kaikki eivät kykene omaksumaan samaa määrää abstraktia tietoa.

Kaikki eivät ole elämässään samassa vaiheessa.

Siksi myös lähestymistapojen täytyy voida olla erilaisia.

Anonyymi00067 kirjoitti:

On myös tärkeää erottaa toisistaan kaksi asiaa: mahdollinen perimmäinen päämäärä ja tapa, jolla ihminen sitä lähestyy.

Se, että ihmisellä voi olla käsitys korkeimmasta totuudesta, ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen ihmisen täytyisi kulkea identtinen reitti saavuttaakseen syvemmän ymmärryksen.

Ajatellaan jälleen karttaa.

Kaupunkiin voi saapua pohjoisesta, etelästä, idästä tai lännestä. Reitit voivat olla erilaisia. Osa kulkee vuoriston kautta, toinen rannikkoa pitkin ja kolmas metsien läpi. Yksi reitti voi olla jollekin helpoin ja toiselle täysin sopimaton.

Se, että itse tunnet yhden reitin hyvin, ei tee muista teistä olemattomia.

Samalla tavalla yhden ihmisen syvällinen kokemus tietystä menetelmästä ei todista, etteikö toinen ihminen voisi lähestyä todellisuutta toisenlaisen harjoituksen kautta.

Tämän vuoksi emme tarvitse ajatusta, jonka mukaan yksi ainoa uskonnollinen tai filosofinen tie olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto ja että kaikki muut ihmiset olisivat automaattisesti tuomittuja ikuiseen helvettiin.

Tällainen ehdoton vastakkainasettelu ei ota huomioon ihmisten välistä valtavaa erilaisuutta.

Se unohtaa myös sen, että ihminen ymmärtää asioita vähitellen.

Tieto avautuu eri ihmisille eri tavoin

Vähemmän kehittynyt ymmärrys ei välttämättä tarkoita pahuutta. Se voi yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että ihminen ei vielä kykene näkemään jotakin asiaa laajemmin.

Samoin väärä käsitys ei aina synny pahantahtoisuudesta. Ihminen toimii usein sen ymmärryksen perusteella, joka hänellä sillä hetkellä on.

Kun ymmärrys kasvaa, myös hänen näkemyksensä voivat muuttua.

Tämä voidaan nähdä myös vedalaisen filosofian yhteydessä. Ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää staattisena tilana, jossa ihminen on joko täysin tietävä tai täysin tietämätön. Pikemminkin kyse voi olla asteittaisesta syvenemisestä.

Ihminen voi ensin kiinnostua näkyvästä maailmasta.

Sen jälkeen hän voi alkaa kysyä, mikä hänen kokemuksensa taustalla on.

Myöhemmin hän voi kiinnostua tietoisuuden luonteesta.

Sen jälkeen hän voi alkaa tutkia, kuka hän itse asiassa on suhteessa kehoon, mieleen ja ympäröivään todellisuuteen.

Näin kysymykset muuttuvat syvemmiksi samalla kun näkökulma laajenee.

Veda-perinteen valtava monimuotoisuus

Juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava laajuus on niin merkittävää.

Kyse ei ole vain yhdestä kirjasta, yhdestä opettajasta tai yhdestä kaavasta, jota kaikkien pitäisi noudattaa samalla tavalla. Veda-perinne sisältää valtavan määrän filosofisia näkökulmia, käsitteitä, menetelmiä, kertomuksia, harjoituksia ja keskusteluja tietoisuudesta, toiminnasta, tiedosta, meditaatiosta, vapautumisesta ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

Tämän moninaisuuden voi nähdä yrityksenä ottaa ihminen vakavasti juuri sellaisena kuin hän on.

Kaikilla ei ole sama temperamentti.

Kaikilla ei ole samaa älyllistä kapasiteettia.

Kaikilla ei ole samoja kiinnostuksen kohteita.

Kaikki eivät opi samalla tavalla.

Kaikki eivät kykene omaksumaan samaa määrää abstraktia tietoa.

Kaikki eivät ole elämässään samassa vaiheessa.

Siksi myös lähestymistapojen täytyy voida olla erilaisia.

Lue lisää

Ei yhtä ovea, vaan kokonainen rakennus

Voimme kuvitella todellisuuden valtavana rakennuksena, jossa on lukemattomia ovia.

Yksi ihminen astuu sisään filosofian kautta.

Toinen meditaation kautta.

Kolmas itsekurin ja harjoituksen kautta.

Neljäs palvelun ja toiminnan kautta.

Viides omistautumisen kautta.

Kuudes kysymysten ja tutkimisen kautta.

Se, että joku on löytänyt oman ovensa, ei tarkoita, etteikö rakennuksessa olisi muita sisäänkäyntejä.

Tärkeämpää on se, että ihminen ei jää ainoastaan oven ulkopuolelle väittelemään siitä, mikä ovi näyttää parhaalta, vaan alkaa todella tutkia, mitä rakennuksen sisällä on.

Tässä on myös jijñāsā — vilpitön halu tietää — tärkeässä asemassa. Todellinen etsijä ei välttämättä aloita valmiista vastauksesta. Hän aloittaa kysymyksestä.

Mitä todellisuus on?

Mitä tietoisuus on?

Kuka minä olen?

Olenko pelkästään tämä keho ja mieli?

Mistä kärsimys syntyy?

Mikä on tiedon merkitys?

Mikä muuttaa ihmisen tietoisuutta?

Onko olemassa jotakin muuttumatonta kaiken muuttuvan kokemuksen taustalla?

Tällaiset kysymykset voivat johdattaa ihmistä vähitellen syvemmälle.

Ihmistä ei pitäisi mitata yhdellä mittatikulla

Ehkä tärkein asia onkin ymmärtää, ettei kaikkia ihmisiä voida arvioida yhdellä ainoalla mittatikulla.

Se, mikä on yhdelle ihmiselle itsestään selvää, voi olla toiselle vasta ensimmäinen askel.

Se, minkä yksi ihminen pystyy omaksumaan hetkessä, voi toiselle vaatia vuosien tutkimista.

Ja se, mitä joku pitää merkityksettömänä, voi toiselle muodostua koko hänen maailmankuvansa muuttavaksi oivallukseksi.

Siksi tiedon välittäminen edellyttää myös viisautta.

Ei riitä, että tietoa on paljon. On ymmärrettävä, mitä tietoa kenellekin voidaan antaa, millä tavalla ja missä vaiheessa.

Tässä mielessä todellinen opetus ei ole pelkästään tiedon siirtämistä ihmiseltä toiselle. Se on myös kykyä tunnistaa oppijan lähtökohta.

Sama totuus voidaan ilmaista eri ihmisille eri tavalla ilman, että sen syvin tarkoitus katoaa.

Valtava kartta ihmisen tietoisuudesta

Tämän vuoksi vedalaisen perinteen merkitystä ei tarvitse puolustaa väittämällä, että vain yksi tie on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.

Sen vahvuus voidaan nähdä aivan toisaalla.

Sen vahvuus on siinä, että se yrittää kuvata todellisuutta laajasti.

Se tarkastelee ihmisen tietoisuutta, mieltä, toimintaa, motiiveja, tiedon eri asteita ja erilaisia tapoja lähestyä todellisuutta. Se tarjoaa kokonaisen käsitteellisen maiseman, jossa ihminen voi tarkastella omaa asemaansa ja kysyä, missä hän tällä hetkellä seisoo.

Siksi muinaiset tekstit voidaan nähdä enemmän kartastona kuin yksittäisenä reittiohjeena.

Kartasto ei käske kaikkia matkustajia lähtemään samasta paikasta.

Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

Se ei anna vaikutelmaa maailmasta, joka olisi helppo puristaa yhteen lauseeseen.

Se antaa vaikutelman todellisuudesta, jota on tutkittava.

Ihmisen ei tarvitse väittää, että kaikki muut ovat väärässä voidakseen pitää omaa polkuaan arvokkaana.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Ei yhtä ovea, vaan kokonainen rakennus

Voimme kuvitella todellisuuden valtavana rakennuksena, jossa on lukemattomia ovia.

Yksi ihminen astuu sisään filosofian kautta.

Toinen meditaation kautta.

Kolmas itsekurin ja harjoituksen kautta.

Neljäs palvelun ja toiminnan kautta.

Viides omistautumisen kautta.

Kuudes kysymysten ja tutkimisen kautta.

Se, että joku on löytänyt oman ovensa, ei tarkoita, etteikö rakennuksessa olisi muita sisäänkäyntejä.

Tärkeämpää on se, että ihminen ei jää ainoastaan oven ulkopuolelle väittelemään siitä, mikä ovi näyttää parhaalta, vaan alkaa todella tutkia, mitä rakennuksen sisällä on.

Tässä on myös jijñāsā — vilpitön halu tietää — tärkeässä asemassa. Todellinen etsijä ei välttämättä aloita valmiista vastauksesta. Hän aloittaa kysymyksestä.

Mitä todellisuus on?

Mitä tietoisuus on?

Kuka minä olen?

Olenko pelkästään tämä keho ja mieli?

Mistä kärsimys syntyy?

Mikä on tiedon merkitys?

Mikä muuttaa ihmisen tietoisuutta?

Onko olemassa jotakin muuttumatonta kaiken muuttuvan kokemuksen taustalla?

Tällaiset kysymykset voivat johdattaa ihmistä vähitellen syvemmälle.

Ihmistä ei pitäisi mitata yhdellä mittatikulla

Ehkä tärkein asia onkin ymmärtää, ettei kaikkia ihmisiä voida arvioida yhdellä ainoalla mittatikulla.

Se, mikä on yhdelle ihmiselle itsestään selvää, voi olla toiselle vasta ensimmäinen askel.

Se, minkä yksi ihminen pystyy omaksumaan hetkessä, voi toiselle vaatia vuosien tutkimista.

Ja se, mitä joku pitää merkityksettömänä, voi toiselle muodostua koko hänen maailmankuvansa muuttavaksi oivallukseksi.

Siksi tiedon välittäminen edellyttää myös viisautta.

Ei riitä, että tietoa on paljon. On ymmärrettävä, mitä tietoa kenellekin voidaan antaa, millä tavalla ja missä vaiheessa.

Tässä mielessä todellinen opetus ei ole pelkästään tiedon siirtämistä ihmiseltä toiselle. Se on myös kykyä tunnistaa oppijan lähtökohta.

Sama totuus voidaan ilmaista eri ihmisille eri tavalla ilman, että sen syvin tarkoitus katoaa.

Valtava kartta ihmisen tietoisuudesta

Tämän vuoksi vedalaisen perinteen merkitystä ei tarvitse puolustaa väittämällä, että vain yksi tie on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.

Sen vahvuus voidaan nähdä aivan toisaalla.

Sen vahvuus on siinä, että se yrittää kuvata todellisuutta laajasti.

Se tarkastelee ihmisen tietoisuutta, mieltä, toimintaa, motiiveja, tiedon eri asteita ja erilaisia tapoja lähestyä todellisuutta. Se tarjoaa kokonaisen käsitteellisen maiseman, jossa ihminen voi tarkastella omaa asemaansa ja kysyä, missä hän tällä hetkellä seisoo.

Siksi muinaiset tekstit voidaan nähdä enemmän kartastona kuin yksittäisenä reittiohjeena.

Kartasto ei käske kaikkia matkustajia lähtemään samasta paikasta.

Se kertoo, millainen maasto heidän ympärillään on.

Ja mitä suurempi ja monimutkaisempi maasto on, sitä enemmän tarvitaan erilaisia karttoja.

Ehkä juuri tästä syystä vedalaisen kirjallisuuden valtava monimuotoisuus on niin vaikuttavaa.

Se ei anna vaikutelmaa maailmasta, joka olisi helppo puristaa yhteen lauseeseen.

Se antaa vaikutelman todellisuudesta, jota on tutkittava.

Ihmisen ei tarvitse väittää, että kaikki muut ovat väärässä voidakseen pitää omaa polkuaan arvokkaana.

Lue lisää

Hän voi kulkea omaa tietään syvästi ja vilpittömästi — samalla tunnustaen, että toinen ihminen voi lähestyä samoja perimmäisiä kysymyksiä täysin toisenlaisesta lähtökohdasta.

Polkuja voi olla monia. Lähtökohtia voi olla monia. Ihmisten kyky omaksua tietoa voi olla erilainen. Ymmärrys voi kehittyä asteittain.

Ja juuri siksi totuuden etsintää ei tarvitse rakentaa pelon varaan.

Sen ei tarvitse perustua ajatukseen: valitse tämä yksi tie tai sinut tuomitaan ikuisesti.

Se voi perustua paljon syvempään lähtökohtaan:

Tutki. Kysy. Harjoita. Tarkkaile. Ymmärrä. Syvenny.

Sillä todellinen etsintä ei tarvitse uhkakuvaa tuekseen.

Se tarvitsee vilpittömyyttä.





Moniulotteinen näkökulma ihmisen tietoisuuteen

Veda-perinteen näkökulmasta ihmisen kehitystä ei ole mielekästä kuvata yksinkertaisena järjestelmänä, jossa kaikki yksilöt sijoitetaan samaan lähtöpisteeseen ja josta heidän edellytetään kulkevan yhtä ennalta määrättyä reittiä. Ihmisten kognitiiviset valmiudet, temperamentti, kokemushistoria, tiedollinen kapasiteetti, motivaatio ja kyky käsitellä abstrakteja käsitteitä vaihtelevat huomattavasti. Tästä seuraa, että myös tiedon omaksuminen tapahtuu yksilöllisesti.

Tätä voidaan verrata oppimiseen yleensä. Sama teoreettinen sisältö voi olla yhdelle ihmiselle välittömästi ymmärrettävää, kun taas toinen tarvitsee ensin perustavanlaatuisemman käsitteellisen kehyksen. Kolmas voi ymmärtää saman asian vasta käytännön kokemuksen kautta. Tiedon objekti ei tällöin välttämättä muutu, mutta tiedon vastaanottajan kognitiivinen valmius muuttuu.

Veda-kirjallisuudessa tätä ihmisen erilaisuutta kuvataan useilla käsitteillä. Sanskritin adhikāra viittaa muun muassa henkilön pätevyyteen, soveltuvuuteen tai valmiuteen tietyn opetuksen vastaanottamiseen. Adhikārin voidaan näin ymmärtää olevan henkilö, jonka ominaisuudet, kiinnostus ja valmistautuneisuus tekevät tietystä opetuksesta hänelle tarkoituksenmukaisen.

Tämä on tärkeä ero. Kaikille ei tarvitse antaa samaa opetusta samalla tavalla, jotta opetuksen perimmäinen tarkoitus voisi säilyä.

Adhikāra – yksilöllinen valmius

Sanskritin adhikāra (अधिकार) liittyy juureen √dhṛ, ”kannatella”, ”pitää yllä”, ja siitä johdettuun ajatukseen asemasta, oikeudesta, pätevyydestä tai kelpoisuudesta. Filosofisessa ja opetuksellisessa yhteydessä termi voi tarkoittaa henkilön valmiutta tietynlaiseen harjoitukseen tai opetukseen.

Tätä ei tarvitse ymmärtää hierarkkisena ihmisarvon mittarina.

Se, että henkilö ei ole valmis omaksumaan jotakin erittäin abstraktia filosofiaa, ei tee hänestä huonompaa ihmistä. Se tarkoittaa ainoastaan, että hänen nykyinen lähtökohtansa on erilainen.

Vastaavasti henkilö, joka kykenee käsittelemään monimutkaista metafysiikkaa, ei tämän perusteella automaattisesti ole moraalisesti kehittyneempi.

Tietomäärä, älyllinen kapasiteetti ja tietoisuuden kypsyys eivät ole yksi ja sama asia.

Tämä erottelu on olennainen myös nykyisen oppimisen tutkimuksen näkökulmasta. Ihminen voi hallita suuren määrän informaatiota ilman, että hän kykenee muuttamaan sitä kokonaisvaltaiseksi ymmärrykseksi. Informaatio, käsitteellinen ymmärrys, käytännöllinen osaaminen ja henkilökohtainen oivallus ovat eri asioita.

Jijñāsā – tiedonhalu tutkimuksen lähtökohtana

Anonyymi00069 kirjoitti:

Hän voi kulkea omaa tietään syvästi ja vilpittömästi — samalla tunnustaen, että toinen ihminen voi lähestyä samoja perimmäisiä kysymyksiä täysin toisenlaisesta lähtökohdasta.

Polkuja voi olla monia. Lähtökohtia voi olla monia. Ihmisten kyky omaksua tietoa voi olla erilainen. Ymmärrys voi kehittyä asteittain.

Ja juuri siksi totuuden etsintää ei tarvitse rakentaa pelon varaan.

Sen ei tarvitse perustua ajatukseen: valitse tämä yksi tie tai sinut tuomitaan ikuisesti.

Se voi perustua paljon syvempään lähtökohtaan:

Tutki. Kysy. Harjoita. Tarkkaile. Ymmärrä. Syvenny.

Sillä todellinen etsintä ei tarvitse uhkakuvaa tuekseen.

Se tarvitsee vilpittömyyttä.





Moniulotteinen näkökulma ihmisen tietoisuuteen

Veda-perinteen näkökulmasta ihmisen kehitystä ei ole mielekästä kuvata yksinkertaisena järjestelmänä, jossa kaikki yksilöt sijoitetaan samaan lähtöpisteeseen ja josta heidän edellytetään kulkevan yhtä ennalta määrättyä reittiä. Ihmisten kognitiiviset valmiudet, temperamentti, kokemushistoria, tiedollinen kapasiteetti, motivaatio ja kyky käsitellä abstrakteja käsitteitä vaihtelevat huomattavasti. Tästä seuraa, että myös tiedon omaksuminen tapahtuu yksilöllisesti.

Tätä voidaan verrata oppimiseen yleensä. Sama teoreettinen sisältö voi olla yhdelle ihmiselle välittömästi ymmärrettävää, kun taas toinen tarvitsee ensin perustavanlaatuisemman käsitteellisen kehyksen. Kolmas voi ymmärtää saman asian vasta käytännön kokemuksen kautta. Tiedon objekti ei tällöin välttämättä muutu, mutta tiedon vastaanottajan kognitiivinen valmius muuttuu.

Veda-kirjallisuudessa tätä ihmisen erilaisuutta kuvataan useilla käsitteillä. Sanskritin adhikāra viittaa muun muassa henkilön pätevyyteen, soveltuvuuteen tai valmiuteen tietyn opetuksen vastaanottamiseen. Adhikārin voidaan näin ymmärtää olevan henkilö, jonka ominaisuudet, kiinnostus ja valmistautuneisuus tekevät tietystä opetuksesta hänelle tarkoituksenmukaisen.

Tämä on tärkeä ero. Kaikille ei tarvitse antaa samaa opetusta samalla tavalla, jotta opetuksen perimmäinen tarkoitus voisi säilyä.

Adhikāra – yksilöllinen valmius

Sanskritin adhikāra (अधिकार) liittyy juureen √dhṛ, ”kannatella”, ”pitää yllä”, ja siitä johdettuun ajatukseen asemasta, oikeudesta, pätevyydestä tai kelpoisuudesta. Filosofisessa ja opetuksellisessa yhteydessä termi voi tarkoittaa henkilön valmiutta tietynlaiseen harjoitukseen tai opetukseen.

Tätä ei tarvitse ymmärtää hierarkkisena ihmisarvon mittarina.

Se, että henkilö ei ole valmis omaksumaan jotakin erittäin abstraktia filosofiaa, ei tee hänestä huonompaa ihmistä. Se tarkoittaa ainoastaan, että hänen nykyinen lähtökohtansa on erilainen.

Vastaavasti henkilö, joka kykenee käsittelemään monimutkaista metafysiikkaa, ei tämän perusteella automaattisesti ole moraalisesti kehittyneempi.

Tietomäärä, älyllinen kapasiteetti ja tietoisuuden kypsyys eivät ole yksi ja sama asia.

Tämä erottelu on olennainen myös nykyisen oppimisen tutkimuksen näkökulmasta. Ihminen voi hallita suuren määrän informaatiota ilman, että hän kykenee muuttamaan sitä kokonaisvaltaiseksi ymmärrykseksi. Informaatio, käsitteellinen ymmärrys, käytännöllinen osaaminen ja henkilökohtainen oivallus ovat eri asioita.

Jijñāsā – tiedonhalu tutkimuksen lähtökohtana

Lue lisää

Jijñāsā – tiedonhalu tutkimuksen lähtökohtana

Toinen keskeinen käsite on jijñāsā (जिज्ञासा), joka tarkoittaa halua tietää, tutkia tai saada selville. Sana liittyy juureen √jñā, ”tietää”, ja sen merkitys voidaan ymmärtää tiedollisena pyrkimyksenä: ihminen ei tyydy pelkästään siihen, mitä hänelle on kerrottu, vaan haluaa selvittää asian perusteellisemmin.

Tässä mielessä todellinen etsijä ei ole henkilö, jolla on jo kaikki vastaukset.

Hän on henkilö, joka kykenee esittämään parempia kysymyksiä.

Jijñāsā voidaan nähdä tutkimuksellisen asenteen perustana. Se sisältää uteliaisuutta, epäilyn sietämistä, tarkastelua ja halua päästä pintatason käsitysten taakse.

Tämä tekee siitä kiinnostavan myös modernin tieteellisen ajattelun kannalta. Tieteessäkin tutkimus alkaa usein siitä, että olemassa oleva selitys ei riitä. Esitetään kysymys, muodostetaan hypoteesi, tarkastellaan havaintoja, verrataan vaihtoehtoisia selityksiä ja arvioidaan johtopäätöksiä kriittisesti.

Tämä ei tarkoita, että vedalainen filosofia ja moderni luonnontiede olisivat sama asia. Ne toimivat erilaisissa historiallisissa ja metodologisissa kehyksissä. Vertailukelpoinen piirre on kuitenkin tiedollinen asenne: halu olla tyytymättä pelkkään oletukseen.

Jñāna, vijñāna ja tiedon syveneminen

Sanskritissa on myös tärkeä ero sanojen jñāna (ज्ञान) ja vijñāna (विज्ञान) välillä.

Jñāna liittyy tietoon, ymmärrykseen tai tietämiseen. Sen vastineena voidaan käyttää esimerkiksi sanaa ”tieto” tai ”ymmärrys”, mutta filosofisessa yhteydessä sen merkitys riippuu tekstistä ja asiayhteydestä.

Vijñāna muodostuu etuliitteestä vi- ja sanasta jñāna. Se voi viitata eriteltyyn, erityiseen tai syvällisesti jäsentyneeseen tietoon. Joissakin yhteyksissä sitä voidaan lähestyä ajatuksena ”erotteleva ymmärrys” tai ”kokemuksellisesti sisäistetty tieto”.

