Toi edellinen räjähti silmille ja rönsyili moneen suuntaan (kuten kunnon keskustelun pitääkin), antoi se meille monenlaista pohdittavaa ja keskusteltavaa.
Joo, kävin kysymässä asuntolainaa, takaajia on 40t€ asti, siitä ylöspäin talo toimii vakuutena, lainan katoksi sovittiin 120€, annettiin ymmärtää, että lainan voi nostaa kauppakirjaa vastaan, joten mitään extraa siihen ei voi sumplia.
Muksun päätimme hankkia. Molemmat olemme ns. köyhistä perheistä. Ei köyhyys ole lapselle sosiaalisuuden tai älyn kehittymisen este. Eikä meitä pahemmin kiusattukaan, kun kaikki muutkin olivat köyhiä.
Ja meillähän köyhyys tulee olemaan jokapäiväistä, kun kulta ei saa mitään mistään, itse makselen asuntolainaa, auton päätimme myydä jos asunto suinkin on kulkuyhteyksien varrella, saa sen kalliin lainan pois. Eli elämää ei pelätä, ja velkakin on vain väliaikaista. Jatkaa saa tähän alle, jos ei edelliseen pätkään saanut vielä kaikkea sanottua.
Me aloitetaan nyt lapsen teko kun tuo zorro loppuu...
Joo, kävin kysymässä asuntolainaa, takaajia on 40t€ asti, siitä ylöspäin talo toimii vakuutena, lainan katoksi sovittiin 120€, annettiin ymmärtää, että lainan voi nostaa kauppakirjaa vastaan, joten mitään extraa siihen ei voi sumplia.
Muksun päätimme hankkia. Molemmat olemme ns. köyhistä perheistä. Ei köyhyys ole lapselle sosiaalisuuden tai älyn kehittymisen este. Eikä meitä pahemmin kiusattukaan, kun kaikki muutkin olivat köyhiä.
Ja meillähän köyhyys tulee olemaan jokapäiväistä, kun kulta ei saa mitään mistään, itse makselen asuntolainaa, auton päätimme myydä jos asunto suinkin on kulkuyhteyksien varrella, saa sen kalliin lainan pois. Eli elämää ei pelätä, ja velkakin on vain väliaikaista. Jatkaa saa tähän alle, jos ei edelliseen pätkään saanut vielä kaikkea sanottua.
Me aloitetaan nyt lapsen teko kun tuo zorro loppuu...
Vastaukset 69
Vanhimmat
vaan yritykselle - se ei saata olla välttämättä aivan helppoa, ensinnäkään yrittäminen ja toisekseen onnistuminen. Edellinen pohjautuu omiin kokemuksiin.
Kuulostaa oikealta asenteelta tuo "elämää ei pelätä". Jos jää odottamaan ihanteellisia olosuhteita, voi käydä niin, ettei ikinä pääse tekemään mitään. Paitsi tietenkin käymään töissä ja haalimaan niitä ihanteellisten olosuhteiden kehyksiä. Mitäpä niillä sitten vanhana tekee ja mukaanhan niitä ei saa.....
lapset sitten mukaansa?
En ikinä tajua, miten kaikki pitää saada heti.
No, onpa sitten mistä muutaman vuoden päästä tapellaan. Erotessa. Tämä on elämän realismia, joka taitaa olla näissä piireissä ihan uusi asia. Jutuista päätellen.
Tai sitten täällä on kaikki viisitoista kesäiset viestittelemässä...
En muuten ihan ymmärtänyt, mitä sitten pääsee tekemään, kun on kakaroita pirtillinen?
Omasta mielestäni ei yhtään mitään.
Siinä sitä sitten vaan ollaan, kunnes kuolema korjaa...mahdollisuudet muuhun ovat menneet.
Eikö ensin kannattaisi kokeilla niitä kaikkia muita ja ottaa viimeisenä se, joka on lopullisin...eli lapset.
oivallettu. Sehän jutussani olikin se tärkein asia. Jatka oivaltamista, kenties joskus tajuat, kumpi onpi se tärkeämpi, aine vai henki. Oivaltamista vähän auttaa, jos ensin pelkäät lapsesi kuolemaa kuukausia ja sitten huomaatkin, että kaikki on taas hyvin.
"En muuten ihan ymmärtänyt, mitä sitten pääsee tekemään, kun on kakaroita pirtillinen?
Omasta mielestäni ei yhtään mitään.
Siinä sitä sitten vaan ollaan, kunnes kuolema korjaa...mahdollisuudet muuhun ovat menneet."
VoiVoi sentään. Vaikka mitä pääsee tekemään, oli lapsia tai ei. Tekeminen ei ole kiinni rahasta, vaan halusta.
Luuletko, että lapset ovat lopullisia? Et liene yhtään menettänyt. Hyvä niin, et ole kokenut _todellisia_ menetyksiä.
että lapset rajottaa, turha on sun viisastella täällä yhtään mitään muuta! Tuonhan tietää jo se viistoista kesäinenkin.
VoiVoi sentään, mihin ollaankaan menossa, kun isillä jä äidillä on OLTAVA mukuloita pirtillinen ja vielä kaikki vapaiden sinkkujen riennotkin...ketkä kärsii?
...lapset...mutta heillähän ei ole niin väliä, sillä ettehän ole aikoneet heitä lopullisiksi, vaan luovutatte mielihyvin pois, kunhan pääsette eroon.
Tämän päivän Suomessa KAIKKI on rahasta kiinni. Jopa sairaalahoitokin.
Kuolema korjaa vain entistä hanakammin, kuin ei ole "riihikuivaa" takataskussa.
sanoi, että meillä on pirtillinen perillisiä ja sinkkujen riennot.
Älä tyrkytä tapojasi. Lasten myötä menot muuttuvat toisenlaisiksi. Se, minkä sinä koet rajoittavaksi, koen minä vapauttavaksi.
Tottahan sitä kuolleensa hautaa, vai mitä tarkoitat? Se ei silti tarkoita luopumista. Suru pitää käsitellä, se on selvä, mutta emme me lapsistamme luovu.
Koe ensin jotain todellista ja kerro sitten, opitko siitä mitään.
JOUTUUHAN silloin luopumaan!
Eikä sinun tietenkään niitä juttuja enää mieli tee, eihän, koska TIEDÄT, ettet niitä takaisin saa. Varmasti on silloin pakko valehdella, ettei teekään mieli mennä, kun ei kerran PÄÄSE!!
Siksipä. Minulta on kuollut veli hyvin nuorena. Sulhanen myös, vähän vanhempana. Onnettomuudessa molemmat. Tieto tuli nopeasti, varoittamatta. Ei valvottu öitä etukäteen, vain jälkikäteen.
Joten tiedän oikein hyvin luopumisen tuskan. Siksipä ihmettelin suuresti kommenttiasi siitä, että lapsesta luovutaan...
Minä en ainakaan ole luopunut siinä mielessä kummastakaan, että olisin unohtanut heidän olleen sitä minulle, jota he olivat. He ovat ikuisesti ja pysyvästi. Ei kuolema suhdetta katkaise, se vain muuttaa sen olomuotoa!
Sinä varmasti osaat paremmin määritellä tämän todellisen. Näkyy nimittäin olevan niin, että olet itsellesi varannut kaiken todellisen ja sen mistä jotakin voi oppia.
Tulee vielä sekin aika, että heräät sinäkin unestasi.
Tuo ei ole tervettä.
Älä tyrkytä tapojasi ainoina oikeina. Itsetehostamisen tarve näkyy olevan suuri. Lapsista huolimatta, vaiko juuri sen takia?
olet sinnikäs. Hienoa, se on hyvä.
"Eikä sinun tietenkään niitä juttuja enää mieli tee, eihän, koska TIEDÄT, ettet niitä takaisin saa. Varmasti on silloin pakko valehdella, ettei teekään mieli mennä, kun ei kerran PÄÄSE!!"
Ei tee mieli, kun en valitettavasti näe bilettämisessä mitään järkeä.
En tiedä, miten itse bailaat, mutta täälläpäin otettiin ensin pohjia ja sitten lähdettiin raflaan. Niissä oli (ja on ilmeisesti vieläkin) hitosti savua, huono ilma ja mahdoton meteli, lisäksi niihin joutui(u?) jonottamaan ja viinakin on kallista, limut vielä kalliimpia. Tuommoisen illan jälkeen seuraavana aamuna silmät vuosi vettä, päätä särki ja nukutti, mutta olo oli siksi heikko, ettei saanut kunnolla edes maattua selällään. Joo joo, kokeilin ilman viinaakin, mutta savu ja meteli silti olivat haittana sekä lisäksi känniset kaverit pummasivat juoppokuskiksi. Ei kiitos.
Jonkun kotona voi lastenkin kanssa rentoutua aivan sivistyneesti, joten.....kuvittele sinä, että minä valehtelen, niin minä kuvittelen olevani onnellinen ilman railakasta sinkkuelämää.
Olen pahoillani menetyksistäsi. Ne eivät ole olleet helppoja asioita.
mutta en minä puhunutkaan mistään ravintoloista! Itse en käy siellä kuin syömässä.
En käytä alkoholia ollenkaan, enkä tupakoi, joten en kyllä käy passiivisestikaan tupakoimassa!
Mutta ulkomailla käyn. Lähden kun minulle sopii, kun minä haluan. Makailen välillä kylpylässäkin.
