Synnytys pelottaa sairaasti!!!!

Mä ajattelin niin että sairaalassa on asiantuntemus ja muutenkin oot siellä hyvissä käsissä. Kipulääkkeitäkin saa ja vauvan pulssia seurataan ja sektioonkin pääsee jos muuten ei tule ulos. Ajattelin että ennen ne vauvat tehtiin saunassa ja tuska ja pelko, avuttomuus vielä suurempi!! Ja silti ihmiset lisääntyi. Me vaan epiduraalin voimin pungerretaan lapsia ja painoarviotkin on. Ei sellaisia ennen.

Kyllä se lapsi sieltä tulee ajallaan.Maailman luonnollisin asia kyseessä kun on .

Minulla oli esikoisen kanssa ihan sama juttu. Pidin sitä jotenkin mystisenä ja luonnottomana asiana, ja minulla oli aivan väärä kuva siitä päässä. Luin kauhutarinoita netistä ja suurentelin asioita. Eräänä päivänä sitten synnytys koitti, minulla se kesti 14 tuntia ja meni tosi hyvin. Siellä saa niin hyvät kipulääkkeetkin, ettei se edes pahemmin sattunut.

Nyt odotan toista ja minua ei pelota ollenkaan. Pah, se on kuule äkkiä ohi. Harmittaa vaan se, että tuhlasin sen ekan odotusajan siihen pelkoon ja kauhujuttujen lukemiseen eikä kukaan auttanut minua sen pelon kanssa. Älä pelkää, nauti raskaudestasi, yritä olla lukematta täältä netistä näitä juttuja. Ei sitä tiedä kuka niitä täällä oikeen kirjoittelee, voi vaikka valehdella.

Ja tuosta isosta koosta, kyllä naisesta mahtuu ulos isompikin lapsi ja harvoin esikoinen edes on iso. Relaa ja nauti raskaudestasi, pian se synnytys on ohi etkä edes muista siitä enää vuoden päästä mitään.

ja raskauden edistyessä ja loppusuoralla alat jo toivoa että synnytys alkaisi. Minulla ainakin tieto ei lisännyt tuskaa, vaan just neuvolan ja perhevalmennuksen asiallinen tieto rauhoitti. Kun lapsivesi sitten meni kotona, ja ambulanssia oottelin niin silloin ei enää pelottanut, sitä antoi vaan jotenkin mennä omalla painollaan kaiken. Minulla päädyttiin loppujenlopuksi kuitenkin sektioon, joka sekin kiireettömänä tehdessä, oli ihan hyvä kokemus.

Onnea vaan tulevalle äidille, ja nauti todellakin raskaudestasi.

jää! Vai oletko kuullut monestakaan esim. vuoden kestäneestä raskaudesta?
Jokainen ihminen on tänne syntynyt ja synnytetty, eikä sinunkaan vauvastasi tule poikkeusta. Tälläkin hetkellä moni nainen pukkaa lasta maailmaan.
Suomi on vielä kaiken lisäksi maailman turvallisin synnytysmaa, joten onnittele itseäsi siitä.

synnytyksistä lukematta. Meitä on monia, monia synnyttäjiä ja yhtä monta tarinaa. Tietenkin voi mennä jokin pieleen mutta yhtä toden näköistä sun on jäädä seuraavalla kauppareissulla vaikka auton alle. Muuten niistäkin varmaan löytyy kaikenmaaliman tarinoita.

Joten relaa nyt vaan ja koita nauttia olostasi. Synnytys on yksi kivuiliaammista tapahtumista mutta tosi hyvät kipulääkkeet nykysin olemassa. Ja tosiasia on, kuten joku jo mainitsi, kukaan ei ole viellä jäänyt sisälle ;o)

Missä sairaalassa synnytät? Pyydä lähete pelkopolille, sieltä saa avun. Voitte tehdä siellä myös erityissopimuksen synnytystäsi koskien esim. kivunhoidon suhteen ym. jos se helpottaa sinua.

Jos synnytät Taysissa, osaan kertoa tarkemmin miten siellä toimitaan.