Tässä syntyy kiinnostava ajatus tiedon asteittaisesta syvenemisestä.

Ihminen voi tietää jotakin käsitteellisesti ilman, että hän todella ymmärtää sen seurauksia.

Hän voi esimerkiksi osata määritellä meditaation, tietoisuuden tai itsehavainnoinnin käsitteet, mutta tämä ei vielä tarkoita, että käsitteet olisivat muuttuneet hänen omassa kokemuksessaan merkitykselliseksi ymmärrykseksi.

Tieto voi siis muuttua vähitellen informaatiosta ymmärrykseksi ja ymmärryksestä sisäistetyksi oivallukseksi.

Saṃskāra ja aiempi kokemushistoria

Veda- ja jooga-ajattelussa ihmisen erilaisia taipumuksia tarkastellaan myös käsitteen saṃskāra (संस्कार) avulla.

Saṃskāra voidaan kääntää asiayhteydestä riippuen esimerkiksi ”jäljeksi”, ”muodostumaksi”, ”vaikutelmaksi” tai ”taipumukseksi”. Joogafilosofiassa termi viittaa muun muassa kokemusten ja toimintojen jättämiin psykologisiin jälkiin.

Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhteys nykyiseen psykologiaan, vaikka käsitteitä ei pidä samaistaa toisiinsa. Ihmisen aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee uutta informaatiota. Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä.

Aikaisemmat kokemukset, muistot, ympäristö, kasvatuksen vaikutukset ja opitut käyttäytymismallit muodostavat osan sitä taustaa, jonka läpi uusi tieto tulkitaan.

Veda-kirjallisuudessa tätä ilmiötä kuvataan erilaisella käsitteistöllä kuin nykypsykologiassa, mutta perusajatus ihmisen sisäisen rakenteen vaikutuksesta oppimiseen on filosofisesti kiinnostava.

Guṇa – taipumusten erilaiset yhdistelmät

Bhagavadgītān ja Sāṃkhya-perinteen yhteydessä keskeinen käsite on guṇa (गुण).

Kolme guṇaa ovat sattva, rajas ja tamas:

sattva liittyy muun muassa selkeyteen, tasapainoon ja kirkkauteen
rajas aktiivisuuteen, liikkeeseen, pyrkimykseen ja levottomuuteen
tamas raskauteen, passiivisuuteen, epäselvyyteen ja inertiaan

Anonyymi00070 kirjoitti:

Jijñāsā – tiedonhalu tutkimuksen lähtökohtana

Toinen keskeinen käsite on jijñāsā (जिज्ञासा), joka tarkoittaa halua tietää, tutkia tai saada selville. Sana liittyy juureen √jñā, ”tietää”, ja sen merkitys voidaan ymmärtää tiedollisena pyrkimyksenä: ihminen ei tyydy pelkästään siihen, mitä hänelle on kerrottu, vaan haluaa selvittää asian perusteellisemmin.

Tässä mielessä todellinen etsijä ei ole henkilö, jolla on jo kaikki vastaukset.

Hän on henkilö, joka kykenee esittämään parempia kysymyksiä.

Jijñāsā voidaan nähdä tutkimuksellisen asenteen perustana. Se sisältää uteliaisuutta, epäilyn sietämistä, tarkastelua ja halua päästä pintatason käsitysten taakse.

Tämä tekee siitä kiinnostavan myös modernin tieteellisen ajattelun kannalta. Tieteessäkin tutkimus alkaa usein siitä, että olemassa oleva selitys ei riitä. Esitetään kysymys, muodostetaan hypoteesi, tarkastellaan havaintoja, verrataan vaihtoehtoisia selityksiä ja arvioidaan johtopäätöksiä kriittisesti.

Tämä ei tarkoita, että vedalainen filosofia ja moderni luonnontiede olisivat sama asia. Ne toimivat erilaisissa historiallisissa ja metodologisissa kehyksissä. Vertailukelpoinen piirre on kuitenkin tiedollinen asenne: halu olla tyytymättä pelkkään oletukseen.

Jñāna, vijñāna ja tiedon syveneminen

Sanskritissa on myös tärkeä ero sanojen jñāna (ज्ञान) ja vijñāna (विज्ञान) välillä.

Jñāna liittyy tietoon, ymmärrykseen tai tietämiseen. Sen vastineena voidaan käyttää esimerkiksi sanaa ”tieto” tai ”ymmärrys”, mutta filosofisessa yhteydessä sen merkitys riippuu tekstistä ja asiayhteydestä.

Vijñāna muodostuu etuliitteestä vi- ja sanasta jñāna. Se voi viitata eriteltyyn, erityiseen tai syvällisesti jäsentyneeseen tietoon. Joissakin yhteyksissä sitä voidaan lähestyä ajatuksena ”erotteleva ymmärrys” tai ”kokemuksellisesti sisäistetty tieto”.

Tässä syntyy kiinnostava ajatus tiedon asteittaisesta syvenemisestä.

Ihminen voi tietää jotakin käsitteellisesti ilman, että hän todella ymmärtää sen seurauksia.

Hän voi esimerkiksi osata määritellä meditaation, tietoisuuden tai itsehavainnoinnin käsitteet, mutta tämä ei vielä tarkoita, että käsitteet olisivat muuttuneet hänen omassa kokemuksessaan merkitykselliseksi ymmärrykseksi.

Tieto voi siis muuttua vähitellen informaatiosta ymmärrykseksi ja ymmärryksestä sisäistetyksi oivallukseksi.

Saṃskāra ja aiempi kokemushistoria

Veda- ja jooga-ajattelussa ihmisen erilaisia taipumuksia tarkastellaan myös käsitteen saṃskāra (संस्कार) avulla.

Saṃskāra voidaan kääntää asiayhteydestä riippuen esimerkiksi ”jäljeksi”, ”muodostumaksi”, ”vaikutelmaksi” tai ”taipumukseksi”. Joogafilosofiassa termi viittaa muun muassa kokemusten ja toimintojen jättämiin psykologisiin jälkiin.

Tässä voidaan nähdä mielenkiintoinen yhteys nykyiseen psykologiaan, vaikka käsitteitä ei pidä samaistaa toisiinsa. Ihmisen aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee uutta informaatiota. Oppiminen ei tapahdu tyhjiössä.

Aikaisemmat kokemukset, muistot, ympäristö, kasvatuksen vaikutukset ja opitut käyttäytymismallit muodostavat osan sitä taustaa, jonka läpi uusi tieto tulkitaan.

Veda-kirjallisuudessa tätä ilmiötä kuvataan erilaisella käsitteistöllä kuin nykypsykologiassa, mutta perusajatus ihmisen sisäisen rakenteen vaikutuksesta oppimiseen on filosofisesti kiinnostava.

Guṇa – taipumusten erilaiset yhdistelmät

Bhagavadgītān ja Sāṃkhya-perinteen yhteydessä keskeinen käsite on guṇa (गुण).

Kolme guṇaa ovat sattva, rajas ja tamas:

sattva liittyy muun muassa selkeyteen, tasapainoon ja kirkkauteen
rajas aktiivisuuteen, liikkeeseen, pyrkimykseen ja levottomuuteen
tamas raskauteen, passiivisuuteen, epäselvyyteen ja inertiaan

Lue lisää

Näitä ei ole tarkoituksenmukaista tulkita yksinkertaisesti ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Veda-filosofiassa ne muodostavat pikemminkin erilaisia toimintaa ja kokemusta jäsentäviä ominaisuuksia.

Ihmisessä niiden suhteet voivat vaihdella.

Sama henkilö voi olla yhdessä tilanteessa hyvin keskittynyt ja toisessa levoton. Hän voi toisinaan toimia harkiten ja toisinaan impulsiivisesti. Näin ollen ihmistä ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista määritellä yhden pysyvän ominaisuuden perusteella.

Myös tämä auttaa ymmärtämään, miksi erilaisia opetuksellisia menetelmiä voidaan tarvita.

Mārga – polku ei ole vain yksi menetelmä

Sanskritin mārga (मार्ग) tarkoittaa ”tietä”, ”reittiä” tai ”polkua”. Veda-perinteeseen liittyvässä kirjallisuudessa esiintyy erilaisia tapoja kuvata ihmisen etenemistä kohti syvempää ymmärrystä.

Esimerkiksi jñāna-mārga korostaa tiedollista erottelua ja ymmärrystä, karma-yoga toimintaa koskevan suhtautumisen muuttamista ja bhakti omistautumista sekä suhdetta Jumalaan.

Näitä ei tarvitse käsittää keskenään kilpailevina järjestelminä.

Ne voidaan nähdä erilaisina painotuksina, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen psykologisiin ja filosofisiin lähtökohtiin.

Yhdelle tutkiminen ja erottelukyky voivat olla luontevin lähtökohta.

Toiselle toiminta ja sen motiivien tarkastelu.

Kolmannelle omistautuminen.

Neljännelle meditaatio ja mielen tarkkailu.

Tämä tekee vedalaisesta lähestymistavasta huomattavasti moniulotteisemman kuin ajatus yhdestä ainoasta universaalista menetelmästä.

Anekānta ja näkökulmien moninaisuus

Myös jainalaisessa filosofiassa kehittynyt käsite anekāntavāda (अनेकान्तवाद) tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan. Anekānta merkitsee kirjaimellisesti ajatusta ”ei-yksipuolisuudesta” tai ”moninäkökulmaisuudesta”.

Sen perusajatus on, ettei monimutkaista todellisuutta voida aina tyhjentävästi kuvata yhdestä ainoasta näkökulmasta.

Tätä voidaan havainnollistaa tunnetulla vertauksella elefantista: useat ihmiset koskettavat eri osia eläimestä ja kuvaavat sitä sen perusteella, mitä itse kokevat. Yksi havaitsee jotakin, toinen jotakin muuta. Yksittäinen havainto ei välttämättä ole kokonaan väärä, mutta se ei myöskään yksinään muodosta täydellistä kuvaa kokonaisuudesta.

Tämä ei tarkoita, että kaikki väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että monimutkaisen todellisuuden ymmärtämisessä näkökulman rajat on tunnistettava.

Kohti syvempää ymmärrystä

Näin tarkasteltuna ihmisen erilaiset polut eivät ole välttämättä merkki siitä, että kaikki käsitykset olisivat yhtä tosia tai että mitään objektiivista todellisuutta ei olisi olemassa.

Päinvastoin.

Voimme ajatella, että todellisuus on yksi asia, mutta ihmisten kyky lähestyä ja ymmärtää sitä vaihtelee.

Tämä ero on ratkaiseva.

Yksi todellisuus ei edellytä yhtä ainoaa psykologista lähestymistapaa.

Yksi vuori voi olla olemassa riippumatta siitä, mistä suunnasta sitä tarkastellaan. Eri rinteiltä nähdään erilaisia maisemia, mutta näkökulmien erilaisuus ei itsessään kumoa vuoren olemassaoloa.

Samalla tavalla ihmisten erilaiset lähtökohdat voivat merkitä erilaisia tutkimisen tapoja ilman, että tästä seuraa, ettei totuutta voisi olla olemassa.

Siksi todellinen ongelma ei ole se, että ihmiset kulkevat erilaisia reittejä.

Ongelma syntyy silloin, jos ihminen kuvittelee oman rajallisen näkökulmansa kattavan koko todellisuuden.

Veda-perinteen kiinnostavuus on juuri siinä, että se tarjoaa poikkeuksellisen laajan käsitteellisen kartaston ihmisen tietoisuuden tarkastelemiseen.

Se ei ainoastaan kysy, mitä pitäisi uskoa, vaan myös:

Miten tiedämme?

Miten ymmärrys muodostuu?

Miksi ihmiset tulkitsevat todellisuutta eri tavoin?

Mikä vaikuttaa tietoisuuteen?

Voiko ihminen muuttaa omaa tapaansa havaita ja ymmärtää?

Mikä erottaa informaation todellisesta ymmärryksestä?

Ja lopulta:

Kuka on se, joka tietää?

Anonyymi00071 kirjoitti:

Näitä ei ole tarkoituksenmukaista tulkita yksinkertaisesti ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Veda-filosofiassa ne muodostavat pikemminkin erilaisia toimintaa ja kokemusta jäsentäviä ominaisuuksia.

Ihmisessä niiden suhteet voivat vaihdella.

Sama henkilö voi olla yhdessä tilanteessa hyvin keskittynyt ja toisessa levoton. Hän voi toisinaan toimia harkiten ja toisinaan impulsiivisesti. Näin ollen ihmistä ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista määritellä yhden pysyvän ominaisuuden perusteella.

Myös tämä auttaa ymmärtämään, miksi erilaisia opetuksellisia menetelmiä voidaan tarvita.

Mārga – polku ei ole vain yksi menetelmä

Sanskritin mārga (मार्ग) tarkoittaa ”tietä”, ”reittiä” tai ”polkua”. Veda-perinteeseen liittyvässä kirjallisuudessa esiintyy erilaisia tapoja kuvata ihmisen etenemistä kohti syvempää ymmärrystä.

Esimerkiksi jñāna-mārga korostaa tiedollista erottelua ja ymmärrystä, karma-yoga toimintaa koskevan suhtautumisen muuttamista ja bhakti omistautumista sekä suhdetta Jumalaan.

Näitä ei tarvitse käsittää keskenään kilpailevina järjestelminä.

Ne voidaan nähdä erilaisina painotuksina, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen psykologisiin ja filosofisiin lähtökohtiin.

Yhdelle tutkiminen ja erottelukyky voivat olla luontevin lähtökohta.

Toiselle toiminta ja sen motiivien tarkastelu.

Kolmannelle omistautuminen.

Neljännelle meditaatio ja mielen tarkkailu.

Tämä tekee vedalaisesta lähestymistavasta huomattavasti moniulotteisemman kuin ajatus yhdestä ainoasta universaalista menetelmästä.

Anekānta ja näkökulmien moninaisuus

Myös jainalaisessa filosofiassa kehittynyt käsite anekāntavāda (अनेकान्तवाद) tarjoaa kiinnostavan vertailukohdan. Anekānta merkitsee kirjaimellisesti ajatusta ”ei-yksipuolisuudesta” tai ”moninäkökulmaisuudesta”.

Sen perusajatus on, ettei monimutkaista todellisuutta voida aina tyhjentävästi kuvata yhdestä ainoasta näkökulmasta.

Tätä voidaan havainnollistaa tunnetulla vertauksella elefantista: useat ihmiset koskettavat eri osia eläimestä ja kuvaavat sitä sen perusteella, mitä itse kokevat. Yksi havaitsee jotakin, toinen jotakin muuta. Yksittäinen havainto ei välttämättä ole kokonaan väärä, mutta se ei myöskään yksinään muodosta täydellistä kuvaa kokonaisuudesta.

Tämä ei tarkoita, että kaikki väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että monimutkaisen todellisuuden ymmärtämisessä näkökulman rajat on tunnistettava.

Kohti syvempää ymmärrystä

Näin tarkasteltuna ihmisen erilaiset polut eivät ole välttämättä merkki siitä, että kaikki käsitykset olisivat yhtä tosia tai että mitään objektiivista todellisuutta ei olisi olemassa.

Päinvastoin.

Voimme ajatella, että todellisuus on yksi asia, mutta ihmisten kyky lähestyä ja ymmärtää sitä vaihtelee.

Tämä ero on ratkaiseva.

Yksi todellisuus ei edellytä yhtä ainoaa psykologista lähestymistapaa.

Yksi vuori voi olla olemassa riippumatta siitä, mistä suunnasta sitä tarkastellaan. Eri rinteiltä nähdään erilaisia maisemia, mutta näkökulmien erilaisuus ei itsessään kumoa vuoren olemassaoloa.

Samalla tavalla ihmisten erilaiset lähtökohdat voivat merkitä erilaisia tutkimisen tapoja ilman, että tästä seuraa, ettei totuutta voisi olla olemassa.

Siksi todellinen ongelma ei ole se, että ihmiset kulkevat erilaisia reittejä.

Ongelma syntyy silloin, jos ihminen kuvittelee oman rajallisen näkökulmansa kattavan koko todellisuuden.

Veda-perinteen kiinnostavuus on juuri siinä, että se tarjoaa poikkeuksellisen laajan käsitteellisen kartaston ihmisen tietoisuuden tarkastelemiseen.

Se ei ainoastaan kysy, mitä pitäisi uskoa, vaan myös:

Miten tiedämme?

Miten ymmärrys muodostuu?

Miksi ihmiset tulkitsevat todellisuutta eri tavoin?

Mikä vaikuttaa tietoisuuteen?

Voiko ihminen muuttaa omaa tapaansa havaita ja ymmärtää?

Mikä erottaa informaation todellisesta ymmärryksestä?

Ja lopulta:

Kuka on se, joka tietää?

Lue lisää

Juuri nämä kysymykset tekevät perinteestä filosofisesti kiinnostavan. Sen arvoa ei tarvitse rakentaa väitteelle, että kaikki muut tiet ovat vääriä. Sen sijaan voidaan tarkastella, kuinka monipuolisen mallin se tarjoaa ihmisen kokemuksen, tiedon, tietoisuuden ja todellisuuden välisen suhteen tutkimiseen.

Polkuja voi olla monia, koska myös lähtökohtia on monia.

Opetuksen syvyys voi vaihdella, koska ihmisen vastaanottokyky vaihtelee.

Ymmärrys voi kehittyä vaiheittain, koska ihminen itse muuttuu tutkimisen aikana.

Ja juuri tässä jijñāsā — vilpitön halu tietää — saa syvimmän merkityksensä: ihminen ei sulje tutkimusta ennen kuin se on alkanut, vaan uskaltaa kysyä, tarkastella ja syventyä.

Se ei ole merkki epävarmuudesta.

Se voi olla merkki siitä, että ihminen ottaa totuuden etsimisen vakavasti.



Monia polkuja – erilaiset lähtökohdat ja tietoisuuden tasot

Polkuja on monia, eikä niiden erilaisuus tarkoita, että kaikki muut polut olisivat automaattisesti vääriä. Pikemminkin erilaiset lähestymistavat voidaan ymmärtää vastauksina ihmisten erilaisiin lähtökohtiin, taipumuksiin ja tietoisuuden tasoihin.

Ihmiset eivät kehity täysin samanlaisissa olosuhteissa eivätkä omaksu tietoa samalla tavalla. Yksi ihminen kykenee käsittelemään abstraktia metafysiikkaa, kun taas toinen tarvitsee konkreettisemman ja käytännöllisemmän lähestymistavan. Joku lähestyy todellisuutta älyllisen tutkimisen kautta, toinen meditaation, kolmas toiminnan, neljäs omistautumisen ja viides kokemuksellisen tutkimisen kautta.

Tämän vuoksi erilaisia polkuja ei tarvitse asettaa yksinkertaiseen järjestykseen, jossa yksi olisi ehdottomasti ”oikea” ja kaikki muut ”vääriä”. Ne voivat olla erilaisia menetelmiä, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen tietoisuuden kehitysvaiheisiin ja yksilöllisiin valmiuksiin.

Sanskritin adhikāra kuvaa tässä yhteydessä ihmisen valmiutta tai pätevyyttä tietynlaiseen opetukseen. Adhikārin eli opetukseen soveltuvan henkilön lähtökohta vaikuttaa siihen, millainen lähestymistapa voi olla hänelle tarkoituksenmukainen.

Samoin jijñāsā tarkoittaa vilpitöntä halua tietää ja tutkia. Ihmisen tutkimusmatka ei välttämättä ala siitä, että hänellä on jo kaikki vastaukset, vaan siitä, että hänen kykynsä kysyä ja ymmärtää alkaa syventyä.

Erilaiset polut voivat vastata erilaisiin tietoisuuden tasoihin

Veda-perinteessä ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää muuttumattomaksi tilaksi. Ihmisen käsityskyky, motiivit, kiinnostuksen kohteet ja kyky erottaa olennaista epäolennaisesta voivat kehittyä.

Sanskritin jñāna tarkoittaa tietoa tai ymmärrystä, kun taas vijñāna voi asiayhteydestä riippuen viitata eriteltyyn, syvällisempään tai sisäistettyyn tietoon. Näiden käsitteiden kautta voidaan havainnollistaa ajatusta siitä, että pelkkä informaation vastaanottaminen ei vielä merkitse syvää ymmärrystä.

Ihminen voi ensin omaksua käsitteen.

Sen jälkeen hän voi alkaa ymmärtää sen merkitystä.

Myöhemmin hän voi alkaa nähdä, miten se liittyy hänen omaan elämäänsä ja kokemukseensa.

Lopulta ymmärrys voi muuttua pelkästä teoriasta henkilökohtaisesti sisäistetyksi näkemykseksi.

Tämän vuoksi sama opetus voidaan joutua esittämään eri ihmisille eri tavalla. Se ei tee yhdestä versiosta valheellista ja toisesta totta. Ne voivat olla eri tasoisia tai erilaisiin vastaanottajiin sovitettuja esitystapoja.


Polku voi muuttua ihmisen muuttuessa

Tämä merkitsee myös sitä, ettei ihmisen tarvitse pysyä koko elämänsä ajan samassa vaiheessa.

Kun ymmärrys kasvaa, myös aikaisemmin sopiva lähestymistapa voi muuttua. Menetelmä, joka oli alussa välttämätön, voi myöhemmin toimia perustana syvemmälle tutkimukselle.

Tässä mielessä polut eivät ole välttämättä toisensa poissulkevia.

Ne voivat muodostaa jatkumon.

Ihminen voi aloittaa toiminnan tasolta, oppia tarkastelemaan toimintansa motiiveja, siirtyä tiedolliseen tutkimiseen, kehittää keskittymistä ja mielen vakautta sekä lopulta syventää suhdettaan tietoisuuteen ja Jumalaan.

Näin katsottuna erilaiset polut eivät muodosta kilpailijoiden joukkoa, jossa vain yksi saa olla oikeassa.

Ne voivat olla erilaisia väyliä saman suuren tutkimuskentän sisällä.

Siksi on liian kapea tulkinta sanoa:

”Vain tämä polku on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.”

Paljon syvällisempi näkökulma on:

Anonyymi00072 kirjoitti:

Juuri nämä kysymykset tekevät perinteestä filosofisesti kiinnostavan. Sen arvoa ei tarvitse rakentaa väitteelle, että kaikki muut tiet ovat vääriä. Sen sijaan voidaan tarkastella, kuinka monipuolisen mallin se tarjoaa ihmisen kokemuksen, tiedon, tietoisuuden ja todellisuuden välisen suhteen tutkimiseen.

Polkuja voi olla monia, koska myös lähtökohtia on monia.