Ostan mitä itse haluan ja nautin niin suunnattomasti täydellisestä itsemääräämisoikeudestani. Jota muuten joka ainoa perheellinen ystävättäreni minulta kadehtii...on se niin monta kertaa minulle sanottu! Mielestäsi varmaan jotain outoja poikkeuksia perheellisistä, joilla ei ole kaikki kotona...eikö?
Juuri yh:ksi jäänyt ystävättäreni sanoi minulle, että voi kunpa hänkin olisi ollut yhtä viisas kuin minä. Ei tarttis nyt yksin vetää kakaroita perässään 24 tuntia vuorokaudessa, viikot läpeensä...vaan saisi olla vapaa.
Minäkin voin rentoutua kotonani. Minulla on oma koti. Voin maata tai lukea. Katsoa televisiota tai vaikka keskittyä joogaan, kenenkään häiritsemättä.
En koe tätä mitenkään huonona vaihtoehtona. Sinä olet lannistettu. Nitistetty. Lastesi armoilla elävä.
Näin ei minun asiani ole...valintakysymys.
aikas katkeralta ihmiseltä.Miksi kuvittelet,että kaikki perheelliset haluavat esim.matkustaa tai haluavat "vapaiden sinkkujen riennot"Minulla ei ainakaan ole minkäänlaista kiinnostusta esim.matkustaa tai tehdä muutakaan mitä sinkut tekevät.Ei nyt.Eikä ennen lapsia.Ja kyllä sitä voi lapsenkin kanssa vaikkapa matkustella,kun varaa aikaa hermoja.Ei minulta ainakaan puutu mitään muuta nyt lapsen synnyttyä kuin ennenkään.Ja kyllä se niin on,ettei nykyajan Suomessa lasten hankinta ole rahasta kiinni.Suomessa on niin hyvä sosiaaliturvajärjestelmä,ettei täällä kukaan nälkään kuole.
tuolla meidän palstallamme lukemassa kuinka suurta se sosiaaliturva oikeesti on. Ehkä sillä ei nälkään kuole, mutta nälkää kyllä joutuu kärsimään!
Minäkin olen varmaan sitten sun mielestä katkera. Mutta tässä puhuu kokemuksen syvä rintaääni. Kun on pian kymmenen vuotta ollut työttömänä, (vain jotain pieniä pätkätöitä ja osa-aikaista tehneenä) kahden lapsen kanssa, tietää, että sosiaaliturva on perseestä.
Se, niin kuin hyvinvointiyhteiskuntakin on herrojen juhlapuheissa. Totta se ei ole.
Kyllä lapset rajottaa. ...kun varaa aikaa ja hermoja...sepä se. Luopumaan joutuu.
Yhteiskunnan harteille synnyttäminen on väärin. Se ei ole oikeaa vastuunottamista, vaan siirtämistä se sellaiselle taholle, jonka on pakko maksaa, kun kyvytön vanhempi ei pysty. Älä yllytä siihen. On kuin yllyttäisit rikokseen.
etteikö lapsen takia joutuisi luopumaan,mutta tarkoituksena oli sanoa,että minä ainakaan en ole kokenut sitä millään tavalla negatiiviseksi asiaksi.Kyllä varmaan yhden lapsen kanssa onkin ihan eri asia liikkua,kuin jos on useampi.Minä,jos kuka tiedän mitä on sosiaaliturva.Me olemme kyllä tulleet hyvin toimeen Kelan tuilla ja toimeentulotuellä,mutta kyllä uskon,ettei kahden lapsen kanssa olekkaan niin helppoa.Mutta ihmettelin tuon Ninan kirjoitusta,kun hänen mielestään ilmeisesti kaikki,joilla on lapsia ovat katkeria ja kateellisia hänelle.En minä ainakaan.Kyllähän lapsien myötä joutuu luopumaankin,mutta niin paljon se myös antaa,etten vaihtaisi tätä elämäntilannetta mihinkään.
muistaa, ettet voi tietää, kun et ole hänen elämäänsä eläny. Ne, jotka hänet tuntevat, tietävät, mitä siinä on kadehdittavaa.
mutta minä kirjoitinkin vain omalta osaltani,kun hän tuntui vähän yleistävän.
ole älyn kehittymisen este...siitä voidaan olla kyllä montaa mieltä.
Tiedätkö mikä ainoastaan korvaa puuttuvaa älyä?
älyllä ja aineellisella rikkaudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Lienetkö istunut aivosi lyttyyn?
:-)
multimiljonääriä mahtaakaan lojua suljetuilla tässä maailmassa?
Ilmeisesti siellä on niitä sitten pilvin pimein. Sillä tästä pääsee siihen käsitykseen, että älynsä voi ainoastaan istua lyttyyn.
Sulla seisoo äly sitten koko ajan, oletan.
Puuttuvaa älyä korvaa muuten vain ...TYHMYYS.
ruudinkeksijä.
Onko täysin mahdotonta käsittää, että tyhmä voi olla rikas tai köyhä ja älykäs voi olla rikas tai köyhä. Se kumpi on kumpi ei riipu toisesta.
Toki kohtuullinen määrä älyä takaa kenties enemmän omaisuutta, mutta.....jos älyä on riittävästi, ymmärtää, että omaisuus ei takaa onnistunutta elämää saati onnellisuutta.
Eikä älyä korvaa mikään, sitä joko on tai ei ole.
Pyyhkikää nyt sitä pyllyänne vessapaperilla niin saattavat aivonne saada stimulointia ja lisää leveyttä. Minä koetan saada tällä välin älyni lopettamaan seisonnan.
puhuu rutiköhä kakaroita väsäävä, sekä niistä kärsivä ihminen.
Jos tuo pitäisi paikkansa, täällä ei olisi ainuttakaan miljonääriä.
Silla ne, jotka luovat omaisuutensa tyhjästä, ovat älykkäitä. Ne jotka perivät sen, saattavat olla tyhmempiäkin.
Et sitten näy edes tuntevan ketään tosirikasta. Minä sentään tunnen.
Se, ettei kaikki perityt varat valu hiekkaan vaatii sekin älyä sen verran, että sulta niiden säilyttäminen ei onnistu.
PUUTTUVAN ÄLYN KORVAA AINOASTAAN TYHMYYS. Aina.
Niin tyhmä olet, ettet tuotakaan ymmärtänyt.
..."sitä joko on tai ei"...heh heh hee....tuolla toiselle ruudinkeksijällä tarkoitit ilmeisesti itseäsi.
Kun sitä ei ole, on tyhmempi kuin se, jolla sitä on...varmaan kovasti vaikeeta tajuta, että sen tyhmemmän älykkyyden on tyhmyys korvannut.
onkos tuo
"Et sitten näy edes tuntevan ketään tosirikasta. Minä sentään tunnen."
jokin etu? Mitä olet sillä saavuttanut, älyä vai omaisuutta? Tekeekö rikkaiden lähimmäisten tunteminen ihmisen jotenkin paremmaksi vanhemmaksi?
Perillisten hankkimisestahan tuossa alunperin oli puhe, lienemme lipsutelleet aiheesta turhan kauas.
siinä sen verran ole etua, että tietää, miten rikkaat elää, kun edes sellaisen tuntee? Tietää myös onko se viisas vai vähemmän viisas.
Ja kyllä ne maailman tyhmimmät ovat myös maailman köyhimpiä. Valitettavasti. Suurin osa luku- ja kirjoitustaidottomiakin...
Ohoh,
Osalla taitaa olla henkisiä patoutumia lastensa suhteen. No niin varmasti kaikilla. Eihän elämä mene koskaan kuten suunnitteli, ainakaan pikulleen. Mutta ihminen on sopeutuvainen eläin. Enkä minä mittaa onnea rahassa vaan hyvällä ololla.
Hyvä olo on taas sitä, että voi toteuttaa itseään, laiskotella tai välillä vetää itsensä ihan tukkoon jonkin jutun kanssa, esim. pari viikkoa sitten käyntiin kunnon "taistelu" työpaikalla, se kasvatti henkistä kanttia, opetti ponnistelemaan yhä enemmän ja olemaan lannistumatta kun joku tulee vittuilemaan. Mä sain tahtoni lävitse.
Perheen perustaminen on ainakin vielä (toivottavasti) elämän perustehtäviä ihmiselle. Onhan kehitys ja sivistys hyvästä, mutta samalla se on turmellut ihmisen, tehnyt siitä nautintojen metsästäjän, vastuuttoman elämysten tavoittelijan, joka lannistuu pienistäkin vastoinkäymisistä ja tekee lopuksi itsarin.
Kasvatuksen vika, sanoisi Freud. Ja olen samaa mieltä. Kyllä lapselta pitää myös vaatia, opettaa taistelemaan, ansaitsemaan ja tuntemaan vastuunsa. Tässä suunniteltiin jo niin pitkälle, että kultsi ei mee enää toihin, vaan hoitaa lapset kotona vähintään 5 vuotiaiksi, ei pääse hoitopaikat töötöt nykyajan hoitomenetelmillä pilaamaan lasta.
Tulipa sekasta, pitää miettiä tätä lisää kun tulen töistä, nyt pitää lopetella.
Vaikka tääälä moni nimmari muuta väitti,tämän päivän uutinen on se, että lapsiperheet elävät verokurimuksessa. Suomeksi sanottuna, huonosti menee. Verrattuna lapsettomiin perheisiin verotus on yhtä kireää. Lapsilisä on pieni muihin EU maihin verrattuna. Ja lapsista tulee huomattavasti suuremmat kulut kuin mitä ovat tuet.