Älä kuule turhaan pelkää, luonto hoitaa homman kotiin! Kroppasi on tehty synnyttämään, se kyllä kertoo mitä pitää milloinkin "tehdä". Kätilöt ovat topakoita ihmisiä ja ovat tukena ja turvana KOKO ajan. Menet vain synnyttämään avoimin mielin, et suunnittele tai ota paineita mistään vaan annat kätilöiden ohjata tilannetta niin sillä pääset jo pitkälle!
Pelkäsin itsekin ekan kanssa mutta kun en tehnyt "listaa" synnytyksen kulusta vaan menin avoimin mielin ja kerroin tuntoja kun kysyttiin niin sain hyvän synnytyskokemuksen. Luota siellä oleviin ammattilaisiin, olet takuulla hyvissä käsissä!

Odotan jo neljättä, mutta silti jaksan pelätä synnytystä.. Minun ensimmäiseni syntyi kohdunkaulapuudutuksen voimin, ja ei voi sanoa, että olisi edes koskenut mitenkään kovaa. Paino oli 3960, eli ihan iso tyttö. Ainut mitä voisin sanoa negatiivista, on se,että repeämä tuli ja istua en pystynyt kuin uimarenkaan päällä kuukauden.. Toinen lapsi tuli luomuna, eli en ehtinyt lääkitystä saamaan, ja kivut olivat siedettävät, eikä repeämää tullut kuin hiukan. Ponnistin kaksi minuuttia, ja lapselta olkapää sijoiltaan, sekä naama mustelmilla, tuli sen verran kovaa ja nopeasti. 4025g painoi.. Seuraava olikin sitten ihan oma tarinansa, synnytys käynnistettiin, kun lapsen piti olla iso. Käynnistys tapahtui tableteilla emättimeen ja toimi heti. Alkoivat todella rajut supistukset, sain spinaalipuudutuksen, joka pistettiin vielä väärin 8 kertaa ennenkuin onnistui..Mutta avun toi ja synnytin neljässä tunnissa minuutin ponnistuksella 3600g tytön.. Nyt tuosta synnytyksestä jäi kammo, enkä todellakaan anna käynnistää, ennen kuin tiedän sen olevan välttämätöntä. Mutta, nuo kaksi ensimmäistä olivat niin helppoja, että niiden voimalla uskallan nyt mennä sitten synnyttämään.. Tsemppiä sinulle, kaikki menee varmasti hyvin ja olet kuitenkin osaavissa käsissä. Saat painoarvion sikiöstä vielä raskausviikoilla 35-39, ainakin niin minä sain. Jos tuntuu että lapsi on iso, kyllä siihen puututaan sitten.

Odottelen nyt toista lastamme, esikoinen syntyi 1,5v sitten. Kaikki muistot synnytyksestä on mahtavia. Sairaalassa sai hyvät lääkkeet, henkilökunta opasti sopivasti ja jämäkästi, itse ponnistusvaihe kesti 10min.

Synnytystä usein dramatisoidaan liikaa. Se kamala ähinä ja puhuna, välillä huutokin synnytyksen aikana johtuu fyysisestä ponnistuksesta, ei kivusta (ainakin mulla). Jostain se voima on saatava ja huuto auttaa kummasti. Ihan kun nostaisit jotain todella painavaa ja tiedät, että se vaan on saatava ylös.

Eli sen lisäksi, että kehotan nauttimaan loppuraskaudesta, kehotan nauttimaan synnytyksestä. Se oli selkeästi paras osa raskautta, kokemuksena se päihittää kaikki aiemmat huippuhetket. Kun sitten saa pienen, avuttoman käärön rinnan päälle, kokee sellaisen onnentunteen, ettei sitä voi tässä mitenkään kuvata. Se vaan pitää itse kokea.

Keskity siis vaan hoitamaan itseäsi ja samalla masuvauvaasi. Kadehdin sinua niin kovasti, koska olet jo noin loppusuoralla raskaudessasi ja pian koittaa se upea hetki, kun uusi perheenjäsen näkee päivänvalon. Lykkyä ja hyvää vointia!