Opetuksen syvyys voi vaihdella, koska ihmisen vastaanottokyky vaihtelee.

Ymmärrys voi kehittyä vaiheittain, koska ihminen itse muuttuu tutkimisen aikana.

Ja juuri tässä jijñāsā — vilpitön halu tietää — saa syvimmän merkityksensä: ihminen ei sulje tutkimusta ennen kuin se on alkanut, vaan uskaltaa kysyä, tarkastella ja syventyä.

Se ei ole merkki epävarmuudesta.

Se voi olla merkki siitä, että ihminen ottaa totuuden etsimisen vakavasti.



Monia polkuja – erilaiset lähtökohdat ja tietoisuuden tasot

Polkuja on monia, eikä niiden erilaisuus tarkoita, että kaikki muut polut olisivat automaattisesti vääriä. Pikemminkin erilaiset lähestymistavat voidaan ymmärtää vastauksina ihmisten erilaisiin lähtökohtiin, taipumuksiin ja tietoisuuden tasoihin.

Ihmiset eivät kehity täysin samanlaisissa olosuhteissa eivätkä omaksu tietoa samalla tavalla. Yksi ihminen kykenee käsittelemään abstraktia metafysiikkaa, kun taas toinen tarvitsee konkreettisemman ja käytännöllisemmän lähestymistavan. Joku lähestyy todellisuutta älyllisen tutkimisen kautta, toinen meditaation, kolmas toiminnan, neljäs omistautumisen ja viides kokemuksellisen tutkimisen kautta.

Tämän vuoksi erilaisia polkuja ei tarvitse asettaa yksinkertaiseen järjestykseen, jossa yksi olisi ehdottomasti ”oikea” ja kaikki muut ”vääriä”. Ne voivat olla erilaisia menetelmiä, jotka vastaavat erilaisiin ihmisen tietoisuuden kehitysvaiheisiin ja yksilöllisiin valmiuksiin.

Sanskritin adhikāra kuvaa tässä yhteydessä ihmisen valmiutta tai pätevyyttä tietynlaiseen opetukseen. Adhikārin eli opetukseen soveltuvan henkilön lähtökohta vaikuttaa siihen, millainen lähestymistapa voi olla hänelle tarkoituksenmukainen.

Samoin jijñāsā tarkoittaa vilpitöntä halua tietää ja tutkia. Ihmisen tutkimusmatka ei välttämättä ala siitä, että hänellä on jo kaikki vastaukset, vaan siitä, että hänen kykynsä kysyä ja ymmärtää alkaa syventyä.

Erilaiset polut voivat vastata erilaisiin tietoisuuden tasoihin

Veda-perinteessä ihmisen tietoisuutta ei tarvitse käsittää muuttumattomaksi tilaksi. Ihmisen käsityskyky, motiivit, kiinnostuksen kohteet ja kyky erottaa olennaista epäolennaisesta voivat kehittyä.

Sanskritin jñāna tarkoittaa tietoa tai ymmärrystä, kun taas vijñāna voi asiayhteydestä riippuen viitata eriteltyyn, syvällisempään tai sisäistettyyn tietoon. Näiden käsitteiden kautta voidaan havainnollistaa ajatusta siitä, että pelkkä informaation vastaanottaminen ei vielä merkitse syvää ymmärrystä.

Ihminen voi ensin omaksua käsitteen.

Sen jälkeen hän voi alkaa ymmärtää sen merkitystä.

Myöhemmin hän voi alkaa nähdä, miten se liittyy hänen omaan elämäänsä ja kokemukseensa.

Lopulta ymmärrys voi muuttua pelkästä teoriasta henkilökohtaisesti sisäistetyksi näkemykseksi.

Tämän vuoksi sama opetus voidaan joutua esittämään eri ihmisille eri tavalla. Se ei tee yhdestä versiosta valheellista ja toisesta totta. Ne voivat olla eri tasoisia tai erilaisiin vastaanottajiin sovitettuja esitystapoja.


Polku voi muuttua ihmisen muuttuessa

Tämä merkitsee myös sitä, ettei ihmisen tarvitse pysyä koko elämänsä ajan samassa vaiheessa.

Kun ymmärrys kasvaa, myös aikaisemmin sopiva lähestymistapa voi muuttua. Menetelmä, joka oli alussa välttämätön, voi myöhemmin toimia perustana syvemmälle tutkimukselle.

Tässä mielessä polut eivät ole välttämättä toisensa poissulkevia.

Ne voivat muodostaa jatkumon.

Ihminen voi aloittaa toiminnan tasolta, oppia tarkastelemaan toimintansa motiiveja, siirtyä tiedolliseen tutkimiseen, kehittää keskittymistä ja mielen vakautta sekä lopulta syventää suhdettaan tietoisuuteen ja Jumalaan.

Näin katsottuna erilaiset polut eivät muodosta kilpailijoiden joukkoa, jossa vain yksi saa olla oikeassa.

Ne voivat olla erilaisia väyliä saman suuren tutkimuskentän sisällä.

Siksi on liian kapea tulkinta sanoa:

”Vain tämä polku on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.”

Paljon syvällisempi näkökulma on:

Lue lisää

Ne voivat olla erilaisia väyliä saman suuren tutkimuskentän sisällä.

Siksi on liian kapea tulkinta sanoa:

”Vain tämä polku on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.”

Paljon syvällisempi näkökulma on:

Ihmiset ovat erilaisia, heidän tietoisuutensa ja valmiutensa ovat erilaisia, ja siksi myös heidän tarvitsemansa lähestymistavat voivat olla erilaisia.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mahdolliset ajatukset tai väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa, että erilaisuutta ei pidä sekoittaa virheellisyyteen.

Veda-perinteen monimuotoisuus voidaan juuri tästä syystä nähdä vahvuutena. Se ei ainoastaan tarjoa yhtä vastausta, vaan pyrkii kuvaamaan laajaa kirjoa ihmisen motiiveista, tietoisuudesta, tiedosta ja kehityksestä.

Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

Lähtökohtia on paljon, koska tietoisuuden kehityksessä on erilaisia vaiheita.

Ja erilaiset menetelmät voivat olla tarkoituksenmukaisia eri ihmisille eri aikoina.

Yksi kartta voi sisältää monia teitä ilman, että kartan täytyy julistaa kaikki muut tiet olemattomiksi.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Ne voivat olla erilaisia väyliä saman suuren tutkimuskentän sisällä.

Siksi on liian kapea tulkinta sanoa:

”Vain tämä polku on oikea ja kaikki muut ovat vääriä.”

Paljon syvällisempi näkökulma on:

Ihmiset ovat erilaisia, heidän tietoisuutensa ja valmiutensa ovat erilaisia, ja siksi myös heidän tarvitsemansa lähestymistavat voivat olla erilaisia.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mahdolliset ajatukset tai väitteet olisivat automaattisesti tosia. Se tarkoittaa, että erilaisuutta ei pidä sekoittaa virheellisyyteen.

Veda-perinteen monimuotoisuus voidaan juuri tästä syystä nähdä vahvuutena. Se ei ainoastaan tarjoa yhtä vastausta, vaan pyrkii kuvaamaan laajaa kirjoa ihmisen motiiveista, tietoisuudesta, tiedosta ja kehityksestä.

Polkuja on paljon, koska ihmisiä on paljon.

Lähtökohtia on paljon, koska tietoisuuden kehityksessä on erilaisia vaiheita.

Ja erilaiset menetelmät voivat olla tarkoituksenmukaisia eri ihmisille eri aikoina.

Yksi kartta voi sisältää monia teitä ilman, että kartan täytyy julistaa kaikki muut tiet olemattomiksi.

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Kuolemanrajakokemuksissa ongelma on erityisen selvä
Jos kristitty kerää kymmeniä kertomuksia, joissa joku näkee helvetin, ja sanoo:
"Katso, nämä ihmiset kävivät kadotuksessa. Tämä todistaa kristillisen helvetin todellisuuden."

niin ensimmäinen kysymys kuuluu:


Mitä tapahtuu niille kertomuksille, joissa kokemuksen sisältö on aivan toinen?


Tutkimuksessa todella on dokumentoitu kulttuurien välisiä eroja kuolemanrajakokemuksissa. Esimerkiksi systemaattisessa katsauksessa on kuvattu, kuinka länsimaisissa kertomuksissa esiintyy kristilliseen ympäristöön sopivia hahmoja, kun taas thaimaalaisissa kokemuksissa esiintyy esimerkiksi aivanmuuta ja shiialaisissa aineistoissa islamilaisia uskonnollisia hahmoja. Samalla kokemuksissa on myös yhteisiä piirteitä, kuten ruumiista irtautumisen kokemuksia, tunnelimaisia kokemuksia, poikkeuksellista selkeyttä ja ykseyden tunnetta.


Toisin sanoen aineisto ei anna meille yksinkertaista kuvaa:
"Ihmiset kuolevat - kristillinen helvetti ilmestyy."


Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Anonyymi00074 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Kuolemanrajakokemuksissa ongelma on erityisen selvä
Jos kristitty kerää kymmeniä kertomuksia, joissa joku näkee helvetin, ja sanoo:
"Katso, nämä ihmiset kävivät kadotuksessa. Tämä todistaa kristillisen helvetin todellisuuden."

niin ensimmäinen kysymys kuuluu:


Mitä tapahtuu niille kertomuksille, joissa kokemuksen sisältö on aivan toinen?


Tutkimuksessa todella on dokumentoitu kulttuurien välisiä eroja kuolemanrajakokemuksissa. Esimerkiksi systemaattisessa katsauksessa on kuvattu, kuinka länsimaisissa kertomuksissa esiintyy kristilliseen ympäristöön sopivia hahmoja, kun taas thaimaalaisissa kokemuksissa esiintyy esimerkiksi aivanmuuta ja shiialaisissa aineistoissa islamilaisia uskonnollisia hahmoja. Samalla kokemuksissa on myös yhteisiä piirteitä, kuten ruumiista irtautumisen kokemuksia, tunnelimaisia kokemuksia, poikkeuksellista selkeyttä ja ykseyden tunnetta.


Toisin sanoen aineisto ei anna meille yksinkertaista kuvaa:
"Ihmiset kuolevat - kristillinen helvetti ilmestyy."


Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Lue lisää

Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Ja juuri tässä "Saatana selittää kaiken" muuttuu ongelmalliseksi
Jos kristitty sanoo:
"Kristilliset helvettikokemukset ovat Jumalasta, mutta islamilaiset, hindulaiset ja buddhalaisten kokemukset ovat Saatanasta",
niin hänen täytyy pystyä antamaan riippumaton kriteeri, jolla nämä erotetaan toisistaan.
Muuten argumentti on rakenteeltaan:
Kokemus sopii kristinuskoon -Jumala aiheutti sen.
Kokemus ei sovi kristinuskoon - Saatana aiheutti sen.


Tällainen teoria on vaarallisen lähellä ei-falsifioituvaa selitystä. Kävi miten tahansa, teoria saa aina viimeisen sanan.
Jos muslimi kertoo nähneensä Allahin, voidaan sanoa "Saatana".
Jos hindu kertoo nähneensä Vishnun, "Saatana".
Jos buddhalainen kertoo aivan muunlaisen kokemuksen, "Saatana".


Jos joku kristitty näkee helvetin, "Jumala".
Mutta silloin pitäisi kysyä:
Mikä mahdollinen havainto osoittaisi kristitylle, että hänen Saatana-selityksensä on väärä?
Jos vastaus on "ei mikään", kyseessä ei enää ole kovin hyvä empiirinen selitys.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Vaan paljon monimutkaisemman kuvan:
"Ihmisillä esiintyy kuoleman läheisyydessä toistuvia kokemusrakenteita, mutta niiden uskonnollinen sisältö ja tulkinta voivat vaihdella kulttuurisesti."
Tästä ei vielä seuraa, että kuolemanrajakokemukset olisivat "vain aivojen tuottamia". Se olisi aivan toinen väite. Mutta yhtä vähän niistä seuraa, että kristillinen helvettikäsitys on todistettu.

Ja juuri tässä "Saatana selittää kaiken" muuttuu ongelmalliseksi
Jos kristitty sanoo:
"Kristilliset helvettikokemukset ovat Jumalasta, mutta islamilaiset, hindulaiset ja buddhalaisten kokemukset ovat Saatanasta",
niin hänen täytyy pystyä antamaan riippumaton kriteeri, jolla nämä erotetaan toisistaan.
Muuten argumentti on rakenteeltaan:
Kokemus sopii kristinuskoon -Jumala aiheutti sen.
Kokemus ei sovi kristinuskoon - Saatana aiheutti sen.


Tällainen teoria on vaarallisen lähellä ei-falsifioituvaa selitystä. Kävi miten tahansa, teoria saa aina viimeisen sanan.
Jos muslimi kertoo nähneensä Allahin, voidaan sanoa "Saatana".
Jos hindu kertoo nähneensä Vishnun, "Saatana".
Jos buddhalainen kertoo aivan muunlaisen kokemuksen, "Saatana".


Jos joku kristitty näkee helvetin, "Jumala".
Mutta silloin pitäisi kysyä:
Mikä mahdollinen havainto osoittaisi kristitylle, että hänen Saatana-selityksensä on väärä?
Jos vastaus on "ei mikään", kyseessä ei enää ole kovin hyvä empiirinen selitys.

Lue lisää

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

---------------------

Sama ongelma näkyy vielä selvemmin "matemaattisissa ihmeissä"
Tuo Brandon Peterson -esimerkki on hyvä, koska siinä on nähtävissä aivan sama rakenne.
Petersonin KJV-koodisivusto esittää esimerkiksi väitteen, että King James Bible -tekstin tietty kokonaismäärä on 823 543 eli 7⁷, ja käyttää tätä osana argumenttia KJV:n jumalallisen alkuperän puolesta. Sivusto kertoo myös, että hän itse varmisti laskelman.


Mutta tässä tapahtuu erittäin tärkeä looginen hyppy:
Löydämme tekstistä kiinnostavan numerokuvion → Jumala suunnitteli tekstin.
Ensimmäinen osa voi olla täysin totta.
Jälkimmäinen ei seuraa automaattisesti.
Jos löydän tekstistä jonkin hämmästyttävän numerokuvion, minun täytyy ensin tietää esimerkiksi:
mikä tekstimuoto valittiin,
miksi juuri tämä tekstimuoto valittiin,
mitä lasketaan sanaksi,
lasketaanko otsikot,
lasketaanko jakeiden otsakkeet,
miten välimerkit käsitellään,
miten yhdyssanat käsitellään,
miksi juuri tämä numero on merkityksellinen,
kuinka monta muuta mahdollista numerokuviota tekstistä voidaan löytää,
etsittiinkö kuviota etukäteen vai löydettiinkö se jälkikäteen.

Tämä viimeinen kysymys on erityisen tärkeä.


Jos ensin päätetään:
"Seitsemän on Raamatussa tärkeä luku."
ja sitten etsitään tekstistä seitsemään liittyviä kuvioita, on huomattavasti helpompi löytää hämmästyttäviä yhteensattumia kuin jos ennustetaan täsmällinen kuvio etukäteen ja testataan se riippumattomasti.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Kosmogoniset tekstit voidaan todistaa matemaattisesti. Koodit.

(Toinen) kauhudramaturgi kirjoitti:

"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa kuunnella Brandon Petersonia. Hän on todistanut King James Biblen jumalallisen alkuperän matemaattisesti,"

Maailmassa on MYÖS monia täysin riippumattomia, ei-islamilaisia tutkijoita, jotka ovat tutkineet Koraanin matematiikkaa, sen ihmeellisyyttä, miksi sinä olet hiljaa tästä?

Analogisesti :
"Jos joku tosiaan etsii totuutta, hänen kannattaa tutustua Koraanin koodiin, koska sen jumalallisen alkuperän monet riippumattpmat ei -islamilaiset tutkijat ympäri maailmaa ovat todistaneet matemaattisesti,"

Miksi et puhu siitä, että myös koraani on todistettu matemaattiseti?
Matemaattinen ilmiö Koraanissa, joka on maanjäristyksellisiä mittasuhteita: Koraanin ensisijaisten tilastojen (sanat, säkeet, luvut) määrittäminen ja sen kiehtovan yhteyden paljastaminen kultaiseen leikkaukseen.

---------------------

Sama ongelma näkyy vielä selvemmin "matemaattisissa ihmeissä"
Tuo Brandon Peterson -esimerkki on hyvä, koska siinä on nähtävissä aivan sama rakenne.
Petersonin KJV-koodisivusto esittää esimerkiksi väitteen, että King James Bible -tekstin tietty kokonaismäärä on 823 543 eli 7⁷, ja käyttää tätä osana argumenttia KJV:n jumalallisen alkuperän puolesta. Sivusto kertoo myös, että hän itse varmisti laskelman.


Mutta tässä tapahtuu erittäin tärkeä looginen hyppy:
Löydämme tekstistä kiinnostavan numerokuvion → Jumala suunnitteli tekstin.
Ensimmäinen osa voi olla täysin totta.
Jälkimmäinen ei seuraa automaattisesti.
Jos löydän tekstistä jonkin hämmästyttävän numerokuvion, minun täytyy ensin tietää esimerkiksi:
mikä tekstimuoto valittiin,
miksi juuri tämä tekstimuoto valittiin,
mitä lasketaan sanaksi,
lasketaanko otsikot,
lasketaanko jakeiden otsakkeet,
miten välimerkit käsitellään,
miten yhdyssanat käsitellään,
miksi juuri tämä numero on merkityksellinen,
kuinka monta muuta mahdollista numerokuviota tekstistä voidaan löytää,
etsittiinkö kuviota etukäteen vai löydettiinkö se jälkikäteen.

Tämä viimeinen kysymys on erityisen tärkeä.


Jos ensin päätetään:
"Seitsemän on Raamatussa tärkeä luku."
ja sitten etsitään tekstistä seitsemään liittyviä kuvioita, on huomattavasti helpompi löytää hämmästyttäviä yhteensattumia kuin jos ennustetaan täsmällinen kuvio etukäteen ja testataan se riippumattomasti.

Lue lisää

Ja tässä Koraani tekee argumentista todella kiinnostavan.

"Miksi et puhu Koraanin matemaattisista ihmeistä?"

Koska jos joku sanoo:
"KJV:ssä on hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita → siis KJV on Jumalan sana",
niin muslimi voi aivan perustellusti vastata:
"Minun tekstissäni on myös hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita - miksi sinun menetelmäsi todistaa sinun kirjasi mutta minun kirjani vastaavat löydöt eivät todista minun kirjaani?"


Koraanista on tosiaan julkaistu vastaavanlaisia matemaattisia väitteitä. Esimerkiksi Khaled Al-Faqih on esittänyt Koraanin tekstissä muun muassa kultaiseen leikkaukseen ja fysikaalisiin vakioihin liittyviä numerologisia yhteyksiä.


Mutta tästä ei seuraa:
"Koraani on todistettu Jumalan sanaksi."


Aivan samoin Petersonin laskelmista ei seuraa:
"King James Bible on matemaattisesti todistettu Jumalan sanaksi."
Tässä on symmetrian vaatimus.


Jos hyväksyt numerologisen menetelmän kristinuskon todisteeksi, sinun pitäisi antaa islamille mahdollisuus käyttää samaa menetelmää.


Ja jos hylkäät islamilaiset numerologiset argumentit siksi, että ne ovat jälkikäteen löydettyjä, valikoivia tai menetelmällisesti ongelmallisia, sinun täytyy soveltaa täsmälleen samaa standardia KJV:n numerologisiin väitteisiin.
Muuten kyseessä on kaksoisstandardi.

Ja vielä mielenkiintoisempi ongelma: KJV:n jumalallinen alkuperä

Tässä Petersonin argumentissa on lisäksi huomattava historiallinen ongelma.
King James Bible ei ole alkuperäinen raamatunteksti. Se on englanninkielinen käännös, joka julkaistiin vuonna 1611 ja jonka myöhempi tekstihistoria sisältää erilaisia painoksia ja standardointeja.
Petersonin omalla KJV Code -sivustolla jopa todetaan, että tiettyjä numerokuvioita liittyy vuoden 1769 Blayney-standardointiin ja että vuoden 1762 ja 1769 painosten väliset kirjoitus- ja välimerkkiratkaisut vaikuttivat siihen, syntyivätkö tietyt luvut.
Tämä tekee asiasta epistemologisesti vielä kiinnostavamman.


Jos jumalallinen matemaattinen koodi riippuu siitä, miten myöhemmässä englanninkielisessä painoksessa jokin sana kirjoitetaan tai yhdysviiva jätetään pois, silloin pitäisi kysyä:


Miten tämä todistaa Jumalan alkuperäisestä ilmoituksesta?
Jos esimerkiksi tietty 77 777 -kuvio syntyy juuri tietyn myöhemmän toimituksellisen ratkaisun seurauksena, se ei itsestään selvästi näytä olevan ominaisuus, joka olisi ollut olemassa alkuperäisessä heprean, aramean tai kreikan tekstissä.


Tämä ei tarkoita, että kyseinen numerokuvio olisi laskennallisesti väärä. Se tarkoittaa, että numerokuvion olemassaolo ja sen jumalallisen alkuperän todistaminen ovat kaksi eri asiaa.

Tässä syntyy erittäin kaunis symmetria
Kristitty:
"Katsokaa, KJV:ssä on 7⁷. Se on niin epätodennäköinen, että sen täytyy olla Jumalasta."


Muslimi:
"Katsokaa, Koraanissa on kultaisen leikkauksen ja muiden lukujen hämmästyttäviä yhteyksiä. Niiden täytyy olla Allahista."

Kristitty:
"Ei, Koraanin luvut ovat jälkikäteen etsittyä numerologiaa."
Muslimi:
"Miksi KJV:n numerot eivät olisi samaa?"
Ja tässä keskustelu vihdoin muuttuu aidosti kiinnostavaksi.
Kumpikin osapuoli tarvitsee saman epistemologisen standardin.
Ei:
"Minun kirjani numerokuvio - ihme."
"Sinun kirjasi numerokuvio - numerologiaa."
Vaan:
"Mikä menetelmä erottaa aidon ennalta määrätyn informaation sattumanvaraisesta tai jälkikäteen löydetystä kuviosta?"
Tämä on se kysymys, johon pitäisi vastata.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Ja tässä Koraani tekee argumentista todella kiinnostavan.

"Miksi et puhu Koraanin matemaattisista ihmeistä?"

Koska jos joku sanoo:
"KJV:ssä on hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita → siis KJV on Jumalan sana",
niin muslimi voi aivan perustellusti vastata:
"Minun tekstissäni on myös hämmästyttäviä matemaattisia kuvioita - miksi sinun menetelmäsi todistaa sinun kirjasi mutta minun kirjani vastaavat löydöt eivät todista minun kirjaani?"