Missä olikaan ne syyt, jotka tekevät lastenhankinnasta kannattavaa? Niitä ei nimittäin ole.
se tosiaan on.
Lapsia ei oteta vähennyksenä enää veroissa huomioon. Lapsilisällä ei paljoo juhlita. Mitä se mahtaa yhdestä olla, muistaisin kuulleeni, että nousee 100 egeen, olikos nyt sitten 90?
Kenen lapsi elää läpi vuoden 90 egellä kuukaudessa? Ruhtinaallisella 3 eurolla päivä.
Olen aivan samaa mieltä, ettei kannattavia syitä lastenhankintaan ole olemassakaan. Luovuttava on paljosta muustakin kuin vain vapaudesta ja mukavuudesta. Rahat menee. Hermot menee. Ja työtä piisaa...
Luin tuolta eräältä palstalta edellispäivänä(?), että lapsia tekevät ne, jotka eivät pysty muuhun. Ne, jotka eivät vaadi itseltään mitään, vaan tyytyvät olemaan just se, mikä vähiten vaatii.
Osuvasti sanottu, ja niin totta!
"Luin tuolta eräältä palstalta edellispäivänä(?), että lapsia tekevät ne, jotka eivät pysty muuhun. Ne, jotka eivät vaadi itseltään mitään, vaan tyytyvät olemaan just se, mikä vähiten vaatii.
Osuvasti sanottu, ja niin totta!"
Puhuukos se Nina-täti nyt omista vanhemmistaan? Sinun ei tosiaan kannattane itsellesi ryhtyä lapsia synnyttämään, kun tuntuu tuo rodunjalostustyö jo sinussa itsessäsi huipentuneen. Onnea lopullisen totuuden löytäneelle!
Minä en kyllä itseäni tunnista tuosta Ninan esittelemästä tuntemattoman ajattelijan lausunnosta, että lapsia tekevät vain kyvyttömät ja laiskat ym. Isä minusta silti tulee tammikuussa.
Ja vielä jos Ninan tekstiä vähän repostellaan: on aika ristiriitaista ensin luetella lapsesta aiheutuvaa huolta, vaivaa ja rahanmenoa ja heti seuraavaksi kuitenkin todeta se sellaiseksi hommaksi, joka vähiten vaatii....
Eikös kuitenkin se, että luvassa olevan työn määrän tuntien lapsen hankkii osoita sitä, että on valmis töitä tekemään ja huolta kantamaan.
Ja eiköhän se lapsi kuitenkin vanhemmilleen tarjoa jotain tilallekin sen huolen, vaivan ja rahanmenon vastineeksi, vai mitä?
jopa tarjota sen vastineeksi lisää huolta ja murhetta ja lopulta jopa häpeää.
Ei tosiaan ole suurta onnea lapsen kasvatus. Lasten kasvatus on niin aliarvostettua ja syy on huonoissa tuloksissa ja siinä, ettei se todella vaadi mitään.
Lapset ja nuorethan nykyisin huonosti voivat. Näkee että urakka on vasta edessä sinulla. Tuloksesta et voi ikinä olla varma!
Vai mitä?
...se lapsen hankkiminen on kiinni? Eli ei kannata ryhtyä vanhemmaksi, koska sitä ei kukaan arvosta?
"Tuloksesta et voi ikinä olla varma!"
No ei tietenkään, mutta mistä muustakaan asiasta tässä elämässä voi olla varma - no ehkä siitä, että kuolema meidät kaikki täältä jossain vaiheessa korjaa.
Mutta jos sinä nyt sitten olet kasvatustyössäsi epäonnistunut niin, että lapsistasi on äidilleen häpeää ja harmia, niin miksi sinun pitää täällä julistaa, että niin se käy todennäköisesti kaikille? Oliko niin, että se olitkin sinä itse, joka luulit, ettei lasten kasvattaminen vaadi mitään? Katso peiliin, ihminen!
Lupaava alku sinunkin vanhemman polullasi tuolla asenteella, että kyllä minä onnistun ja kyllä minun lapsestani tulee ainakin presidentti.
Se ei ole kuitenkaan siitä kiinni paljonko saat täällä minua loukattua. Se ei sinusta parempaa tee kuin korkeintaa omissa sairaissa luuloissasi. Huonon itsetunnon hyvä mittari on toisten vähättely. Mitä enemmän siihen sorrut, sen huonomman omaat. Ja sen huonompi vanhempi tulet olemaan. Et kestä pettymyksiä etkä vastaansanomista.
Vanhemmuus on sosiaalisista TAIDOISTASI kiinni. Se on OMASTA kasvatuksestasi kiinni. Mutta kaikesta huolimatta lapsestasi saattaa tulla täysi hulttio. Tuolla asentella VARMASTI tuleekin.
""Eikös kuitenkin se, että luvassa olevan työn määrän tuntien lapsen hankkii osoita sitä, että on valmis töitä tekemään ja huolta kantamaan.""
EI TOSIAAN OSOITA. MISTÄ EDES VOIT TIETÄÄ TULEVAN TYÖN MÄÄRÄN, KUN ET SITÄ KOSKAAN OLE TEHNYT LOPPUUN ASTI? VASTA SITTEN VOIT TIETÄÄ SEN MÄÄRÄN JA HINNAN, JONKA SE VAATI...
""Ja eiköhän se lapsi kuitenkin vanhemmilleen tarjoa jotain tilallekin sen huolen, vaivan ja rahanmenon vastineeksi, vai mitä? ""
MITÄ SINÄ ODOTAT HÄNEN TARJOAVAN SINULLE? SE ON KUULEHAN AIVAN PÄINVASTOIN. SINUN TULEE TARJOTA HÄNELLE, HÄN EI OLE SINULLE YHDESTÄKÄÄN TEHDYSTÄ TYÖSTÄ KIITOLLISUUDEN VELASSA!
Minun lasten kasvatukseni on onnistunut, mitä suuremmassa määrin. Peiliin uskaltaa katsoa, siellä on maailman paras äiti lapsilleen. Kuulen sen vielä tänäänkin, miltei joka päivä, vaikka tyttäreni ovat jo aikuisia.
Taidat ymmärtää tahallasi väärin, ei kai tuota vuodatusta muulla voi selittää.
"Peiliin uskaltaa katsoa, siellä on maailman paras äiti lapsilleen. Kuulen sen vielä tänäänkin, miltei joka päivä, vaikka tyttäreni ovat jo aikuisia."
Oikein mainiota. Mitäpä luulet, voisiko tuossa olla vaikkapa juuri se tarkoittamani, mitä lapsi mahdollisesti tarjoaa vaivani, rahanmenoni ym. vastineeksi? Et kai oikeasti luullut tekstini perusteella, että minä odotan lapsen esimerkiksi tekevän työt minun puolestani, koska minä olen kustantanut hänen elämänsä alun...
"Lupaava alku sinunkin vanhemman polullasi tuolla asenteella, että kyllä minä onnistun ja kyllä minun lapsestani tulee ainakin presidentti."
No presidentistä en tiedä, mutta jos vaikka pääministeri ;) Hei pitäiskö vanhempien sun mielestä aloittaa homma ajattelemalla, että päin helvettiä tässä kuitenkin kaikki menee? Toi on tietysti varma tapa välttää pettymykset, mutta mitä muuta hyötyä noin negatiivisesta asenteesta on, sitä minä en ymmärrä.
Ja sitä paitsi minä en suinkaan ole täällä loukkaamassa sinua, vaan kyseenalaistamassa sinun mielipiteitäsi. Sitä SINÄ et tainnut kestää...
käydä aivan päinvastoin.
SINÄ aloit arvostelemaan minua äitinä. Tunnetkos hyvinkin?
Oletko ikinä kuvitellut, etteivät rahkeesi riitäkään saamaan aikaan "onnistunutta" lopputulosta? On tervettä miettiä tätä. Tämä on kehityksen edellytys, vai oletko NIIN valmis, ettei mitään enää tarvita?
Luuletko olevasi jotakin suurta, kun sinulle on lapsi tulossa? Et tiedä edes kumpi, et sitäkään onko hän edes terve. Mahtaa olla kriisi valmiina, kun lapsi ottaakin vaan, eikä anna mitään! Saamaan tottuneena se on varmasti vaikeaa äkkiä vain luotua...
Minun vaivani ja työni on kantanut hedelmää. Olen saanut siitä "palkan", vaikka en sitä odottanutkaan.
Mutta tässä kohdin käänsit taas kelkaasi. Alkuperäinen kysymykseni olikin, entäs jos saatkin palkaksesi (koska se sinulle niin tärkeää on saada) ainoastaan lisää murhetta ja jopa häpeää!? Sillä se on MAHDOLLISTA, sitä suuremmalla syyllä, mitä isommalla hälyllä ollaan hyviä! Tulos näyttää aikanaan, oletko ollut hyvä. Sinä et sitä osaa -raukkaparka- arvioida etukäteen. Voit vain yrittää parhaasi ja katsoa mihin se riittää.
Omassa tapauksessasi veikkaukseni on, ettei kovinkaan korkealle...useimmat vanhemmat kuvittelevat, ettei lasta tarvitse kasvattaa. Sen tekee päiväkoti ja koulu. Näin ei tosiaan ole.
"Epäilyttävät" vanhemmat aloittavat homman yleensä juuri noin, meidän vauvasta tulee pääministeri;)
Sitten kun ei tulekaan lasketaan skaalaa. Jospa vaikka edes kansanedustaja;)
No, jospa edes työssäkäyvä;) Kun ei näytä niin suuria lahjoja kuitenkaan olevan.
Mutta lapsi/nuori tietää, että skaala laskee tarpeen mukaan...eikä hänestä tule muuta kuin riesaa vanhemmilleen ja lähiympäristölleen.
"Hyvästä" perheestä ei koskaan tule ongelmalasta.
Kannattaa muistaa.
Ihan kiva olisi vihdoin, kaiken mollaamisen jälkeen kuulla, mistä tiedät, ettei tule palkaksesi huolta ja murhetta. Jopa häpeää?? Vai haluatko mielluummin häpeän kohdalle sattuessa syyttää lastasi, etkä itseäsi kasvatuksesta? Kuten "täydellisen" vanhemman tulee...
on aivan oikeassa.
Lasten kasvatus on työtä, jota ei voi ottaa koskaan liian vakavasti. On kyse lapsen tulevaisuudesta. Ohjeita ja neuvoja tarvitaan, ja ihan ensimmäiseksi pitää vanhemmalla olla tunne, että niitä tarvitaan!
Mitä järkeä on aina odottaa tapahtuvaksi kaikkea kivaa? Ei kaikki onnistu millään. Eikö ole paljon viisaampaa ottaa asiat kriittisemmin ja yllättyä sitten positiivisesti, kun kaikki menikin nappiin?
Vai haluatko tuolla asenteellasi välttää pitkäaikaista pettymyksen tunnetta? Pääset helpommalla kun kuvittelet kaiken helpoksi. Ja petyt vasta tarvittaessa. Tietenkin mahdollisimman pitkään vältellen ja kieltäen ne. Mahdollisten pettymysten ajatteleminenkin ilmeisesti ahdistaa sinua.
Kertoo ymmärryksestäsi paljon tuo lause: ""Hei pitäisikö vanhempien sun mielestä aloittaa homma ajattelemalla, että päin helvettiä tässä kuitenkin kaikki menee? Toi on tietysti varma tapa välttää pettymykset, mutta mitä muuta hyötyä noin negatiivisesta asenteesta on, sitä minä en ymmärrä."" Se on aivan päinvastoin kuin sanot.
Miksi odottaa kaunista ilmaa ja pettyä? On paljon parempi odottaa rumaa ilmaa ja yllättyä iloisesti.
Ahdistus lisääntyy koko ajan ja se on yhteydessä pettymysten sietokyvyn laskuun. Oliko tämä jo sinunkin vanhempiesi virhe, että he pyrkivät tekemään elämästäsi liian helppoa, pettymyksetöntä? Ilmeisesti, sillä nyt kuvittelet kaiken onnistuvan, aina. Ilman ahdistavia pettymyksen tunteita.
Se on harhaa, että elämän pitää olla helppoa. Tulos saattaa olla aivan päinvastoin. Ja jokainen viisas, normaali kasvattaja ottaa sen huomioon, eikä sulje asialta silmiään, pettymyksen pelossa!
...voi olla niin käsittämättömän vaikeaa?
Minä en missään vaiheessa ole sanonut olevani varma siitä, että kaikki menee täydellisesti, lapsen kasvattaminen on helppoa ja hänestä tulee menestyjä (miten se sitten ikinä määritelläänkään). Minä olen tällä keskustelulla yrittänyt taistella tuota perkeleellistä negatiivisuutta ja epäonnistumisenpelon lietsomista vastaan.
Millä ihmeellä sinä olet itse uskaltanut hankkia lapsia, jos lähtökohtainen oletus on ollut, että kaikki menee pieleen? Onko sinusta ihan kohtuutonta, että minä (ja moni muu) iloitsee tulevasta vanhemmuudestaan nostamatta päälimmäiseksi pelkoa täydellisestä epäonnistumisesta?
"Oletko ikinä kuvitellut, etteivät rahkeesi riitäkään saamaan aikaan "onnistunutta" lopputulosta?"
Voit vain kuvitella, miten monta vuotta minä tätä asiaa pohdin ennen kuin lasta ryhdyttiin edes yrittämään! Mutta kuten niin kovin osuvasti totesit, voin vain yrittää olla mahdollisimman hyvä lapselleni, ja katsoa, mihin se riittää. Enempää kuin parhaansa yrittämistä ei keneltäkään voi vaatia. Tässä maailmassa ei sitä paitsi ole kenelläkään ollut eikä tule olemaan ennen ensimmäistä lasta sertifikaattia ja varmuutta siitä, että hän on "hyvä vanhempi ja kasvattaja". Korjaa jos olen väärässä ja esimerkiksi sinulla sellainen oli!
Ja mitä taas tulee sinun veikkauksiisi siitä, miten minun lapseni kasvatus onnistuu, ei kerta kaikkiaan voisi vähempää kiinnostaa. Sinun veikkauksillasi minun lapsestani ei tule parempaa eikä huonompaa.
"Ihan kiva olisi vihdoin, kaiken mollaamisen jälkeen kuulla, mistä tiedät, ettei tule palkaksesi huolta ja murhetta. Jopa häpeää??"
Kuten jo todettu, ei sitä kukaan voi tietääkään, mutta energianhaaskausta olisi valmistautua epäonnistumiseen etukäteen. Se olisi minusta luovuttamista ja parhaansa yrittämättä jättämistä.
luit myös minun kirjoitukseni. Sillä se on aivan tasan päinvastoin.
Jos ottaa asiat niin, että se on helppoa ja onnistuu varmasti, ikinä ei tee parastaan. Senhän sanoo jo järkikin, tai ainakin pitäisi sanoa.
Luovuttamista on se, kun luottaa omaan paremmuuteensa vaikka siitä ei ole olemassa yhtään sertifikaattia! Ei edes aiempaa kokemusta.
Tässä kohdin vanhempi päättää, ettei TARVITSE mitään yrittää, kun on niin perkeleen hyvä muutenkin!
"Miksi odottaa kaunista ilmaa ja pettyä? On paljon parempi odottaa rumaa ilmaa ja yllättyä iloisesti."
No tässä ollaan nyt vertailemassa katsantokantoja, joista kompromissia ei löydy. Toisaalta minulla ei ole minkäänlaista käännytysviettiä, joten ajattele sinä noin ja juo samalla "puolityhjästä lasistasi".
"Ahdistus lisääntyy koko ajan ja se on yhteydessä pettymysten sietokyvyn laskuun. ... nyt kuvittelet kaiken onnistuvan, aina. Ilman ahdistavia pettymyksen tunteita."
Iskä-hyvä, sinähän puhut itseäsi pussiin oikein urakalla. Sinullehan niitä todellisia pettymyksiä ei tule, jos ajattelet kaikki epäonnistumiset jo etukäteen!
"Oliko tämä jo sinunkin vanhempiesi virhe, että he pyrkivät tekemään elämästäsi liian helppoa, pettymyksetöntä?"
Jaa-a, mene ja tiedä. Varmuuden vuoksi minun on varmaankin oltava pahoillani ja häpeissäni, jos elämäni on mennyt omasta mielestäni varsin mukavasti.
Te rakkaat "iskä" ja "äiti" olette vedenpitävän diagnoosinne tehneet. Minun tapauksessani kyse ei kuitenkaan ole pettymyksen pelosta, vaan positiivisesta ajattelutavasta - ominaisuudesta, josta en suostu syyllisyyttä potemaan.
Toki luin ja vastasinkin. Tähän viestiisi (2. kappaleeseen) kuitenkin sisältyi jälleen mielestäni outoja heittoja, joihin kaipaisin tarkennusta:
1) Mihin paremmuuteen viittaat? Ainakaan minä en ole sanonut olevani esimerkiksi parempi isä kuin kukaan muu. Olen sanonut olevani valmis tekemään parhaani ollakseni hyvä isä.
Tällaisissa tapauksissa tapanani on ollut viljellä keskipohjalaista sanontaa: "Ei sitoo toinen paree ko toinenka - eikä varsin niinkä hyvä." (se oli sitten huumoria, tiedoksi tosikoille)
2) "...Ei edes aiempaa kokemusta." Minkä verran sinulla oli kokemusta isänä olemisesta ennen ensimmäisen lapsesi syntymää?
sen todellisen "pussiinpuhujan" tekstiin. Jospa se lasi siitä täyttyisi sinullakin.
Sinä et pysty niitä mahdollisia pettymyksiä edes etukäteen ajattelemaan, sillä juot tyhjästä lasista...
jos kuvittelet itsellesi sunnuntain koko ajan, todellista sunnuntaita ei tule koskaan...;D
Meinaatkos, että minun elämäni on mennyt jotenkin huonosti?
http://www.kolumbus.fi/auroran.koulu/suomi/museo/lehti/NetPress1_1997/tahkok.html
olevani paras, enkä kuvitellut, että kaikki aina onnistuu.
Enkä myöskään tiennyt, mihin parhaani riittää. Mutta olin valmis ylittämään itseni ja tulemaan vielä paremmaksi, jos jo olemassa olevat taitoni eivät riitä.
Mutta lue noita Tahkokallion juttuja, ehkä se sinullekin aukeaa...sieltä saat hyviä vinkkejä. Siitäkin, mikä omalla kohdallasi on päin persettä.
Olisit iskä-hyvä laittanut tuon linkin heti ensimmäiseen viestiisi, niin ei olisi kenellekään tullut sitä harhakuvitelmaa, että sinä ajattelisit ihan omilla aivoillasi!