Koraanista on tosiaan julkaistu vastaavanlaisia matemaattisia väitteitä. Esimerkiksi Khaled Al-Faqih on esittänyt Koraanin tekstissä muun muassa kultaiseen leikkaukseen ja fysikaalisiin vakioihin liittyviä numerologisia yhteyksiä.


Mutta tästä ei seuraa:
"Koraani on todistettu Jumalan sanaksi."


Aivan samoin Petersonin laskelmista ei seuraa:
"King James Bible on matemaattisesti todistettu Jumalan sanaksi."
Tässä on symmetrian vaatimus.


Jos hyväksyt numerologisen menetelmän kristinuskon todisteeksi, sinun pitäisi antaa islamille mahdollisuus käyttää samaa menetelmää.


Ja jos hylkäät islamilaiset numerologiset argumentit siksi, että ne ovat jälkikäteen löydettyjä, valikoivia tai menetelmällisesti ongelmallisia, sinun täytyy soveltaa täsmälleen samaa standardia KJV:n numerologisiin väitteisiin.
Muuten kyseessä on kaksoisstandardi.

Ja vielä mielenkiintoisempi ongelma: KJV:n jumalallinen alkuperä

Tässä Petersonin argumentissa on lisäksi huomattava historiallinen ongelma.
King James Bible ei ole alkuperäinen raamatunteksti. Se on englanninkielinen käännös, joka julkaistiin vuonna 1611 ja jonka myöhempi tekstihistoria sisältää erilaisia painoksia ja standardointeja.
Petersonin omalla KJV Code -sivustolla jopa todetaan, että tiettyjä numerokuvioita liittyy vuoden 1769 Blayney-standardointiin ja että vuoden 1762 ja 1769 painosten väliset kirjoitus- ja välimerkkiratkaisut vaikuttivat siihen, syntyivätkö tietyt luvut.
Tämä tekee asiasta epistemologisesti vielä kiinnostavamman.


Jos jumalallinen matemaattinen koodi riippuu siitä, miten myöhemmässä englanninkielisessä painoksessa jokin sana kirjoitetaan tai yhdysviiva jätetään pois, silloin pitäisi kysyä:


Miten tämä todistaa Jumalan alkuperäisestä ilmoituksesta?
Jos esimerkiksi tietty 77 777 -kuvio syntyy juuri tietyn myöhemmän toimituksellisen ratkaisun seurauksena, se ei itsestään selvästi näytä olevan ominaisuus, joka olisi ollut olemassa alkuperäisessä heprean, aramean tai kreikan tekstissä.


Tämä ei tarkoita, että kyseinen numerokuvio olisi laskennallisesti väärä. Se tarkoittaa, että numerokuvion olemassaolo ja sen jumalallisen alkuperän todistaminen ovat kaksi eri asiaa.

Tässä syntyy erittäin kaunis symmetria
Kristitty:
"Katsokaa, KJV:ssä on 7⁷. Se on niin epätodennäköinen, että sen täytyy olla Jumalasta."


Muslimi:
"Katsokaa, Koraanissa on kultaisen leikkauksen ja muiden lukujen hämmästyttäviä yhteyksiä. Niiden täytyy olla Allahista."

Kristitty:
"Ei, Koraanin luvut ovat jälkikäteen etsittyä numerologiaa."
Muslimi:
"Miksi KJV:n numerot eivät olisi samaa?"
Ja tässä keskustelu vihdoin muuttuu aidosti kiinnostavaksi.
Kumpikin osapuoli tarvitsee saman epistemologisen standardin.
Ei:
"Minun kirjani numerokuvio - ihme."
"Sinun kirjasi numerokuvio - numerologiaa."
Vaan:
"Mikä menetelmä erottaa aidon ennalta määrätyn informaation sattumanvaraisesta tai jälkikäteen löydetystä kuviosta?"
Tämä on se kysymys, johon pitäisi vastata.

Lue lisää

Ja sama pätee helvettikertomuksiin


Jos kristitty kerää vain helvettikertomukset ja sanoo:
"Näin todistetaan helvetti."
mutta jättää systemaattisesti huomioimatta vastakkaiset kokemukset, hän ei ole vielä tehnyt objektiivista vertailua.


Samoin jos muslimi kerää vain Allahia koskevat kokemukset ja käyttää niitä islamin todistamiseen, hän tekee saman virheen.


Objektiivinen tutkimus joutuu kysymään:
Kuinka usein erilaisia kokemuksia esiintyy? Missä kulttuureissa? Millä uskonnollisilla taustoilla? Mitkä piirteet ovat yhteisiä? Mitkä vaihtelevat? Miten odotukset vaikuttavat? Miten kertomuksia on kerätty? Mitkä tapaukset ovat riippumattomasti dokumentoituja?


Tutkimuksessa onkin näyttöä sekä yhteisistä ydinpiirteistä että kulttuurisista eroista. Esimerkiksi vuoden 2008 katsaus korosti, että NDE-kokemuksissa on yhteisiä teemoja mutta myös kulttuurisia eroja, ja että kieli, uskonto ja kulttuurinen tausta vaikuttavat siihen, miten kokemuksia tulkitaan ja sanallistetaan. Myös tuoreempi tutkimuskirjallisuus pitää kulttuurista vaihtelua merkittävänä, vaikka eri tutkijat painottavat yhteisiä piirteitä eri tavoin.


Eli on liian yksinkertaista sanoa joko:
"Kaikki NDE:t ovat kulttuurisesti täysin erilaisia"
tai
"Kaikki NDE:t ovat täsmälleen samanlaisia."
Todellisuus näyttää olevan näiden välissä.

Minusta kaikkein terävin huomio on tämä.

Kauhudramaturgin ongelma ei oikeastaan ole se, että hän uskoo helvettiin.
Ongelma syntyy, jos hänen päättelynsä on:
Oman tradition kanssa yhteensopiva poikkeava kokemus -Jumalan todistus.
Oman tradition kanssa ristiriitainen poikkeava kokemus - Saatanan petos.

Ja sama tai toinen henkilö sitten tekee:
Oman tradition matemaattinen kuvio - jumalallinen koodi.
Toisen tradition matemaattinen kuvio - numerologiaa.

Tällöin ongelma ei enää ensisijaisesti ole teologiassa.


Se on epistemologiassa.
Hänellä on sääntö, joka tekee hänen omasta teoriastaan käytännössä immuunin vastatodisteille.


Ja silloin kaikkein olennaisin kysymys ei ole:
"Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?"
vaan:
"Millä säännöllä sinä erotat Jumalan todistuksen, Saatanan petoksen, sattuman, psykologisen kokemuksen ja jälkikäteen löydetyn numerokuvion toisistaan — ja oletko valmis soveltamaan samaa sääntöä myös omaan uskontosi aineistoon?"
Jos sama sääntö toimii kristitylle, muslimille, hindulle ja ateistille, silloin meillä alkaa olla oikea epistemologinen menetelmä.
Jos sääntö muuttuu sen mukaan, mikä uskonto on kyseessä, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Ja sama pätee helvettikertomuksiin


Jos kristitty kerää vain helvettikertomukset ja sanoo:
"Näin todistetaan helvetti."
mutta jättää systemaattisesti huomioimatta vastakkaiset kokemukset, hän ei ole vielä tehnyt objektiivista vertailua.


Samoin jos muslimi kerää vain Allahia koskevat kokemukset ja käyttää niitä islamin todistamiseen, hän tekee saman virheen.


Objektiivinen tutkimus joutuu kysymään:
Kuinka usein erilaisia kokemuksia esiintyy? Missä kulttuureissa? Millä uskonnollisilla taustoilla? Mitkä piirteet ovat yhteisiä? Mitkä vaihtelevat? Miten odotukset vaikuttavat? Miten kertomuksia on kerätty? Mitkä tapaukset ovat riippumattomasti dokumentoituja?


Tutkimuksessa onkin näyttöä sekä yhteisistä ydinpiirteistä että kulttuurisista eroista. Esimerkiksi vuoden 2008 katsaus korosti, että NDE-kokemuksissa on yhteisiä teemoja mutta myös kulttuurisia eroja, ja että kieli, uskonto ja kulttuurinen tausta vaikuttavat siihen, miten kokemuksia tulkitaan ja sanallistetaan. Myös tuoreempi tutkimuskirjallisuus pitää kulttuurista vaihtelua merkittävänä, vaikka eri tutkijat painottavat yhteisiä piirteitä eri tavoin.


Eli on liian yksinkertaista sanoa joko:
"Kaikki NDE:t ovat kulttuurisesti täysin erilaisia"
tai
"Kaikki NDE:t ovat täsmälleen samanlaisia."
Todellisuus näyttää olevan näiden välissä.

Minusta kaikkein terävin huomio on tämä.

Kauhudramaturgin ongelma ei oikeastaan ole se, että hän uskoo helvettiin.
Ongelma syntyy, jos hänen päättelynsä on:
Oman tradition kanssa yhteensopiva poikkeava kokemus -Jumalan todistus.
Oman tradition kanssa ristiriitainen poikkeava kokemus - Saatanan petos.

Ja sama tai toinen henkilö sitten tekee:
Oman tradition matemaattinen kuvio - jumalallinen koodi.
Toisen tradition matemaattinen kuvio - numerologiaa.

Tällöin ongelma ei enää ensisijaisesti ole teologiassa.


Se on epistemologiassa.
Hänellä on sääntö, joka tekee hänen omasta teoriastaan käytännössä immuunin vastatodisteille.


Ja silloin kaikkein olennaisin kysymys ei ole:
"Kumpi meistä uskoo oikeaan Jumalaan?"
vaan:
"Millä säännöllä sinä erotat Jumalan todistuksen, Saatanan petoksen, sattuman, psykologisen kokemuksen ja jälkikäteen löydetyn numerokuvion toisistaan — ja oletko valmis soveltamaan samaa sääntöä myös omaan uskontosi aineistoon?"
Jos sama sääntö toimii kristitylle, muslimille, hindulle ja ateistille, silloin meillä alkaa olla oikea epistemologinen menetelmä.
Jos sääntö muuttuu sen mukaan, mikä uskonto on kyseessä, kyse ei enää ole neutraalista todistamisesta vaan oman johtopäätöksen suojaamisesta.

Lue lisää

Uskonnollinen kokemus voi olla ihmiselle aidosti todellinen ilman, että sen teologinen tulkinta on tosi. Koska rakenteeltaan samankaltaisia hengellisiä kokemuksia, kääntymisiä, parantumiskertomuksia ja "elämäni muuttui Jumalan kohtaamisen jälkeen" -kokemuksia esiintyy keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa traditioissa, kokemuksen pelkkä olemassaolo ei kykene valikoimaan yhtä niistä totuudeksi. Kokemus on tapahtuma; väite siitä, mikä yliluonnollinen olento tapahtuman aiheutti, on siitä tehty tulkinta. Jos sama kokemus toimii todisteena yhtä hyvin keskenään ristiriitaisten jumalakäsitysten puolesta, se ei yksinään voi toimia ratkaisevana todisteena yhdestäkään niistä.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Uskonnollinen kokemus voi olla ihmiselle aidosti todellinen ilman, että sen teologinen tulkinta on tosi. Koska rakenteeltaan samankaltaisia hengellisiä kokemuksia, kääntymisiä, parantumiskertomuksia ja "elämäni muuttui Jumalan kohtaamisen jälkeen" -kokemuksia esiintyy keskenään ristiriitaisissa uskonnollisissa traditioissa, kokemuksen pelkkä olemassaolo ei kykene valikoimaan yhtä niistä totuudeksi. Kokemus on tapahtuma; väite siitä, mikä yliluonnollinen olento tapahtuman aiheutti, on siitä tehty tulkinta. Jos sama kokemus toimii todisteena yhtä hyvin keskenään ristiriitaisten jumalakäsitysten puolesta, se ei yksinään voi toimia ratkaisevana todisteena yhdestäkään niistä.

Lue lisää

Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.
Äänestä
Anonyymi00012
2026-08-16 21:15:49

Argumenttia kannattaa tarkentaa yhdellä tärkeällä tavalla: universaali ilmiö ei itsessään kumoa yliluonnollista selitystä, mutta se heikentää voimakkaasti väitettä, että kyseinen ilmiö todistaisi juuri yhden tietyn uskonnon olevan tosi.

Parantumiskertomuksessa voidaan erottaa toisistaan tapahtuma ja sen tulkinta. Ihminen voi todella parantua sairaudesta tai oireesta, ja hän voi aivan vilpittömästi kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lauseessa "Jeesus paransi minut" on jo kaksi väitettä: ensinnäkin että paraneminen tapahtui ja toiseksi että sen aiheutti juuri Jeesus. Sama ihminen voisi toisessa uskonnollisessa ympäristössä sanoa "Allah paransi minut", ja joku toinen voisi tulkita vastaavan tapahtuman jonkin muun jumaluuden, rukouksen, hengellisen voiman tai muun maailmankuvansa kautta. Se, että ihminen on parantunut ja antaa paranemiselle uskonnollisen merkityksen, ei vielä ratkaise, mikä sen perimmäinen syy oli.

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, jonka nostin esiin: ilmiö on laajempi kuin sitä koskeva teologinen tulkinta. Jos kristityt kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista ja muslimit kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista, pelkkä parantumisen olemassaolo ei voi toimia ratkaisevana todisteena kristinuskon puolesta. Jos sama argumentti toimii yhtä hyvin kahden keskenään ristiriitaisen uskonnon puolesta, se ei vielä erottele niitä toisistaan.

"Elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni."

Se voi olla ihmiselle valtavan merkityksellinen kokemus, mutta todisteena tietyn uskonnon totuudesta se on hyvin vähän informatiivinen, koska vastaava kertomusrakenne esiintyy monissa toisistaan riippumattomissa uskonnollisissa ympäristöissä.

Kristitty voi kertoa olleensa eksyksissä, kärsineensä, löytäneensä Jeesuksen, saaneensa uuden tarkoituksen, rauhan ja rakkauden ja muuttaneensa koko elämänsä.

Muslimi voi kertoa olleensa eksyksissä, löytäneensä Allahin, alkaneensa rukoilla, saaneensa tarkoituksen, rauhan ja uuden moraalisen suunnan ja muuttaneensa koko elämänsä.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Sama pätee parantumiskertomuksiin: “Allah paransi”, “Jeesus paransi” jne. Ilmiö on universaali, tulkinta paikallinen. Tästä seuraa melko ilmeinen ongelma yksinoikeudellisten totuusväitteiden kannalta.



Argumentti “elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni” ei myöskään ole informatiivinen. Identtisiä narratiiveja esiintyy käytännössä kaikissa maailman uskonnoissa: kristinuskossa, islamissa jne. ja niiden lukemattomissa alatraditioissa. "Jumalan" nimi vain vaihtuu, kokemuksen täysin sama rakenne pysyy.
Äänestä
Anonyymi00012
2026-08-16 21:15:49

Argumenttia kannattaa tarkentaa yhdellä tärkeällä tavalla: universaali ilmiö ei itsessään kumoa yliluonnollista selitystä, mutta se heikentää voimakkaasti väitettä, että kyseinen ilmiö todistaisi juuri yhden tietyn uskonnon olevan tosi.

Parantumiskertomuksessa voidaan erottaa toisistaan tapahtuma ja sen tulkinta. Ihminen voi todella parantua sairaudesta tai oireesta, ja hän voi aivan vilpittömästi kokea, että Jumala paransi hänet. Mutta lauseessa "Jeesus paransi minut" on jo kaksi väitettä: ensinnäkin että paraneminen tapahtui ja toiseksi että sen aiheutti juuri Jeesus. Sama ihminen voisi toisessa uskonnollisessa ympäristössä sanoa "Allah paransi minut", ja joku toinen voisi tulkita vastaavan tapahtuman jonkin muun jumaluuden, rukouksen, hengellisen voiman tai muun maailmankuvansa kautta. Se, että ihminen on parantunut ja antaa paranemiselle uskonnollisen merkityksen, ei vielä ratkaise, mikä sen perimmäinen syy oli.

Tässä tulee vastaan juuri se ongelma, jonka nostin esiin: ilmiö on laajempi kuin sitä koskeva teologinen tulkinta. Jos kristityt kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista ja muslimit kertovat rukouksen yhteydessä tapahtuvista parantumisista, pelkkä parantumisen olemassaolo ei voi toimia ratkaisevana todisteena kristinuskon puolesta. Jos sama argumentti toimii yhtä hyvin kahden keskenään ristiriitaisen uskonnon puolesta, se ei vielä erottele niitä toisistaan.

"Elämäni muuttui täysin, kun Jumala tuli elämääni."

Se voi olla ihmiselle valtavan merkityksellinen kokemus, mutta todisteena tietyn uskonnon totuudesta se on hyvin vähän informatiivinen, koska vastaava kertomusrakenne esiintyy monissa toisistaan riippumattomissa uskonnollisissa ympäristöissä.

Kristitty voi kertoa olleensa eksyksissä, kärsineensä, löytäneensä Jeesuksen, saaneensa uuden tarkoituksen, rauhan ja rakkauden ja muuttaneensa koko elämänsä.

Muslimi voi kertoa olleensa eksyksissä, löytäneensä Allahin, alkaneensa rukoilla, saaneensa tarkoituksen, rauhan ja uuden moraalisen suunnan ja muuttaneensa koko elämänsä.

Lue lisää

Tässä ei tarvitse väittää, että kaikki kokemukset olisivat valhetta. Päinvastoin voidaan hyväksyä, että ihmisten elämä todella muuttuu uskonnollisen kääntymyksen seurauksena. Mutta siitä ei seuraa, että juuri sen uskonnon metafyysiset väitteet ovat tosia.

Tätä voisi kuvata näin:

Kokemus: "Elämäni muuttui."

Tulkinta: "Jumala muutti elämäni."

Tarkempi teologinen tulkinta: "Kristinuskon Jumala muutti elämäni."

Eksklusiivinen johtopäätös: "Siksi kristinusko on totta ja muut uskonnot ovat vääriä."

Ensimmäinen väite voi olla täysin ilmeinen tosiasia. Jokainen seuraava askel lisää tulkintaa ja vaatii uusia perusteluja.

Ja juuri tässä kohtaa "mutta minun kokemukseni oli niin voimakas" ei ratkaise ongelmaa. Kokemuksen voimakkuus kertoo kokemuksen voimakkuudesta, ei automaattisesti sen ulkoisesta aiheuttajasta. Jos kristitty kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Jeesus muutti hänen elämänsä, ja muslimi kokee 100-prosenttisen varmuuden siitä, että Allah muutti hänen elämänsä, heidän subjektiivinen varmuutensa ei voi yksin ratkaista heidän välillään olevaa metafyysistä kiistaa.

Tämä johtaa vielä kiinnostavampaan kysymykseen: jos "elämäni muuttui" on yhteinen kertomusrakenne eri uskonnoissa, mikä tarkalleen ottaen tekee kristityn kokemuksesta todisteen kristinuskon puolesta eikä vain todisteen siitä, että uskonnollinen sitoutuminen voi muuttaa ihmisen elämää?

Jälkimmäinen väite on paljon vaatimattomampi ja sitä voidaan tutkia ilman, että ensin päätetään, onko Jeesus, Allah tai jokin muu uskonnollinen tulkinta metafyysisesti oikeassa.



Koska keskenään ristiriitaisten uskontojen seuraajat raportoivat rakenteeltaan samankaltaisia parantumisia, kääntymisiä, hengellisiä kokemuksia ja elämänmuutoksia, näiden ilmiöiden pelkkä esiintyminen ei riitä osoittamaan, että juuri yhden uskonnon teologinen tulkinta on oikea. Kokemus voi olla aito, paraneminen voi olla todellinen ja elämä voi todella muuttua, mutta näistä tapahtumista tehty metafyysinen tulkinta tarvitsee erillisen perustelun.

Ollessani vielä kristitty aloin kyseenalaistaa väitteen, jonka mukaan aidot hengelliset heräämiset ja yliluonnolliset kokemukset olisivat yksinomaan oman tradition piirissä esiintyviä ilmiöitä. Ajatus “vain meillä” ei osoittautunut minulle itsestään selväksi, vaan herätti epistemologisen levottomuuden, joka ei jättänyt rauhaan. Mikäli kokemukset todella toimisivat todisteena teologisesta ainutlaatuisuudesta, niiden tulisi ilmetä tavalla, joka erottaa yhden tradition muista. Tätä oletusta aloin systemaattisesti tarkastella.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".
Äänestä
Anonyymi00017
2026-08-16 21:17:00

Anonyymi00016 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Kristuitty pakkokäännyttäjä. Miksi puhut vain siitä, kun joku kääntyy kristinuskoon, mutta et siitä, että suunta on myös päinvastainen – kristinuskosta siirrytään paljon muihin uskontoihin.

Anonyymi00083 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".
Äänestä
Anonyymi00017
2026-08-16 21:17:00

Anonyymi00016 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.
****************
MUTTA:
Kuolemanraja kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia.
Kristilliset ääriainekset pelottelevat ihmisiä edelleen IKUISELLA helvetillä. Ja paikoissa, joissa kirjoitan he ovat laittaneet useita kymmeniä linkkejä, joissa viitataan "kadotukseen", joissa taas joku on käynyt helvetissä. Eli jopa yhdessä ketjussa on useita kymmeniä kauhutarinoita "kadotuksesta" Mutta se on subjektiivista, ei objektiivista. Jätätte näppärästi huomioimatta sen tosiasian, että myös muissa uskonnoissa on lähellä kuolemaa tapahtuneita kokemuksia, jotka ovat täsmälleen päinvastaisia kuin nuo kauhulinkit.

Enemmän objektiivisuutta. On linkkejä, joissa ihmiset tapaavat Allahin ja saavat "syntinsä anteeksi", on linkkejä, joissa jopa kristityt tapaavat Vishnun. joissa buddhalaiset tapaavat Buddhan, joissa kristitty kääntyy pois kristinuskosta kuolemanläheisen kokemuksen seurauksena, joissa kristitty kääntyy islamiin, joissa kristitty kääntyy itämaiseen filosofiaan, joissa joku muu saa tietoa jälleensyntymisestä monissa muissa kuolemanläheisessä kokemuksessa. Tällaisia tapauksia on niin paljon.

------------------------

Tämä kauhudramaturgi lisäsi eri viestiketjuihin aina muutaman viestin välein linkkejä ”kadotukseen”; miksi hän ei ota selvää, että on olemassa aivan päinvastaisia kertomuksia, mutta tietysti kaikki päinvastaiset kertomukset ovat (olemattoman) saatanan aikaansaamia, ja vain "oikeat helvetinkertomukset" ovat "totta".