Sinun elämästäsi minä en ole käsittääkseni esittänyt minkäänlaista arviota. Kommentti oman elämäni laadusta koski sitä, että sinä arvelit minun vanhempieni kasvattaneen minut kieroon, mikä nyt sitten heijastusi realismin puutteena ja muuna surkeutena.
Minähän ajattelen itse! En kuvittele olevani suurin ja paras, erehtymätön, vaan osaan erotella viisaat ja minulle hyödylliset neuvot hyödyttömistä. Tiedän oikean ja väärän eron ja osaan erottaa ne! Ymmärrän, missä asioissa tarvitsen apua, ja osaan sitä jopa etsiä.
En vähättele muita tullakseni itse suureksi.
Näin paljon sinua enemmän itsestäni tiesin, kun aloin isäksi.
Minua ei ole kasvatettu kieroon eikä isäksi. Minut on kasvatettu ihmiseksi, joka tosiaan auttaa vanhemmuudessa.
Hyvä, että sait nenillesi!
Vähättelemättömyyden hyveestä sinuakaan ei tosin voi palkita, mutta onhan se toki mahtavaa, jos olet lopullisen totuuden, sen ainoan ja oikean, löytänyt.
"lainalaisuutta" SINÄ olet tähän maailmaan omin avuin keksinyt? Omin aivoin miettien niin, etteivät muut niistä ole olleet tietoisia ennen sinua?
Ettei vaan olisi jostakin kuultuja opittuja...jopa jo kirjoittaminen? Vittuilu? Vanhemmilta vai?
Oikean ja väärän erottaminen on kasvatuksen perusasia. Siitä et sinä pääse itseäsi kehumaan...;D
Kuka täällä "tiesi" kaiken ja muut ei mitään?
Onko synti puolustaa oikeaa? Onko synti sanoa, jos tietää olevansa oikeassa?
Arvostelit jopa toisen äitinä olemisen taitoa!!! Ilman että sinua oli arvosteltu...
Luin kaikki tähän ketjuun kirjoittamani viestit, mutta valitettavasti en löytänyt yhtään kohtaa, jossa olisin väittänyt "tietäväni" mitään. Koko keskustelun ajan olen vain kyseenalaistanut teidän tai siteeraamienne ajattelijoiden totuudet ja tarjonnut vertailupohjaksi omia (tai ajatteluuni muuten vaikuttaneiden ihmisten) ajatuksiani. Jos saivartelua jatketaan (sopii mulle) niin on todettava, että edellisessä viestissäsi sinä, iskä-hyvä, ilmoitit varsin suorasanaisesti tuntevasi totuuden tästä asiasta. Ateistina en ota kantaa, onko sen ilmoittaminen syntiä. Haluaisin kuitenkin vielä viattomasti tiedustella, mistä tiedät olevasi oikeassa?
Vittuiluun kyllä myönnän syyllisyyteni. Pahoitteluni, jos joku keskustelijoista on piikittelystäni saanut haavan sisimpäänsä.
Kirjoitustaidostani kiitos 1-luokan opettajalle ja omalle äidille, ajattelutaidosta monelle muullekin.
miten ihmeessä voit ajatella olevasi kuuluisaa kasvatuspsykologia älykkäämpi kasvatusasiassa?
Et muuten vastannut iskä-hyvän kysymykseen montako lainalaisuutta olet itse keksinyt tänne kylmään maailmaamme????
En minä ole väittänyt, enkä usko olevani älykkäämpi (mittaustapakysymys tietysti sekin) kuin herra kuuluisa kasvatuspsykologi, mutta siitä huolimatta koen olevani oikeutettu keskustelemaan ja jopa kyseenalaistamaan "totuuksina" ilmoitettuja asioita.
Vastaan tuohon intettyyn kysymykseen, etten ole lainsäätäjä, joten turha tähän on lainalaisuuksiakaan lähteä listaamaan. No, tuskin olen mitään yleisesti tunnustettua totuutta ainakaan vielä jälkeeni jättänyt. Jospahan tuo tammikuussa syntyvä tyttö/poika sitten vaikka keksisi jotain omaa ja historiallista, vaikka keskustelun yleinen suuntaus onkin, ettei mitään tuollaista kannata odottaakaan, koska pieleen mennään jossain vaiheessa kuitenkin - ja pahasti :(
et edes teidä, mikä on lainalaisuus...keskustele sitten tuollaisten kanssa asioista.
Lainalaisuus on esimerkiksi se, että kun laittaa paljaan käden tulikuumalle levylle, se palaa.
Tai jos hyppää rikkihappoaltaaseen alasti, syöpyy...
Montako näitä on tullut mietittyä, mistä asiat johtuvat, muille tiedoksi, opiksi ja ojennukseksi.
Miksi sitten se, että uskon jonkun toisen lainalaisuuteen, tekee minusta aivottoman? Ja sinusta, joka et tajua näitä kasvatuksen ja psykologian lainalaisuuksia, mestarin ja tietäjän, joka on oikeutettu arvostelemaan jonkun asiantuntijan keksimää lainalaisuutta.
Älä muuten pelkää, että lapsellasi on yhtään sinua korkeampi äo, eikä lapsen tuleva äitikään voi olla yhtään sinua älykkäämpi, koska ei jaksaisi moista urvellusta kuunnella, mikäli olisi.
Voit kyseenalaistaa vain, mikäli sinulla on tarpeeksi tietoa asiasta. Ja sitä ei näyttänyt olevan.
Osoitat vain oman tyhmyytesi jatkamalla aiheesta, josta et tiedä mitään.
Piti jatkaa tänne, koska tila loppui ylemmästä ketjusta kesken ja koska inttämistalkoisiin on näemmä tarvetta.
"et edes teidä, mikä on lainalaisuus...keskustele sitten tuollaisten kanssa asioista."
Minusta paljon piinallisempaa (joskin näytän siihen ryhtyneen) on yrittää keskustella asioista totaalisen huumorintajuttoman henkilön kanssa. Lainalaisuuksista ja niiden säätämisestä ei siis sen enempää. Lupaan kuitenkin iskää silmällä pitäen jatkossa laittaa tekstiini selvennyksen "huumoria", jos päätän sellaista sisällyttää tekstiini.
"Miksi sitten se, että uskon jonkun toisen lainalaisuuteen, tekee minusta aivottoman? Ja sinusta, joka et tajua näitä kasvatuksen ja psykologian lainalaisuuksia, mestarin ja tietäjän, joka on oikeutettu arvostelemaan jonkun asiantuntijan keksimää lainalaisuutta."
Anteeksi, jos loukkasin sinua tai mestariasi, mutta en minä todellakaan ole valmis täysin purematta nielemään esitettyjä asioita, ja soveltamaan niitä käytäntöön. En tosiaan ole kasvatuspsykologian oppi-isien ja äitien teorioihin juurikaan perehtynyt. Siitä olen kuitenkin melkoisen varma, että herra mikäsenniminytolikaan ajatuksille löytyy psykologikunnastakin vastustajia. Ihmisen kasvatus on todennäköisesti ala, jossa teorioita "oikeasta toimintatavasta" on pilvin pimein, kutakuinkin yhtä monta kuin on kasvattajaakin. Ja kuitenkin kasvatuksensa takia "huono ihminen" on aikalailla marginaali-ilmiö. Sellainen vain näkyy esim. mediassa helpommin kuin ns. tavallinen hyvä ihminen.
"Älä muuten pelkää, että lapsellasi on yhtään sinua korkeampi äo, eikä lapsen tuleva äitikään voi olla yhtään sinua älykkäämpi, koska ei jaksaisi moista urvellusta kuunnella, mikäli olisi."
Ole hyvä, ja keskity arvostelemaan lähinnä niitä ihmisiä, joista tiedät edes sen verran kuin tällä palstalla olet saanut tietää. Jätetään sentään sivulliset, kuten keskustelijoiden puolisot, vanhemmat ym. rauhaan.
"Voit kyseenalaistaa vain, mikäli sinulla on tarpeeksi tietoa asiasta. Ja sitä ei näyttänyt olevan. Osoitat vain oman tyhmyytesi jatkamalla aiheesta, josta et tiedä mitään."
Tuo on heittolaukaus, joka lähinnä osoittaa, että sinä et ole keskustelemalla yrittänyt milloinkaan saada toista osapuolta perustelemaan kantaansa edes hieman paremmin. Ja paremman perustelun saamiseen en tiedä mitään tehokkaampaa keinoa kuin kevyt provosointi. Ok, myönnän kyllä, että en ole itsekään kyennyt noudattamaan Koiviston hyvettä olla itse provosoitumatta.
Nyt on niin, että koululääketiede ei ole mestarien nikkarointia!!
Lääkärit, olivat ne sitten psykiatreja (psykologiaan erikostunut lääkäri) tai muita lääkäreitä, kaikki tunnistavat sairaudet ja ongelmat OIREIDEN perusteella.
Tuo syy/seuraus laki on se, mitä psykologiassa käytetään. Jos lapselle ei aseteta rajoja hänestä tulee turvaton. Turvattomuus taas ilmenee erilaisina psyykkisinä häiriöinä (en jaksa enkä ehdi kaikkia eritellä tässä, mutta tuskin sinua kiinnostaakaan). Jos lapselle ei "aiheuteta" pettymyksiä hän ahdistuu. Nämä juuri ovat lainalaisuuksia, joita ei voi kiistää.
Tuollainen lapsi, joka ei milloinkaan ole kokenut pettymyksiä on varsin hankala aikuisenakin. Toivon tulevan lapsesi takia, ettet sinä kuulu heihin.
Eli, isäksi tammikuussa, sairaudet mukaan lukien psyykkiset häiriöt, johtuvat kaikki jostakin.
Oireiden perusteella lääkäri paikantaa sairauden. Ei psykologia ole mitään mustaa magiaa!
Ps. Paljonko täällä palstalla saa ihmisestä tietää? Ensimmäisestä lauseesta voi jo sanoa, että joku on epäonnistunut äitinä? Tai jos on kanssasi eri mieltä (päivän selvästä asiasta) on huumorintajuton ja aivoton? Voisitko kuvitella, että tässä on nyt kyse siitä, että se mitä iskä väittää on totta, lainalaisuus, jota ei voi kiistää vain olemalla eri mieltä? Meidän oppimme tuolta osin perustuu tuohon. Se että tänä päivänä tiedetään lasten ahdistuksesta paljon on vain etu. Heitä kasvatetaan väärin, miksi on väärin osata korjata se? Vai onko se väärin, että tietää, mistä se johtuu?
että tyhmyytensä voi osoittaa monella tavalla.
Tuo sinun tapasi ei ole niitä kaikkein kehnoinpia! Eiköhän se jo kaikille ole valjennut...
Lainalaisuuksille löytyy vastustajia? Oletkos sitä mieltä, että paljaan käden kuumalle levylle asettamisesta ei synny palovammaa? Kokeilepas. Eipä tässä voi paljon muuta neuvoa enää antaa.
Minä en puhukaan kasvatuksesta yleensä, vaan kasvatuspsykologiasta...älä taas käännä asiaa sinne, missä ei keskustelua käydä.
"Minä en puhukaan kasvatuksesta yleensä, vaan kasvatuspsykologiasta...älä taas käännä asiaa sinne, missä ei keskustelua käydä."
Iskän sopii lukaista nimimerkki "Ninan" teksti uudelleen. Siitähän tämä keskustelu käytännössä alkoi. Siinä ei puhuttu kasvatuspsykologiasta, vaan siitä, onko lasten hankkiminen helppo ratkaisu sekä siitä, mitä kaikkea kauheaa siitä lastenhankinnasta seuraa.
Sinähän se ryhdyit keskustelemaan kuumista levyistä ja palovammoista ym.
Psykologian opiskelijalle sen sijaan vilpitön kiitos hyvästä ja perustellusta vastauksesta. Tulihan sellainenkin lopulta, kun jaksoi riittävän pitkää jankata!
Ja lopulta tyhmyyden tunnustamisessa (jos täällä nyt jotakuta tyhmänä voidaan pitää) tällaisella ainakin näennäisesti rakentavalla keskustelulla ei ole mitään häpeämistä. Jospahan sinäkin, iskä-hyvä, tulit vähän tässä tarinan edetessä pohtineeksi niitä lukemiasi/kuulemiasi teorioita tarkemmin. Sait varmasti itsellesikin jotakin.
Olen mielenkiinnolla lukenut viestiketjua. Vasta nyt tunnen tarvetta osallistua keskusteluun, sen verran hyvin ja hauskasti Isäksi tammikuussa on kirjoitellut... ;)
Syy-seuraussuhde on kiistaton vain eksakteissa tieteissä, esimerkiksi fysiikassa (paljas käsi kuumalle levylle jne.) Psykologiassa oireen aiheuttajan tunnistaminen (pelkästään oireesta!) menee jo veikkailuksi, ei millään pahalla psyk.opisk. kohtaan.
Jos oire on psyykkinen häiriö, mikä on sen aiheuttaja?
Matematiikassa (eksakti tiede) puhutaan funktioista. Funktio on relaatio joukosta A joukkoon B, jossa kaikilla joukon A alkioilla a on kuva b joukossa B.
Tietämällä pelkkä kuva (oire) ei voida päätellä alkukuvaa (syytä). Alkukuvia (syitä) voi nimittäin olla monia...
Olen Isäksi tammikuussa kanssa samaa mieltä siitä, että ei ole mitään syytä elää ajatellen koko ajan epäonnistuvansa kasvatustehtävässä (tai missään muussakaan).
Eläminen tapahtuu tässä ja nyt. Kasvatus on pitkäjänteistä, mutta kasvattaja ja kasvatettava elävät nykyhetkessä. Kasvattaja tähyää tulevaisuuteen, mutta soveltaa kasvatustaan ajankohtaan sopivaksi.
Ei ole mieltä pelätä lapsen huumekoukkuun jäämistä, kun hän on vasta kolmevuotias. On mieletöntä ajatella vankilassa istuvan lapsen tuottamaa häpeää, jos tämä ei ole vielä syntynytkään...
Hienoa ja kiitos fanille tuesta taistelussani tuulimyllyjä vastaan ;)
Osasit heittää kehään tieteellistä perustelua, johon minun vajavaiset matemaattiset kykyni eivät olisi missään vaiheessa riittäneet.
Varsinkin noissa loppupään kappaleissa tiivistit sen, mitä olen suorastaan epätoivon vimmalla yrittänyt alusta pitäen tuoda esiin. Se vain on ollut hyttysen ininää vastapuolen korvassa.
Ongelmana tässä onkin ehkä ollut se, että me nimimerkit olemme luultavasti keskustelleet käytännössä eri aiheista.
"On mieletöntä ajatella vankilassa istuvan lapsen tuottamaa häpeää, jos tämä ei ole vielä syntynytkään..."
Juuri näin. Varsinkin kun keskustelun alkupuolella melkeinpä neuvottiin ajattelemaan tätä näkökohtaa jo ennen kuin siittiö ja munasolu ovat sanoneet toisilleen päivää ;)
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/studies/opetmat/psyh/index.htm
Palataan sitten asiaan. ;D
En jaksa jankata moisesta päivänselvästä asiasta...
"Eläminen tapahtuu tässä ja nyt. Kasvatus on pitkäjänteistä, mutta kasvattaja ja kasvatettava elävät nykyhetkessä. Kasvattaja tähyää tulevaisuuteen, mutta soveltaa kasvatustaan ajankohtaan sopivaksi."
Heh, heh, hee...mitä tänä tarkoittaa? Seuraavan jaksosi kumoavaa tekstiä???!!!
"Ei ole mieltä pelätä lapsen huumekoukkuun jäämistä, kun hän on vasta kolmevuotias. On mieletöntä ajatella vankilassa istuvan lapsen tuottamaa häpeää, jos tämä ei ole vielä syntynytkään..."
LUE; Kasvatus alkaa siitä hetkestä, kun vauva tulee kotiin. Kasvatuksessa ei pelätä!! Siinä otetaan huomioon. Ei riitä, että saatanasti pelkäät tyttäresi käyttävän huumeita. Sinun tulee kasvattaa hänet niin, että hän tietää, ettei ole oikein eikä terveellistä! Sekä sinun tulee kasvattaa poikasi niin, ettei hän joudu vankilaan. Siinä ei auta ajattelu, kun hän murhaa jonkun, kun ei tiennyt oliko se oikein vai väärin, koska sinä vain saatanasti pelkäsit ja ajattelit itseksesi, etkä muistanut kasvattaa lastasi.
Kasvatus on ennaltaehkäisyä, jota ei jälkikäteen voi tehdä!
Psykologia on muuten TIEDE, joka käsittelee ihmisen käyttäytymistä ja elämyksiä mm. havaintoja, muistia, oppimista, ajattelemista sos.tehtäviä, yksilöllisiä eroja.
Luin tämän liirum-laarumin läpi linkkeineen.
Ihmettelen
1.Jos joku hankkii lapsia miksei hänelle anneta odottamisen iloa. Omien lasteni odotus oli upeaa aikaa.
2. Jos kyseessä on eka lapsi jota odotat, olet vasta tehnyt sen helpomman osuuden koko touhusta. Vaativammassa osuudessa eläviä pitää hieman uskoa.
3. Mitä riivatun huru-ukkoja tarvitaan antamaan ohjeita lasten kanssa elämisessä.Eihän se mikään tieteen haara ole. Se on elävää elämää.
Se huru-ukon tuleva maailma on juuri niin ahdistava kuin miksi me haluamme lastemme sen tekevän. Tämä on viestikapulan siirtämistä toiselle. Mitkä arvot siirrämme. Kovan markkinatalouden sisäisen sankarin ja voittajan vaiko toisista välittävän ja huolehtivan lähimmäisen.
4. Pitääkö lapsia kasvattaa oikein kasvattajana.
Eikös ne pyöri ja pörrää tuossa jaloissa ja kasva itse. Riittää kun elää itse ihmisiksi ja että niistä huolehditaan ja välitetään, kerrotaan oikea ja väärä ja sanotaan välillä tsot-tsot perusteltuna ja sama tarvittaessa isommilla kirjaimilla.
5. Ei ole suuri viisaus elämässä yleensäkään kun varautuu pahimpaan ja toivoo parasta. Otetaanhan autoihinkin vapaaehtoisia vakuutuksia. Sama pätee lapsiin. Hanki vakuutukset, jos et halua notkua korvatulehdusten takia päivystyksissä juopuneiden saikun hakijoiden joukossa. Synkkiä ei pidä ajatella. Siitä tulee synkkä olo.
6. Oma jaksaminen onkin oma lajinsa. Täytyy osata nousta tilanteiden yläpuolelle ja hallita ne. "Tuleen ei saa jäädä makaamaan" neuvottiin jo Linnan Tuntemattomassakin! Huumoria ja iloista mieltä. Sitä tarvitaan.