Kristuitty pakkokäännyttäjä. Miksi puhut vain siitä, kun joku kääntyy kristinuskoon, mutta et siitä, että suunta on myös päinvastainen – kristinuskosta siirrytään paljon muihin uskontoihin.

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |


https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan


Tämä mies jätti kristinuskon kokonaan NDE kokemuksen jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)


https://medium.com/excommunications/twelve-reasons-why-millions-are-leaving-christianity-c5e9ab9b8937

Kaksitoista syytä, miksi miljoonat jättävät kristinuskon

I’m Glad I Left the Christian Church. But My Parents Still Don’t Know

https://www.refinery29.com/en-us/2022/09/11104166/leaving-christian-church-religion
Äänestä
Anonyymi00019
2026-08-16 21:18:47

Anonyymi00018 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |


https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan


Tämä mies jätti kristinuskon kokonaan NDE kokemuksen jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)


https://medium.com/excommunications/twelve-reasons-why-millions-are-leaving-christianity-c5e9ab9b8937

Kaksitoista syytä, miksi miljoonat jättävät kristinuskon

I’m Glad I Left the Christian Church. But My Parents Still Don’t Know

https://www.refinery29.com/en-us/2022/09/11104166/leaving-christian-church-religion

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Kuolemanrajakokemuksista (NDE, near-death experiences) kirjoitettaessa herää tärkeä kysymys siitä, miksi kokemuksia tulkitaan toisinaan hyvin yksisuuntaisesti. Jos kokemuksen jälkeen ihminen kääntyy kristinuskon puoleen, tätä voidaan pitää merkittävänä hengellisenä seurauksena ja jopa todisteena kristillisestä maailmankuvasta.

Mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastaava kokemus johtaa ihmisen islamiin tai johonkin muuhun uskonnolliseen näkemykseen? Miksi näitä tapauksia käsitellään usein vähemmän tai ne jäävät kokonaan mainitsematta?

Tässä on syytä erottaa toisistaan itse kuolemanrajakokemus ja sen myöhempi uskonnollinen tulkinta. Kokemus voi olla henkilölle erittäin todellinen ja merkityksellinen, mutta sen tulkitseminen tietyn uskonnon vahvistukseksi on erillinen kysymys. Jos tutkimuksessa tai kirjallisuudessa nostetaan esiin lähinnä kristinuskoon johtaneita tapauksia, syntyy helposti vaikutelma, että NDE-kokemukset johtaisivat luonnostaan juuri kristinuskoon. Se voi kuitenkin olla valikoivan aineiston tai valikoivan esittämisen seurausta.

Siksi olisi tärkeää tarkastella myös niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on muuttanut heidän käsitystään islaminuskosta. Jos joku kertoo kokemuksensa jälkeen löytäneensä islamin, alkaneensa uskoa Koraaniin tai kokeneensa islamin opetukset aiempaa vakuuttavammiksi, tämä on aivan yhtä olennainen osa ilmiön kokonaiskuvaa kuin kristinuskoon kääntyminen. Muuten tutkimuksesta tai keskustelusta puuttuu keskeinen vertailukohta.

Anonyymi00084 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |


https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan


Tämä mies jätti kristinuskon kokonaan NDE kokemuksen jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)


https://medium.com/excommunications/twelve-reasons-why-millions-are-leaving-christianity-c5e9ab9b8937

Kaksitoista syytä, miksi miljoonat jättävät kristinuskon

I’m Glad I Left the Christian Church. But My Parents Still Don’t Know

https://www.refinery29.com/en-us/2022/09/11104166/leaving-christian-church-religion
Äänestä
Anonyymi00019
2026-08-16 21:18:47

Anonyymi00018 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=7EPQgOwAkgc&pp=ygUJbmRlIGFsbGFo
Islam - Tapasin Allahin(Jumalan) kuolemanläheisessä kokemuksessani (NDE) Tapaamiseni Allahin kanssa | Video Essee |


https://www.youtube.com/watch?v=TZUupVwc-Uk
Nainen kuolee näkee profeetta Muhammedin sanoman jumalallisen ilmestyksen kuolemanläheisessä kokemuksessaan


Tämä mies jätti kristinuskon kokonaan NDE kokemuksen jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=Sfzj-xsHzkw&t=30s
Tämä mies kuolee, paljastaa, että JUMALA ja USKONTO EIVÄT ole sitä, mitä uskot (NDE)


https://medium.com/excommunications/twelve-reasons-why-millions-are-leaving-christianity-c5e9ab9b8937

Kaksitoista syytä, miksi miljoonat jättävät kristinuskon

I’m Glad I Left the Christian Church. But My Parents Still Don’t Know

https://www.refinery29.com/en-us/2022/09/11104166/leaving-christian-church-religion

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Kuolemanrajakokemuksista (NDE, near-death experiences) kirjoitettaessa herää tärkeä kysymys siitä, miksi kokemuksia tulkitaan toisinaan hyvin yksisuuntaisesti. Jos kokemuksen jälkeen ihminen kääntyy kristinuskon puoleen, tätä voidaan pitää merkittävänä hengellisenä seurauksena ja jopa todisteena kristillisestä maailmankuvasta.

Mutta mitä tapahtuu silloin, kun vastaava kokemus johtaa ihmisen islamiin tai johonkin muuhun uskonnolliseen näkemykseen? Miksi näitä tapauksia käsitellään usein vähemmän tai ne jäävät kokonaan mainitsematta?

Tässä on syytä erottaa toisistaan itse kuolemanrajakokemus ja sen myöhempi uskonnollinen tulkinta. Kokemus voi olla henkilölle erittäin todellinen ja merkityksellinen, mutta sen tulkitseminen tietyn uskonnon vahvistukseksi on erillinen kysymys. Jos tutkimuksessa tai kirjallisuudessa nostetaan esiin lähinnä kristinuskoon johtaneita tapauksia, syntyy helposti vaikutelma, että NDE-kokemukset johtaisivat luonnostaan juuri kristinuskoon. Se voi kuitenkin olla valikoivan aineiston tai valikoivan esittämisen seurausta.

Siksi olisi tärkeää tarkastella myös niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on muuttanut heidän käsitystään islaminuskosta. Jos joku kertoo kokemuksensa jälkeen löytäneensä islamin, alkaneensa uskoa Koraaniin tai kokeneensa islamin opetukset aiempaa vakuuttavammiksi, tämä on aivan yhtä olennainen osa ilmiön kokonaiskuvaa kuin kristinuskoon kääntyminen. Muuten tutkimuksesta tai keskustelusta puuttuu keskeinen vertailukohta.

Lue lisää

Samalla on huomattava, ettei yhden ihmisen uskonnollinen kääntyminen itsessään todista minkään tietyn uskonnon olevan objektiivisesti totta. Ihmiset tulkitsevat poikkeuksellisia kokemuksia oman kulttuurinsa, kasvatuksensa, aikaisempien uskomustensa ja käsitteistönsä kautta. Tästä syystä samaan tapaan kuvattu kokemus voi saada eri ihmisillä erilaisen uskonnollisen merkityksen.

Juuri tästä syystä aihetta pitäisi käsitellä avoimesti ja tasapuolisesti. Jos NDE-kokemuksia käytetään perusteluna kristinuskolle, pitäisi samalla kysyä: kuinka moni kokija on päätynyt islamiin, kuinka moni buddhalaisuuteen, kuinka moni johonkin muuhun uskonnolliseen tai ei-uskonnolliseen maailmankuvaan – ja kuinka moni ei ole kokenut tapahtumaa uskonnollisesti lainkaan?

Ilman tällaista vertailua vaarana on vahvistusharha: huomataan erityisesti ne tapaukset, jotka tukevat omaa ennakkokäsitystä, ja sivuutetaan ne, jotka haastavat sen. Todella analyyttinen tarkastelu ei siis kysy ainoastaan, löytyykö NDE-kokemuksia, joiden seurauksena ihminen kääntyy kristinuskoon. Sen pitäisi kysyä myös, millaisia uskonnollisia seurauksia kokemuksilla kaiken kaikkiaan on ja miksi ne vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Jos keskustelun tavoitteena on ymmärtää kuolemanrajakokemuksia eikä vain käyttää niitä tietyn uskonnon puolesta argumenttina, myös islamiin johtaneet kokemukset on otettava vakavasti mukaan.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Samalla on huomattava, ettei yhden ihmisen uskonnollinen kääntyminen itsessään todista minkään tietyn uskonnon olevan objektiivisesti totta. Ihmiset tulkitsevat poikkeuksellisia kokemuksia oman kulttuurinsa, kasvatuksensa, aikaisempien uskomustensa ja käsitteistönsä kautta. Tästä syystä samaan tapaan kuvattu kokemus voi saada eri ihmisillä erilaisen uskonnollisen merkityksen.

Juuri tästä syystä aihetta pitäisi käsitellä avoimesti ja tasapuolisesti. Jos NDE-kokemuksia käytetään perusteluna kristinuskolle, pitäisi samalla kysyä: kuinka moni kokija on päätynyt islamiin, kuinka moni buddhalaisuuteen, kuinka moni johonkin muuhun uskonnolliseen tai ei-uskonnolliseen maailmankuvaan – ja kuinka moni ei ole kokenut tapahtumaa uskonnollisesti lainkaan?

Ilman tällaista vertailua vaarana on vahvistusharha: huomataan erityisesti ne tapaukset, jotka tukevat omaa ennakkokäsitystä, ja sivuutetaan ne, jotka haastavat sen. Todella analyyttinen tarkastelu ei siis kysy ainoastaan, löytyykö NDE-kokemuksia, joiden seurauksena ihminen kääntyy kristinuskoon. Sen pitäisi kysyä myös, millaisia uskonnollisia seurauksia kokemuksilla kaiken kaikkiaan on ja miksi ne vaihtelevat ihmisestä toiseen.

Jos keskustelun tavoitteena on ymmärtää kuolemanrajakokemuksia eikä vain käyttää niitä tietyn uskonnon puolesta argumenttina, myös islamiin johtaneet kokemukset on otettava vakavasti mukaan.

Lue lisää

miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Siksi olisi erityisen tärkeää tarkastella niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on johtanut islamin löytämiseen tai vahvistanut heidän uskoaan islamiin. Tässä kohtaa kysymys ei ole vain siitä, löytyykö yksittäisiä kertomuksia muslimien kuolemanrajakokemuksista. Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Anonyymi00086 kirjoitti:

miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?

Siksi olisi erityisen tärkeää tarkastella niitä ihmisiä, joiden kuolemanrajakokemus on johtanut islamin löytämiseen tai vahvistanut heidän uskoaan islamiin. Tässä kohtaa kysymys ei ole vain siitä, löytyykö yksittäisiä kertomuksia muslimien kuolemanrajakokemuksista. Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

Lue lisää

Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?



Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?



Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Paljon olennaisempaa on kysyä, mitä tapahtuu silloin, kun ihminen itse tulkitsee kokemuksensa islamilaisessa viitekehyksessä – ja miksi tällaiset kertomukset jäävät länsimaisessa NDE-keskustelussa helposti vähemmälle huomiolle.

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



miksi et ota selvää ihan päinvastaisista kuolemanrajakokemuksista?



Jos kristinuskoon kääntynyt ihminen kertoo, että kuolemanrajakokemus sai hänet uskomaan Jumalaan, kuolemanjälkeiseen elämään tai Jeesukseen, kertomusta voidaan helposti käyttää argumenttina kristinuskon puolesta. Tällöin on kuitenkin esitettävä symmetrinen kysymys: mitä pitäisi päätellä tapauksesta, jossa muslimi kertoo vastaavan kokemuksen vahvistaneen hänen uskoaan Allahiin, tuonpuoleiseen ja islamilaiseen käsitykseen kuolemanjälkeisestä elämästä? Entä jos ihminen, joka ei aikaisemmin ollut uskonnollinen, alkaa kokemuksensa jälkeen etsiä islamia ja päätyy lopulta muslimiksi?



Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Lue lisää

Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Jos ensimmäistä tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta jälkimmäinen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että islamilaiseen tulkintaan johtava NDE todistaisi islamin olevan totta. Sama pätee kristinuskoon. Yksittäinen kokemus voi olla kokijalle erittäin vakuuttava, mutta kokemuksen vakuuttavuus ja sen metafyysisen tulkinnan totuus ovat kaksi eri kysymystä. Ihminen voi aidosti kokea tavanneensa Jeesuksen, enkelin, kuolleen läheisen, Jumalan tai jonkin sanoinkuvaamattoman läsnäolon. Tämän jälkeen hän joutuu kuitenkin tulkitsemaan, mitä kokemus merkitsee.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.


Siksi kysymys pitäisi muotoilla uudelleen. Ei pitäisi kysyä vain: ”Johtaako kuolemanrajakokemus ihmisen kristinuskoon?” Vaan: ”Miten kuolemanrajakokemus muuttaa ihmisen uskonnollista maailmankuvaa, ja miksi muutos saa eri ihmisillä erilaisia uskonnollisia muotoja?”
Tällainen kysymyksenasettelu avaa myös paljon kiinnostavamman vertailun. Kristitty saattaa tulkita valon Jeesuksen läsnäoloksi. Muslimi saattaa ymmärtää kokemuksen Allahin läheisyyden, tuonpuoleisuuden tai islamilaisen kuolemanjälkeisen todellisuuden kautta.

Tämän vuoksi islamiin johtaneet NDE-kokemukset ovat tärkeä vertailukohta myös silloin, kun tutkimuksen tavoitteena on arvioida kristillisiä tulkintoja.

Jos NDE olisi itsessään yksiselitteinen viesti nimenomaan kristillisestä Jumalasta, pitäisi pystyä selittämään, miksi ihmiset eri uskonnollisissa ympäristöissä kokevat ja tulkitsevat vastaavia ilmiöitä eri tavoin.

Anonyymi00089 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

Jos kristinuskoon kääntymisen tapausta pidetään uskonnollisesti merkityksellisenä, mutta islamiin kääntyminen jätetään mainitsematta, analyysi ei enää ole neutraali. Silloin ei tutkita ensisijaisesti sitä, mitä kuolemanrajakokemukset tekevät ihmisille, vaan sitä, miten tietty uskonnollinen maailmankuva pystyy käyttämään valikoituja kokemuksia oman totuusväitteensä tukena.


Siksi kysymys pitäisi muotoilla uudelleen. Ei pitäisi kysyä vain: ”Johtaako kuolemanrajakokemus ihmisen kristinuskoon?” Vaan: ”Miten kuolemanrajakokemus muuttaa ihmisen uskonnollista maailmankuvaa, ja miksi muutos saa eri ihmisillä erilaisia uskonnollisia muotoja?”
Tällainen kysymyksenasettelu avaa myös paljon kiinnostavamman vertailun. Kristitty saattaa tulkita valon Jeesuksen läsnäoloksi. Muslimi saattaa ymmärtää kokemuksen Allahin läheisyyden, tuonpuoleisuuden tai islamilaisen kuolemanjälkeisen todellisuuden kautta.

Tämän vuoksi islamiin johtaneet NDE-kokemukset ovat tärkeä vertailukohta myös silloin, kun tutkimuksen tavoitteena on arvioida kristillisiä tulkintoja.

Jos NDE olisi itsessään yksiselitteinen viesti nimenomaan kristillisestä Jumalasta, pitäisi pystyä selittämään, miksi ihmiset eri uskonnollisissa ympäristöissä kokevat ja tulkitsevat vastaavia ilmiöitä eri tavoin.

Lue lisää

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

Ps. 81:11




Koraanissa on kohtia, jotka ovat samalla tavalla valtavia ja suoria kuin Ps. 81:11 — Jumala Luojana, elämän ja kuoleman Herrana, johdattajana ja kaiken ylläpitäjänä — niin erityisen voimakkaita ovat nämä:

Koraani 20:53–55 — maa, syntymä, kuolema ja uusi esiin tuleminen
Tässä on ehkä kaikkein kiinnostavin kokonaisuus:
Jumala tekee maan ihmiselle asuinsijaksi, lähettää taivaasta vettä ja kasvattaa sillä kasvit. Sitten sanotaan: ”Siitä Me loimme teidät, siihen Me palautamme teidät ja siitä Me tuomme teidät jälleen kerran.”

Anonyymi00090 kirjoitti:

Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

Ps. 81:11




Koraanissa on kohtia, jotka ovat samalla tavalla valtavia ja suoria kuin Ps. 81:11 — Jumala Luojana, elämän ja kuoleman Herrana, johdattajana ja kaiken ylläpitäjänä — niin erityisen voimakkaita ovat nämä:

Koraani 20:53–55 — maa, syntymä, kuolema ja uusi esiin tuleminen
Tässä on ehkä kaikkein kiinnostavin kokonaisuus:
Jumala tekee maan ihmiselle asuinsijaksi, lähettää taivaasta vettä ja kasvattaa sillä kasvit. Sitten sanotaan: ”Siitä Me loimme teidät, siihen Me palautamme teidät ja siitä Me tuomme teidät jälleen kerran.”

Lue lisää

Joten Koraanissa on aivan samankaltaia kohtia.

Päivän sana

Koraani 2:255 (Āyat al-Kursī) – Jumala on elävä ja ikuinen; taivaan ja maan hallitsija. Mikään ei ole hänen tietämättään. Tämä on yksi Koraanin tunnetuimmista Jumalan majesteettia kuvaavista kohdista.
Koraani 3:26–27 – Jumala antaa vallan kenelle tahtoo ja ottaa sen pois; Hän antaa kunnian ja nöyryytyksen, tuo yön päivään ja päivän yöhön sekä tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä.
Koraani 6:95–96 – Jumala halkaisee siemenen ja jyvän, tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä; Hän halkaisee aamun ja tekee yöstä levon.
Koraani 16:40 – Kun Jumala tahtoo jonkin asian tapahtuvan, hänen käskynsä on: ”Ole!” – ja se on. Tämä on erittäin voimakas kuva Jumalan luovasta vallasta.
Koraani 21:30 – Taivaat ja maa olivat yhteen liittyneet, ja Jumala erotti ne; kaikesta elävästä Hän teki veden.
Koraani 23:12–16 – Ihmisen luominen kuvataan vaihe vaiheelta, ja sen jälkeen todetaan, että ihminen kuolee ja hänet herätetään jälleen.
Koraani 30:19 – Jumala tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä, herättää maan kuolemansa jälkeen. Tämä on aivan erityisen lähellä sinun ajatustasi elämästä ja kuolemasta.
Koraani 35:9 – Jumala lähettää tuulet, jotka liikuttavat pilviä, ja niiden kautta kuollut maa saa jälleen elämän. Tämä toimii vertauskuvana Jumalan kyvystä herättää kuollut.
Koraani 36:33 – Kuollut maa on merkki heille: Jumala antaa sille elämän ja kasvattaa siitä viljaa.
Koraani 50:43 – Erittäin lyhyt ja voimakas: ”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Koraani 57:2 – ”Hänelle kuuluu taivasten ja maan valtakunta. Hän antaa elämän ja aiheuttaa kuoleman.”
Koraani 67:1–2 – Jumalan kädessä on valtakunta; Hänellä on valta kaikkeen. Hän loi kuoleman ja elämän koetellakseen ihmisiä.
Koraani 87:1–3 – Ylistä korkeimman Herrasi nimeä, joka loi ja muovasi, määräsi ja johdatti.


Tämä on erityisen lähellä tuota ajatusta: ”Hän antoi kaikelle sen muodon ja sitten johdatti sen.”

Anonyymi00091 kirjoitti:

Joten Koraanissa on aivan samankaltaia kohtia.

Päivän sana

Koraani 2:255 (Āyat al-Kursī) – Jumala on elävä ja ikuinen; taivaan ja maan hallitsija. Mikään ei ole hänen tietämättään. Tämä on yksi Koraanin tunnetuimmista Jumalan majesteettia kuvaavista kohdista.
Koraani 3:26–27 – Jumala antaa vallan kenelle tahtoo ja ottaa sen pois; Hän antaa kunnian ja nöyryytyksen, tuo yön päivään ja päivän yöhön sekä tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä.
Koraani 6:95–96 – Jumala halkaisee siemenen ja jyvän, tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä; Hän halkaisee aamun ja tekee yöstä levon.
Koraani 16:40 – Kun Jumala tahtoo jonkin asian tapahtuvan, hänen käskynsä on: ”Ole!” – ja se on. Tämä on erittäin voimakas kuva Jumalan luovasta vallasta.
Koraani 21:30 – Taivaat ja maa olivat yhteen liittyneet, ja Jumala erotti ne; kaikesta elävästä Hän teki veden.
Koraani 23:12–16 – Ihmisen luominen kuvataan vaihe vaiheelta, ja sen jälkeen todetaan, että ihminen kuolee ja hänet herätetään jälleen.
Koraani 30:19 – Jumala tuo elävän esiin kuolleesta ja kuolleen elävästä, herättää maan kuolemansa jälkeen. Tämä on aivan erityisen lähellä sinun ajatustasi elämästä ja kuolemasta.
Koraani 35:9 – Jumala lähettää tuulet, jotka liikuttavat pilviä, ja niiden kautta kuollut maa saa jälleen elämän. Tämä toimii vertauskuvana Jumalan kyvystä herättää kuollut.
Koraani 36:33 – Kuollut maa on merkki heille: Jumala antaa sille elämän ja kasvattaa siitä viljaa.
Koraani 50:43 – Erittäin lyhyt ja voimakas: ”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Koraani 57:2 – ”Hänelle kuuluu taivasten ja maan valtakunta. Hän antaa elämän ja aiheuttaa kuoleman.”
Koraani 67:1–2 – Jumalan kädessä on valtakunta; Hänellä on valta kaikkeen. Hän loi kuoleman ja elämän koetellakseen ihmisiä.
Koraani 87:1–3 – Ylistä korkeimman Herrasi nimeä, joka loi ja muovasi, määräsi ja johdatti.


Tämä on erityisen lähellä tuota ajatusta: ”Hän antoi kaikelle sen muodon ja sitten johdatti sen.”