7. Lainalaisuudet lapsien kanssa? Miten voi olla varma että pääsääntöisesti jostain seuraa jotain.
Ainoa lainalaisuus minkä muistan omasta murrosiästäni oli, että mitä enemmän hakkaat päätäsi seinään sitä enemmän siihen sattuu. Sitäkään ei voi opettaa. Se on itse opittava ja koettava.
8. Jos meidän jokaisen elämässä on nousu- ja laskukausia sekä suvantoja, niin taatusti niitä on lastemmekin elämässä. Silloin vaan täytyy jaksaa olla vanhempana niin mukana ilossa kuin tukena alamäessä ja olemalla hiljaa tarvittaessa.
Jos joku huru-ukko syöttelee vaahtokarkkeja vuosikaudet ihmisille tai jotain sinne päin, niin ainoa oppi tässä on mielestäni, että kannattaisi ehkä tehdä jotain hyödyllisempää ja vaikka elää sitä omaa elämäänsäkin ilman alituista pohdintaa. Johan siinä menee otsa kurttuun ennen aikojaan.
Maalaisjärkeä ja ilonhetkiä niistä arjen "onnen pienistä pipanoista". Ja jaksamista.
Onnea vaan kaikille isille, äideille ja joukkoon tuleville! Sitäkin tarvitaan!
Enpä jaksanut lukea koko ketjua, mutta osan luin.
""Kirjoittanut: 2x isukki, 4.10.2003 klo 01.39
Luin tämän liirum-laarumin läpi linkkeineen.
Ihmettelen
1.Jos joku hankkii lapsia miksei hänelle anneta odottamisen iloa. Omien lasteni odotus oli upeaa aikaa. - En löytänyt tästä vastakkaista mieltä olevia kommentteja. Missä niitä oli?
2. Jos kyseessä on eka lapsi jota odotat, olet vasta tehnyt sen helpomman osuuden koko touhusta. Vaativammassa osuudessa eläviä pitää hieman uskoa. - Tämä on totta. Ja näihin perustuu kasvatustieteilijöiden tiedot. Eikä ainoastaan hieman...
3. Mitä riivatun huru-ukkoja tarvitaan antamaan ohjeita lasten kanssa elämisessä.Eihän se mikään tieteen haara ole. Se on elävää elämää. - Oletko tietoinen nykyisin vallitsevasta tilanteesta lasten psykiatriassa? Kuinka pitkät jonot onkaan?
Turhaanko? Huru-ukkojen höpinää?? Millä ihmeellä jo viisivuotias voi olla psykiatrisen hoidon tarpeessa, jos kotona, jossa hän sentään pääasiassa on, on kaikki hyvin?
Se huru-ukon tuleva maailma on juuri niin ahdistava kuin miksi me haluamme lastemme sen tekevän. Tämä on viestikapulan siirtämistä toiselle. Mitkä arvot siirrämme. Kovan markkinatalouden sisäisen sankarin ja voittajan vaiko toisista välittävän ja huolehtivan lähimmäisen. - Tämä ei kuulu ollenkaan kasvatukseen. Sepä se, et sinä ymmärrä ollenkaan, mistä on edes kyse!
4. Pitääkö lapsia kasvattaa oikein kasvattajana.
Eikös ne pyöri ja pörrää tuossa jaloissa ja kasva itse. Riittää kun elää itse ihmisiksi ja että niistä huolehditaan ja välitetään, kerrotaan oikea ja väärä ja sanotaan välillä tsot-tsot perusteltuna ja sama tarvittaessa isommilla kirjaimilla. - Ahaa, nyt ymmärrän. Haluat poistaa itsesi kokonaan lapsesi mahdollisesta tulevasta epäonnistumisesta! Et halua sekaantua hänen kasvatukseensa ollenkaan, jottei sinua syytettäisi missään kohdin! OLETHAN TÄYDELLINEN!
5. Ei ole suuri viisaus elämässä yleensäkään kun varautuu pahimpaan ja toivoo parasta. Otetaanhan autoihinkin vapaaehtoisia vakuutuksia. Sama pätee lapsiin. Hanki vakuutukset, jos et halua notkua korvatulehdusten takia päivystyksissä juopuneiden saikun hakijoiden joukossa. Synkkiä ei pidä ajatella. Siitä tulee synkkä olo. - Eikös ne vakuutukset hankita juuri siitä syystä, että KUVITELLAAN JOTAKIN TAPAHTUVAKSI?? Ajatellaan synkkiä!! Ainoa huono juttu on kannaltasi se, ettet voi hannkkia HUONON KASVATTAJAN VAKUUTUSTA, joka korvaa laiminlyömäsi työn lapsellesi sitten myöhemmin.
6. Oma jaksaminen onkin oma lajinsa. Täytyy osata nousta tilanteiden yläpuolelle ja hallita ne. "Tuleen ei saa jäädä makaamaan" neuvottiin jo Linnan Tuntemattomassakin! Huumoria ja iloista mieltä. Sitä tarvitaan. - Usko pois, et tule selviämään huumorilla lasten kasvatuksestasi! Eikä se huumorilla ole sama kuin kunnialla. Olet huolissasi VAIN omasta jaksamisestasi. Huomaa kyllä mikä on tärkeää sulle, lasten etu vai oma jaksaminen...
7. Lainalaisuudet lapsien kanssa? Miten voi olla varma että pääsääntöisesti jostain seuraa jotain. - Tämä olisi pitänyt opettaa sinulle jo omassa kasvatuksessasi(mikäli sitä on...) hyvin varhain. Jos tekee niin kuin kielletään, siitä seuraa rangaistus. Jos se olisi sinulle opetettu, osaisit sen tänä päivänä.
Ainoa lainalaisuus minkä muistan omasta murrosiästäni oli, että mitä enemmän hakkaat päätäsi seinään sitä enemmän siihen sattuu. Sitäkään ei voi opettaa. Se on itse opittava ja koettava. - Murrosiässäkö sinua on alettu kasvattaa?? Arvasin sen kyllä. Se on siinä kohdassa armottomasti yli kymmenen vuotta myöhässä. JOS vanhempasi olisivat rakastaneet sinua ja pitäneet sinusta huolta ja ajatelleet muuta kuin omaa parastaan, sinun EI OLISI tarvinnut hakata päätäsi seinään...
8. Jos meidän jokaisen elämässä on nousu- ja laskukausia sekä suvantoja, niin taatusti niitä on lastemmekin elämässä. Silloin vaan täytyy jaksaa olla vanhempana niin mukana ilossa kuin tukena alamäessä ja olemalla hiljaa tarvittaessa. - Sinäkään, ilmeisesti omien vanhempien esimerkistä johtuen, et osaa ajatella lapsesi parasta. Kuvittelet, että lapsi kasvattaa itse itsensä. Että suuremmaksi kasvaminen on aikuistumista. Kerronpa sinulle, että näin ei ole. Koon kasvaminen ja järjen kasvaminen eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa. Oletko kuullut sanonnan, "EI VOI KAUHALLA VAATIA, KUN ON LUSIKALLA ANNETTU"?
Jos joku huru-ukko syöttelee vaahtokarkkeja vuosikaudet ihmisille tai jotain sinne päin, niin ainoa oppi tässä on mielestäni, että kannattaisi ehkä tehdä jotain hyödyllisempää ja vaikka elää sitä omaa elämäänsäkin ilman alituista pohdintaa. Johan siinä menee otsa kurttuun ennen aikojaan. - Ja uskoa siinä sivussa mitä sinä sanot, koska sinä et osaa pettymystä väärässä olostasi käsitellä alkuunkaan?? Koska sinua ei ole KASVATETTU siihen lapsena...
Maalaisjärkeä ja ilonhetkiä niistä arjen "onnen pienistä pipanoista". Ja jaksamista.
Onnea vaan kaikille isille, äideille ja joukkoon tuleville! Sitäkin tarvitaan! ""
- Oli hyvä, että kirjoitit, sitäKIN tarvitaan, mutta pelkkään hyvään onneen luottaminen näissä asioissa ei kannata. Se on sama kuin luovuttaminen. Ja moniko lapsi on sen arvoinen?
Täytyy vielä loppuun sanoa, että jos olisit minun mieheni ja kirjoittelisit täällä tuollaista, ottaisin jo sen perusteella harkinta-ajan mietintään. Säälittävää puhetta aika mieheltä. Säälin lapsiasi. Noin et saa heille muuta kuin ikuiset haavat sieluun! Siirrät omat haavasi lapsillesi, monta senttiä syvempiä...nyyh.
ettet ole kahden lapsen isukki. Et ole yhdenkään.
Olet monilapsinen yksinhuoltaja-äiti, joka on epäonnistunut kasvatustyössään ja nyt rienaat niitä, jotka asian paremmin tietävät ja joilla on vielä saumaa tehdä asialle jotakin.
Säälittävää. (uskallan muuten epäillä, että olisit lukenut Markku Ojasen luennon KOKONAAN)
Onnea "äitiyslomalla" olevalle äidille. Lapsesi on hyvissä käsissä, sen pystyi tekstistäsi aistimaan. Hyvä, että kaikki eivät kuvittele lastansa pieneksi aikuiseksi, joka osaa pitää itsestään huolta, ilman aikuisen apua. Sekä valita maailman vaihtoehdoista sen oikean, ilman aikuisen tukea. Paljon nämä isäksi tammikuussa ja 2xisukki yms. sälyttävät lapsen hennoille harteille vastuuta. Pitäisi kyllä miettiä ihan lasten oikeuksiakin.