Lue lisää

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Ihminen ei tiedä tulevaisuutta
Koraani 31:34 sanoo, että kukaan ei tiedä, mitä hän huomenna tulee ansaitsemaan, eikä kukaan tiedä, missä hän kuolee.
Tämä on erittäin merkittävä vastakohta tekstille, jossa henkilö väittää nähneensä täsmällisiä tulevia tapahtumia Iranissa vuonna 2026.
Kukaan ei tiedä, milloin kuolee
Koraani 3:145:
”Yksikään sielu ei voi kuolla muutoin kuin Jumalan luvalla, määrättyyn aikaan.”
Tämä sopii hyvin kysymykseesi kuoleman Herrasta: elämä ja kuolema eivät Koraanin mukaan ole ihmisen hallinnassa.
Armon ovi ei ole ihmiselle suljettu niin kauan kuin hän kääntyy Jumalan puoleen
Tämä on ehkä tärkein kohta:
Koraani 39:53:
”Älkää vaipuko epätoivoon Jumalan armosta. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi.”
Se jatkaa kutsulla:
”Kääntykää Herranne puoleen ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus saavuttaa teidät.”
Tämä on hyvin voimakas vastine otsikolle ”Armon ovi sulkeutuu”. Koraanin viesti on ennen kaikkea: älä epätoivoile, vaan käänny Jumalan puoleen.
Mutta kuoleman jälkeen katumukselle asetetaan raja
Tässä tulee erittäin mielenkiintoinen vastapaino.
Koraani 4:18 sanoo, että katumus ei koske niitä, jotka jatkavat väärintekemistä siihen asti, että kuolema tulee ja ihminen sanoo vasta silloin: ”Nyt minä kadun.”
Eli Koraanissa on todellakin ajatus, että katumuksen aika ei jatku rajattomasti.
Samantapainen ajatus esiintyy Koraanissa 63:10–11: kuoleman lähestyessä ihminen pyytää Jumalaa antamaan hänelle vielä aikaa, jotta hän voisi tehdä hyvää, mutta kun määrätty aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Kukaan ei voi määrätä, milloin ”armon aika” loppuu
Koraani 6:158 on tässä erityisen kiinnostava. Siinä kysytään, odottavatko ihmiset, että enkelit tulevat, että Herra tulee tai että jotkin Herran merkit tulevat. Kun tietyt merkit tulevat, usko ei silloin enää hyödytä sitä, joka ei ollut uskonut aikaisemmin.
Tässä on siis Koraanissa todella vahva ajatus:
nyt on uskon ja kääntymisen aika — ei sen jälkeen, kun lopullinen hetki on tullut.
Tulevaisuudesta ei pidä puhua ikään kuin ihminen varmasti tietäisi sen
Koraani 18:23–24 opettaa, ettei tulevasta asiasta pitäisi sanoa ”teen sen huomenna” ilman, että ihminen tunnustaa Jumalan tahdon: ”jos Jumala tahtoo”.
Tämä tekee tuollaisesta viiden tarkasti nimetyn Irania koskevan tulevaisuusennustuksen tekstistä erityisen kiinnostavan Koraanin näkökulmasta.

Ja kaikkein voimakkain kohta:
Jos verrataan tuota kertomusta siihen, mitä olet aiemmin kysynyt elämän, kuoleman ja Jumalan herruudesta, Koraanista löytyy erittäin tiivis kohta:
Koraani 50:43:
”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Siinä ei tarvita näkyä, ennustusta eikä NDE-kertomusta.
Jumala antaa elämän.
Jumala aiheuttaa kuoleman.
Ja ihminen palaa Hänen luokseen.

Anonyymi00092 kirjoitti:

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Ihminen ei tiedä tulevaisuutta
Koraani 31:34 sanoo, että kukaan ei tiedä, mitä hän huomenna tulee ansaitsemaan, eikä kukaan tiedä, missä hän kuolee.
Tämä on erittäin merkittävä vastakohta tekstille, jossa henkilö väittää nähneensä täsmällisiä tulevia tapahtumia Iranissa vuonna 2026.
Kukaan ei tiedä, milloin kuolee
Koraani 3:145:
”Yksikään sielu ei voi kuolla muutoin kuin Jumalan luvalla, määrättyyn aikaan.”
Tämä sopii hyvin kysymykseesi kuoleman Herrasta: elämä ja kuolema eivät Koraanin mukaan ole ihmisen hallinnassa.
Armon ovi ei ole ihmiselle suljettu niin kauan kuin hän kääntyy Jumalan puoleen
Tämä on ehkä tärkein kohta:
Koraani 39:53:
”Älkää vaipuko epätoivoon Jumalan armosta. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi.”
Se jatkaa kutsulla:
”Kääntykää Herranne puoleen ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus saavuttaa teidät.”
Tämä on hyvin voimakas vastine otsikolle ”Armon ovi sulkeutuu”. Koraanin viesti on ennen kaikkea: älä epätoivoile, vaan käänny Jumalan puoleen.
Mutta kuoleman jälkeen katumukselle asetetaan raja
Tässä tulee erittäin mielenkiintoinen vastapaino.
Koraani 4:18 sanoo, että katumus ei koske niitä, jotka jatkavat väärintekemistä siihen asti, että kuolema tulee ja ihminen sanoo vasta silloin: ”Nyt minä kadun.”
Eli Koraanissa on todellakin ajatus, että katumuksen aika ei jatku rajattomasti.
Samantapainen ajatus esiintyy Koraanissa 63:10–11: kuoleman lähestyessä ihminen pyytää Jumalaa antamaan hänelle vielä aikaa, jotta hän voisi tehdä hyvää, mutta kun määrätty aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Kukaan ei voi määrätä, milloin ”armon aika” loppuu
Koraani 6:158 on tässä erityisen kiinnostava. Siinä kysytään, odottavatko ihmiset, että enkelit tulevat, että Herra tulee tai että jotkin Herran merkit tulevat. Kun tietyt merkit tulevat, usko ei silloin enää hyödytä sitä, joka ei ollut uskonut aikaisemmin.
Tässä on siis Koraanissa todella vahva ajatus:
nyt on uskon ja kääntymisen aika — ei sen jälkeen, kun lopullinen hetki on tullut.
Tulevaisuudesta ei pidä puhua ikään kuin ihminen varmasti tietäisi sen
Koraani 18:23–24 opettaa, ettei tulevasta asiasta pitäisi sanoa ”teen sen huomenna” ilman, että ihminen tunnustaa Jumalan tahdon: ”jos Jumala tahtoo”.
Tämä tekee tuollaisesta viiden tarkasti nimetyn Irania koskevan tulevaisuusennustuksen tekstistä erityisen kiinnostavan Koraanin näkökulmasta.

Ja kaikkein voimakkain kohta:
Jos verrataan tuota kertomusta siihen, mitä olet aiemmin kysynyt elämän, kuoleman ja Jumalan herruudesta, Koraanista löytyy erittäin tiivis kohta:
Koraani 50:43:
”Totisesti Me annamme elämän ja aiheutamme kuoleman, ja Meihin on paluu.”
Siinä ei tarvita näkyä, ennustusta eikä NDE-kertomusta.
Jumala antaa elämän.
Jumala aiheuttaa kuoleman.
Ja ihminen palaa Hänen luokseen.

Lue lisää

Koraanissa ja Raamatussa on molemmissa hyvin voimakas ajatus siitä, että Jumalan armo on tarjolla nyt, mutta ihmisen elämässä tulee hetki, jolloin aikaa ei enää ole.
Koraani 39:53 sanoo, ettei ihmisen pidä vaipua epätoivoon Jumalan armosta, sillä Jumala antaa syntejä anteeksi. Heti seuraavassa jakeessa 39:54 kehotetaan ihmistä kääntymään Herransa puoleen ennen kuin rangaistus tulee.
Siis ajatus on:
Nyt on armon aika. Nyt on kääntymisen aika. Älä odota kuolemaan asti.
Koraani sanoo myös 63:10–11, että kun kuolema lähestyy, ihminen pyytää vielä aikaa palatakseen ja tehdäkseen hyvää. Mutta kun Jumalan määräämä aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Tämä on hyvin lähellä Raamatun ajatusta.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Koraanissa ja Raamatussa on molemmissa hyvin voimakas ajatus siitä, että Jumalan armo on tarjolla nyt, mutta ihmisen elämässä tulee hetki, jolloin aikaa ei enää ole.
Koraani 39:53 sanoo, ettei ihmisen pidä vaipua epätoivoon Jumalan armosta, sillä Jumala antaa syntejä anteeksi. Heti seuraavassa jakeessa 39:54 kehotetaan ihmistä kääntymään Herransa puoleen ennen kuin rangaistus tulee.
Siis ajatus on:
Nyt on armon aika. Nyt on kääntymisen aika. Älä odota kuolemaan asti.
Koraani sanoo myös 63:10–11, että kun kuolema lähestyy, ihminen pyytää vielä aikaa palatakseen ja tehdäkseen hyvää. Mutta kun Jumalan määräämä aika tulee, sitä ei enää siirretä.
Tämä on hyvin lähellä Raamatun ajatusta.

Lue lisää

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Koraanissa ja Raamatussa ihan samaa sisältöä ja mahtipointisuutta:

Mahtipontisuuden ja ehdottoman Jumalan vallan julistamisen tasolla niissä on huomattava yhtäläisyys.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Armon ovi sulkeutuu.

pitää tehdä parannus.
Musliminainen kuoli Teheranissa"

Koraanissa ja Raamatussa ihan samaa sisältöä ja mahtipointisuutta:

Mahtipontisuuden ja ehdottoman Jumalan vallan julistamisen tasolla niissä on huomattava yhtäläisyys.

Lue lisää

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>
Onko se mahtipointisuus kopioitu Koraanista?

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.
Eli mahtipontisuus: kyllä, molemmissa löytyy.

Anonyymi00095 kirjoitti:

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>
Onko se mahtipointisuus kopioitu Koraanista?

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Molemmissa teksteissä on paljon jumalallisen auktoriteetin, totuuden ja ehdottomuuden retoriikkaa – tyyliin tämä on Jumalan sana, kuuntele ja ota vakavasti.
Eli mahtipontisuus: kyllä, molemmissa löytyy.

Lue lisää

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Anonyymi00096 kirjoitti:

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, siinä on oikeasti kiinnostava vertailukohta.

1Molemmat eivät vain esitä väitteitä — ne vaativat asemaa

Molemmissa on ajatus suunnilleen:

Tämä ei ole vain yhden ihmisen mielipide. Tämän takana on Jumala.

Se tekee tekstistä retorisesti hyvin voimakkaan. Lukijalle ei tarjota pelkästään ajatusta, jonka voisi ottaa tai jättää, vaan asetetaan totuuden ja ihmisen välinen suhde.

Koraani tekee tätä usein hyvin suoraan: Jumala puhuu, ihminen kuuntelee. Raamatussa sama auktoriteetti rakentuu eri kirjojen ja lajien kautta — profeettojen puheissa, laeissa, viisauskirjallisuudessa, evankeliumeissa, kirjeissä jne.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, siinä on oikeasti kiinnostava vertailukohta.

1Molemmat eivät vain esitä väitteitä — ne vaativat asemaa

Molemmissa on ajatus suunnilleen:

Tämä ei ole vain yhden ihmisen mielipide. Tämän takana on Jumala.

Se tekee tekstistä retorisesti hyvin voimakkaan. Lukijalle ei tarjota pelkästään ajatusta, jonka voisi ottaa tai jättää, vaan asetetaan totuuden ja ihmisen välinen suhde.

Koraani tekee tätä usein hyvin suoraan: Jumala puhuu, ihminen kuuntelee. Raamatussa sama auktoriteetti rakentuu eri kirjojen ja lajien kautta — profeettojen puheissa, laeissa, viisauskirjallisuudessa, evankeliumeissa, kirjeissä jne.

Lue lisää

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Sekä Koraani että Raamattu puhuvat valtavan itsevarmasti omasta totuudestaan, ja juuri siinä on oikeastaan herkullinen ongelma. Molemmat eivät vain esitä jotakin näkemystä muiden näkemysten joukossa, tyyliin: ”Tässä olisi yksi mahdollinen maailmanselitys, katsokaa rauhassa ja valitkaa mieleisenne.” Ei. Molemmilla on huomattavasti kunnianhimoisempi ohjelma: tämän takana on Jumala, tämä on ilmoitus, tämä on totuus. Kiitos, kilpailu on siis käynnissä.

Molemmat astuvat näyttämölle suunnilleen sillä asenteella, että nyt ei olla keskustelemassa mielipiteistä vaan todellisuuden omistusoikeudesta. Ihminen saa toki ajatella mitä haluaa, mutta harmillisesti todellisuus on jo varattu. Koraani kertoo, mikä on Jumalan sana, Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ja ilmoituksesta, ja lukijan pitäisi sitten jollakin tavalla ratkaista, kumpi puhuu Jumalan äänellä — samalla kun molemmat vakuuttavat, että juuri tässä kohtaa pitäisi kuunnella niitä eikä naapurin kirjaa.

Lue lisää

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Ja tässä syntyy pieni filosofinen pulma: jos kaksi tekstiä esittää ristiriitaisia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan ilmoittamaa totuutta, niin totuus ei tietenkään ratkea sillä, että toinen vain sanoo olevansa enemmän totuutta. Se olisi vähän kuin kaksi oikeussalia, joissa molemmat tuomarit huutaisivat toisilleen olevansa se oikea tuomari. Äänenvoimakkuus ei vielä ratkaise toimivallan kysymystä.


Tilanne muuttuu vielä hauskemmaksi, kun huomataan, että kummankin tekstin sisällä on perusteita luottaa juuri siihen tekstiin. Koraani kertoo omasta ilmoitusluonteestaan, ja Raamattu muodostaa oman pitkän ilmoituksen, historian, profetian ja uskonnollisen tradition kokonaisuutensa. Sitten tullaan ulkopuolelta ja kysytään täysin epäkohteliaasti: ”Hyvä on. Mutta miksi minä uskoisin juuri teitä?”

Siinä kohtaa molempien valtava itsevarmuus alkaa näyttää hieman huvittavalta. ”Koska tämä on Jumalan sana.” ”Mistä tiedät?” ”Koska Jumala on ilmoittanut sen.” ”Mistä tiedät, että tämä ilmoitus on Jumalalta?” Ja nyt olemme jo mukavasti kehällä, jossa kirja todistaa itsestään ja uskovainen todistaa kirjasta, joka todistaa itsestään.

Jos siis Koraani sanoo: ”Tämä on totuus”, ja Raamattu sanoo: ”Tämä on totuus”, seuraava kysymys ei oikeastaan ole enää kumpi sanoo sen vakuuttavammin. Se on paljon hankalampi:
Mitä tarkoittaa totuus silloin, kun kaksi ilmoitukseksi väittävää tekstiä ovat eri mieltä siitä, mitä Jumala on sanonut?


Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Totuus ei voi olla molempien ristiriitainen väite yhtä aikaa — ellei sitten keksitä kolmatta kirjaa, joka ilmoittaa ratkaisevansa asian ja kertoo tietenkin olevansa se ainoa oikea.

Lue lisää

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Anonyymi00100 kirjoitti:

Siinä kohtaa mahtipontisuus loppuu ja alkaa varsinainen ongelma. Ei siksi, että Koraani tai Raamattu olisivat vailla sisältöä, historiallista merkitystä tai filosofista painoa, vaan siksi, että totuus ei muutu todeksi sillä, että se lausuu itsestään tarpeeksi vakuuttavasti olevansa totuus. Jos kaksi ilmoitusta esittää toisistaan poikkeavia väitteitä ja kumpikin ilmoittaa olevansa Jumalan sanaa, olemme tilanteessa, jossa molemmat ovat hakeneet itselleen korkeimman mahdollisen auktoriteetin valtakirjan. Jumalan nimissä, tietenkin. Onhan tavallisen mielipiteen kanssa aivan liian helppo elää.
”Tämä on Jumalan sana.”
”Mistä tiedät?”
”Koska Jumala on ilmoittanut sen.”
”Mistä tiedät, että Jumala on ilmoittanut sen?”
”Koska tämä Jumalan sana kertoo niin.”

Lue lisää

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Ja juuri tässä uskonnollinen itsevarmuus muuttuu filosofisesti herkulliseksi. Molemmat voivat katsoa toista ja sanoa: ”Sinä uskot kirjaasi, koska se sanoo olevansa totta.” Sitten he kääntyvät omansa puoleen ja toteavat: ”Minun tapauksessani asia on tietenkin erilainen, koska minun kirjani todella on Jumalan sana.” Aivan. Tuo varmasti selkeytti asian. Molemmat ovat nyt todistaneet olevansa oikeassa — omassa todellisuudessaan.

Lue lisää

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Syntyy eräänlainen teologinen peilisali. Muslimi kysyy kristityltä, miksi tämän pitäisi hyväksyä Raamatun ilmoitus. Kristitty kysyy muslimilta, miksi tämän pitäisi hyväksyä Koraanin ilmoitus. Molemmat esittävät historiallisia, teologisia ja tekstuaalisia perusteita. Mutta aivan pohjalla on kysymys, jota kumpikaan kirja ei voi ratkaista pelkästään vetoamalla itseensä: miksi juuri tämä ilmoitus on Jumalasta?
Ja tässä on se kohta, jossa ihmisen pitäisi ehkä hetkeksi laskea kirjansa pöydälle.
Koska jos vastaus lopulta on ”koska kirjani sanoo niin”, olemme palanneet lähtöpisteeseen. Jos vastaus taas on historiallinen tapahtuma, profeetan elämä, tekstin säilyminen, ihme, profetia, filosofinen johdonmukaisuus tai jokin muu peruste, silloin keskustelu muuttuu kiinnostavaksi. Silloin voidaan oikeasti kysyä, mitä näyttöä on, kuinka vahvaa se on ja selittääkö se paremmin toisen vai toisen väitteen.

Lue lisää

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.

Anonyymi00103 kirjoitti:

>Ilm. 22:13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.>

Koraani ja Raamattu kilpailevat mahtipointisuudesta. Ihan samat molemmat ylpeydessään!

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten ratkaisu olisi hämmästyttävän helppo: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja ongelma on valmis. Silloin historian suurin uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu suunnilleen samalla menetelmällä kuin lapsi ratkaisee väittelyn ilmoittamalla: ”Minä voitin.”
Ja juuri tästä syntyy kaikkein kiusallisin kysymys:
Jos totuus tarvitsee auktoriteettinsa vakuudeksi vain oman väitteensä, mistä erotamme Jumalan ilmoituksen ihmisen ilmoituksesta, joka vain puhuu Jumalan äänellä?
Siinä ei enää kysytä, kumpi kirja kuulostaa mahtavammalta.
Siinä kysytään, millä perusteella ylipäätään tunnistamme totuuden silloin, kun totuus itse väittää puhuvansa meille.
Ja jos kaksi ääntä sanoo ”minä olen Jumala”, ihmisen todellinen ongelma ei ole enää se, kumpaa ääntä totellaan.
Vaan se, kuka helvetti puhuu.

Lue lisää

Koraani ja Raamattu astuvat näyttämölle kuin kaksi kosmista hallitsijaa, kumpikin pukeutuneena ikuisuuden viittaan ja kumpikin ilmoittamassa olevansa se viimeinen sana, jonka jälkeen ei enää tarvitse keskustella.

Mahtipontisuudessa ei siis säästellä.
Toinen ilmoittaa olevansa alku ja loppu. Toinen puhuu Jumalan viimeisenä ilmoituksena. Molemmissa on sama hämmästyttävä retorinen ratkaisu: Jumala sanoo olevansa Jumala.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Koraani ja Raamattu astuvat näyttämölle kuin kaksi kosmista hallitsijaa, kumpikin pukeutuneena ikuisuuden viittaan ja kumpikin ilmoittamassa olevansa se viimeinen sana, jonka jälkeen ei enää tarvitse keskustella.

Mahtipontisuudessa ei siis säästellä.
Toinen ilmoittaa olevansa alku ja loppu. Toinen puhuu Jumalan viimeisenä ilmoituksena. Molemmissa on sama hämmästyttävä retorinen ratkaisu: Jumala sanoo olevansa Jumala.

Lue lisää

Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Se olisi suorastaan täydellinen todistus — jos väitteen esittäminen itsessään todistaisi väitteen todeksi.

Mutta pelkkä jumalallisen leiman painaminen kirjan kanteen ei vielä tee asiasta ratkaistua. Muuten koko maailmanhistorian vaikein uskonnollinen kysymys olisi ratkaistu hämmästyttävän halvalla: kirjoitetaan kirja, ilmoitetaan ensimmäisellä sivulla, että sen kirjoittaja on kaikkivaltias Jumala, ja sitten odotetaan ihmiskunnan polvistuvan.

Lue lisää

Anonyymi00045 kirjoitti:

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Anonyymi00106 kirjoitti:

Anonyymi00045 kirjoitti:

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Jos kristityt rukoilevat ”oikeaa elävää Jumalaa”, miksi muiden uskontojen seuraajat kokevat täsmälleen samoja kokemuksia? Tiedän jo, mitä kristityt sanovat: että muiden uskontojen kokemukset ovat kaikki peräisin Saatanalta (ei ole väliä, että koko saatanaa ei ole edes olemassa)

https://csrs.nd.edu/assets/59930/williams_1902.pdf

Lue lisää

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Mutta miten ihminen voi tietää, kumpi on oikeassa, jos molemmat ilmoittavat olevansa Jumalan sanaa — ja vieläpä väittävät, että juuri heidän ilmoituksensa todistaa itse olevansa oikea?

Silloin päädymme kehään:

”Tämä on Jumalan sana, koska Jumala sanoo sen.”

”Mistä tiedät, että Jumala sanoo sen?”

”Koska tämä kirja sanoo niin.”

Ja toinen kirja voi tehdä täsmälleen saman tempun.

Silloin olemme saavuttaneet hämmästyttävän tilanteen: kaksi jumalallista auktoriteettia todistaa oman jumalallisuutensa omalla auktoriteetillaan.

Mutta sehän ei vielä kerro, kumpi puhuu totta.

Jos kaksi ihmistä seisoo torilla ja kumpikin julistaa olevansa maailman laillinen kuningas, ongelma ei ratkea sillä, että he molemmat sanovat olevansa kuninkaita mahdollisimman arvovaltaisella äänensävyllä.

Lue lisää

Ja tässä argumentissa on yksi todella vahva kohta, jota kannattaa terävöittää. William James ei todista, että kaikki uskonnot ovat tosia, eikä edes sitä, että uskonnolliset kokemukset ovat sama asia. Hänen havaintonsa on paljon kiinnostavampi: ihmiset hyvin erilaisissa uskonnollisissa viitekehyksissä raportoivat kokemuksia, joilla on huomattavia rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Hän nimenomaan keskittyi henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin eikä uskonnollisten instituutioiden tai oppijärjestelmien totuuteen.

Jamesin kirjassa tämä menee vielä pidemmälle. Hän kysyy, löytyykö eri uskontojen ristiriitaisten oppien alta jokin yhteinen ydin. Hänen mukaansa löytyy ainakin kokemus siitä, että ihmisessä tai maailmassa on jokin ongelma ja että yhteys johonkin ”korkeampaan” ratkaisee sen. Samalla hän huomauttaa, että eri uskontojen jumalat ja opit ovat keskenään ristiriidassa.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Ja tässä argumentissa on yksi todella vahva kohta, jota kannattaa terävöittää. William James ei todista, että kaikki uskonnot ovat tosia, eikä edes sitä, että uskonnolliset kokemukset ovat sama asia. Hänen havaintonsa on paljon kiinnostavampi: ihmiset hyvin erilaisissa uskonnollisissa viitekehyksissä raportoivat kokemuksia, joilla on huomattavia rakenteellisia yhtäläisyyksiä. Hän nimenomaan keskittyi henkilökohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin eikä uskonnollisten instituutioiden tai oppijärjestelmien totuuteen.

Jamesin kirjassa tämä menee vielä pidemmälle. Hän kysyy, löytyykö eri uskontojen ristiriitaisten oppien alta jokin yhteinen ydin. Hänen mukaansa löytyy ainakin kokemus siitä, että ihmisessä tai maailmassa on jokin ongelma ja että yhteys johonkin ”korkeampaan” ratkaisee sen. Samalla hän huomauttaa, että eri uskontojen jumalat ja opit ovat keskenään ristiriidassa.

Lue lisää

Jos kristitty rukoilee ”oikeaa elävää Jumalaa” ja kokee rukouksessa rauhaa, rakkautta, läsnäoloa, johdatusta ja syvää yhteyttä Jumalaan, niin miksi muslimi tai muun uskonnon harjoittaja voi kuvata samankaltaisen kokemuksen — samalla kun hän tulkitsee sen aivan toisen uskonnollisen maailmankuvan kautta?

William Jamesin klassinen tutkimus The Varieties of Religious Experience on kiinnostava juuri tästä syystä. Hän kerää eri aikakausien ja uskonnollisten perinteiden ihmisten omia kuvauksia ja tarkastelee niiden psykologisia piirteitä. Hän ei lähde siitä, että kristillinen kokemus on automaattisesti tosi ja muut kokemukset automaattisesti vääriä. Hän tarkastelee itse kokemusta: mitä ihmiset kokevat, miten se muuttaa heitä ja millaisia yhteisiä piirteitä kokemuksissa esiintyy.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Jos kristitty rukoilee ”oikeaa elävää Jumalaa” ja kokee rukouksessa rauhaa, rakkautta, läsnäoloa, johdatusta ja syvää yhteyttä Jumalaan, niin miksi muslimi tai muun uskonnon harjoittaja voi kuvata samankaltaisen kokemuksen — samalla kun hän tulkitsee sen aivan toisen uskonnollisen maailmankuvan kautta?

William Jamesin klassinen tutkimus The Varieties of Religious Experience on kiinnostava juuri tästä syystä. Hän kerää eri aikakausien ja uskonnollisten perinteiden ihmisten omia kuvauksia ja tarkastelee niiden psykologisia piirteitä. Hän ei lähde siitä, että kristillinen kokemus on automaattisesti tosi ja muut kokemukset automaattisesti vääriä. Hän tarkastelee itse kokemusta: mitä ihmiset kokevat, miten se muuttaa heitä ja millaisia yhteisiä piirteitä kokemuksissa esiintyy.

Lue lisää

Jos kristityn kokemus Jumalan läsnäolosta todistaa hänen mielestään kristinuskon olevan totta, miksi muslimin kokemus Allahin läsnäolosta ei todista samalla logiikalla islamia todeksi?
Jos vastaus kuuluu:
”Koska minun kokemukseni on Pyhästä Hengestä, mutta hänen kokemuksensa on Saatanasta”,
niin silloin on kysyttävä:
Mistä tiedät sen?
Jos vastaus taas on:
”Raamattu kertoo, että Pyhä Henki on oikea ja muut henget ovat vääriä”,
olemme jälleen samassa kehässä:
Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana — ja Raamattu kertoo muiden kokemusten olevan vääriä, koska Raamattu on Jumalan sana.
Sehän ei vielä ratkaise mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole jo hyväksynyt Raamatun jumalallista auktoriteettia.
Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?

Anonyymi00110 kirjoitti:

Jos kristityn kokemus Jumalan läsnäolosta todistaa hänen mielestään kristinuskon olevan totta, miksi muslimin kokemus Allahin läsnäolosta ei todista samalla logiikalla islamia todeksi?
Jos vastaus kuuluu:
”Koska minun kokemukseni on Pyhästä Hengestä, mutta hänen kokemuksensa on Saatanasta”,
niin silloin on kysyttävä:
Mistä tiedät sen?
Jos vastaus taas on:
”Raamattu kertoo, että Pyhä Henki on oikea ja muut henget ovat vääriä”,
olemme jälleen samassa kehässä:
Raamattu on totta, koska Raamattu kertoo olevansa Jumalan sana — ja Raamattu kertoo muiden kokemusten olevan vääriä, koska Raamattu on Jumalan sana.
Sehän ei vielä ratkaise mitään sellaiselle ihmiselle, joka ei ole jo hyväksynyt Raamatun jumalallista auktoriteettia.
Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?

Lue lisää

”Minä tunsin Jumalan.”
- siis Jumala oli paikalla.
”Jumala oli paikalla.”
- siis Raamatun Jumala oli paikalla.
”Raamatun Jumala oli paikalla.”
- siis kristinusko on totta.

Mutta

Ja jos muslimi voi tehdä täsmälleen saman päättelyketjun omasta kokemuksestaan käsin, kokemuksen olemassaolo ei yksin ratkaise näiden uskontojen välistä kiistaa.

Silloin ”Saatana” voi toimia ainoastaan selityksenä kristityn omassa maailmankuvassa:
”Kristillinen kokemus tulee Jumalasta; ristiriitainen kokemus tulee Saatanasta.”

Mutta ulkopuoliselle tämä ei vielä ole todistus. Se on hypoteesi, joka itse tarvitsee perustelun.
Ja tässä syntyy todella hankala kehä:
Mistä tiedät, että kristillinen kokemus tulee Jumalasta?
”Koska Raamattu sanoo niin.”
Mistä tiedät, että Raamattu kertoo totuuden?
”Koska Jumala on sen ilmoittanut.”
Mistä tiedät, että kyseessä oli Jumala eikä jokin muu lähde?
”Koska koin Jumalan.”
Mistä tiedät, että kokemuksesi oli Jumala?
”Koska Raamattu sanoo, että se oli Jumala.”

Ja olemme jälleen lähtöpisteessä.
Siksi kaikkein vaikein kysymys ei ole:
”Voiko Saatana antaa uskonnollisia kokemuksia?”
Vaan:
”Millä perusteella tunnistan Jumalan kokemuksesta, jos jokaisen kilpailevan uskonnon kannattaja voi vedota omaan kokemukseensa aivan samalla tavalla?”
Ja jos vastaus on lopulta vain:
”Minä tiedän, että minun kokemukseni oli Jumalasta, koska se tuntui Jumalalta — ja tiedän, että sinun kokemuksesi ei ollut Jumalasta, koska se ei vastaa minun ilmoitustani,”
silloin emme ole vielä löytäneet menetelmää totuuden tunnistamiseksi.
Olemme löytäneet menetelmän, jolla oma uskonnollinen kokemuksemme julistetaan oikeaksi ja muiden kokemukset vääriksi.
Ja se on juuri se ongelma, joka pitäisi ensin ratkaista.

Anonyymi00111 kirjoitti:

”Minä tunsin Jumalan.”
- siis Jumala oli paikalla.
”Jumala oli paikalla.”
- siis Raamatun Jumala oli paikalla.
”Raamatun Jumala oli paikalla.”
- siis kristinusko on totta.

Mutta

Ja jos muslimi voi tehdä täsmälleen saman päättelyketjun omasta kokemuksestaan käsin, kokemuksen olemassaolo ei yksin ratkaise näiden uskontojen välistä kiistaa.

Silloin ”Saatana” voi toimia ainoastaan selityksenä kristityn omassa maailmankuvassa:
”Kristillinen kokemus tulee Jumalasta; ristiriitainen kokemus tulee Saatanasta.”

Mutta ulkopuoliselle tämä ei vielä ole todistus. Se on hypoteesi, joka itse tarvitsee perustelun.
Ja tässä syntyy todella hankala kehä:
Mistä tiedät, että kristillinen kokemus tulee Jumalasta?
”Koska Raamattu sanoo niin.”
Mistä tiedät, että Raamattu kertoo totuuden?
”Koska Jumala on sen ilmoittanut.”
Mistä tiedät, että kyseessä oli Jumala eikä jokin muu lähde?
”Koska koin Jumalan.”
Mistä tiedät, että kokemuksesi oli Jumala?
”Koska Raamattu sanoo, että se oli Jumala.”

Ja olemme jälleen lähtöpisteessä.
Siksi kaikkein vaikein kysymys ei ole:
”Voiko Saatana antaa uskonnollisia kokemuksia?”
Vaan:
”Millä perusteella tunnistan Jumalan kokemuksesta, jos jokaisen kilpailevan uskonnon kannattaja voi vedota omaan kokemukseensa aivan samalla tavalla?”
Ja jos vastaus on lopulta vain:
”Minä tiedän, että minun kokemukseni oli Jumalasta, koska se tuntui Jumalalta — ja tiedän, että sinun kokemuksesi ei ollut Jumalasta, koska se ei vastaa minun ilmoitustani,”
silloin emme ole vielä löytäneet menetelmää totuuden tunnistamiseksi.
Olemme löytäneet menetelmän, jolla oma uskonnollinen kokemuksemme julistetaan oikeaksi ja muiden kokemukset vääriksi.
Ja se on juuri se ongelma, joka pitäisi ensin ratkaista.

Lue lisää

Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?

Anonyymi00112 kirjoitti:

Ja tässä kohtaa ”Saatana selittää kaiken” alkaa näyttää hieman epäilyttävältä jokerikortilta.
Kristitty kokee Jumalan - Jumala.
Muslimi kokee Jumalan - Saatana.


Kristitty kokee rukouksessa rauhaa - todiste Jumalasta.
Muslimi kokee rukouksessa rauhaa - eksytys.
Mutta millä riippumattomalla perusteella nämä luokitellaan näin?

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



Tuossa aineistossa on oikeastaan kolme eri väitettä, jotka kannattaa pitää erillään. Kun ne erotetaan, argumentista tulee paljon vahvempi eikä vastapuoli pääse yhtä helposti sivuraiteelle.
”Jeesus sanoo, että sinä joudut kadotukseen” ei ole todiste siitä, että näin tapahtuu
Jos kauhudramaturgi kirjoittaa:
”Sinut on tutkittu. Menet kadotukseen. Terveisin Jumalan sana, allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
hän ei ole vielä esittänyt todistetta. Hän on esittänyt tuomion.
Ja erityisen ongelmallista on se, että ihminen ottaa itselleen oikeuden ilmoittaa toisen henkilön lopullisen kohtalon ikään kuin hänellä olisi suora pääsy Jumalan tuomioistuimeen.
Vielä olennaisempaa on kuitenkin tämä:
Jos hän vetoaa Raamattuun todistaakseen, että sinä joudut kadotukseen, hänen täytyy ensin perustella, miksi juuri Raamattu on tässä asiassa luotettava jumalallinen auktoriteetti.
Muuten argumentti on:
Raamattu sanoo - siksi se on totta - koska Raamattu sanoo niin.
Ja sama ongelma koskee Koraania, Mormonin kirjaa tai mitä tahansa muuta tekstiä, joka esitetään jumalallisena ilmoituksena.

Anonyymi00113 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.



Tuossa aineistossa on oikeastaan kolme eri väitettä, jotka kannattaa pitää erillään. Kun ne erotetaan, argumentista tulee paljon vahvempi eikä vastapuoli pääse yhtä helposti sivuraiteelle.
”Jeesus sanoo, että sinä joudut kadotukseen” ei ole todiste siitä, että näin tapahtuu
Jos kauhudramaturgi kirjoittaa:
”Sinut on tutkittu. Menet kadotukseen. Terveisin Jumalan sana, allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
hän ei ole vielä esittänyt todistetta. Hän on esittänyt tuomion.
Ja erityisen ongelmallista on se, että ihminen ottaa itselleen oikeuden ilmoittaa toisen henkilön lopullisen kohtalon ikään kuin hänellä olisi suora pääsy Jumalan tuomioistuimeen.
Vielä olennaisempaa on kuitenkin tämä:
Jos hän vetoaa Raamattuun todistaakseen, että sinä joudut kadotukseen, hänen täytyy ensin perustella, miksi juuri Raamattu on tässä asiassa luotettava jumalallinen auktoriteetti.
Muuten argumentti on:
Raamattu sanoo - siksi se on totta - koska Raamattu sanoo niin.
Ja sama ongelma koskee Koraania, Mormonin kirjaa tai mitä tahansa muuta tekstiä, joka esitetään jumalallisena ilmoituksena.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.


Kuolemanrajakokemuksissa on juuri se ongelma, jonka nostin esiin

Niissä on sekä toistuvia yhteisiä piirteitä että kulttuurisesti vaihtelevaa uskonnollista sisältöä ja tulkintaa.
Eräässä systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi vuosien 1980–2022 tapausraportteja, tapaussarjoja ja laadullisia tutkimuksia. Lopulliseen tarkasteluun päätyi 54 tutkimusta ja yhteensä 465 kokemusta. Katsauksessa kuvattiin sekä yhteisiä piirteitä että kulttuurisia eroja: esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia ja muita toistuvia kokemusrakenteita, mutta uskonnollisten hahmojen ja kokemusten tulkinnoissa oli eroja. Länsimaisissa aineistoissa esiintyi kristilliseen ympäristöön liittyviä hahmoja, thaimaalaisissa aineistoissa erilaisia buddhalaisia kulttuurisia piirteitä ja shiialaisissa aineistoissa shiialaisia uskonnollisia hahmoja jne.
Ja tämä tekee argumentista kiinnostavan:
Jos kristitty kerää ainoastaan kristillisiä helvettikertomuksia ja sanoo niiden todistavan kristillisen helvetin, hänen pitäisi samalla käsitellä myös ristiriitainen aineisto.
Muuten kyseessä on valikoiva todistusaineiston käyttö.

”Kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” ei ratkaise ongelmaa
Tämä on mielestäni kaikkein terävin kohta.
Oletetaan hetkeksi kristityn hyväksi, että Saatana todella on olemassa.
Sekään ei vielä ratkaise kysymystä.
Kristitty sanoo:
”Tämä henkilö näki Jeesuksen - Jumala.”
Toinen henkilö:
”Näin Allahin - Jumala.”
Ja kristitty vastaa:
”Ei. Teidän kokemuksenne olivat Saatanasta.”

Hyvä. Mutta mistä hän tietää sen?
Tämä on se kysymys, jota ei voi ohittaa.
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu kertoo, että muut ovat eksytystä.”
niin kysymme jälleen:
Miksi hyväksymme juuri Raamatun auktoriteetin tässä kiistassa?
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu on Jumalan sana.”
kysymme:
Mistä tiedät, että Raamattu on Jumalan sana?
Jos vastaus taas on:
”Koska Jumala todisti sen minulle kokemuksessani.”
olemme palanneet alkuperäiseen ongelmaan.

Tässä syntyy lähes täydellinen kehä
Kristillinen kokemus - Jumala.
Islamilainen kokemus - Saatana.
Buddhalainen kokemus – Saatana.
Jne.
Mutta kysymys kuuluu:
Mikä riippumaton kriteeri tekee ensimmäisestä Jumalan kokemuksen ja kolmesta jälkimmäisestä Saatanan kokemuksen?
Jos sellaista kriteeriä ei pystytä antamaan, ”Saatana” ei tässä toimi varsinaisena todistuksena.
Se toimii selityksenä, joka on rakennettu etukäteen oman uskonnon sisälle.
Ja tästä seuraa vielä pahempi ongelma.
Jos teoria selittää kaiken, se ei välttämättä selitä mitään.
kristitty kokee jotakin ristiriitaista - Saatana yritti eksyttää
• kristitty kokee jotakin kristinuskoa vahvistavaa → Pyhä Henki
niin kysymys kuuluu:
Mikä havainto voisi osoittaa tämän luokittelun vääräksi?
Jos vastaus on:
”Ei mikään.”
silloin kyseessä ei ole kovin hyvä empiirinen erotusmenetelmä. Se on maailmankatsomus, joka pystyy jälkikäteen sijoittamaan lähes minkä tahansa mahdollisen kokemuksen valmiiksi määrättyyn lokeroon.

Anonyymi00114 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.


Kuolemanrajakokemuksissa on juuri se ongelma, jonka nostin esiin

Niissä on sekä toistuvia yhteisiä piirteitä että kulttuurisesti vaihtelevaa uskonnollista sisältöä ja tulkintaa.
Eräässä systemaattisessa katsauksessa käytiin läpi vuosien 1980–2022 tapausraportteja, tapaussarjoja ja laadullisia tutkimuksia. Lopulliseen tarkasteluun päätyi 54 tutkimusta ja yhteensä 465 kokemusta. Katsauksessa kuvattiin sekä yhteisiä piirteitä että kulttuurisia eroja: esimerkiksi ruumiista irtautumisen kokemuksia ja muita toistuvia kokemusrakenteita, mutta uskonnollisten hahmojen ja kokemusten tulkinnoissa oli eroja. Länsimaisissa aineistoissa esiintyi kristilliseen ympäristöön liittyviä hahmoja, thaimaalaisissa aineistoissa erilaisia buddhalaisia kulttuurisia piirteitä ja shiialaisissa aineistoissa shiialaisia uskonnollisia hahmoja jne.
Ja tämä tekee argumentista kiinnostavan:
Jos kristitty kerää ainoastaan kristillisiä helvettikertomuksia ja sanoo niiden todistavan kristillisen helvetin, hänen pitäisi samalla käsitellä myös ristiriitainen aineisto.
Muuten kyseessä on valikoiva todistusaineiston käyttö.

”Kaikki muut kokemukset ovat Saatanasta” ei ratkaise ongelmaa
Tämä on mielestäni kaikkein terävin kohta.
Oletetaan hetkeksi kristityn hyväksi, että Saatana todella on olemassa.
Sekään ei vielä ratkaise kysymystä.
Kristitty sanoo:
”Tämä henkilö näki Jeesuksen - Jumala.”
Toinen henkilö:
”Näin Allahin - Jumala.”
Ja kristitty vastaa:
”Ei. Teidän kokemuksenne olivat Saatanasta.”

Hyvä. Mutta mistä hän tietää sen?
Tämä on se kysymys, jota ei voi ohittaa.
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu kertoo, että muut ovat eksytystä.”
niin kysymme jälleen:
Miksi hyväksymme juuri Raamatun auktoriteetin tässä kiistassa?
Jos vastaus on:
”Koska Raamattu on Jumalan sana.”
kysymme:
Mistä tiedät, että Raamattu on Jumalan sana?
Jos vastaus taas on:
”Koska Jumala todisti sen minulle kokemuksessani.”
olemme palanneet alkuperäiseen ongelmaan.

Tässä syntyy lähes täydellinen kehä
Kristillinen kokemus - Jumala.
Islamilainen kokemus - Saatana.
Buddhalainen kokemus – Saatana.
Jne.
Mutta kysymys kuuluu:
Mikä riippumaton kriteeri tekee ensimmäisestä Jumalan kokemuksen ja kolmesta jälkimmäisestä Saatanan kokemuksen?
Jos sellaista kriteeriä ei pystytä antamaan, ”Saatana” ei tässä toimi varsinaisena todistuksena.
Se toimii selityksenä, joka on rakennettu etukäteen oman uskonnon sisälle.
Ja tästä seuraa vielä pahempi ongelma.
Jos teoria selittää kaiken, se ei välttämättä selitä mitään.
kristitty kokee jotakin ristiriitaista - Saatana yritti eksyttää
• kristitty kokee jotakin kristinuskoa vahvistavaa → Pyhä Henki
niin kysymys kuuluu:
Mikä havainto voisi osoittaa tämän luokittelun vääräksi?
Jos vastaus on:
”Ei mikään.”
silloin kyseessä ei ole kovin hyvä empiirinen erotusmenetelmä. Se on maailmankatsomus, joka pystyy jälkikäteen sijoittamaan lähes minkä tahansa mahdollisen kokemuksen valmiiksi määrättyyn lokeroon.

Lue lisää

Minua ei kiinnosta tässä ensisijaisesti se, onko kristinusko totta tai onko islam jne. totta.

Minua kiinnostaa, millä menetelmällä totuus voidaan erottaa väärästä ilmoituksesta.


Jos kristitty käyttää kristillistä ilmoitusta todistaakseen kristillisen ilmoituksen, muslimi käyttää Koraania todistaakseen Koraanin ja molemmat tulkitsevat vastapuolen kokemukset Saatanan aikaansaamiksi, emme ole vielä ratkaisseet uskontojen välistä kiistaa.


Olemme vain antaneet kummallekin osapuolelle luvan pitää omaa lähtökohtaansa todisteena omasta lähtökohdastaan.
Sama koskee kuolemanrajakokemuksia.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Minua ei kiinnosta tässä ensisijaisesti se, onko kristinusko totta tai onko islam jne. totta.

Minua kiinnostaa, millä menetelmällä totuus voidaan erottaa väärästä ilmoituksesta.


Jos kristitty käyttää kristillistä ilmoitusta todistaakseen kristillisen ilmoituksen, muslimi käyttää Koraania todistaakseen Koraanin ja molemmat tulkitsevat vastapuolen kokemukset Saatanan aikaansaamiksi, emme ole vielä ratkaisseet uskontojen välistä kiistaa.


Olemme vain antaneet kummallekin osapuolelle luvan pitää omaa lähtökohtaansa todisteena omasta lähtökohdastaan.
Sama koskee kuolemanrajakokemuksia.

Lue lisää

Jos kristilliset helvettikokemukset otetaan todisteeksi kristillisestä helvetistä, mutta Allahin, Buddhan tai muiden uskonnollisten hahmojen kokemukset julistetaan automaattisesti Saatanan eksytykseksi, tarvitaan riippumaton peruste, joka oikeuttaa juuri tämän jaon.


Muuten argumentti on käytännössä:
”Minun yliluonnollinen kokemukseni on Jumala, sinun yliluonnollinen kokemuksesi on Saatana.”


Mutta juuri sitä meidän piti alun perin selvittää.
Kuka määrittelee, kumpi on kumpi?


Jos vastaus on lopulta ”Raamattu”, seuraava kysymys on:
Miksi juuri Raamattu?