Sitten kun he ovat pilanneet lapsensa, sitten alkaa huuhaa-sedän apu kelvata. Vaikka siihen asti olisi ollutkin huru-ukon juttua...
...osoitteesta sekä tämä että edellinen, kuten arvata saattoi.
Lyhyet kappaleet, hymiöt, kaikki kuten edellisessäkin.
Miksi ihmeessä laitoit eri nickin?
Toivottavasti sitä tammikuuta ei milloinkaan tule, että kaltaisestasi keskenkasvuisesta, omahyväisestä, pilalle hemmotellusta paskasta tulee jonkun huoltaja!
Toisena asiana toivon, jollei ensimmäiseni toteudu, ettei kuplasi ikinä puhkea...se saattaa nimittäin sattua pirusti, ja tarkoittaa nimenomaan lastasi!
sinulta "fani" (varmaan itsesi fani), että miten luulet esim. poliisien onnistuvan työssään? Hehän näkevät ainoastaan sen "kuvan", eli lopputuloksen. Joku makaa tapettuna jossakin, ja harvemmin seisoo tappaja rinnalla sanomassa, minä sen tein ja miksi sen tein.
Harvempi varas taitaa jättää ryöstöpaikalle lappua, mistä saa omaisuuden noutaa takaisin ja kenen toimesta se on viety.
Kaikki nämä asiat on tutkittava. Jonka seurauksena "alkukuva" miltei poikkeuksetta löytyy. Miksi?
Koska on tosiaan olemassa sinua niin paljon älykkäämpiä ihmisiä, että he pystyvät tällaisen homman suorittamaan, heille oikein maksetaan näiden selvittelystä!
Aivan sama on psykologiassa, jota muuten poliisikuntakin huomattavassa määrin käyttää tutkinnassaan.
Samoin on myös "pilattujen" lasten kohdalla. Lopputulos on näkyvissä. Syyllisetkin tiedetään. Ja ainoastaan lapsen parasta ajatellen mietitään, mikä meni pieleen. Se tiedostamalla ainoastaan voidaan oikaista tehtyä virhettä.
Miksi on väärin myöntää virheensä?
Kirjoituksesi oli naurettava esitys. En oikein tiedä mistä se kertoi. Siitä, että kasvatus on vähemmän tärkeää kuin eksakti tiede????
Olen koko tämän keskustelun ajan esiintynyt tällä nimimerkillä. En todellakaan ole niin pieni ja itsetunnoton ihminen, että tältä palstalta tulisin hakemaan hyväksyntää, jota sitten lietsoisin kiittelemällä eri nimimerkillä omia kirjoituksiani.
Veikkaanpa, että "faniakin" tuo kirjoituksesi lähinnä hymyilyttää :)
uskon tuon. Ja asia vain varmistuu tuon ääliön vastauksessa, jossa hän kitisee ettei muka ole itsetunnoton!
Mieti onko ihminen itsetunnoton, kun laittaa vastuun kasvatuksestakin lapselle. ;))
Oikein paljon kaikkea hyvää sinullekin. Sinun tekstistäsihän se kypsyys oikein huokuu!
Mielenkiintoinen summaus koko tälle keskustelulle: Ei kannata kertoa suhtautuvansa tulevaisuuteen positiivisesti ja odottavansa iloisella ja luottavaisella mielellä perheenlisäystä, jos ei halua leimautua huonoksi kasvattajaksi ja epäkypsäksi ihmiseksi.
Ihan vaan tiedoksi nimittäin, etten ole sanallakaan viitannut siihen, miten aion tuon tammikuussa syntyvän lapseni kasvattaa.
Kiitos ja kuulemiin.
Hyvä nimimerkki "en som vet", olisitko ystävällinen ja kertoisit sen kohdan tästä keskustelusta, jossa minä olen sälyttänyt kasvatusvastuun lapselle itselleen. Tai ylipäätään kohdan, jossa minä olen kertonut mitään oman tulevan lapseni kasvatuksesta!
Viittaan tällä omaan viestiini otsikolla Kiitos! koko ketjun lopussa.
sinä OPETAT kaikille meille, että jos jotakin kirjoittaa kirjoittaa itsestään.
Vihjailet kirjoittajan omista vanhemmistä (hän ei puhu mitään), omiin SYNTYMÄTTÖMIIN LAPSIIN (joita ei käsittääkseni ole edes suunnitteilla), ninan omasta rodunjalostustyöstä (hän ei puhu mitään).
SINÄKÖ MÄÄRITTELET TÄÄLLÄ TOTUUDEN?? JA SEN, MITÄ JOKU TOINEN ON!!!
KYLLÄ LAPSIA TEKEVÄT VAIN KYVYTTÖMÄT JA MUUHUN PYSTYMÄTTÖMÄT. OLET OMAN KYVYTTÖMYYTESI TUOHON OSOITTANUT. SINÄ ESITÄT TÄÄLLÄ KOVAA JÄTKÄÄ, MUUALLA ET SITÄ OLEKAAN. KOSKA OLET PELKKÄ PASKAHOUSU, JOLLE ON KÄYNYT IKÄVÄ VAHINKO, JONKA TUOMAA PAHAAOLOA TÄÄLLÄ PURAT MUILLE.
Jos vähän retostellaan sinuakin...miksi ovat ne henkilöt hankkineet lapsia, joilta lapset on huostaanotettu? Eikö ne lapset myös hankittu tulevan työn määrä tuntien ja valmiina töitä tekemään ja huolta kantamaan? ;D
Luehan allaoleva vastaukseni sinulle, ja vielä varmuuden vuoksi vastauksesi ninalle, johon asiassa viittaan. Ei siihen muuta tarvita, kun pystyy päättelemään, että herra on täällä ottanut yksinoikeuksia monessa asiassa! Jopa kypsyydessä. Ja ne jutut, jotka pätevät muihin ja ovat sinulle totuus, eivät olekaan totta omalla kohdallasi!
Tästä käytöksestäsi ja kirjoituksestasi voipi päätella oman vastuunottokykysi, joka on muuten nolla. Joten samaa mieltä TÄYSIN, äiti46:n kanssa.
Väkisin tulee vielä korkkiruuvi mieleen...jostain syystä. Tai sellainen läysähkö paskaläjä, joka on silleen kiemuralla...
Nimimerkki "iskän" kanssa asioista pystyi sentään edes jossain määrin keskustelemaan, siitäkin huolimatta, että olimme asioista eri mieltä ja jopa keskustelimme eri asioista. Ihan vilpitön kiitos siitä.
"en som vet" edustaa kuitenkin sellaista vaahtosuista koulukuntaa, jonka kanssa keskustelun jatkaminen ei tunnu mielekkäältä. Antaa siis olla tällä erää.
sama arvostelu! MILLÄ HELVETIN OIKEUDELLA SÄ SITÄ TEET? KUITENKAAN ET KESTÄ SAMAA ITSE? ET HALUA SITÄ, MITÄ ITSE TILASIT...RAUKOILLE TYYPILLISTÄ! TYYPILLISTÄ VÄÄRINTEKIJÄLLE.
VAHVUUDEN OSOITUSKO? EI TOSIAAN OLE! TÄMÄ ON OSOITUS OMASTA HEIKKOUDESTA, OMASTA KYVYTTÖMYYDESTÄ, OMASTA PIENUUDESTA JA OMASTA KYPSYMÄTTÖMYYDESTÄ.
>>>Mutta jos sinä nyt sitten olet kasvatustyössäsi epäonnistunut niin, että lapsistasi on äidilleen häpeää ja harmia, niin miksi sinun pitää täällä julistaa, että niin se käy todennäköisesti kaikille? Oliko niin, että se olitkin sinä itse, joka luulit, ettei lasten kasvattaminen vaadi mitään? Katso peiliin, ihminen!
taitaa olla kovanaamankin hankala niellä:)
Sitähän ne parhaiten uskoo, jota ne jakaa muillekin. OMAA LÄÄKETTÄ TUUTIN TÄYDELTÄ!
Mihis nyt jäi "seli-seli"-selitykset!!! Vai etkö enää osannut itseäsi puolustaa? Raukka. Etkö pärjää minulle?
Jos noin jyrkkiä mielipiteitä lähtee esittämään haukkuen kaikkia muita, on parempi että osaa perustella loukkaavat sanansa loppuun asti. Se ei tosiaan ole liikaa vaadittu, paitsi tietenkin sellaiselta, joka tekee vain sitä mihin vähiten vaaditaan :)
Ympyrä sulkeutui. Osoitit ninan olleen oikeassa.
Kiitos siitä. Ja suruvalittelut perheenlisäyksestä erityisesti toiselle osapuolelle, joka joutuu omahyväisyyttäsi päivittäin kuuntelemaan.
juuri äsken kirjoitit, ettet ole ilmoittanut, miten tulet lasta kasvattamaan. Nyt sanot, että olet ERI MIELTÄ iskän kanssa, joka taas oli sitä mieltä, että tulee kasvattaa...
Päätelmä: et kasvata lasta ollenkaan, koska olet sitä mieltä, ettei lasta tarvitse kasvattaa. Olethan itsekin kasvanut noin hienoksi kusipääksi ihan itseksesi. Vanhempien keskittyessä vain oman napansa kaiveluun, ja pätemään elämässä niin ylen tärkeään nettikeskusteluun...muuten olisi jo omat vanhempasi joutuneet ottamaan vastuun virheestään, joka näkyy tänä päivänä tahrana sukupuussa, sinun nimelläsi.