Ja jos vastaus on jälleen ”koska Raamattu on Jumalan sana”, olemme taas lähtöpisteessä.
Silloin ei ole vielä osoitettu, että Raamattu on Jumalan sana. On vain käytetty

Raamatun oletettua jumalallisuutta sen oman jumalallisuuden perusteluna.
Ja tässä kohtaa keskustelun todellinen kysymys ei enää ole:


”Kumpi meistä uskoo enemmän?”
vaan:
”Onko meillä olemassa jokin yhteisesti arvioitava tapa ratkaista, kumpi meistä on väärässä?”
Jos ei ole, silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.
Äänestä

Anonyymi00116 kirjoitti:

Jos kristilliset helvettikokemukset otetaan todisteeksi kristillisestä helvetistä, mutta Allahin, Buddhan tai muiden uskonnollisten hahmojen kokemukset julistetaan automaattisesti Saatanan eksytykseksi, tarvitaan riippumaton peruste, joka oikeuttaa juuri tämän jaon.


Muuten argumentti on käytännössä:
”Minun yliluonnollinen kokemukseni on Jumala, sinun yliluonnollinen kokemuksesi on Saatana.”


Mutta juuri sitä meidän piti alun perin selvittää.
Kuka määrittelee, kumpi on kumpi?


Jos vastaus on lopulta ”Raamattu”, seuraava kysymys on:
Miksi juuri Raamattu?


Ja jos vastaus on jälleen ”koska Raamattu on Jumalan sana”, olemme taas lähtöpisteessä.
Silloin ei ole vielä osoitettu, että Raamattu on Jumalan sana. On vain käytetty

Raamatun oletettua jumalallisuutta sen oman jumalallisuuden perusteluna.
Ja tässä kohtaa keskustelun todellinen kysymys ei enää ole:


”Kumpi meistä uskoo enemmän?”
vaan:
”Onko meillä olemassa jokin yhteisesti arvioitava tapa ratkaista, kumpi meistä on väärässä?”
Jos ei ole, silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.
Äänestä

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Anonyymi00117 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

---------------

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Lue lisää

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.
Ja ilmeisesti joissakin uskonnollisissa väittelyissä on syntynyt erikoinen käsitys siitä, että mitä enemmän versaalikirjaimia käytetään, sitä lähemmäksi metafyysistä totuutta päästään.
JUMALAN SANA!!!
Ahaa. Nyt todistusaineisto vahvistui.
KADOTUS!!!
Erinomaista. Nyt epäselvästä väitteestä tuli ilmeisesti empiirisesti varmennettu.
JEESUS KRISTUS!!!
No niin. Nyt argumentti on viimeistelty.
Mutta todistamisen kannalta tapahtui jotakin kummallista: yhtään uutta perustetta ei ilmestynyt.
Ei uutta havaintoa.
Ei riippumatonta näyttöä.
Ei testiä, jolla väite voitaisiin erottaa vastakkaisesta väitteestä.
Ei menetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää, kuka todella puhuu Jumalan nimissä.
Ainoastaan ilmoituksen retorinen äänenvoimakkuus kasvoi.
Ja kaikkein huvittavinta on, että samaa menetelmää voi käyttää kuka tahansa.

Muslimi voi kirjoittaa:
”ALLAHIN SANA!!! SINÄ JOUTUISIT KADOTUKSEEN!!!”
Kristitty vastaa:
”EI! RAAMATTU ON JUMALAN SANA!!! SINÄ OLET EKSYNYT!!!”
Toinen lisää kymmenen huutomerkkiä.
Ensimmäinen lisää kaksikymmentä.
Kolmas kaivaa esiin vielä yhden ”helvettiin joutunut ateisti” -videon.
Ja jossain vaiheessa internetin kosminen totuuskomissio näyttää olevan sitä mieltä, että se, joka kirjoitti viimeisen kommentin CAPS LOCK PÄÄLLÄ, voitti metafysiikan.
Mutta totuus ei toimi näin.
Huutomerkki ei ole todiste.
Uhkaus ei ole todiste.
Itsevarmuus ei ole todiste.
Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.
Ja jos kaksi vastakkaista uskontoa voivat molemmat julistaa täysin samalla varmuudella:
”MEIDÄN JUMALAMME ON OIKEA, TEIDÄN JUMALANNE ON VÄÄRÄ, JA TE MENETTE KADOTUKSEEN!”
niin huutamisen perusteella emme ole lähempänä totuutta.
Olemme vain saaneet erittäin äänekkään ilmoituksen siitä, että molemmat osapuolet ovat erittäin varmoja itsestään.
Ja se on tietoa heidän varmuudestaan.
Se ei vielä ole tietoa heidän totuudestaan.
Metafyysinen totuus ei muutu todeksi sillä, että sille annetaan isommat kirjaimet.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.

Silloin huutaminen ”JUMALAN SANA!” tai ”SINÄ MENET KADOTUKSEEN!” ei lisää todistusaineiston määrää yhtään.
Se lisää vain äänenvoimakkuutta.
Ja ilmeisesti joissakin uskonnollisissa väittelyissä on syntynyt erikoinen käsitys siitä, että mitä enemmän versaalikirjaimia käytetään, sitä lähemmäksi metafyysistä totuutta päästään.
JUMALAN SANA!!!
Ahaa. Nyt todistusaineisto vahvistui.
KADOTUS!!!
Erinomaista. Nyt epäselvästä väitteestä tuli ilmeisesti empiirisesti varmennettu.
JEESUS KRISTUS!!!
No niin. Nyt argumentti on viimeistelty.
Mutta todistamisen kannalta tapahtui jotakin kummallista: yhtään uutta perustetta ei ilmestynyt.
Ei uutta havaintoa.
Ei riippumatonta näyttöä.
Ei testiä, jolla väite voitaisiin erottaa vastakkaisesta väitteestä.
Ei menetelmää, jonka avulla voitaisiin selvittää, kuka todella puhuu Jumalan nimissä.
Ainoastaan ilmoituksen retorinen äänenvoimakkuus kasvoi.
Ja kaikkein huvittavinta on, että samaa menetelmää voi käyttää kuka tahansa.

Muslimi voi kirjoittaa:
”ALLAHIN SANA!!! SINÄ JOUTUISIT KADOTUKSEEN!!!”
Kristitty vastaa:
”EI! RAAMATTU ON JUMALAN SANA!!! SINÄ OLET EKSYNYT!!!”
Toinen lisää kymmenen huutomerkkiä.
Ensimmäinen lisää kaksikymmentä.
Kolmas kaivaa esiin vielä yhden ”helvettiin joutunut ateisti” -videon.
Ja jossain vaiheessa internetin kosminen totuuskomissio näyttää olevan sitä mieltä, että se, joka kirjoitti viimeisen kommentin CAPS LOCK PÄÄLLÄ, voitti metafysiikan.
Mutta totuus ei toimi näin.
Huutomerkki ei ole todiste.
Uhkaus ei ole todiste.
Itsevarmuus ei ole todiste.
Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.
Ja jos kaksi vastakkaista uskontoa voivat molemmat julistaa täysin samalla varmuudella:
”MEIDÄN JUMALAMME ON OIKEA, TEIDÄN JUMALANNE ON VÄÄRÄ, JA TE MENETTE KADOTUKSEEN!”
niin huutamisen perusteella emme ole lähempänä totuutta.
Olemme vain saaneet erittäin äänekkään ilmoituksen siitä, että molemmat osapuolet ovat erittäin varmoja itsestään.
Ja se on tietoa heidän varmuudestaan.
Se ei vielä ole tietoa heidän totuudestaan.
Metafyysinen totuus ei muutu todeksi sillä, että sille annetaan isommat kirjaimet.

Lue lisää

Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Se, että kirjoittaja allekirjoittaa tekstinsä ”Jeesus Kristus”, ei tee allekirjoittajasta Jeesusta Kristusta.
Eikä varsinkaan:
”Minut on tutkittu ja sinä menet kadotukseen”
muutu jumalalliseksi tuomioksi vain siksi, että kirjoittaja päättää käyttää Jumalan nimikirjoitusta.
Sillä tässä on koko farssin ironinen ydin:
Jos väite tarvitsee huutamista tullakseen vakuuttavaksi, huutaminen ei korjaa sitä, mikä itse väitteestä puuttuu.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.


HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Aivan eri asia on julistaa toiselle ihmiselle:
”Sinä menet kadotukseen.”
Se on väite ihmisen lopullisesta hengellisestä kohtalosta. Jos henkilö väittää puhuvansa Jeesuksen tai ”Jumalan sanan” nimissä, hänen pitäisi pystyä perustelemaan paljon muutakin kuin oma varmuutensa.
Ja tässä on jopa mielenkiintoinen sisäinen ongelma kristillisestä näkökulmasta: Jeesuksen opetuksessa on varoitus toisten tuomitsemisesta, ja Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy, miksi ihminen tuomitsee toisen, kun kaikki joutuvat Jumalan tuomioistuimen eteen.

Mutta millä oikeudella sinä julistat minun lopullisen kohtaloni?
Sinä voit uskoa, että Raamatun mukaan minun pitäisi joutua kadotukseen. Se on yksi asia.
Mutta kun kirjoitat:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
et enää pelkästään kerro, mitä oma uskonnollinen tekstisi opettaa. Sinä annat minulle henkilökohtaisen lopullisen tuomion.
Ja siinä syntyy hieman koominen ristiriita.
Vedot Jumalan tuomioistuimeen samalla kun käyttäydyt kuin olisit itse sen puheenjohtaja.
”Jumala tulee tuomitsemaan sinut.”
Hyvä. Se on teologinen väite.
Mutta:
”Minä ilmoitan sinulle nyt, että Jumala tuomitsee sinut näin.”
Se on jo aivan toinen väite.
Silloin pitäisi kysyä:
Mistä sinä tiedät, että sinulla on oikeus antaa juuri tämä tuomio juuri tälle ihmiselle?
Ja jos vastauksesi on:
”Koska Jeesus sanoo niin.”
seuraava kysymys on edelleen:
”Mistä tiedät, että juuri sinun tulkintasi Jeesuksen sanoista koskee minua juuri näin?”
Jos vastaus on lopulta vain:
”Koska minä tiedän, että Raamattu on totta.”
silloin palataan jälleen samaan ongelmaan: oma vakaumus ei muutu jumalalliseksi valtuutukseksi vain siksi, että siihen liitetään sana Jumala.
Ja kaikkein ironisinta on tämä:
Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.
Tuomion julistaminen kovemmalla äänellä ei tee tuomarista jumalallista. Se tekee vain julistuksesta kovemman.

Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Anonyymi00120 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.


Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.


HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Aivan eri asia on julistaa toiselle ihmiselle:
”Sinä menet kadotukseen.”
Se on väite ihmisen lopullisesta hengellisestä kohtalosta. Jos henkilö väittää puhuvansa Jeesuksen tai ”Jumalan sanan” nimissä, hänen pitäisi pystyä perustelemaan paljon muutakin kuin oma varmuutensa.
Ja tässä on jopa mielenkiintoinen sisäinen ongelma kristillisestä näkökulmasta: Jeesuksen opetuksessa on varoitus toisten tuomitsemisesta, ja Roomalaiskirjeessä Paavali kysyy, miksi ihminen tuomitsee toisen, kun kaikki joutuvat Jumalan tuomioistuimen eteen.

Mutta millä oikeudella sinä julistat minun lopullisen kohtaloni?
Sinä voit uskoa, että Raamatun mukaan minun pitäisi joutua kadotukseen. Se on yksi asia.
Mutta kun kirjoitat:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
et enää pelkästään kerro, mitä oma uskonnollinen tekstisi opettaa. Sinä annat minulle henkilökohtaisen lopullisen tuomion.
Ja siinä syntyy hieman koominen ristiriita.
Vedot Jumalan tuomioistuimeen samalla kun käyttäydyt kuin olisit itse sen puheenjohtaja.
”Jumala tulee tuomitsemaan sinut.”
Hyvä. Se on teologinen väite.
Mutta:
”Minä ilmoitan sinulle nyt, että Jumala tuomitsee sinut näin.”
Se on jo aivan toinen väite.
Silloin pitäisi kysyä:
Mistä sinä tiedät, että sinulla on oikeus antaa juuri tämä tuomio juuri tälle ihmiselle?
Ja jos vastauksesi on:
”Koska Jeesus sanoo niin.”
seuraava kysymys on edelleen:
”Mistä tiedät, että juuri sinun tulkintasi Jeesuksen sanoista koskee minua juuri näin?”
Jos vastaus on lopulta vain:
”Koska minä tiedän, että Raamattu on totta.”
silloin palataan jälleen samaan ongelmaan: oma vakaumus ei muutu jumalalliseksi valtuutukseksi vain siksi, että siihen liitetään sana Jumala.
Ja kaikkein ironisinta on tämä:
Jos Jumala todella on tuomari, miksi ihminen on niin innokas varaamaan itselleen hänen tuomarinvasaransa?
”Terveisin Jumalan sana. Allekirjoitus: Jeesus Kristus.”
Se ei tee ihmisestä Jeesusta.
Eikä ihmisen allekirjoitus muutu Jumalan allekirjoitukseksi vain siksi, että siihen kirjoitetaan Jumalan nimi.
Tuomion julistaminen kovemmalla äänellä ei tee tuomarista jumalallista. Se tekee vain julistuksesta kovemman.

Jos Jumala todella on se, joka lopulta tuomitsee, ehkä kaikkein ylimielisin asia ei ole epäillä Jumalan tuomiota — vaan esiintyä itse Jumalan tuomioistuimena.

Lue lisää

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Anonyymi00121 kirjoitti:

HEI SINÄ IHMISEN KUVATUS SINUT ON TUTKITTU JA KIRJOITUKSESI ON LUETTU LÄPI ENKÄ SANO ENÄÄ MUUTA KUIN ETTÄ SINÄ LIHALLINEN IHMINEN MENET KADOTUKSEEN. ...

Alatyylinen katukieli jatkuu vielä pitkään....

Sen jälkeen kristitty antoi linkin "kadotukseen":

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Tuossa on juuri se ironinen ydin. Jos ihminen julistaa toiselle ihmiselle lopullisen tuomion ikään kuin hän itse tietäisi Jumalan lopullisen päätöksen, hän ottaa itselleen aseman, joka kuuluu hänen oman teologiansa mukaan Jumalalle.

Eikö tässä ihminen ylennä itsensä Jumalan yläpuolelle?
Hän ei enää sano:
”Minun uskoni mukaan Raamattu opettaa, että tällainen ihminen joutuu kadotukseen.”
Vaan hän sanoo:
”SINÄ MENET KADOTUKSEEN.”
Siinä tapahtuu melkoinen vallanvaihto.
Jumala on muka korkein tuomari — mutta ihminen ottaa tuomarin nuijan käteensä ja ilmoittaa toiselle tämän lopullisen ikuisen kohtalon.
Hän ei enää puhu Jumalasta.
Hän puhuu Jumalan puolesta.
Vieläpä täydellä varmuudella.
Ja sitten hän allekirjoittaa:
”TERVEISIN JUMALAN SANA. JEESUS KRISTUS.”
Anteeksi vain, mutta tässä alkaa olla jo melkoinen teologinen roolileikki.
Ihminen julistaa tuomion.
Ihminen määrittelee syyllisen.
Ihminen ilmoittaa rangaistuksen.
Ja lopuksi ihminen allekirjoittaa Jumalan nimellä.
Missä vaiheessa ihminen ehti ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen?
Jos Jumala todella on lopullinen tuomari, niin silloin ihmisellä pitäisi olla ainakin sen verran nöyryyttä, ettei hän teeskentele olevansa Jumala.
Hän voi sanoa:
”Minä uskon, että olet väärässä.”
Hän voi sanoa:
”Minun tulkintani mukaan Raamattu opettaa tästä näin.”
Hän voi jopa sanoa:
”Pidän tätä vakavana asiana.”
Mutta:
”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Lue lisää

”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Anonyymi00122 kirjoitti:

”Minä tiedän, että sinä menet kadotukseen.”
on jo aivan eri tason väite.
Siinä ihminen ei enää ainoastaan tulkitse uskontoaan.
Hän ottaa itselleen pääsyn Jumalan lopulliseen tuomioon ja ilmoittaa sen toiselle ihmiselle.
Ja siinä on melkoinen paradoksi:
Ihminen väittää puolustavansa Jumalan suvereniteettia samalla kun hän ottaa Jumalan tuomarinistuimen itselleen.
Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että hän yrittää nöyryyttää toista ihmistä Jumalan edessä — samalla kun korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle tietämään täsmälleen, minkä tuomion Jumala tulee antamaan.

Lue lisää

Vielä pidemmälle menee se, että hän ei vain väitä tietävänsä Jeesuksen tuomiota, vaan ilmoittaa itse olevansa Jeesus allekirjoittamalla:
”TERVEISIN JUMALAN SANA — ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
Tässä ei enää ole kyse pelkästä toisen ihmisen tuomitsemisesta.
Kirjoittaja ilmoittaa esiintyvänsä Jeesuksena.
Hän ottaa itselleen Jumalan auktoriteetin, julistaa toiselle ihmiselle tämän ikuisen kohtalon ja lopuksi allekirjoittaa viestinsä ”Jeesus Kristus”.
Siinä on jotakin huomattavan ristiriitaista.
Hän väittää puolustavansa Jumalaa, mutta samalla ottaa Jumalan nimen ja auktoriteetin omaan käyttöönsä.
Hän väittää, että Jumala on ylin tuomari, mutta samalla hän ilmoittaa itse:
”Sinä menet kadotukseen.”
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Vielä pidemmälle menee se, että hän ei vain väitä tietävänsä Jeesuksen tuomiota, vaan ilmoittaa itse olevansa Jeesus allekirjoittamalla:
”TERVEISIN JUMALAN SANA — ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.”
Tässä ei enää ole kyse pelkästä toisen ihmisen tuomitsemisesta.
Kirjoittaja ilmoittaa esiintyvänsä Jeesuksena.
Hän ottaa itselleen Jumalan auktoriteetin, julistaa toiselle ihmiselle tämän ikuisen kohtalon ja lopuksi allekirjoittaa viestinsä ”Jeesus Kristus”.
Siinä on jotakin huomattavan ristiriitaista.
Hän väittää puolustavansa Jumalaa, mutta samalla ottaa Jumalan nimen ja auktoriteetin omaan käyttöönsä.
Hän väittää, että Jumala on ylin tuomari, mutta samalla hän ilmoittaa itse:
”Sinä menet kadotukseen.”
Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”
Ja ehkä ironisinta on, että samalla kun toinen ihminen julistetaan ”lihalliseksi ihmiseksi”, kirjoittaja itse ottaa itselleen kaikkein poikkeuksellisimman mahdollisen jumalallisen roolin.
Hän syyttää toista Jumalan vastustamisesta samalla kun hän itse esiintyy Jumalana.

Lue lisää

Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Anonyymi00124 kirjoitti:

Ja kun tämä ei vielä riitä, hän lisää allekirjoituksen:
”Jeesus Kristus.”
Eli kuka tässä oikeastaan puhuu?
Ihminen vai Jeesus?
Jos puhuja on ihminen, hän ei voi tehdä omasta lausunnostaan Jeesuksen lausuntoa pelkällä allekirjoituksella.
Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Lue lisää

Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Anonyymi00125 kirjoitti:

Jos hän taas vakavissaan väittää olevansa Jeesus Kristus, kysymys muuttuu vielä paljon suuremmaksi.
Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?
Tässä ei enää vain asetuta Jumalan tuomarinistuimelle.
Tässä puetaan Jumalan viitta päälle ja ilmoitetaan: ”Minä olen tuomari.”

Lue lisää

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Anonyymi00126 kirjoitti:

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------


Millä oikeudella ihminen esiintyy Jumalan Poikana, käyttää hänen nimeään ja julistaa hänen nimissään toisen ihmisen ikuisen kohtalon?

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.

Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Lue lisää

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.


Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Anonyymi00127 kirjoitti:

TERVEISIN JUMALAN SANA.. ALLEKIRJOITUS: JEESUS KRISTUS.

------------------

Eli olet nyt siis Jeesus Kristus itse?

Onnittelut ylennyksestä. Aika vaikuttava urakehitys: keskustelupalstan kirjoittajasta suoraan Jumalan Pojaksi ja viimeisen tuomion julistajaksi.


Mutta jos et oikeasti väitä olevasi Jeesus, silloin herää vielä yksinkertaisempi kysymys:

Millä oikeudella allekirjoitat omat sanasi Jeesuksen nimellä?

”Minä uskon, että Jeesus opettaa näin” on yksi asia.

”Terveisin Jumalan sana — Jeesus Kristus” on aivan toinen.

Jälkimmäisessä ihminen ei enää vain siteeraa Jeesusta. Hän esiintyy Jeesuksena.

Ja silloin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään, kuka tässä oikein korottaa itsensä kenen yläpuolelle.

Lue lisää

”Fundamentalistinen ajatusmaailma on hyvin kaksijakoinen. Sitä perustellaan ajatusmallilla, jonka mukaan se mikä ei ole Jumalasta, on Saatanasta.”


https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/

Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

Anonyymi00128 kirjoitti:

”Fundamentalistinen ajatusmaailma on hyvin kaksijakoinen. Sitä perustellaan ajatusmallilla, jonka mukaan se mikä ei ole Jumalasta, on Saatanasta.”


https://docendo.fi/kirjat/harhaanjohtajat/

Harhaanjohtajat käsittelee karuja rikoksia vahvauskoisten maailmassa, jossa Jumalan nimi näyttää pesevän puhtaaksi salatuimmatkin synnit. Teoksen toinen kirjoittaja Terho Miettinen onnistui pitkän prosessin jälkeen pääsemään pois ahtaista helluntailaisympyröistä. Tämä kirja on syntynyt osittain tuon prosessin seurauksena.

Teoksen tiedot ja tapaukset on kerätty viranomaislähteistä, henkilöhaastatteluista ja omakohtaisista kokemuksista erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa. Kirjassa esitellyt psykologian ilmiöt pätevät muissakin kuin uskonnollisissa massaliikkeissä. Teoksessa pohditaan kiinnostavasti lahkon jälkeistä elämää, itsensä löytämistä ja elämän uudelleen rakentamista.

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"

Para-dukha-dukhi
Anonyymi-ap
2026-03-25 00:00:57

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

https://vedabase.io/en/lib

Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa

Anonyymi00129 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"

Para-dukha-dukhi
Anonyymi-ap
2026-03-25 00:00:57

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

https://vedabase.io/en/lib

Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa

Lue lisää

Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.

Anonyymi00130 kirjoitti:

Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan.

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Anonyymi00131 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Anonyymi00132 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Lue lisää

Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen.

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.


Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

Kärsimyksen teologia

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan.


Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.

Anonyymi00134 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.


Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

Kärsimyksen teologia

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan.


Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.

Lue lisää

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Anonyymi00135 kirjoitti:

"Armahdettu on oikea nimesi"


Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.
https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Lue lisää